Hei! Mun elämä on aivan täydellisessä kriisissä. Ei ole nää mitään suuntaa, ei mitään tavoiteltavaa, ei mitään odotuksia, olen aivan hukassa. Olen n. 10 vuoden aikana menettänyt elämäniloni aivan täysin. Olen nyt 32. Ja minulla ei ole tulevaisuutta. Voisin jauhaa ja kirjoittaa vaikka mitä, mutta teen tästä lyhyemmän. Synnyin ensinnäkin perheolosuhteissa, joissa kenenkään ei pitäisi syntyä, lapsuuteni oli aivan täydellistä helvettiä, itse asiassa minulla on ns. mustia aukkoja lapsuudestani, eli en muista asioita aivan täysin, koska mieleen tulevat vain ne kaikkein negatiivisimmat muistot. En ala kertomaan mitään yksityiskohtia, mutta ymmärtänette varmaan mistä on kyse kun puhutaan alkoholin käytöstä, riitelystä, tappelusta, laiminyönnistä jne... eli olen saanut pysyviä henkisiä vaurioita jo erittäin varhaisessa vaiheessa elämässäni. Nämä asiat eivät unohdu, mutta olen kuitenkin päässyt niistä yli, ainakin niin luulen. Kun aloin itse ymmärtää asoita ja muodostaa omaa maailmankuvaani, eli aikana jolloin kävin peruskoulun ja sittemmin lukion, onnistuin siinä kohtalaisen hyvin. Koska olen ollut aina sosiaalinen, on se ollut kantava voimavara, olen saanut tutustua aivan mahtaviin ihmisiin, persooniin, ja onnistunut muodostamaan suhteellisen laajan kaveripiirin. Opiskelussa olin aina hyvä, sain hyviä arvosanoja ja tavoitteenani on ollut aina opiskella jotain haastavaa, mielenkiintoista, ehkä myös teoreettista, jotain missä saa käyttää muistia ja oppia uutta koko ajan. Mutta joitakin vuosia lukion jälkeen sairastuin. En taaskaan kerro yksityiskohtia, mutta menetin totaalisesti uskoni kaikkeen. En pysty työelämään, opiskelusta ei tule mitään, koska on vaikea ajatella asioita selkeästi, enkä täysin pysty seuraamaan tekstiä kunnolla, koska silmäni hyppivät kesken lukemisen. Se niistä unelmista siis.
Kävin todella alhaalla, fyysisesti, vuosien 08-12 aikana, toki myös henkisesti, mutta nyt kun voin fyysisesti hieman paremmin, alkaa karu todellisuus paljastua. Elämäni on todellisuudessa aivan merkityksetöntä, täynnä tyhjyyttä, kirjaimellisesti mikään ei tunnu miltän. Ei mikään, en tunne mitään. Olen itkenyt niin paljon, että kyyneliä ei enää ole. Pelkkä tyhjyys ja apatia ja masennus ovat olleet päällimmäiset teemat viimeisien muutaman vuoden aikana. Voimani olen menettänyt täysin. En jaksa tavata ystäviäni, vaikka oikeasti pitäisi. Haluan vaan nukkua kaikki päivät, yöllä en tietenkään saa unta, yllätys. Ruokahalu on kadonnut täysin, syön vain, koska järki sanoo, että ilman ravintoa ei tule toimeen, toisin sanoen heitän vaan ruoat kurkusta alas. Saatan esim. illalla huomata, että eipäs ole tullut syötyä koko päivänä mitään, tulee heikottava olo, pakko syödä jotain, mitään monimutkaista ei huvita tehdä, ei ole energiaa, mutta pyrin silti syömään edes jotain sellaista, josta saa vitamiineja yms... vaikka se tuntuukin vaikealta, ei nimittäin ihan ensimmäisenä ole mielessä kaupassa käyminen ja ruoan ostaminen, miksi, koska ei ole voimia, mieli on niin alakuloinen ja haluan vain nukkua, oikeastaan kuolla. Syöksykierre on valmis.
Eli käytännössä päiväni menee näin. Herään aamulla tai päivällä tai illalla tai yöllä, unirytmihän tässä on sekaisin, siitä tuskin tarvitsee erikseen mainita. Sen jälkeen ei huvita herätä, puhelimeen ei jaksa vastata, saatan syödä jotain pientä, hedelmän ja mietin hetken surkeaa elämääni, saatan olla pari tuntia hereillä, jonka jälkeen nukun taas 6 tai 10 tuntia tai mitä ikinä, sitten taas muutama tunti hereillä, ja taas nukkumaan. Ei ole energiaa, ei voimia, ei jaksamista. Sitten kun saan vihdoin itseni ylös, saatan lähteä ulos, koska tarvitsen raitista ilmaa. Tämä on asia, minkä kaikesta huolimatta vielä jaksan tehdä, yritän edes jotenkin huolehtia siitä, että kehoni saa liikuntaa, vaikka sekin on vaikeaa, koska olen niin järkyttävän masentunut. Mitäkö teen silloin kun olen hereillä noin yleisesti ottaen. Vastaus, en mitään.
Kun nyt viime aikoina todella olen miettinyt, en ole koskaan ollut todella onnellinen, en koskaan. Vaikka elämässäni on ollut parempi vaihe ollessani ehkä 16-24 vuotias, en siltikään todella koe, että olisin ollut aidosti onnellinen. Olen ollut masentunut jo kauan, todella kauan. Paniikkioireet yms on läpikäyty jo aikoja sitten, nykyään ei jaksa enää välittää. Riittävän kauan kun on stressitekijöitä, sitä masentuu niin pahoin, että millään ei ole enää mitään väliä, mistään ei jaksa välittää. Näin se vaan menee.
Täydellinen toivottomuus
21
2832
Vastaukset
- wayitgoes
Jatkoa vielä hieman...
Lääkkeet, terapiat ja jopa sairaalajaksokin on koettu, mistään ei ole ollut mitään apua. Minulla on yli 20 psykiatrista diagnoosia tietysti joitakin diagnooseja muilta erikoislääkäreiltä. Otapa sitten selvää, mikä on se oikea hoito. Ei, ei sellaista olekaan. Viimeiset pari-kolme kuukautta olen ollut niin alamaissa, että olen vakavasti miettinyt itsemurhaa vaihtoehtona. Toki itsetuhoisuusajatukset ovat olleet mielessä oaljon pitempäänkin, mutta jotenkin olen aina väkisin jaksanut eteenpäin. Ehkä se johtuu siitä, että osaan olla onnellinen pienistä asioista ja pystyn edes jonkinlaiseen positiiviseen ajatteluun, ja osaan olla optimistinen. Mutta rajansa kaikella. Nyt olen kuitenkin aivan täydellisessä umpikujassa, täydellisessä toivottomuuden tilassa. Ymmärrän sen nyt, että en ole niin vahva kun joskus kuvittelin. Itse asiassa olen erittäin heikko, olen jo luovuttanut, en odota tulevaisuudelta mitään, olen henkisesti jo kuollut. Nyt vain odottelen, koska keho seuraa perässä.
Tässä nyt vain pieni osa elämäni surkeudesta. Todellisuudessahan asiat ovat vieläkin monimutkaisemmat kuin mitä tässä jaksoin kirjoittaa. On paljon asoita, joita en halua täällä julkisesti kertoa ja myös asoita, jotka ovat niin kompleksisia ja monimutkaisia, että en jaksa kirjoittaa sivutolkulla. Yritin siis kiteyttää.
Tässä on kuvottava elämäni ja halusin avautua siitä hieman. En toivo kenelläkään samaa, olen kokenut maanpäällisen helvetin, olen läpikäynyt sellaisia oireita, joita ette pysty edes kuvittelemaankaan. Vaatii energiaa, että edes jaksaa kirjoittaa tämän verran. Nimittäin kokemuksesta tiedän, että oikeasti masentuneelle on vaikeaa jopa kirjoittaminen.
Miten selviätte täydellisestä toivottomuudesta?- Anonyymi
Minulla on hyvin paljon tuttavia, joilla elämä on ollut hyvin toivoton, niinkuin itsellänikin. Kaikki sekaisin. 8 vuotta vankilaa, 8 kertaa mielisairaalaa. ym ym. Nuoruus asuttiin kirjaimillesesti kadulla. EI OLLUT TOIVOA. MITÄ TAPAHTUI. Minulle tultiin kertomaan Jeesuksesta, joka voi auttaa , samasta Jeesuksesta, jota pidetään haihatteliana, niinkuin raamatun aikanakin. Raamatussa monet saivat avut aivan toivottomiin tilanteisiin, eikä sitä silloin kyseenalaistanut. Minä menin helluntalaisten ns hihuleitten tupakokoukseen, jossa minulle kerrottiin , Jeesus voi muuttaa elämäsi, haluatko lähteä prosessiin. Uskoontulo tapahtui heti, kun ymmärsin että synti elämässäni toi ongelmat ja puolestani rukoiltiin. Tiesin, että nyt on jotain muuttumassa. Prosessi alkoi sitten siitä. Sisäinen parantuminen, oikea elämänhallinta , perhe elämän opetteleminen. Nyt on kulunut 40 vuotta. En ole toivoton, Jeesus on edelleen auttajani, ihan oikeasti. Käyn seurakunnassa autan hyvin monella tapaa huonosti onnistuneita ihmisiä. Elän normaalia perheelämää, Lapseni ovat kaikki uskossa samaan Jeesukseen. Moia ongelmiakin on mutta menen niistä Jeesuksen tukemana. On toivoa iänkaikkisestä elämästä , koska uskon raamatun ilmoitukseen. Kokeile sinä myös Jeesusta. Etsi elämääsi apua sieltä mistä sitä saa. Ei kai kaikki uskovaiset valehtele. Siunausta sun elämääsi. Älä menetä toivoasi kokonaan. Kaikella on aikansa. Pilvien takana on sittenkin vielä aurinkoinen taivas.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on hyvin paljon tuttavia, joilla elämä on ollut hyvin toivoton, niinkuin itsellänikin. Kaikki sekaisin. 8 vuotta vankilaa, 8 kertaa mielisairaalaa. ym ym. Nuoruus asuttiin kirjaimillesesti kadulla. EI OLLUT TOIVOA. MITÄ TAPAHTUI. Minulle tultiin kertomaan Jeesuksesta, joka voi auttaa , samasta Jeesuksesta, jota pidetään haihatteliana, niinkuin raamatun aikanakin. Raamatussa monet saivat avut aivan toivottomiin tilanteisiin, eikä sitä silloin kyseenalaistanut. Minä menin helluntalaisten ns hihuleitten tupakokoukseen, jossa minulle kerrottiin , Jeesus voi muuttaa elämäsi, haluatko lähteä prosessiin. Uskoontulo tapahtui heti, kun ymmärsin että synti elämässäni toi ongelmat ja puolestani rukoiltiin. Tiesin, että nyt on jotain muuttumassa. Prosessi alkoi sitten siitä. Sisäinen parantuminen, oikea elämänhallinta , perhe elämän opetteleminen. Nyt on kulunut 40 vuotta. En ole toivoton, Jeesus on edelleen auttajani, ihan oikeasti. Käyn seurakunnassa autan hyvin monella tapaa huonosti onnistuneita ihmisiä. Elän normaalia perheelämää, Lapseni ovat kaikki uskossa samaan Jeesukseen. Moia ongelmiakin on mutta menen niistä Jeesuksen tukemana. On toivoa iänkaikkisestä elämästä , koska uskon raamatun ilmoitukseen. Kokeile sinä myös Jeesusta. Etsi elämääsi apua sieltä mistä sitä saa. Ei kai kaikki uskovaiset valehtele. Siunausta sun elämääsi. Älä menetä toivoasi kokonaan. Kaikella on aikansa. Pilvien takana on sittenkin vielä aurinkoinen taivas.
Kovin on neuvosi myöhäinen.
- HaluaisinAuttaa
Hei. Kunpa voisin kertoa vastauksen. Oletko kokeillut myös sähköhoitoa? Auttaa kuulemma 90 % tapauksista ja tehokkain hoitomuoto masennukseen.
- VAROITUS
"ECT (electroconvulsive therapy) involves the application of two electrodes to the head to pass electricity through the brain with the goal of causing an intense seizure or convulsion. The process always damages the brain, resulting each time in a temporary coma and often a flatlining of the brain waves, which is a sign of impending brain death. After one, two or three ECTs, the trauma causes typical symptoms of severe head trauma or injury including headache, nausea, memory loss, disorientation, confusion, impaired judgment, loss of personality, and emotional instability. These harmful effects worsen and some become permanent as routine treatment progresses.
Brain Damage
Animal and some human studies confirm that ECT causes brain damage. In humans it is most obviously demonstrated by an initial global loss of mental functioning after each ECT (see delirium) and other typical signs of Head Injury. In many cases this injury progresses with routine ECT into persistent dementia.
Brain-Disabling
The Brain-Disabling principle states that ECT “works” by damaging the brain, sometimes resulting in an initial euphoria (euphemistically called “mood elevation”) and always resulting in varying degrees of apathy, indifference, docility and emotional blunting with an inability to feel or express depressed mood, all of which advocates label as “improvement.”
Civil Rights
Because ECT patients are not given informed consent (or they and their families would not accept the treatment) and because one or more ECTs will always render the patient unable to protest, ECT is an offense against civil rights. See Involuntary and Coercion."
Peter R. Breggin M.D.
ECT Resources Center
http://www.ectresources.org/
- Jrosksk
Hei! Tuntuuko elämäsi toivottomalta, kun et ole saavuttanut mielestäsi mitään? Vai tunnetko jonkinlaista häpeää? Itselläni ehkä toivottomuuden keskellä lohdullinen ajastus on se, että eihän tämä elämä ole mikään suoritus. Tietoisuus on meille harvoille suotu, niin ehkä elämään voisi suhtautua enemmänkin mahdollisuutena kuin taakkaana. Usein kuitenkin jätämme seikkailut ja mielitekomme tekemästä häpeän tai uskalluksen puutteen vuoksi. Olet vasta 32-vuotias, joten sinulla voi olla vaikka millaisia seikkailuja edessä.
Ehkä se mitä yritän sanoa on se, että elä elämääsi omilla ehdoillasi älä muiden. - ymmärrän
Hei! Uskotko, että täältä löytyy paljon lukijoita, jotka ajattelemme sinua ja lähetämme sinulle ajatuksissamme voimia jaksaa!
Älä jää yksin! Yritä vaikka väkisin hakeutua ihmisten pariin. Käy kirjastossa, istu lukusalissa lukemassa tai selailemassa lehtiä ja katsele ihmisiä. Jos kirjastossa järjestetään jotain esityksiä; kirjailijahaastatteluja, musiikkitapahtumia, runoiltoja tai jotain muuta, niin käy niissä!
Luonnossa liikkumisen sanotaan olevan hyvä, mutta itse tunnen sen joskus ahdistavana, jos yksinäisyys painaa. Paitsi jos näen siellä eläimiä joista saan voimia esim. lintuharrastus on kiva. Hae kirjastosta lintukirja ja linnunlaulun CD. Seuraa paikallislehdistä tapahtumat ja jos siellä järjestetään esim. lintu- tai luontoretkiä, mene mukaan, vaikka ei niin huvittaisikaan. Käytyäsi niillä, huomaat kuinka ne virkistävät mieltäsi ja saat niistä uusia tuttuja.
Tee itsellesi sinua kiinnostavia projekteja! Ne voivat olla ihan mitä tahansa. Jonkun harrastuksen aloittaminen, yrttien kasvattamista, chiliviikko, Ursan jäsenyys, Marttakerhoon liittyminen, jonkun kielen opettelemista, villasukkien neulomista, silittämistä, viikottainen kirpputorikierros jne. mitä ikinä keksit! Istahda puistonpenkille jäätelölle ja ala rohkeasti juttelemaan vieressä istuvan muukalaisen kanssa vaikka jäätelöstä tai ihan mistä tahansa. Kaikki eivät halua jutella, mutta älä välitä, ehkä seuraavalla kerralla. Osallistu Suomi24 palstan keskusteluihin ja kuuntele päivällä radiota. Sieltä tulee paljon mielenkiintoista, kun vain etsit ne asemat joista tykkäät.
En tiedä, saitko tästä mitään vinkkejä elämääsi! Toivottavasti jotain!
Ja vielä yks juttu... lue ja kirjoita runoja. Esim. Maija Paavilainen kirjoittaa hyviä.
Yksinäisyys on näennäistä.
Juuret ovat yhteiset.
-Maija Paavilainen-
Saada impulssi ja antautua
mielen työskentelylle.
Lähteä tietoisesti hakemaan
ratkaisua omaan elämäntilanteeseen.
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi-
Panen päivät päälletyksin,
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat,
päällimmäiseksi paremmat.
- Eino Leino-
Elämää ei saisi miettiä liikaa. Se täytyy vain elää.
Toivon kaikkea hyvää sinulle! - wayitgoes
Tuossa oli paljon hyväntahtoisia ideoita, konkreettisiakin sellaisia, mutta mikäli minulla todella olisi energiaa tehdä edes osa noista yllä mainituista asioista, en varmastikaan olisi tässä jamassa kuin olen nyt. Tarkoitan, todellinen masennus, nyt tiedän miltä se tuntuu, koska koen sitä parhaillaan, tarkoittaa myös sitä, että et löydä pienintäkään iloa mistään asioista, et vaikka kuinka yrittäisit. Parempi varmaankin antaa olla, yritän antaa aikaa itselleni olla masentunut sen sijaan, kun yrittää väkisin muuttaa mitään. Karulta kuulostaa, mutta tämä on keinoni selviytyä edes jotenkin nykyisessä tilanteessani. Sen sijaan ystävien ja ihmisten seurassa oleminen on loistavaa terapiaa, yritän parhaimpani mukaan olla eristäytymättä, mutta, taas jällen kerran, kun mieli on maassa niin se on maassa, ei sitä jaksa tavata ihmisiä ja jotenkin myös koen, että minusta ei ole antamaan tarvittavaa vastavuoroisuutta ystävilleni, joten parempi toisinaan, liian usein, olla yksin, jättäytyä neljän seinän sisään.
”Hei! Tuntuuko elämäsi toivottomalta, kun et ole saavuttanut mielestäsi mitään? Vai tunnetko jonkinlaista häpeää?”
”Ehkä se mitä yritän sanoa on se, että elä elämääsi omilla ehdoillasi älä muiden.”
Tuohon ensimmäiseen voisin todeta, että ehkä kumpikaan kysymys ei ehkä päde minun kohdallani. En koe häpeää, en osaa, olen niin turta, että kuinka edes jaksaisin tuntea häpeää. Olen niin pohjalla, että aivan sama, miltä minusta tuntuu. Kun on todella toivoton, ja masentunut, ei tunteita edes osaa käsitellä, niitä ei ole. En myöskään mieti mitään saavutuksia, sen verran tässä on järkeä päässä, että ymmärrän, että elämä ei ole mitään saavuttamista. Minun saavuttamiset ovat jääneet lähinnä . 5 vuoden mittaiseen työelämässä olemiseen ja n. Vuoden yliopisto-opiskeluun. Sen niistä saavutuksista. Saavutuksia tulee sitten joskus lisää, jos on tullakseen. Toki tällä hetkellä tuntuu siltä, että mitään saavutettavaa ei enää ole, se ei ole realistista. Sääli, koska älyllistä kapasiteettia sim. opiskeluun kyllä olisi, mutta joudun joka päivä toteamaan, että ei, se ei ole mahdollista, enää.
Olen yrittänyt elää elämääni omilla ehdoillani jo jonkin aikaa. Voin kyllä myöntää, että voisin ja pitäisi ehkä elää vieläkin enemmän omilla ehdoillani. Olen viime vuosina yrittänyt antaa itselleni omaa aikaa. Olen todella yrittänyt tehdä niitä asioita, joista saa edes jonkinlaista hetkellistä mielihyvää. Olen antanut itselleni luvan olla masentunut, olen jo antautunut toivottomuudelle. Tiedän, että mikään ei tule muuttumaan, on vain jaksettava olla, kärsiä, olla se mitä olen. Tässä on ollut aika paljon aikaa miettiä asioita, mutta silti, se toivottomuus valtaa mielen joka ikinen päivä.
Joku tuossa ehdotti sähköhoitoa, johon tuli heti kriittinen vastaus. Minä en jaksa asiaa selvittää, mutta lyön vetoa, että löytyy kymmenittäin, ehkä sadoittain artikkeleita ECT:n puolesta ja vastaan. Voisiko se toimia, mene ja tiedä, mutta minulla on sen verran noita hermostollisia oireita, että tuntuu kyllä melko vastenmieliseltä ajatukselta lähteä kokeilemaan sähköä. Sitä paitsi en usko, että sinnekään pääsee tuosta noin vain, ko. Hoitoa pitäisi ensin osata vaatia ja onko sitä edes tarjolla, on asia erikseen. Muutenkaan, en halua olla nykyisen hoitavan psykiatrini kanssa paljonkaan tekemisissä, koska rehellisesti sanoen nykyinen lääkärini on yksi huonoimmista, joita olen tavannut. On kuitenkin kokemusta aika monestakymmenestä lääkäristä vuosien varrelta. Tämä lääkäri lukeutuu siihen kategoriaan, joka tietää tasan tarkkaan, mikä on oikea hoito, mistään lääkityksestä tms. ei voi edes keskustella. Uusin vain reseptit muutaman kk välein, mutta välillä on pakko tavatakin, koska esim. tukien takia tarvitsen lausuntoja jne.
Osin olen diagnoosieni vanki, ne jotka tietävät, mitä diagnooseja ovat dissosiaatio-, konversio-, harhaluuloisuushäiriöt jne... tietävät myös varmasti kuinka vaikeaa niitä on hoitaa. Mainitsin, että sairastuin ja se on tietysti suurin yksittäinen syy, miksi olen masentunut pahoin. Mutta en olisi ikinä arvannut, mihin tämä on johtanut. Sen mitä terveydelleni on tapahtunut, on niin uskomatonta, ette ikinä sitä arvaa. Asiat ovat myös niin henk. Kohtaista, että en halua kertoa mitään kovin yksityiskohtaisia asioita. Tiedän, että ihmiset tekevät sairauksistaan huolimatta uskomattomia asioita ja että psyyke on todella monimutkainen asia ja psyykettä voi hoitaa, sitä voi yrittää kohentaakin, mutta, ei onnistu mun kohdalla.
Ei auta kun nostaa valkoinen lippu ja todeta, että tämä elämä on tässä. Minulla ei ole niin vahvaa psyykettä, että kaiken kokemani jälkeen voisin edes kuvitella voivani muuttaa mitään kovin positiiviseksi.
Ainut asia, mitä saan hieman energiaa, kun saan raahattua itseni ulos, yleensä vasta myöhään illalla tai yöllä, voin kävellä siellä täällä ja miettiä tai olla miettimättä asioita ja... no ymmärrätte ehkä.- kirjoittelemeille
Jos lapsella on vaikeaa, niin se on kai aika yleistä, että suojaa psyykettään unohtamalla tietoisesta muistista, mutta alitajunta ei unohda vaan rekisteröi kaiken ja varsinkin tunne-elämä sitten myöhemmin nostaa juttuja esille. Tunnen erään rouvan, joka ei oikeastaan muista ajastaan ennen kouluaikaa mitään.
Kun olet älykkö niin sinulla on toiminut suoja- ja pakokeinona oppiminen, älylliset haasteet.
Suurissa alkoholistiperheissä osa jää totaalisesti jo lapsena syrjään koulussa, voi ajautua alamaailmaan ja osa voi pärjätä loistavasti ja kivuta yhteiskunnan portaikossa.
Tavallaan se "pärjääminen onkin keino päästä pakoon ja torjua menneisyys vahvuudella ja sullomalla aivoihin virikkeitä. Sitten viimeistään keski-iässä tulee uupumus ja romahdus.
Kun olet saanut jo paljon terapiaa, niin saattaa olla nyt ihan hyvä keino olla vain paikalla, hyväksyä masennus, lepo ja ottaa arjesta ja hetkistä ne mieltä ilahduttavat asiat. Olet varmaan psyykkisesti uupunut, kun olet "joutunut" harrastamaan torjuntaa alitajuisesti ja varmaan tietoisesti olemalla vahva ja opiskeluaikoina, ym.
Kun olet älykäs ihminen, niin kyllä mielesi luovii, ja keksii uusia uomia päästä eteenpäin, mutta anna tapahtua sen hyvinvointisi ehdoilla. Ei liikaa paluuta menneisyydestä nouseviin sontakaivon katkuihin. Voi kun saisit rinnalle ammattitaitoisen ja empaattisen terapeutin, jonka kanssa syntyy yhteistyö. Kun ajan myötä eheydyt, niin sinulla on vielä toisillekin annettavaa.
Sitten kun jaksat suosittelen terapeuttien Seppo Jokisen ja Tommy Hellstenin kirjoja, itsehoito-oppaita (sitten kun jaksat). Tyypit ovat itsekin soutaneet elämäänsä sen vaikeimman kaavan mukaan.
Älä vaadi nyt itseltäsi muuta kuin lepoa. Luonto kauniissa rauhallisessa syysmetsässä hiljaa samoillen voisi rauhoittaa. Jos jaksat sinne mennä, mutta yritä vaikka lähipuistoon, vaikka ei millään huvittaisi astua ulos.
- tiedänitsestäni
todella masentunut ei jaksa täällä kirjoittaa ensimmäistäkään sanaa..... ! en silti väheksy toivottomuuden tunetta ja masenusta oireena,,,,,se on niin vakava että pahimmillaan se tappaa..... hae apua,,jos jaksat..
- Anonyymi
Ei kannata määritellä muiden puolesta sitä, mikä on "todella masentumista". Meitä on aika monenlaisia täällä.
En minäkään ole epätodella masentunut, vaikka nyt jaksan jopa kirjoittaa tänne. Huikeaa. Lähempänä itsaria kuitenkin kuin koskaan. - Anonyymi
Minä käyn töissäkin, koska en ole masentuneena väsynyt. Se olisi suorastaan helpotus, jos voisi nukkua ja paljon. Nukun normaalit yöunet ja heti eka ajatus on aamulla, että en kestä tätä päivää. Kuinka monta tuntia kärsimystä edessä. Joka minuutti ajattelen, että en jaksa tämän olon kanssa. Mikään ei tuota iloa, haluaisin vain itkeä aamusta iltaan ja tajuan, että tällaisia päiviä ei pysty loputtomiin elämään. Haluaisin vain tämän olon pois ja se ei vain katoa. Mitäpä vaihtoehtoja mulla on?
- hoitoauttaa
Sinulla on toivoa. Sinähän tuotat näkemystä itsestäsi aika terveen oloisesti. Et ole enää vaikeasti masentunut. Olisi hyvä, jos voisit jatkaa keskustelua terapeutin kanssa.
- Meditointia
Oma tarinani on hyvin lähellä sinun tarinaasi. Olen syntynyt kahden narkomaanin lapsena ja koko elämä on mennyt päin helvettiä. Kestin traumoja yllättävänkin kauan, kunnes aikuisena toivo loppui. Aloin nähdä maailman synkkänä paikkana ja masennus iski.
Olen hakenut vastauksia kaikkialta, eikä itseni kehittäminen fyysisesti tai opiskelu ole tuonut minulle onnellisuutta, vaikka varmasti jonkinlaisen positiivisen vaikutuksen onkin antanut.
En jaksanut lukea kaikkia yllä olevia viestejä, mutta selvästi siellä oli ihan kelvollisia neuvoja ja tärkein näistä oli se, että juttelee asiasta lääkärin kanssa.
Ymmärrän, että tämä seuraavaksi ehdottamani ei välttämättä sovellu kaikille , mutta itselläni se on antanut suuremman avun kuin alun perin osasin odottaa.
Mettaharjoitus
Tämä harjoitus kuuluu brahmavihara-harjoituksiin. Brahmavihara tarkoittaa jumalaista asuinsijaa. Niillä viitataan neljään ylevään mielentilaan tai tapaan asennoitua elämään ja metta on näistä ensimmäinen. Metta käännetään usein rakastavaksi ystävällisyydeksi tai hyväksi tahdoksi. Tämän meditaation on tarkoitus kehittää itsessämme tätä ominaisuutta ja jotkut opettajat puhuvatkin tässä yhteydessä mielen ehdollistamisesta uudenlaisiin käyttäytymismalleihin. Tämän harjoituksen myötä saatamme huomata tarpeettoman kovuuden ja ankaruuden vaikutukset elämässämme ja oppia päästämään irti näistä vanhoista ja kivuliasta käyttäytymismalleista.
Muut brahmaviharat ovat karuna (myötätunto), mudita (ilo/myötäilo) sekä upekkha (tasapaino, tasapuolisuus tai eräänlainen järkkymättön asenne vaikeidenkin asioiden keskellä). Mettaa, kuten muitakin meditaatioharjoituksia, voi ajatella taitona, jonka oppimiseen menee aikaa. Se on taito siinä missä muutkin, ja syvenee omaan tahtiinsa harjoituksen myötä.
http://www.keltainenbuddha.net/metta-bhavana.pdf
http://www.keltainenbuddha.net/karuna-bhavana.pdf
http://www.keltainenbuddha.net/mudita-bhavana.pdf
http://www.keltainenbuddha.net/upeksha-bhavana.pdf - Siddhartha
OHO! Avausviesti on vuodelta 2015. Eipä silti, kaippa sitä keskustelua saa jatkaa, mutta aloittaja ei välttämättä ole keskustelussa enää mukana.
- elämäkäsissä
Kun elämässä ei ole tarkoitusta, tee siitä tarkoituksetonta. Elämällä ei ole oikeasti muuta tarkoitusta kuin elää niinkuin ruoho tai puu tai perhonen. Muut ihmiset eli yhteiskunta luovat ihmiselle "tarkoituksia". Pitää olla sitä tai tätä tai jotain muuta jne. Elääkeseen ihmisen on toimittava niin kuin kaiken muukin elollisen. On saatava ypäristöstä happea, vettä, ruokaa ja lämpöä koska olemme eäimiä emmekä aurinkoja. Päivärytmi tulee luonossa oleville luonnon ehdoilla. Keinotekoisessa ympäristössä elävä ihminen on eliöllisesti sekaisin. Voi mennä jopa niin sekaisin että ei ole laisinkaan nukahtamiskykyä eikä normaalia uneliasisuutta. Joku "mekaaninen" vika voi estää kokonaan nukumisen ja ihminen riutuu kuoliaaksi. Lääkäritkän eivät käsitä , vaikka ovat toki lukeneet tydellisestä nukkumiskyvyttömyydestä. Ei kaikki viat ole aivojen välistä kiinni. Joku geeniverhe tai mutaattio on vain tehnyt ihmisestä elinkyvyttömän. Oikea lääke oikeaan vaivaan on lääkäreillä täysin hakusessa. Psyykiset sairaudet ovat helppo ratkaisu ihmisen mekaanisiin ongelmiin. Koska ja nimenomaan ihminen on elollinen kone, se pitää korjata niin kuin kone korjataan. Ei aivoja huumaamalla ja tuottamalla vieraita hallusinaatioita ja "tymyyttä" aivoihin vaan etsimällä ja löytämällä se makaaninen virhe mikä tekee ihmiselle sen minkä tekee. Ihminen voi ensin tehdä itselleen "työlistan" eli lukujärjestyksen eli milloin mitä ja miksi ja sitten runsaasti vappa-aikaa harrasukseen joka on joskus kiinnostanut mutta ei enää tai mieluummin jotain aivan uutta. Ei saavutuslistaa vaan päivittäisen "kellonaikalistan". Ei pakotuslistaa vaan meille yksilöllisesti juuri meidän eliöllistä olmustamme suojaavaa ja elämää ylläpitävän listan ensin eliöllisen elämän turvaamiseksi sitten tieteelliset taiteelliset elämykselliset kokemukset. Ja pois yhteiskunnalliset vaatimukset menestymisestä, arvostuksesta, rikkaudesta, näyttävyydestä jne koska niillä on kaikilla myös kääntöpuolensa joilla voi itseään ruoskia ja rangaista. Itse olet oma itsesi ja vain sinun elämäsi on sinun omasi ja kaikki muu mikä on ollut tai on ympärilläsi on muitten ihmisten elämää. Lapsien ei tule rangaista itseään elämällä kurjasti jos vanhemmilla on ollut elämän kanssa vaikeuksia. Lapsi on uusi vehreä ruoho ja sille kuuluu oma itsenäinen kaunis elämä.
- Elämänvesihiisi
Ajattelen eri tavalla, kuin edellinen. Tiedätkö, että Junmalalla on ollut suunnitelma elämällesi kaiken aikaa ja hän vain odottaa, että alatte toteuttamaan sitä.
- MyösMasentunut
Oletko yhä kriisissä, itse olen samanlaisessa tilanteessa... Vai oletko antanut periksi?
saataisko me jotain ihmettä tapahtumaan? - ffdaf
Olisiko HYVÄ erityistason ratkaisukeskeinen terapeutti? Saisitteko edes hieman valoa, dynaamiset ja analyyttiset voivat pahentaa oloa, jos niissä vaan vellotaan siinä mikä on ongelma, huonosti ja miksi olet ja voit huonosti (etsitään syyllinen).
- Anonyymi
Ratkaisijat sivuuttaa ne ongelmat syineen ja tutustuttaa ihmisen kai agilityn saloihin. Pahoinvointi johtuu siitä, kun ei ajatella oikein ja korjaantuu vastaavasti. Eli olette tavallaan tyhmiä. No ehkä tämä meni kognitiivisen puolelle jo. Yhtä avutonta paskaa kaikki kuitenkin...
- Anonyymi
Omasta kokemuksesta voisin suositella MDMA hyvin pieniä määriä 0,5-1v välein ja siihen päälle joku, mielellään ammattilainen, jollekka voi puhua.
Se on ulkomailla otetru joissakin maissa käyttöön, ja tulokset taitaa olla lupaavia. Tai jos se ei lääkityksen kannalta ole mahdollista, voisi taide auttaa. Siis maalaaminen, piirtäminen, kuvien väritys, yms. Siihen päälle musiikkia ja käyttää viikosta aikaa ainakin muutaman tunnin tälläiseen. Se voi aluksi tuntua vaikealta aloittaa, jos mielessä ei ole muuta kuin tyhjyyttä. Silloin suosittelen että katsoo netistä vaikka kuvan ja aloittaa tekemään sitä, niin huomaa että jossain vaiheessa oma luovuus pääsee valloilleen. Sille täytyy antaa aikaa. Ei tietenkään ole välttämättä oma juttu, mutta jos tilanne on noin huono niin ei siinä häviä mitään jos kokeilee jotain noista ja mielellään kaikkea.
Se on hyvä keino purkaa paskaa oloa ja tyhjyyden tunnetta, ja lopulta huomaa kun saa sen pois sisältä, ja näkee oman käden jäljen oli se millainen vain, se on itsessään terapeuttista! Ja ei tarvitse näyttää niitä kellekkään, siinähän se juttu onkin. Voi vaikka heittää ne roskikseen tai mitä tahansa.
Olen itsekkin kriisissä eikä tunnu mikään auttavan mutta se että näkee oman käden jäljen ja ulkoilu&musiikin kuuntelu auttaa sen verran ettei ihan heti halua tehdä mitään itsellensä. Ja toivon että tästä olis edes vähän apua kuka ikinä lukeekaan tätä ❤️
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1404411- 902094
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152061Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi721841Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541512Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421512VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041375- 751306
- 991248
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201099