Olen kolmekymmpinen mies ja minulla on ystävänä muutaman vuoden nuorempi nainen. Tulemme hyvin juttuun keskenämme ja viihdymme toistemme seurassa. Olemme jutelleet oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Kun tutustuin häneen, niin hän seurusteli, mutta hän erosi vuosi sitten. Tämän eron jälkeen en muuttanut suhtautumistani mitenkään, mutta pidin ehkä vähän enemmän yhteyttä. Vuoden vaihteessa aloin ihastua häneen ja kerroin hänelle tunteistani. Keskustelimme välimme selväksi hyvässä hengessä ja päätimme olla jatkosskin ystäviä. Nainen näki minut enemmän ystävänään, eikä seurustustelukumppanina. Hän tosin myös sanoi, että ei halua seurustella kenenkään kanssa vaan viettää sinkkuelämää. Hän ei halua sitoutua kehenkään.
Naisen mukaan olen hauska, kiva, luotettava, hyvä keskustelija ja kuuntelija, huolehtivainen, veikeä, sydämmellinen, tsemppaava ja huumorintajuinen. Hän pitää myös hymystäni. Tulemme hyvin toimeen keskenämme ja luotamme toisiimme. Vaikka olen tehnyt itselleni selväksi, että hän ei ole kiinnostunut minusta, niin en siltikään ole päässyt ihastumisen tunteesta eroon. Pieni toivonkipinä on jäänyt kytemään, että jospa hän kuitenkin íhastuisi minuun.
Pari päivää sitten hän kertoi minulle, että on tapaillut yhtä miestä jonkin aikaa ja sanoi pitävänsä hänestä, eikä näkisi mahdottomana sitä, että he alkaisivat seurustelemaan. Toisaalta nainen sanoi, että hän ei halua sitoutua parisuhteeseen. Tiedän, että hän on käynyt muutaman muunkin kanssa treffeillä. Jotenkin tosi ristiriitaista minun mielestäni, että hän sanoo ettei halua sitoutua ja seurustella kenenkään kanssa, mutta toisaalta käy treffeillä ja puhuu, että voisi kuitenkin seurustella. Se kyllä tuli selväksi, että hän ei ole minusta seurustelumielessä kiinnostunut.
Iski vain mustasukkaisuus ja rupesi ärsyttämään sekä harmittamaan. Olen ollut hänelle mukava, kuunnellut hänen murheitaan ja auttanut opinnoissa yms. Olen ajatellut, että on hän ystävänäkin kiva, kun ei minulla oikeita ystäviä ja kavereita montaa ole. Kavereiden vähyyden takia ei haluaisi lopettaa yhteydenpitoa ja tapailua, mutta vähän sellainen fiilis, että kiusaan vain itseäni pitämällä häneen yhteyttä. Se on minua myös ärsyttänyt, kun minä olen aina aktiivisempi osapuoli yhteydenpidon suhteen. Kyllä tämä nainen aina mielellään näkee, kun ehdotan tapaamista, mutta välillä tuntuu, että kaikki yhteydenpito on pelkästään minun aktiivisuuteni varassa. Nainen on kyllä suosittu ja pidetty. Hänellä on tosi paljon kavereita ja hänellä on kaikenlaisia menoja jatkuvasti. En tiedä, että pitäisikö minun unohtaa koko tyyppi. Tyhmää vain menettä hyvä ystävä. Meillä oli lievä konfliktin poikanen puhelimessa pari päivää sitten juuri silloin, kun hän kertoi tästä toisesta miehestä minulle. Emme riidelleet, mutta tuli vähän huono fiilis, eikä huvittanut enää puhua hänen kanssaan. Pitäisiköhän meidän jutella näistä meidän väleistä vai pitäisikö vain antaa olla. Mietin myös, että pitäisikö pitää nyt ainakin jonkin aikaa vähemmän yhteyttä tai olla pitämättä ollenkaan yhteyttä. Antaa hänen ottaa yhteyttä, jos kiinnostaa. En minä myöskään aina haluaisi olla se aktiivisempi osapuoli. Tämä ongelma on parin muunkin kaverin kohdalla.
Minua on myös pidemmän aikaa vaivannut tyttöystävän puute ja se liittyy tavallaan tähän asiaan. Tämä nainen on ainoa, jonka kanssa olen päässyt edes vähän läheisimpiin väleihin. En usko löytäväni tyttöystävää itselleni, koska en ole naisten mielestä hyvännäköinen. Tämä on mm. netin treffipalstoilla ja tosielämässäkin tullut selväksi. Naiset valitsevat pelkästään ulkonäön perusteella, joten ei tälläisellä rumalla ole mitään mahdollisuuksia. Ei auta, vaikka olisi kuinka mukava ja fiksu, jos ei ole ulkonäköä.
Naisen mukaan olen hauska, kiva, luotettava, hyvä keskustelija ja kuuntelija, huolehtivainen, veikeä, sydämmellinen, tsemppaava ja huumorintajuinen. Hän pitää myös hymystäni. Tulemme hyvin toimeen keskenämme ja luotamme toisiimme. Vaikka olen tehnyt itselleni selväksi, että hän ei ole kiinnostunut minusta, niin en siltikään ole päässyt ihastumisen tunteesta eroon. Pieni toivonkipinä on jäänyt kytemään, että jospa hän kuitenkin íhastuisi minuun.
Pari päivää sitten hän kertoi minulle, että on tapaillut yhtä miestä jonkin aikaa ja sanoi pitävänsä hänestä, eikä näkisi mahdottomana sitä, että he alkaisivat seurustelemaan. Toisaalta nainen sanoi, että hän ei halua sitoutua parisuhteeseen. Tiedän, että hän on käynyt muutaman muunkin kanssa treffeillä. Jotenkin tosi ristiriitaista minun mielestäni, että hän sanoo ettei halua sitoutua ja seurustella kenenkään kanssa, mutta toisaalta käy treffeillä ja puhuu, että voisi kuitenkin seurustella. Se kyllä tuli selväksi, että hän ei ole minusta seurustelumielessä kiinnostunut.
Iski vain mustasukkaisuus ja rupesi ärsyttämään sekä harmittamaan. Olen ollut hänelle mukava, kuunnellut hänen murheitaan ja auttanut opinnoissa yms. Olen ajatellut, että on hän ystävänäkin kiva, kun ei minulla oikeita ystäviä ja kavereita montaa ole. Kavereiden vähyyden takia ei haluaisi lopettaa yhteydenpitoa ja tapailua, mutta vähän sellainen fiilis, että kiusaan vain itseäni pitämällä häneen yhteyttä. Se on minua myös ärsyttänyt, kun minä olen aina aktiivisempi osapuoli yhteydenpidon suhteen. Kyllä tämä nainen aina mielellään näkee, kun ehdotan tapaamista, mutta välillä tuntuu, että kaikki yhteydenpito on pelkästään minun aktiivisuuteni varassa. Nainen on kyllä suosittu ja pidetty. Hänellä on tosi paljon kavereita ja hänellä on kaikenlaisia menoja jatkuvasti. En tiedä, että pitäisikö minun unohtaa koko tyyppi. Tyhmää vain menettä hyvä ystävä. Meillä oli lievä konfliktin poikanen puhelimessa pari päivää sitten juuri silloin, kun hän kertoi tästä toisesta miehestä minulle. Emme riidelleet, mutta tuli vähän huono fiilis, eikä huvittanut enää puhua hänen kanssaan. Pitäisiköhän meidän jutella näistä meidän väleistä vai pitäisikö vain antaa olla. Mietin myös, että pitäisikö pitää nyt ainakin jonkin aikaa vähemmän yhteyttä tai olla pitämättä ollenkaan yhteyttä. Antaa hänen ottaa yhteyttä, jos kiinnostaa. En minä myöskään aina haluaisi olla se aktiivisempi osapuoli. Tämä ongelma on parin muunkin kaverin kohdalla.
Minua on myös pidemmän aikaa vaivannut tyttöystävän puute ja se liittyy tavallaan tähän asiaan. Tämä nainen on ainoa, jonka kanssa olen päässyt edes vähän läheisimpiin väleihin. En usko löytäväni tyttöystävää itselleni, koska en ole naisten mielestä hyvännäköinen. Tämä on mm. netin treffipalstoilla ja tosielämässäkin tullut selväksi. Naiset valitsevat pelkästään ulkonäön perusteella, joten ei tälläisellä rumalla ole mitään mahdollisuuksia. Ei auta, vaikka olisi kuinka mukava ja fiksu, jos ei ole ulkonäköä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin ongelmasi.
Tuossahan on vain kaksi huonoa vaihto-ehtoa: Joko luopua (ainoasta) ystävästä tai sitten hyväksyä hänen seurustelunsa ja elää sitten mustasukkaisuudessa.
Se että voisit jatkaa ystävänä ja hyväksyä hänen seurustelunsa vaatii sinulta omien tunteidesi kuollettamista. Jos kuitenkin samaan aikaan itse podet tyttö-ystävä pulaa niin eipä niitä tunteita saa kuoletettua.
Toisaalta jos elätät turhia toiveita tätä ystävää kohtaan niin silloin tämä tyttöystävä pulasi ei todellakaan ratkea!
En tiedä mikä olisi nyt se paras ratkaisu. Luultavasti sinun pitäisi nyt vetäytyä ainakin hetkellisesti tästä ystävyys suhteesta. Eli et pidä tähän ystävääsi aktiivisesti yhteyttä. Jos hän ottaa sinuun yhteyttä niin tottakai sitten olet hänelle ystävä. Mutta ei tarvitse välejä täysin tuhota! Sitten tällä väliajalla yrität "etsiä" sitä tyttöystävää itsellesi. Tietenkin se on vaikeaa kun ulkonäkö paineet on nykyään kovat.