Olen alkanut epäilemään, ettei isäni olekaan oikea isäni. Muistan koko ikäni isäni 'hyljeksineen' minua ilman selvää syytä, ja suuttuneen minulle herkemmin kuin sisaruksille. Myös sisarusteni kanssa tekemämme 'tempaukset' kaatuivat aina rangaistavaksi minun niskaani. Fyysistä väkivaltaa en joutunut kuitenkaan varsinaisesti kokemaan paria luunappia tmv lukuunottamatta.
En ole yhtään isäni näköinen, toisin kuin sisarukseni. Nyt kun olen aikuistunut (25v) se on yhä selvempää. En oikeasti löydä mitään yhteistä hänen kanssaan, jollei jäykkää vasenta jalkaa oteta huomioon. Luonteissa on samaa, mutta ne voivat olla opittuja, ei perittyjä asioita.
Samoin tajusin jokin aika sitten, että muistaakseni kaikki minuun liittyvät kulut maksoi aina äitini. Isäni en muista maksaneen ainakaan mitään kalliimpia juttuja tai harrastuksia minulle. Isän puolen isoäitini on myös aina syrjinyt juurikin minua. Siskooni hän on suhtautunut paremmin (joka näyttää isältä).
Minulla on myös epäilys siitä, kuka saattaisi olla todellinen isäni, mutta tämä henkilö on jo kuollut. Hän oli kuitenkin minusta aina paljon kiinnostuneempi kuin isäni, ja suhtautui minuun hyvin hellästi ja positiivisesti, läheisesti.
En tiedä miten saisin tämän asian selville. Kuvia vertailemalla voin nähdä piirteitäni tämän kuolleen miehen kasvoissa. Kuitenkin se saattaa olla myös pelkkää sattumaa.
Jotenkin se että kysyisin äidiltäni asiasta suoraan on vaikeaa. Synnyin avioliitossa, joten kysymyksestä kuultaisi läpi: ''Btw, petitkö isää niihin aikoihin kun minut luotiin maailmaan?''. Minua on kuitenkin aina vaivannut se, miksi isäni suhtautui minuun kuin rottaan lapsuuteni ajan. Tämä isyyden kyseenalaistaminen tuli mieleeni vasta hiljattain. Se selittäisi todella paljon, ja tuntuisi oikeastaan hyvin loogiselta.
En ole yhtään isäni näköinen, toisin kuin sisarukseni. Nyt kun olen aikuistunut (25v) se on yhä selvempää. En oikeasti löydä mitään yhteistä hänen kanssaan, jollei jäykkää vasenta jalkaa oteta huomioon. Luonteissa on samaa, mutta ne voivat olla opittuja, ei perittyjä asioita.
Samoin tajusin jokin aika sitten, että muistaakseni kaikki minuun liittyvät kulut maksoi aina äitini. Isäni en muista maksaneen ainakaan mitään kalliimpia juttuja tai harrastuksia minulle. Isän puolen isoäitini on myös aina syrjinyt juurikin minua. Siskooni hän on suhtautunut paremmin (joka näyttää isältä).
Minulla on myös epäilys siitä, kuka saattaisi olla todellinen isäni, mutta tämä henkilö on jo kuollut. Hän oli kuitenkin minusta aina paljon kiinnostuneempi kuin isäni, ja suhtautui minuun hyvin hellästi ja positiivisesti, läheisesti.
En tiedä miten saisin tämän asian selville. Kuvia vertailemalla voin nähdä piirteitäni tämän kuolleen miehen kasvoissa. Kuitenkin se saattaa olla myös pelkkää sattumaa.
Jotenkin se että kysyisin äidiltäni asiasta suoraan on vaikeaa. Synnyin avioliitossa, joten kysymyksestä kuultaisi läpi: ''Btw, petitkö isää niihin aikoihin kun minut luotiin maailmaan?''. Minua on kuitenkin aina vaivannut se, miksi isäni suhtautui minuun kuin rottaan lapsuuteni ajan. Tämä isyyden kyseenalaistaminen tuli mieleeni vasta hiljattain. Se selittäisi todella paljon, ja tuntuisi oikeastaan hyvin loogiselta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Helpoin tapa on että jos tiedat omasi ja oletettavan isäsi veruryhmän ja jos se sämä niin et ole isäsi lapsi. Verikokeista saa selville tai DNA verrataan niin tulee 99% varmuus.
Veriryhmän perusteella voi olla vaikea tai mahdoton päätellä kuka on isä, koska veriryhmä periytyy kummaltakin vanhemmalta. Esimerkiksi jos isällä on A , voi lapsella olla mikä tahansa veriryhmä. Tietenkin kun tiedetään äidin veriryhmä, pienenee mahdolliset lapsen veriryhmät. Tässä linkki: http://www.veripalvelu.fi/www/3453
DNA-testi taitaa olla ainoa testi, joka suurella todennäköisyydellä anaa tiedon.
Itse en ymmärrä, miksei tuota asiaa voi kysyä? Vaikka se tarkoittaisikin, että äiti on pettänyt aikoinaan, niin kyllähän vaakakupissa painaa oman biologisen isän tietäminen enemmän. Joka tapauksessa on tiedossa äitisi pettäminen koko suvulla jo, jos se siis on totta. Eihän sinun tarkoituksesi ole syyttää, vaan saada tietoa.
Vot myös kiristää isovanhempiasi. Ihmiset kuoleman kynnyksellä ovat höveleitä puhumaan aikaisemmin visusti hiljaa olleista asioista.
Ei sitä kiristää tarvi. Vanhat ihmiset on jo nähneet niin monenlaista, että kertovat hyvinkin höylisti jos joku kysyy.
Luke, I AM YOUR FATHER
On mahdollista, mun suvussa yks luuli että perheen muiden lapsien isä on myös hänen isänsä, kaikki muut kyllä tiedettiin totuus. Lopulta lapsi kasvoi tarpeeksi vanhaksi tajutakseen, että "isänsä" on ihmeellisen etäinen juuri häntä kohtaan ja kysyi sitten vanhemmiltaan mikä on homman nimi ja sai tietää että oikea isä on vaan joku yhden yön juttu josta ei oo sen jälkeen kuultu.
Hei! Tännehän on tullut kommentteja. Kiitos niistä! Harmillisesti en tiedä isäni veriryhmää, enkä muista edes omaani. :) Sen saisi kuulemma kyllä jostain isän armeijapassista selville, voisin ehkä tutkailla sitä joskus kun käyn lapsuudenkodissa.
Tuo kysyminen äidiltä on kyllä vähän kinkkistä. Äitini ei ole se kaikkein rehellisin luonne, usein tykkää muuttaa asiat omaksi eduksensa, ts. kaunistelee omaa kuvaansa. Joten en usko että suoraan edes kertoisi. Vaikka saatan toki myös erehtyä. Nyt aikuisena myös välit isän kanssa olleet paremmat kun emme asu saman katon alla, joten vähän myös pelottaa että ne vihdoin rakentuneet välit menevät turhan takia jos kysyn asiasta ja joku loukkaantuu. Eli huteralla maaperällä mennään.... -Ap