Vaimolleni on alkanut avioliiton aikana kertyä vatsaa ja makkaroita. Kerran ehdotin yhteistä lenkkiä ja hän suostuikin, mutta jo 20 minuutin jälkeen täytyi pysähtyä kaupasta ostamaan suklaapatukka, kun oli kuulemma niin nälkä. (Vaikka oli kotona aiemmin syönyt kunnon aterian.) Olen houkutellut häntä lähtemään kuntosalille yksin tai porukassa, ei innostu. Kotona syö vain ja hotkii, ei usein edes ymmärrä syöneensä paljoa.
Ongelma on nyt se, että päivä päivältä pidän vaimoa entistä vastenmielisempänä. Seksi ei kiinnosta enää ollenkaan ja enpä jaksa viettää vapaa-aikaakaan hänen kanssaan enää. Oman vapaa-aikani vietän omilla teilläni yksin. Lenkkeilen, käyn kirjastossa, salilla, kahvilassa tai kaupoilla.
Olemme puhuneet asiasta ja vaimon mielestä hänen pitäisi kelvata läskinäkin minulle. Ehkä joo, vaan kun ei kelpaa. Hänestä on tullut jotenkin flegmaattinen lihojensa myötä. Eikä mikään houkutin liikuntaan kelpaa. Joudutko jättämään vaimon liikalihavuuden ja laiskuuden vuoksi? Paha myöntää, mutta näin taitaa käydä. Ehkä olen kohtuuttoman armoton, mutta omakin elämä on jo alkanut ahdistaa. En usko, että rakastan enää vaimoani.
Ongelma on nyt se, että päivä päivältä pidän vaimoa entistä vastenmielisempänä. Seksi ei kiinnosta enää ollenkaan ja enpä jaksa viettää vapaa-aikaakaan hänen kanssaan enää. Oman vapaa-aikani vietän omilla teilläni yksin. Lenkkeilen, käyn kirjastossa, salilla, kahvilassa tai kaupoilla.
Olemme puhuneet asiasta ja vaimon mielestä hänen pitäisi kelvata läskinäkin minulle. Ehkä joo, vaan kun ei kelpaa. Hänestä on tullut jotenkin flegmaattinen lihojensa myötä. Eikä mikään houkutin liikuntaan kelpaa. Joudutko jättämään vaimon liikalihavuuden ja laiskuuden vuoksi? Paha myöntää, mutta näin taitaa käydä. Ehkä olen kohtuuttoman armoton, mutta omakin elämä on jo alkanut ahdistaa. En usko, että rakastan enää vaimoani.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Piruako sitä läskipersettä elättämään, heitä ovesta ulos koko ämmä niin, ne muutkin tekee lähtee kyllä käppäsemään. Näytä sille läskille missä ovi on ja siitä ulos että kun vielä mahtuu perkele siitä menemään! Jatka sinä hoikemman kanssa ja ota uusi jos vielä ei ole! Läskistä ei ole muuta kuin haittaa! Ulos!!!!ULOS!!!
Pane se vanhainkotiin! Ota hempukka elämääsi?
Ei ne huoli liian terve, meinaatko etten ole yrittänyt. Niillä on liian pienet vuoteet, ja pekkaniskan nosturit on varattu, ja painoraja se on sielläkin.
Vetovoiman tunteminen ei ole tahdonalainen valinta. "Pitäisi kelvata", kertoo hänen ajattelutavastaan. Olet hänelle itsestäänselvyys. Hän ei tunne menettämisen uhkaa.
Muista että naisia on maailma täynnä. En tarkoita että sinun pitäisi erota, mutta on hyvä muistaa, että puoliso on korvattavissa. Et ole jumissa suhteessa, vaan olet siinä omasta valinnasta. Tällainen asenne auttaa saamaan aikaan rehellistä keskustelua. Älä kuitenkaan ole ilkeä. Yritä ymmärtää myös hänen puolen asiasta ja tunnista/myönnä omat virheesi. Oma virheesi on ainakin se, että olet antanut asian mennä näin pitkälle.
Vaikea tilanne joka tapauksessa kun toista ei voi muuttaa. Keskity siis omaan osuuteesi asiassa.
Mikä loppujen lopuksi risoo: kilot ja ulkonäkö vai flegmaattisuus ja erilaiset mielenkiinnon kohteet? Läskeistä voi saada hyvä tekosyyn silloinkin, kun jokin muu mättää. Entä, jos vaimon ulkonäkö olisi muuttunut sairauden myötä, olisiko se silloinkin yhtä suuri turn-off? Näetkö vaimossa mitään hyvää?
Etkö sinä idiootti läski osaa lukea, vain etkö ymmärrä kirjoitettua tekstiä? Palaa aloitukseen, tavaa se riittävän moneen kertaan, siinä kerrotaan vastaukset kysymyksiin.
HAe se oikea!
Taidatkin olla varsinainen Herra Täydellisyys.
Jotain muuta on suhteessa vialla, jos kerran itse kuvittelet olevasi täydellinen.
Voi olla, että syömisestä on tullut vaimollesi puuttuvan miehen korvike tai voi olla, että hän sairastaa esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Kaikki eivät halua lenkkeillä ja käydä punttisalilla!
Kysy kerrankin vaimoltasi: mitä haluaisit tehdä kanssani?
Lopeta urputus ja kasva mieheksi!
Minä ymmärrän hyvin aloittajaa,kun oma ukko on kans samanlainen tahdoton läski. Ei paljon ole haluja koskea edes.
No kyllä se on vastenmielistä, kun ihminen ei tippaakaan välitä omasta itsestään, ulkonäöstään ja liikunnasta kunnon ylläpitäjänä. Olen kysynyt vaimolta, mitä hän haluaisi tehdä kanssani ja arvatkaapa, mikä on vastaus: En minä oikein tiedä! Keskusteluyhteyttä ei käytännössä ole, liikkumaan tai johonkin harrastusryhmään en häntä saa. Television ja internetin kanssa kuluttaa aikaansa, siis jos ei syö tai nuku.
On alkanut kieltämättä liikunnallisemmat naiset houkuttaa, jo ihan oikeastikin. Syrjähypynkin houkutus pyörii usein mielessä.
Kyllä taidan laittaa tavarat jakoon. Ei tällaista elämää pää jaksa. En rakastanut vastamäessä, mutta piru vieköön, ainakin yritin tukea ja kannustaa!
Onko vaimo aina ollut tuollainen vai onko joskus harrastanut liikuntaa kanssasi? Jos hän laihtuisi, luuletko, että hän innostuisi viettämään aikaa kanssasi? Tai sinä hänen?
Mielestäni on enemmänkin surullista kuin vastenmielistä, jos ihminen ei välitä itsestään ja kunnostaan. Se, että mies alkaisi taas pitää puoleensavetävänä, ei taida yksin riittää motivoimaan. Itsestä huolehtiminen lähtee siitä, että arvostaa itseään.
Kilot eivät tässä taida olla suurin ongelma. Kirjoituksestasi kuultaa, ettet rakasta enää. Loukkaannut, kun vaimo ei ota vastaan kannustustasi ja ala muuttua. Et ole huolissasi hänestä vaan itsestäsi. Jos jostain ei tykkää, siitä kyllä keksii vikoja toisensa perään. Parempi antaa olla, jos ei keksi enää mitään hyvää. Päätös on sinun, ei vaimon kilojen. Olet itse vastuussa omasta onnestasi.
Täytyy sanoa että tuo teidän ongelma olisi varmasti korjattavissa, jos teette pienen asennemuutoksen: molemmat.
Vaimosi ei tiedä mitä haluaa tehdä. Hän syö paljon ja nähtävästi herkkuja. Vaikuttaa tunnesyöpöltä... Sinä sen sijaan vietät vapaa-aikasi muualla kuin vaimon kanssa. Miten luulet sen auttavan asiaa? Vaimo syö suruunsa kotona lisää. Hänen itsetuntonsa on maassa. Hän olettaa että sinun pitäisi haluta häntä lihavanakin, koska toivoo epätoivoisesti hyväksyntää sellaisena kuin on. Miksikö? Koska hän ei itse ihaile itseään, ja toivoo että edes joku ihailisi.
Voisitteko mennä pariterapiaan? Jos eron haluat, niin sinun pitää se ansaita ensin yrittämällä enemmän. Ja niin pitää yrittää vaimosikin. Jos hän haluaakin olla lihava, niin se on sitten hänen valintansa, mutta veikkaan että tällä hetkellä hänen elämänsä on jumissa, koska ei edes tiedä miten haluaisi aikaa viettää.
Sillä välin kun asiat ovat vaiheessa, koittakaa keskittyä toisiinne. Unohda pariksi kuukaudeksi se vapaa-ajan viettäminen muualla. Vie vaimo teatteriin, käykää kävelyllä ja saunokaa, pelatkaa lautapelejä, tavatkaa ystäviä... Hankkikaa elämä! Sitä kautta voi löytyä se vaimosi kiinnostus itsestään huolen pitämiseenkin. Jakun vaimo huomaa että haluat viettää aikaa hänen kanssaan, hän on motivoitunut, ja itsetunto kasvaa. Kenties sinäkin muistat, että mihin hänessä rakastuit. Muistatko mitkä asiat hänessä oli niitä, miksi menit naimisiin? Et sinä kuitenkaan ulkonäön takia naimisiin mennyt. Jossain vaimossasi on se sama kiva nainen, jonka vihille veit.
Tehkää hommia! Muuten olette molemmat luusereita.
Mies komistuu ko lihoo, läskiä naisra ei kato sikakaan. Isontalon poikana miehen läskeys on varuden merkki, naisilla saamattomuuden.
Paskapuhetta. Läski mies ei kerro pätkääkään vauraudesta. Kyllä miehilläkin laiskuus ja saamattomuus kertyy läskinä pallomahaksi.
pitäisi se kelvata sellaisena kun on.. se on oikeata rakkautta ei toista voi muuttaa.. ja ulkonäkö ei pitäisi olla se tärkein asia.. itse hoikka mies ja mulla on lihava vaimo
Paitsi ap:n vaimo ilmeisesti ei ollut pullukka aikaisemmin vaan paljon hoikempi. Eli vaimo on kuitenkin itsensä muuttanut ja tehnyt sen tahallaan. Miksi pitäisi siis kelvata ja rakkautta riittää?
Sun henkilökohtaisella tilanteella (hoikka&lihava) ei ole mitään tekemistä ap:n ongelman kanssa.
No ei tarvi kelvata! Itse en ainakaan katselisi jos mieheni turpoais kuin pullataikina. Kyllä lähtis vaihtoon ja varmasti! Enhän mennyt naimisiinkaam läskin kanssa.
Hoikistuminen vaatii pienen nälän kestämistä. Tunne on toisille inhottavampi kuin toisille. Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä ei pystykään pysyvästi pudottamaan painoa. Vaikka muutaman kuukauden jaksaisi sinnitellä, lopulta tulee retkahdus, joka palauttaa painon takaisin.
Siellä puhuu itse läski joka ei viitsi harrastaa liikuntaa laisinkaan!
Taitaa vaimosi olla masentunut kun joutuu kaltaisesi miehen kanssa elämään, siitä lihominen. Voihan olla ettei vaimosikaan tunne mielenkiintoa sinua kohtaa enää ja sen takia suhtautuu välinpitämättömästi painoonsa. Luulen että saadessan kokea rakkautta, välittämistä, arvostusta ja hyväksyntää alkaa painokin tippua kuin itsestään. Anna hänelle vapaus jotta voi vielä kokea rakastavan suhteen jossa arvostus on muualla kuin ulkonäössä.
Entäs oma painos,kun tunnut ymmärtävän niiin hyvin, ettei olis oma sika ojassa.
" Luulen että saadessan kokea rakkautta, välittämistä, arvostusta ja hyväksyntää alkaa painokin tippua kuin itsestään."
Kuuluisia valheita ja itsepetosta. Pullukoiden propagandaa. Kun paino ei sitten tipukaan alkaa tuo " pitäis kelvata tällaisena, mitäs läksit niih?"
Nyt on vähän selkeyttä tilanteessa, eli eilen vein allekirjoittamani eropaperit. Ei suostunut vaimo edes niihin laittamaan nimeään. Niin saamatonta!
Tänään hän lähtee vanhempiensa luo. Toivottavasti pysyy siellä pitkään, että saan olla rauhassa! Vieteri olisi katkennut päästä hetkenä minä tahansa. Alan ymmärtää, miksi jotkut suomalaismiehet alkoholisoituu, kun naiset eivät välitä itsestään ja muuttuvat sohvaperunoiksi. Hyi ällötys!
Pidä tyylis äläkä ikinä koskaan enää hairahdu läskiin, ollaan komeita poikaporukassa ja nautitaan toistemme seurasta. Naiset on yökötys noin yksin ja erikseen. Lespot on asia sinäänsä, kiva olis päästä pileisiin mukaan, eiks vaan.
Voithan sinäkin lähteä, jos vaimo ei viihdykään pitkään vanhempiensa luona. Olet vastuussa omasta vieteristäsi.
Vaimo ja vaimo mitä tuota jauhaa, jos ei huvita niin pääsehän tosta eroon, oma vaimo jätti mut 10 vuotta sitten, se sano että rakastaa mua niin paljon että ottia tuota jättää ja jätti myös sanojensa mukanen mies. Sen jälkeen en ole naisia kattonu ko miestenlehistä, ja siinäkin on toisinaan liikaa.
Näin käy monella miehellekin, jos katsot vähän ympärillesi. Itseasiassa, jos mietin omaa lähipiiriäni niin miehet ovat ne, jotka ovat lihonneet eivätkä harrasta liikuntaa. Naiset taas harrastaa kotona kahvakuula-jumppaa, juoksevat, käyvät salilla ja zumpassa. Miehet eivät harrasta mitään ja kittaavat kaljaa ym. alkoholia ja vatsan ympärys on kasvanut huimasti nuoruusvuosista. Uusia vaatteita ei ole ostettu vuosikausiin. Korkeintaan sukkia, kun vanhat reikiintyy. Vanhemmillani tosin toisinpäin, äiti ei harrasta lainkaan liikuntaa, isä taas aktiivisesti. Että molemmissa sukupuolissa varmasti näitä löytyy.
Varmasti lähes jokaiselle löytyy joku mieleinen liikuntaharrastus. Jospa vaimo ei vain tykkää käydä lenkillä?
Itse liikun ja liikkuisin useamminkin (kuten ennen tein), jos vaan mies mielellään hoitaisi lasta sillä välin. Mutta ei. Liikuntaharrastukseni on kuulemma pois kodinhoidosta.
Tietenkin on jo masentunut niin paljon ettei pysty kirjoittamaan. Jätä se vaimo rauhaan ja hommaa oma asunto sille että, saa jatkaa elämäänsä rauhassa. Ei halua sinun kanssa asua ja masentuu entisestään ja kurjistuu! Sinussa se vika on et, pysty antamaan rakkautta vaimollesi senkin kurjimus. Jätä se rauhaan! Ennenkuin on liian myöhäistä. Silläkin on oma elämä elämättä! Haluaa varmaan olla jo yksin! Rentoutuen käsitöiden parissa!
Kyllä säkin olet just tuommoinen perinteinen kusipää, "menehelvettiin". Ikinä ei naisissa mitään vikaa, kaikesta, jopa naisen omasta valinnoista ja toiminnasta pitää syyttää ja haukkua miestä.
Ja sitten pitäisi vielä miehen hommata asunto naiselle! Onko hän lapsi!!!? Onko aivovammainen? Vai aikuinen ihminen? Että pistää vihaksi lukea sinunlaisten ihmisten sanoja.
AP teki oikean ratkaisun, mikäli on panostanut suhteeseen ja tosissaan yrittänyt auttaa vaimoa muuttamaan tavansa.
Sinä raukka rajoitat hänen elämäänsä. Irrota otteesi äläkä alista että, saat tyydytyksen elämääsi toisen alistamisella. ota itsellesi vaikka laihahuora! Lihavalumppulurjus pois!
Lenkille / tai jotain muuta reenausta ... ja vähemmän ruokaa ..kait se akka sen tajuu... jos ei tajuu piirrä paperille jos ei vieläkään väännä rauta langasta...
potkaise alavatsaan sitä mätisäkkiä ja ota ero. Puhumalla ja miettimäällä tilanne ei parane.
Minä sanoin joskus suhteen alkuajoista että jos alan lihomaan niin että häiritsee miestä siitä pitää suoraan sanoa. No niinhän minä lihoin ja mies sanoi suoraan..pahalta se aluksi tuntui,mutten suuttunut koska olinhan itse kehoittanut häntä siitä mainitsemaan. Nyt minulla on erittäin kaunis vartalo,energiaa riittää ja rakkaus kukoistaa. Sitä kun joka päivä peilistä itseään katsoi ei jotenkin huomannut sitä paisumista pikkuhiljaa.. Nyt olen onnellinen ja mieskin on.
Mielestäni olisi todella pinnallista jättää ihminen lihomisen takia. Jättäisitkö hänet sittenkin jos hän sairastuisi ja hänen kehossaan olisi esim. syöpäkasvaimia paljon? Ihminen ei rakasta ihmistä oikeista syistä, jos ulkokuori on tärkeintä..Mielestäni sisin merkkaa paljon. Sitä paitsi ihmiset ajan kanssa muuttuvat joka tapauksessa.
Itsekin ole jonkun verran lihonut esim. raskauden aikana ja sen jälkeen. Myös mieheni on lihonut. En kuitenkaan miestäni jättäisi tuon lihomisen takia vaan kyllä syyt olisi muita.
Mitä jos kokeilisit olla välittämättä puolisosi kiloista? Ehkä hän itse haluaa ajan kanssa alkaa huolehtia terveydestään. Voihan olla, että hän on esimerkiksi masentunut tms. ja on siksi lihonut.
Ehkä voisit kokeilla hemmotella/yllättää puolisosi jotenkin? Ehkä voisit kunnolla-läsnäolevasti ja kuunnellen jutella hänen kanssaan (siis ei lihomisesta vaan muista aioista)? Ehkä voisit miettiä keinoja miten voisit itse osoittaa rakkautta häntä kohtaan? Hän on kuitenkin arvokas ihminen, kiloistaan huolimatta.
Näissä keskusteluissa on syytä muistaa, että ihminen, jokainen meistä on psyko-fyysinen kokonaisuus, niin tekemisessä, toiminnassa, kuin olemuksessaankin. Jos fyysinen olemus muuttuu, niin se vaikuttaa myös mielen ja psyykeen muutokseen, eli on turha väittää, että sisäinen minuus olisi muuttumaton ap:n tilanteessa. Me kaikki muutumme, mutta jos muutumme liian nopeasti epäsopivaan suuntaan, niin siihen on vaikea, ehkä mahdoton sopeutua, eikä edes tarvitse, jos se tuntuu itsestä liian vaikealta ja ahdistavalta.
Lemppaa pullamössövoimosi. Niin minäkin tein. En ala lihavaa naista katsomaan jok istuu vaan sohvalla ja syö sipsejä ruuaksi. itse käyn salilla ja urheilen. Naiset on tosi laiskoja.
Jos vaimosi pysähtyy 20min jälkeen ostamaan suklaata, niin hyvä. 20min on jo erinomainen saavutus ensikertalaiselle. Moni kaupunkilainen ei jaksa kävellä edes kymmentä minuuttia.
Pidä vaimosi mukanasi koko ajan. Älä päästää jäämään yksin kotiin. Ja ehkä sieltä sisältä muutaman vuoden jälkeen löytyy se alkuperäinen nainen.
Elämä on yhteistyötä.
Aivan mies vaan valittaa vaikka vaimo suostui kuitenkin lähtemään lenkille (otaksun, että kyseessä oli kävelylenkki, jos oli juoksulenkki, niin ihmettele vielä enemmän mitä ukko valittaa). Mitä siitä, jos osti suklaapatukan? Parempi sekin kun istua sohvalla ja mutustaa suklaata? Lenkkiä voi pikkuhiljaa pidentää, kun kunto kasvaa. Jos heti vetää kovin pitkiä lenkkejä, vaarana on kyllästyminen. Pitää aloittaa rauhallisesti. Voi käydä vaikka metsässä kävelyllä (ei vaaraa, että voisi ostaa suklaata ja metsässä voisi olla mukavempi muutenkin kävellä). Ja syö ennen lenkkiä vaikka hedelmän tms. eikä lähde nälkäisenä. Mies voi kokata vaimolle vaikka terveellisen aterian lenkiltä tultua.
Ei tuolla aloittajalla ole parisuhteeseen vaadittavia ihmissuhdetaitoja... Vaimo raukka. En siis väitä, etteikö vaimokin olisi voinut tehdä jotain toisin, mutta on kyllä ollut niin pinnallisen, itsekkään, tunnesairaan ja yksinkertaisesti tyhmän miehen kanssa, että kova oli kohtalo.
Minä olen lihonut parisuhteen aikana. En ole edelleenkään "lihava". Olen 169cm pitkä ja painan 66kg. Tavatessamme kolme vuotta sitten painoin 59kg. Muutosta on siis tullut. Olen 36v kahden lapsen äiti, mutta lapset siis jo edellisestä suhteesta, joten en voi syyttää tästä asiasta "vauvakiloja".
Mieskin on lihonut. En tiedä tarkkaan minkä verran, mutta aika samaa tahtia kuin minä. Miestä on itseään alkanut häiritä oma painonnousu, ja minulle aina välillä vihjailee, että pitäs "yhdessä" tehdä jotain. Hän ei ole sanonut että näytän pahalta, mutta on ikävästi rivien välistä vihjassut, että "enempää ei tarttis tulla..." Minä, herkkänä naisena, olen sitä sitten välillä itsekseni itkenyt.
Niin, mies ei tarkoita pahaa... Mutta kyllähän sitä haluaisi kelvata sellaisena kuin on. Itse kehun miestäni kovasti. Minun silmissä hän näyttää masunsa kanssa edelleen hurjan hyvältä. Olen myös sanonut, etten koskaan puuttuisi hänen painoonsa, ennen kuin se vaikuttaa terveyteen hyvin haitallisesti. (Siinä vaiheessa on rakkautta puuttua asiaan!) Miehen mielestä minun taas pitäisi puuttua, ja että olisi hyvä, jos vaikka vahtisin hänen syömisiään ja patistaisin lenkille... En minä halua! Se tuntuisi pahalta. Hän on hyvä sellaisena kuin on. Jos /kun ei ole itse tyytyväinen, niin saa itse tehdä asialle jotain.
Miksi ollaan lihottu? a) koska on älytön kiire, ja suurin osa liikunnasta on jäänyt pois. Molemmilla on töissä hyvin hektistä ollut jo yli vuoden, lapsen vievät paljon aikaa, ja liuta muita vastuita, joista ei pääse irti... Minä käyn välillä aamulenkillä klo 6.00, koska se on ainoa aika kun ehtii rauhassa. Mies ei jaksa herätä.
b) Koska on vaan ihan mahtavaa syödä kaksistaan iltapalalla hyviä juttuja, kun lapset menee unille! Ei meillä karkkeja tms syödä kuin kerran viikossa, mutta syömme suht paljon ihan tavallista hyvää ruokaa. Minä tykkään kokata. Ja mies on äärimmäisen tyytyväinen kokkauksiini.
Olemme sen verran yhdessä päättäneet, että silloin kun on perheaikaa, niin yritetään porukalla useammin liikkua. Mutta se nyt painottuu vain viikonlopuille. Ei tämä tahti riitä... Mitään hikiliikuntaa ei ole juuri koskaan.
No, nyt tuntuu painon nousu pysähtyneen. Viimeiseen puoleen vuoteen ei ole kumpikaan lihonut. Ei tosin ole laihtunutkaan... Tähän pieneen pyöreyteen ehkä jäätiin.;) Entä sitten? Minua ei haittaisi, jos se ei haittais miestäni...