Ottakaa naiset turvallinen mies

Ei ihmisillä ole rekisteriotetta, josta näkee jo ensitapaamisella luonteen karut puolet.

Minä aloin seurustella kauan sitten kiltin, rauhallisen, mukavan, tasapainoisen, raittiin miehen kanssa ja viiden kuukauden päästä heräsin hakattuna sairaalasta. Mies oli ollut raitis siksi, että alkoholi aiheutti hänelle hirveitä raivareita. Minä en sitä tiennyt ja kun kun hän sitten pyysi minut mukaan sukulaisensa häihin, jossa viina virtasi, tapahtui kauheita asioita.

Seurustelu loppui siihen, sillä en anna itseäni hakata, jos vaan voin sen välttää. Mutta minusta tuli arka tutustumaan uusiin ihmisiin ja tuskinpa on olemassa miestä, joka jaksaisi edistyä suhteessa niin hitaasti, kuin minä haluan.

Et ole jännämies, naiset valitsevat mielummin väkivallan riskin kun "nyhveröä"

Sitä ei vaan tunnusteta.

Eikö naiset haasta niitä jännämiehiään oikeutteen kun ne hakkaa naisia ja siitä kyllä jää merkintä poliisin rekisteriin. Naiset voi mennä kysyy tietoja poliisilta onko mies ollut väkivaltainen koskaan.

Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut jännämiehistä, vai eroaako minun ja laasasen? käsitykset jännistä miehistä. Mieheni on minua vanhempi maahanmuuttaja, tosin hyvin samanlaisesta kulttuurista. Ei ole yleisten normien mukaan komea, eikä ole rikas. Harrastaa puutöitä ja klassisen musiikin kuuntelua. Pari kertaa vuodessa käydään anopin ja miehen aikuisten lasten luona ja lapsia meillä on yhteensä kuusi (minulla yksi, hänellä kaksi ja kolme yhteistä) Ensimmäisen lapsen isä ei myöskään ollut mitenkään jännämies. Ihan tavallinen mies, joka löysi toisen. Kumpikaan miehistä ei ole koskaan ollut väkivaltainen, eikä alistava.

Olen turvallinen mukava mies mutta ei naisille kelpaa.

Pitäiskö mies ottaa lähinnä sillä perusteella, että se ei lyö? Mitä jos se olenkin minä, joka lyö sinua?

Väkivallattomuus on itsestään selvyys, ei meriitti.

Väkivallattomuus takaa ettei nainen kuole ennen aikojaan. Lehdestä kun on lukenut viime päivien uutisia niin moni nainen on saanut turpaan jouluna.

Parisuhdeväkivaltakeskustelu ja -tutkimus ovat viime vuosikymmeninä painottuneet naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Uhritutkimuksissa on tarkasteltu vain naisuhrien kokemuksia. Naisen ja miehen kokemusten samankaltaisuutta ja erilaisuutta on tutkittu vähän. Miesten väkivaltaista käyttäytymistä parisuhteessa on tutkittu lähinnä naisten kokemuksina.

Tämän fenomenologisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata naisten ja miesten kokemuksia parisuhdeväkivaltaan johtavista tekijöistä, väkivallan kohteeksi joutumisesta sekä omasta väkivaltaisesta käyttäytymisestään. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella toteutuvaa, Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, jossa kehitetään ja arvioidaan varhaisvaiheen interventioita perheväkivallan tunnistamiseksi ja moniammatillisen yhteistyön kehittämiseksi. Tutkimusaineisto koottiin 24:ltä naiselta ja 10:ltä mieheltä.

Tulosten mukaan lapsuudessa koetut emotionaaliset laiminlyönnit, kaltoinkohtelu, riittämätön vanhemmuus ja sukupuoli-identiteetin kehittymisen häiriöt altistavat parisuhdeväkivallalle. Parisuhteen solmimisen väärät motiivit ja väärät odotukset tuottavat väkivallalle altistavia pettymyksiä. Arvojen ja elämäntapojen erilaistuminen sekä heikko kommunikaatio johtavat keskinäisen kunnioituksen katoamiseen, puolisot vieraantuvat ja luopuvat suhteen hoitamisesta ja yhteyden vaalimisesta. Puolisoiden vieraantuessa suhde muuttuu valtataisteluksi. Myös ulkoiset olosuhteet kuormittavat parisuhdetta.

Parisuhdeväkivalta liittyy suhteen vuorovaikutuksen vääristymiseen ja on fyysistä väkivaltaa monimuotoisempaa. Miesten ja naisten väkivallan kokemukset ovat hyvin samankaltaisia. Olemassaolon oikeuden loukkaaminen, ihmisarvon mitätöiminen, tunteiden, tarpeiden ja toiveiden huomiotta jättäminen ja vastuiden laiminlyöminen merkitsevät väkivaltaa. Seksuaalinen uskottomuus, perheyhteydestä erottaminen ja hylkääminen koetaan väkivaltana. Sekä naiset että miehet käyttävät kontrollia ja vapauden riistoa väkivallan keinoina, jos puoliso ei täytä heidän tarpeitaan eikä toimi toivotulla tavalla. He pyrkivät nujertamaan toisen ylivoimalla. Sanallinen väkivalta, syyttely ja alistaminen ovat tavallisia parisuhteissa. Niistä parisuhteista, joissa käytetään väkivaltaa, puuttuu kuulluksi tulemisen ja toisen huomioon ottamisen kokemus. Erityisesti eron jälkeiseen vanhemmuuteen liittyvissä ristiriidoissa ja uusperheissä lapset joutuvat väkivallan välikappaleiksi.

Naisten ja miesten väkivallan kokemuksissa on myös eroja. Miehet pyrkivät naiseuden häpäisemiseen tai kahlitsevat naisen riippuvuussuhteeseen sekä uhkailevat ja rankaisevat naista. Naiset käyttävät ylivoiman saavuttamisen keinoina kaupankäyntiä, kiristämistä tai liittoutuvat tukijoukkojensa kanssa. Miehet käyttävät herkemmin fyysisiä voimakeinoja, naiset esineellistä väkivaltaa. Miehet eivät luota ammattiauttajiin: he pitävät auttamisjärjestelmää naismyönteisenä ja miesvihamielisenä.

Sekä miesten että naisten on vaikea tunnistaa ja tunnustaa omaa väkivaltaisuuttaan. Molemmat ovat taipuvaisia kertomaan väkivallan kohteeksi joutumisesta mieluummin kuin omasta väkivallastaan. Sekasortoon ajautuneessa suhteessa naisilla ja miehillä on itsen ja puolison vahingoittamiseen ja tuhoamiseen liittyviä ajatuksia. Avun hakemiseen liittyy ulkoisia ja sisäisiä esteitä.

Parisuhteen osapuolet tarvitsevat tietoa parisuhteen dynamiikasta, suhteen hoitamisesta ja väkivaltaa synnyttävistä tekijöistä. Parisuhde- ja avioliittotyön yhtenä tavoitteena tulisi olla parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisy varhaisessa vaiheessa miehen ja naisen itsetuntemus-, vuorovaikutus- ja ristiriitojen ratkaisutaitoja kehittämällä. Väkivaltatyössä voisi avautua uusia näkökulmia, jos väkivaltaa tarkasteltaisiin sukupuolesta riippumattomana moraalisena, henkilökohtaisena ja ihmissuhteen ongelmana. Ammatillisen auttamistyön tulisi perustua molempien sukupuolten kuulemiseen.
---------------------------------------------------------------

Oon aina ollut rauhallinen ja vakaa persoona. Hiljainenkin olen enkä juuri tykkää kun muut riehuu joten poistun paikalta jos joku alkaa rettelöimään. Eipä vaan naisia kiinnosta tutustua. Naiset niiden rettelöitsijöiden kanssa vaan seurustelee.

Tarvitsisin kumppanin, joka olisi vähän muutakin kuin vain turvallinen. Se on sama kuin yrittäisin päteä naisena ihan vain siksi, että minulla on pystyt rinnat ja osaan tehdä pullaa. Ns. kilttien miesten perusongelma on, että luullaan, että pelkkä kiltteys riittää ja kun se ei riitä, itketään pitkin ostaribaareja ja nettejä.

Sillä kiltteydelläkö sinä suojelet minua jos ovelleni joku päivä putkahtaa raiskari, joka päättää sillä hetkellä saada minut? Toivottavasti sinulla on kiltin luonteesi lisäksi myös fyysistä ja henkistä kapasiteettia suojella naista. Vaan kun ei yleensä ole vaan ennemmin se "kiltti" mies tarvitsee itsekin suojelua.

Tämä on ikiaikaista biologiaa. Emme me naiset voi sille yhtään mitään. Miehet, joilla on pelimiehen elkeet, paksu lompakko, komea olemus ja peloton mieli iskevät parhaat naiset olivat nämä miehet luonteeltaan millaisia paskakasoja tahansa. Ehkä on myös miehiä, joilla on edellämainittuja ominaisuuksia, mutta he ovat yhtä harvinaisia kuin sellaiset hyväkäytöksiset, perinteisen kauniit ja äidilliset, upeat naiset, joiden perään itketään senssipalstoilla ja joita lähdetään metsästämään ulkomailta. Minäkin olin joskus sellainen ennen kuin isäni veemäisellä käytöksellään, koulukaverit kiusaamisellaan ja suomalaisten "miesten" kanssa seurustelu rampautti minut henkisesti.

En siksi enää edes usko, että hyviä miehiä on. Kaipa minulla on joku huorapaskageeni, joka nyhtää parhaimmastakin miehestä esille paskimmat puolet. Huorapaskaisuus senkun lisääntyy.

Ei pidä paikkansa että kiltti olisi fyysisesti heikko eikä pystyisi suojelemaan naista. Minä ainakin pystyn. En hakeudu tilanteisiin jossa riidellään enkä halua tuntea ihmisiä jotka ovat väkivaltaisia. Harvoin sitä koti ovelle tulee raiskaamaan mutta jos tulee niin osaan puolustautua ja olen joutunut puolustautumaan. Minut on yritetty ryöstää kerran kun tulin treeneistä ja ryästäjälle kävi huonosti.