neuvoja kiitos

Ei tuollaista tarvitse sietää. Tuollainen vaimoke imee kaiken elämänhalun. Itse en jäisi kärvistelemään huonono suhteeseen, koska sitä varmasti tulisi katumaan myöhemmin. Menetettyä elämää ei saa enää takaisin, vain loppuelämästään voi päättää.

"On oltava vahva" - miksi? Kuka vaatii? Miten vaatii?

Vaimo "käyttäytyy kuin mikäkin" - siis miten.

"Tuntuu" että sinun pitää tehdä kaikki - miksi? Mistä se tunne tulee? Mitä tapahtuu, jos et tee?

Miksi on sinun vikasi, ettei seksiä ole ollut pitkään aikaan?

Et kerro, mitä konkreettisesti tapahtuu, kerrot vain itse olettamistasi vaatimuksista ja tunteista. Helpompi olisi kommentoida, jos kertoisit konkretiaa.

Ei hyvä ystävä, sinun ei tarvitse olla vahva silloin kun suret äitiäsi. Sinun on lupa ja sinun täytyy saada kaivata ja surra. Kirkon piirissä toimii sururyhmiä, joihin sureva voi mennä purkamaan tunteitaan, ja sinne voi mennä kuka vain.
Ennen vanhaan oli niin sanottu suruaika, jolloin omaiset, ystävät ja naapurit kunnioittivat surevaa ja auttoivat jollain lailla häntä. Annettiin aikaa hienotunteisesti suremiseen ja hyväksyttiin toisen surullinen olemus.
Elämäsi näyttää olevan melko valotonta.
Kumppanisi taitaa olla melkoisen osaamaton ja taitamaton yhteiseloon. Kannattaa jossain vaiheessa harkita suhteen lopettamista.
Jokaisella on oikeus vaihtaa työpaikkaa. Ei sitä toinen voi määrätä. Ihan reippaan rohkeasti voit alkaa katsella työpaikanvaihtoa. Tyhjän päälle ei pidä heittäytyä, eli uusi työpaikka on turvallisempi olla valmiiksi jo kun edellisestä ottaa lopputilin.

Olen samaa mieltä kuin Helka. Tarvittaisiin enemmän täsmällistä tietoa, - vaimo käyttäytyy kuin mikäkin... Tuo ei kerro mitään!
Tietenkin sinulla on oikeus surra äitiäsi. Jos suru on vienyt voimia etkä jaksa suorittaa, sano se vaimolle. Oletko sanonut? Ellet ole, vaan suoritat ja puuhaat, vaimolla on sellainen käsitys että hyvinhäntuo mies pärjää vaikka äiti onkin kuollut.
Tuo työpaikkajuttu on tärkeä asia. Nykyään ei kannata jättää työpaikkaa ellei ole varmaa uutta tiedossa. Jos tunnet uupumusta, hae ajoissa sairaslomaa. Kellään työnantajalla ei ole oikeutta tappaa työntekijää työnsä ääreen totaalisen uupumuksen takia!
Sanot että sinun on pakko olla vahva. Ei kai vain ole niin että pakotat itse itseäsi olemaan vahva koska miehiltä sitä vaaditaan perinteisten asenteiden mukaisesti? Ei tarvitse olla vahva vaan voit surra ja itkeä äitiäsi, käy haudalla, ja voit vaikka hiljaa jutella hänelle. Voisitko ottaa vaimon joskus mukaan? Silloin hänen on pakko oivaltaa asian laita ellei hänen sydämensä ole kiveä!

"En saa surra koska mun on oltava vahva."

Tottakai saat surra, ilman muuta!!! Ei vaimosi voi kieltää sinua tuntemasta. Onko vaimosi ihan aikuisten oikeasti sanonut noin, vai tuntuuko sinusta siltä? Samaan kategoriaan kuuluu sietäminen. Ei sinun tarvitse mitä tahansa sietää ja kaikkea tehdä. Miten vaimosi käyttäytyy kuin mikä?

Työpaikkaakin saat vaihtaa. Jos löydät sopivan työn. Samoin voit hakea sairaslomaa, jos (kun?) olet stressaantunut ja uupunut.

Eikun vastaan vielä uudestaan :). Luin kirjoituksesi uudestaan, ja minusta tuntuu, että elät elämäsi kriisiä. Äitisi kuolema on laukaissut kaikki muutkin ongelmat. Ihan siitä lähtien, ettet tunne omia rajojasi. Lisäksi liitossanne paikkasi on epäselvä. Työkin stressaa, uuvuttaa. Miten niin työsi on "tappavaa"? Sinun pitäisi vahtia niitä rajojasi työssäkin. Näinä aikoina se vain on vaikeaa, kun työnantaja voi keksiä irtisanomisen syyn koska tahansa (ja melkein mistä tahansa, vaikka muuta sanoo. Kuten "taloudelliset ja tuotannolliet syyt".

Suosittelen, että lähdet ihan lääkärin pakeille kertomaan, että olet väsynyt ihan kaikkeen! Ja sitä kautta haet terapiaan. Onko kotipaikkakunnallasi jotain "äijäryhmiä"? Sieltä voisi ainakin löytyä jotain mielekästä puuhaa, joka tuntuisi harrastukselta. Eikä vain pelkältä raatamiselta.