Olen miettinyt elämääni ja jatkoja.
Elämässä tapahtunut suuria muutoksia ja asioista johtuvia toipumisia (mm työuupumuksesta toipuminen ja ex-miehen itsemurhayrityksestä toipuminen koska olin tuolloin tilanteessa ammattini suhteen sekä auttaja että tietysti kumppani).
Nyt kaikesta on kulunut kohta pari vuotta.
Toipunut onneksi hiljalleen ja työelämään palasin kolme kuukautta sitten vaihtaen vakituisen työpaikan määräaikaisiin työsuhteisiin.
Tuona kahden vuoden aikana olen pohtinut arvojani, rahan, työn ja vapaa-ajan merkitystä elämän mielekkyyttä unohtamatta. Käynyt oikein pohjalla ja sieltä hiljalleen noussut itkut ja murheet läpikäyden.
Kaipaisin saaristoon tai johonkin kunnon irtiottoon. Lähteä esim. kauaksi omalta paikkakunnalta ja tehdä vaikka matalapalkkatyötä....mitä se sitten olisikaan. Raha ei ole enää se tärkein vaan elää elämää.
Mietin onko joku tehnyt näin ja mitä työtä olet hakenut /saanut ilman koulutusta. Minulla on siis amk tutkinto, hoitoala. Tuon alan haluaisin jättää. Heittäytyä tuntemattomaan. Olla rohkea, vaikka vähän pelottaakin.
Elämässä tapahtunut suuria muutoksia ja asioista johtuvia toipumisia (mm työuupumuksesta toipuminen ja ex-miehen itsemurhayrityksestä toipuminen koska olin tuolloin tilanteessa ammattini suhteen sekä auttaja että tietysti kumppani).
Nyt kaikesta on kulunut kohta pari vuotta.
Toipunut onneksi hiljalleen ja työelämään palasin kolme kuukautta sitten vaihtaen vakituisen työpaikan määräaikaisiin työsuhteisiin.
Tuona kahden vuoden aikana olen pohtinut arvojani, rahan, työn ja vapaa-ajan merkitystä elämän mielekkyyttä unohtamatta. Käynyt oikein pohjalla ja sieltä hiljalleen noussut itkut ja murheet läpikäyden.
Kaipaisin saaristoon tai johonkin kunnon irtiottoon. Lähteä esim. kauaksi omalta paikkakunnalta ja tehdä vaikka matalapalkkatyötä....mitä se sitten olisikaan. Raha ei ole enää se tärkein vaan elää elämää.
Mietin onko joku tehnyt näin ja mitä työtä olet hakenut /saanut ilman koulutusta. Minulla on siis amk tutkinto, hoitoala. Tuon alan haluaisin jättää. Heittäytyä tuntemattomaan. Olla rohkea, vaikka vähän pelottaakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tänä päivänä ei kannata työpaikkaa jättää. itse jätin vakituisen paikkani viisivuotta sitten. Olin uupunut ja aivan lopussa. Sairaslomaa ei tippunut kuin viikko. Sanoin itseni irti enkä ole saanut uutta työpaikkaa. Opiskelinkin uuden tutkinnon mutta se ei ole auttanut työllistymiseen.
Kiitos viestistäsi!
Olen irtisanoutunut jo aiemmin. En nähnyt enää mahdollisuutta palata samaan. Olin niin uupunut ja toipumiseni oli vielä tuolloin kesken.
Nyt siis olen palannut työelämään ja määräaikaisiin sopimuksiin. Itse asiassa määräaikainen sopimukseni loppui eilen ja nyt jälleen ns. työtön.
Totta tuo ettei vakituista työpaikkaa kannattaisi jättää. Silti koitan rauhassa ja levollisesti ajatella eteenpäin.
Komppaan. Itse romahdin vuosi sitten. Vakava masennus. Tätä ennen amk-tutkinto ja samaa alaa pätkätöissä sen 20 vuotta. Omat odotukset siitä mitä hyvää opintojen suorittaminen loppuun tuo..ei käynyt toteen. Nyt 43, lapseton, rahaton, turvaton.. ja yksin. Todellakin, puntaroin samoja vaohtoehtoja kuin sinäkin. Ei vaan enään jaksa kunnian kaipuun ajamana, kun se ei todistetusti anna mitään.. Nyt vaan kaipaa sitä, että saisi itsensä vihdoin ehjäksi kaikesta.
Näin miehenä sanon, että olet ollut 'liian kiltti tyttö'. Abraham Maslowin tarvehierarkiassa itsensä toteuttaminen on elämän täyttymys! Tee siis ihan mitä haluat, aivan siitä riipumatta mitä muut sanovat oikeaksi ja kunnollisen naisen käytökseksi!