Hei!
Olen tosiaan 18-vuotias nainen, olen ollut hieman vajaa 3-vuotta yhdessä miehen kanssa jota rakastan todella paljon. Mieheni on 20-vuotias ja asumme yhdessä. Suhteemme on kuitenkin ollut myrskyisä jo pitkään, enkä tiedä onko sitä enään mahdollista pelastaa. Tapahtumasta on 4 kuukautta. Ajauduimme hirveään riitaan, jonka aikana mies käyttäytyi hyvin väkivaltaisesti minua kohtaan. Hän mm. heitti minut niin kovaa kaappia kohti, etten pystynyt kävelemään moneen päivään normaalisti. Olin yön yli vanhempieni luona minkä jälkeen halusin sopia. Mies ei kuitenkaan halunnut sopia vaan lähti kavereidensa kanssa ulos. Yleensä minä olin aina ollut suhteessamme se joka istuu kiltisti kotona ja kestää selvinpäin kaikki surut ja tuskat, tällä kertaa päätin kuitenkin että mies saa maistaa omaa lääkettään. Lähdin omien kavereideni kanssa juhlimaan, join kuitenkin kohtuudella ja käyttäydyin mielestäni asiallisesti. Olin sopinut, että illan päätteeksi menen naispuoleiselle kaverilleni yötä. Kaverillani oli kuitenkin tähän aikaan jotain säätöä erään miehen kanssa. Hän halusi mennä tälle miehelle yötä. Vastustelin aluksi, mutta lopulta päätin lähteä hänen mukaansa, sillä mukaan tuli lisäkseni vielä yksi toinenkin naispuoleinen kaveri. En halunnut mennä kotiin, sillä en tiennyt miten mies aikoisi käyttäytyä. Vanhempieni en taas halunnut valvottaa baarireissujeni takia. Mitään ei kuitenkaan tämän vieraan miehen luona todellakaan tapahtunut koko illan aikana, enkä myöskään ollut yksin kyseisen miehen kanssa missään. Kerroin oma-aloitteisesti miehelleni missä olin ollut, vaikka olisin voinut salata koko jutun. Kadun edelleen tekoani paljon, sillä se loukkasi miestäni syvästi. Mies on myös edelleen hyvin katkera. Olen kuitenkin itsekkin antanut miehelle anteeksi väkivaltaa ja huorittelua, lutkaksi ja läskiksi haukkumista. Oletin, että koska olen itsekkin antanut todella paljon anteeksi mieskin yrittäisi antaa tämän minulle. Välillä hän sanookin, ettei asia enään vaivaa häntä, silti hän haukkuu minut kyseisen asian tiimoilta jokaisessa riidassamme. Hän myös oikeuttaa omia ilkeitä tekojaan tämän varjolla. Tiedän tehneeni väärin, mutta minullakin oli siihen omat syyni. Kertokaa voiko tekoani antaa anteeksi, ja kuuluuko minun loputtomiin kuunnella haukkuja tästä? En haluaisi erota, mutta ero alkaa pikku hiljaa vaikuttaa väistämättömältä...
Kiitos jo etukäteen kaikista vastauksista!
Olen tosiaan 18-vuotias nainen, olen ollut hieman vajaa 3-vuotta yhdessä miehen kanssa jota rakastan todella paljon. Mieheni on 20-vuotias ja asumme yhdessä. Suhteemme on kuitenkin ollut myrskyisä jo pitkään, enkä tiedä onko sitä enään mahdollista pelastaa. Tapahtumasta on 4 kuukautta. Ajauduimme hirveään riitaan, jonka aikana mies käyttäytyi hyvin väkivaltaisesti minua kohtaan. Hän mm. heitti minut niin kovaa kaappia kohti, etten pystynyt kävelemään moneen päivään normaalisti. Olin yön yli vanhempieni luona minkä jälkeen halusin sopia. Mies ei kuitenkaan halunnut sopia vaan lähti kavereidensa kanssa ulos. Yleensä minä olin aina ollut suhteessamme se joka istuu kiltisti kotona ja kestää selvinpäin kaikki surut ja tuskat, tällä kertaa päätin kuitenkin että mies saa maistaa omaa lääkettään. Lähdin omien kavereideni kanssa juhlimaan, join kuitenkin kohtuudella ja käyttäydyin mielestäni asiallisesti. Olin sopinut, että illan päätteeksi menen naispuoleiselle kaverilleni yötä. Kaverillani oli kuitenkin tähän aikaan jotain säätöä erään miehen kanssa. Hän halusi mennä tälle miehelle yötä. Vastustelin aluksi, mutta lopulta päätin lähteä hänen mukaansa, sillä mukaan tuli lisäkseni vielä yksi toinenkin naispuoleinen kaveri. En halunnut mennä kotiin, sillä en tiennyt miten mies aikoisi käyttäytyä. Vanhempieni en taas halunnut valvottaa baarireissujeni takia. Mitään ei kuitenkaan tämän vieraan miehen luona todellakaan tapahtunut koko illan aikana, enkä myöskään ollut yksin kyseisen miehen kanssa missään. Kerroin oma-aloitteisesti miehelleni missä olin ollut, vaikka olisin voinut salata koko jutun. Kadun edelleen tekoani paljon, sillä se loukkasi miestäni syvästi. Mies on myös edelleen hyvin katkera. Olen kuitenkin itsekkin antanut miehelle anteeksi väkivaltaa ja huorittelua, lutkaksi ja läskiksi haukkumista. Oletin, että koska olen itsekkin antanut todella paljon anteeksi mieskin yrittäisi antaa tämän minulle. Välillä hän sanookin, ettei asia enään vaivaa häntä, silti hän haukkuu minut kyseisen asian tiimoilta jokaisessa riidassamme. Hän myös oikeuttaa omia ilkeitä tekojaan tämän varjolla. Tiedän tehneeni väärin, mutta minullakin oli siihen omat syyni. Kertokaa voiko tekoani antaa anteeksi, ja kuuluuko minun loputtomiin kuunnella haukkuja tästä? En haluaisi erota, mutta ero alkaa pikku hiljaa vaikuttaa väistämättömältä...
Kiitos jo etukäteen kaikista vastauksista!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mies on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan, et tiedä miten hän käyttäytyy koska pelkäät hänen olevan jatkossakin väkivaltainen, hän huorittelee, haukkuu läskiksi ja lutkaksi ja jatkaa sitä loputtomiin.
Mitä vielä hänen pitää tehdä ennen kuin ymmärrät lähteä tuollaisesta suhteesta?
Kiitos vastauksestasi! Olen itsekkin miettinyt miksi siedän tällästä. Miehen käytös on kokoajan pahenemaan päin. Muutama viikko sitten miehen äiti sekoittui riitoihimme ensimmäistä kertaan, kun mies kertoi aikovansa tappaa itsensä. Hän ei vastannu moneen tuntiin puhelimeen ja kaikki olimme huolesta suunnitamme. Poliisit ja me kaikki koitimme etsiä miestä. Vaikka suhteemme onkin niin huono kuin se on, niin silti rakastan miestäni ja haluaisin korjata suhteen. Mies ei kuitenkaan tunnu olevan valmis näkemään vaivaa suhteen eteen, vaan käyttäytyy oikeastaan vielä huonommin kuin ennen. Hän on vihainen, koska hänen äitinsä on joutunut osalliseksi. Minua tilanne helpottaa sillä tiedän jonkun huolehtivan miehestä, jos päätän erota. Tiedän, että aikuisen ihmisen pitäisi huolehtia itse itsestään, mutta kyllähän sitä on huolissaan silti.
En ole itsekkään täydellinen sen tiedän. Olen tehnyt paljon ikäviä asioita myös, silti koen että mies kohtelee minua huonommin kuin minä häntä. Baarireissuja salaillaan ja niista valehdellaan, minua haukutaan ja kohdellaan väkivaltaisesti. Välillä tunnen itseni pelkästään säälittäväksi, kun siedän tätä. Olen niin väsynyt uhkailemaan erolla, mutta mikään muu ei mieheen tunnu tepsivän. Tänään yritin käyttäytyä järkevästi, mikään ei vain mene perille kun mies on juonut. Hän sanoo haluavansa erota, ja kun lähden hän itkee minua takaisin. Tunnen myös hirveästi syyllisyyttä, kun tunnen mokanneeni jotenkin (esim. miehen äidin sekoittaminen asioihin tai tämä yökyläily). Mietin myös jatkuvasti miten mies pärjää jos jätän hänet...
Eroa väkivaltaisesta miehestäsi ja olisit jäänyt vieraan miehen luokse vaikka koko elämäksi. Et tarvii väkivaltaista miestä joka heittelee sua kaappeja päin. Mikä teitä naisia ajaa väkivaltaisen miehen luokse aina uudestaan. Sulla on tai oli syy ja tilaisuus erota mutta et tee sitä, en ymmärrä miksi?
Väkivalta on aina merkki, että pitää lähteä. Tuli se sitten mieheltä tai naiselta
Tähän nyt ei ole kuin yksi vastaus. Lopeta tuo suhde. Sinulla ei ole mitään syytä hyväksyö miehen käytöstä.
Lue oma tekstisi uudestaan, ja kuvittele että sen olisi tulevaisuudessa kirjoittanut oma tyttäresi. Miten neuvoisit tytärtäsi?
Toimi sen mukaan. Pidä itsestäsi huolta.
Aika sekavaa on sun elämä.Miehes kuuluu johonkin laitokseen hoitoon ja sinä et ymmärrä ollenkaan mistä rakkaudessa on oikein kyse kun edes harkitset jääväsi miehen kanssa suhteeseen. Naiset on heikkoja ja ottavat heikkoja miehiä jotka eivät halua ratkaista ongelmiaan
"...jota rakastan todella paljon..." Minun täytyy sanoa, että jos tuo on rakkautta, niin minä en ymmärrä rakkaudesta yhtään mitään.
Ei ei tuo ei ole rakkautta. Se on ehkä riippuvuutta, pelkoa, rakkauden toivomista, yksinjäämisen pelkoa, suojelunhalua.
Suhteen alussa on varmasti ollut ihastuminen ja ehkä rakastuminenkin. Mutta rakkautta tuo ei ole.
Minä en näe ainuttakaan syytä, miksi kukkaan jäisi noin huonoon suhteeseen. Aloittaja - ajattele itseäsi ja elämääsi. Sinulla on oikeus ja suorastaan velvollisuus järjestää asiasi paremmin. Laitahan ero toimeen niinkuin täällä useampikin on neuvonut.
Saattaa tehdä kaverillekin hyvää - ero antaa hänellekin mahdollisuuden ottaa uutta suuntaa elämäänsä. Toivottavasti parempaa. Mutta jos suunta on huonompi, niin se ei ole aloittajan vastuulla.
Aloittajan vastuulla on hänen oma elämänsä ja vastuulliset ratkaisut sen suhteen.
Tuo on yleensäkin nuorten naisten ongelma, että ihastuvat sikamaisiin renttuihin ja kuvittelevat laput silmillään että voivat muuttaa toista rakkaudellaan. Tuossakin tilanteessa pitäisi taulapäänkin nähdä että ei tuosta "miehestä" ole muuttujaksi, tulee jatkamaan menoaan vielä pitkän aikaa jos koskaan aikuistuu. Toista ei voi muuttaa, sinuna oikeasti nyt laittaisin oman onnen ja hyvän tulevaisuuden etusijalle ja lähtisin taakseni katsomatta tuosta sisältä mädättävästä suhteenkuvatuksesta. Muuten menetät kohta terveytesi, itsetuntosi, syöksytte taloudelliseen helvettiin ja ties mikä on lopulta määränpää.
Se ei ole ongelmasi, että olit vieraan miehen luona, vaan se, että palasit miehesi luo. Miksi ihmeessä olet noin karmean miehen kanssa? Eroa ennen kuin hän vie lopunkin itsetuntosi, tai henkesi.
Vain yksi tie onneen: lähde vittu jo menemään!