Se tavallinen aamu
Sinut minulle esiteltiin
Katsettani en silmistäsi enää pois saanut
Koskaan en ole hymyillyt näin paljon
Sinulle paljon juttelin
Sinua töissä opastin
Sinun kanssasi nauroin
Sinun seuraasi hakeuduin
Tietetämättään mitä meni minulle tekemään
Toinen kertoi hänen omaavan parisuhde-elämän
Ei se edes sattunut
Enhän sitä ymmärtänyt
En koskaan nähnyt kuin hänet
Ei se tieto mitään muuttanut
Mutta kun sen toisen tapasin
Sisältä minä täysin hajosin
Ne katseet eivät olleet valetta
Ne naurut eivät olleet tunteettomia
Ne kosketukset eivät olleet tuntemattomia
Enhän minä jotain noin kaunista
voisi mennä rikkomaan
En usko että voisin sellaista
mennä mitenkään korvaamaan
Rakastan hänen hymyään
nauruaan
iloaan
häntä kohtaan
minua kohtaan
kaikkia kohtaan
Sinut minulle esiteltiin
Katsettani en silmistäsi enää pois saanut
Koskaan en ole hymyillyt näin paljon
Sinulle paljon juttelin
Sinua töissä opastin
Sinun kanssasi nauroin
Sinun seuraasi hakeuduin
Tietetämättään mitä meni minulle tekemään
Toinen kertoi hänen omaavan parisuhde-elämän
Ei se edes sattunut
Enhän sitä ymmärtänyt
En koskaan nähnyt kuin hänet
Ei se tieto mitään muuttanut
Mutta kun sen toisen tapasin
Sisältä minä täysin hajosin
Ne katseet eivät olleet valetta
Ne naurut eivät olleet tunteettomia
Ne kosketukset eivät olleet tuntemattomia
Enhän minä jotain noin kaunista
voisi mennä rikkomaan
En usko että voisin sellaista
mennä mitenkään korvaamaan
Rakastan hänen hymyään
nauruaan
iloaan
häntä kohtaan
minua kohtaan
kaikkia kohtaan
Vastaukset 6
Vanhimmat
maailma tarvitsee iloa
sinäkin toisinaan niin vakavana istuit
hymyn karren huulillesi, huolen pois harteitasi
vaihdoin pyyteettömästi
seuraasi kaihoisasti
liekö mikä iskenyt typyyn,
halusin vain olla syy sun hymyyn...
Kauniita ajatuksia hänestä. Itse olen kuunnellut ja ottanut vastaan tunteita arvokkaasti, vaikkei itselllä ole ollut. Sellainen kuitenkin oikeasti helpottaa, avautuminen ihastuksen kohteelle. Asiat ei jää roikkumaan silloin ilmaan. Lisäisin vielä , että kaikki parisuhteet eivät ole niin kultaisia kuitenkaan, vaikka se siltä voisi näyttää.
Se tavallinen syksyinen aamu.
Olin työhaastattelussa.
Minulta kysyttiin minne haluaisin töihin.
Sain valita.
Valitsin. Sinut, tietämättäni.
Sinulle soitettiin. Puhelin ojennettiin minulle.
Ihana ääni, ajattelin.
Tulin kanssasi heti juttuun.
Se tavallinen syksyinen aamu.
Ensimmäinen työpäiväni.
Tulit minua vastaan.
Ihanat silmät, ajattelin.
Ihana hymy.
Ne verhot, ne verhot, ne piti laittaa.
Kahvitauko. Siellä sinä olit.
Kahvia ja sinä.
Istuit. Muiden kanssa.
Katsoit sormiani.
Mietin, ajattelit, että olenko varattu vai ei.
Ihailit pieniä käsiäni.
Minulle melkein tuli kahvikuppineuroosi
sinun seurastasi.
Olisin halunnut ottaa kädestäsi kiinni.
Voi itku. Sitä hetkeä ei tullut.
Muut kyselivät seurustelenko, en muista mitä sanoin.
Valehtelinko, että seurustelen, kai sitten niin.
Enhän minä voinut sanoa totuutta, olen sinkku ja sinua vain haluan.
Muut luulivat, että tykkään aivan toisenlaisista, se ei ollut totta. Enhän minä
heille olisi voinut kertoa totuutta. Sinä kait menit uskomaan heitä, minun valheita, kaapissa oloani heille.
Opastit, neuvoit. Olit tosi hyvä.
Ihanan eloisa, iloinen, ulospäinsuuntautunut, haluttava.
Sanoin minulle, että minä leikin.
En leikkinyt, yritin kyllä flirttailla.
Leikkinyt en. Nyt sinä sen viimeistään
tiedät, olen tosissani.
Minuun kolahti ja täysillä.
Tavallinen talviaamu.
Kahvitauolle kohta. Sinä olit siellä
huoneessa. Olimme kahden.
Painauduit minuun.
Herranjestas, voiko olla totta.
Ihanaa. Olisin halunnut kääntyä kasvotusten.
Mietin mitä olisit halunnut tehdä.
Olisiko kelvannut suudelma?
Kevät. Kotona makaan peiton alla.
Sinä tulet vain mieleeni. Pitäisi tehdä jotain
aivan muuta. Mietin vain sinua. Sinua kävelemässä
siellä. Silmiäsi, hymyäsi, vartaloasi. Kävelet mielessäni
kaiken aikaa vastaan.
Kuuma, tahdon sinua. Paljon. Haluan sinua koskettaa,
suudella sinua, rakastella. Voi miltä se tuntuisi.
Pitää tyytyä vain omiin käsiin. Pieniin käsiin.
Kesä. Istun työpuku päällä. Kuuma. Soitanko, soitanko, soitanko.
Puhelin kädessä mietin. Ihmisiä menee ohi, tuijotan vain puhelintani.
Soitan sinulle.
Vastaat. Kuulostat aivan ihanalle ja iloiselle. Ihanaa.
Päiväni pelastettu, ihanaa. Hymyilen typeränä itsekseni koko päivän.
Alkusyksy. Sinä muutut. Muistutat yhä enemmän minua. Hiuksesi ovat samantyyliset. Ne silmälasit;) Ihana niska, voisinpa vain suudella. Voi, mitkä olkapäät.
Olet niin arka ja lukossa. Voi kunpa saisin lukkosi auki. Hieronko hartioitasi, rikonko sillä jään. Jännitän, sinäkin. Ihanat huulet, milloin voisin suudella. Menet lukkoon kun puhun.
Olisi vain pitänyt koskettaa sinua, eikä sanoa mitään. Kaduttaa. Halaa minua, halaa.
Loppusyksy. Aaarg. Voisin kuolla, miten tässä näin kävi. Rakas, tule takas.
Odotan, jatkuvasti askeliasi. Opastustasi. Ääntäsi, nauruasi. Antakaa minulle viinaa, itken, itken, itken. Sytytän tupakan, enhän edes polta. Miksi juuri minä? Miksi tässä näin kävi?
Yritän pakottaa olemaan itseni toisten kanssa. Ei siitä tule mitään. Purskahdan joka kerta itkuun muiden kanssa sängyssä. Mietin vain sinua sen toisen tilalla. Haluan sinua niin. Itken, itken, itken. Kuinka haluaisin, että sinä olisit siinä. Tyydyn vain omiin käsiin, olen säälittävä;(
En kuulema enää hymyile. Moneen vuoteen.
Surullista. Onko sinulla ystäviä joiden kanssa voit puhua.
Todella surkealta kuulostaa. Uusavuttoman kriisielämää..oikeesti
Kovin olet rakastunut häneen. Kannattaisi kuitenkin kertoa. Ottaa riski. Jos hän on noin ihana, hän vastaa sinulle kyllä niin kauniisti, että sen kestät ilman muuta. Ja ei voi tietää mitä on sen hymyn takana. Hän voi siltikin ajatella myös sinuakin. Ymmärsinkö oikein; tapasit hänen rakkaimman? Sitten vetäydyit sivuun, koska et halua rikkoa mitään. Olet hieno ihminen. Niitä on oikeasti harvassa. Uskoisin että hän on myös sen huomannut.