Pahoittelu otsikosta mutta olen todella harmistunut eräiden helluntailaisten toiminnasta!
Tässä kuluvan vuoden aikana on nyt sattunut kaksi tilannetta, joissa helluntailaiset ovat onnistuneet pilaamaan perheelle ja läheisille tarkoitettuja tilaisuuksia. Yhdessä tapauksessa oli kyse lapsen nimenantojuhlista eli nimiäisistä. Toinen oli hautajaiset. Kummassakin tapauksessa kyse oli perheestä ja henkilöistä jotka ovat uskonnottomia mutta joilla on suvussaan helluntaiseurakuntaan kuuluvia ihmisiä.
Näissä sattuneissa tapauksissa nämä helluntaiseurakuntaan kuuluneet sukulaiset pitivät röyhkeästi pitkän puheen ja itkua tiristellen kertoivat kuinka heille itselleen jeesus on sitä ja tätä ja kuinka rukoilevat ja niin edespäin. Ja selittivät vielä kuinka heillä on vapaus uskoa mitä haluavat vaikka tietävät että monet muut eivät usko.
Kysynkin, että mitä HEL VET TIÄ se teidän uskomuksenne kuuluu toisten perhejuhliin? En tietenkään väitä että kaikki helluntailaiset ovat niin tahdittomia, moukkamaisia, röyhkeitä, itsekeskeisiä ja halpamaisia että ryhtyisivät markkinoimaan satukirjaansa keskellä toisten ihmisten tärkeitä perhejuhlia, mutta kuten kaksi eri tapausta (joissa täysin eri henkilöt) osoittaa, sellaisiakin riittää näköjään.
Ja siis mielestäni jokainen harrastakoon hartautta ja haureutta niin paljon kuin haluaa, kunhan ei tunge sitä väkisin toisten naamalle. Mutta pyydän nöyrästi että voisitteko siellä jeesuskerhossanne takoa yställisesti alamaistenne päähän, että pidätte ne satunne siellä omienne kesken ettekä myrkytä herkkiä ja tunteellisia perhetapahtumia sillä saastallanne, mikä aivojanne rasittaa? Me tavalliset ihmiset kun emme todellakaan ole kiinnostuneet pisaran vertaa niistä teidän höpötyksistänne.
t. vihainen, pettynyt ja loukkaantunut joka yrittää keksiä syitä olla kutsumatta helluntailaisia sukulaisia enää perhejuhliinsa
Tässä kuluvan vuoden aikana on nyt sattunut kaksi tilannetta, joissa helluntailaiset ovat onnistuneet pilaamaan perheelle ja läheisille tarkoitettuja tilaisuuksia. Yhdessä tapauksessa oli kyse lapsen nimenantojuhlista eli nimiäisistä. Toinen oli hautajaiset. Kummassakin tapauksessa kyse oli perheestä ja henkilöistä jotka ovat uskonnottomia mutta joilla on suvussaan helluntaiseurakuntaan kuuluvia ihmisiä.
Näissä sattuneissa tapauksissa nämä helluntaiseurakuntaan kuuluneet sukulaiset pitivät röyhkeästi pitkän puheen ja itkua tiristellen kertoivat kuinka heille itselleen jeesus on sitä ja tätä ja kuinka rukoilevat ja niin edespäin. Ja selittivät vielä kuinka heillä on vapaus uskoa mitä haluavat vaikka tietävät että monet muut eivät usko.
Kysynkin, että mitä HEL VET TIÄ se teidän uskomuksenne kuuluu toisten perhejuhliin? En tietenkään väitä että kaikki helluntailaiset ovat niin tahdittomia, moukkamaisia, röyhkeitä, itsekeskeisiä ja halpamaisia että ryhtyisivät markkinoimaan satukirjaansa keskellä toisten ihmisten tärkeitä perhejuhlia, mutta kuten kaksi eri tapausta (joissa täysin eri henkilöt) osoittaa, sellaisiakin riittää näköjään.
Ja siis mielestäni jokainen harrastakoon hartautta ja haureutta niin paljon kuin haluaa, kunhan ei tunge sitä väkisin toisten naamalle. Mutta pyydän nöyrästi että voisitteko siellä jeesuskerhossanne takoa yställisesti alamaistenne päähän, että pidätte ne satunne siellä omienne kesken ettekä myrkytä herkkiä ja tunteellisia perhetapahtumia sillä saastallanne, mikä aivojanne rasittaa? Me tavalliset ihmiset kun emme todellakaan ole kiinnostuneet pisaran vertaa niistä teidän höpötyksistänne.
t. vihainen, pettynyt ja loukkaantunut joka yrittää keksiä syitä olla kutsumatta helluntailaisia sukulaisia enää perhejuhliinsa
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkä tuossa nyt ei ole käytetty harkintaa. Molemmat tilaisuudet ovat paljon tunteita herättäviä. Itse olen uskontani harjoittava Katolilainen yritän kyllä oli hienotunteinen enkä mitenkään "tyrkytä" uskontoa.
Mutta kun kaikki ei ole. Minä pyysin erästä evankelistaystävääni puhumaan häissäni, ja hän oli tehnyt minusta runon joka kertoi minun oletetusta yksinäisyydestä. Häissäni.
Eikä se siihen jäänyt vaan hän veti puheen ns karitsan häihin ja kertoili perheestään ym.itsekästä ja tyhmää. Hänen koko perhe on siellä karitsan häissä nääs.
Ymmärrän täysin aloittajaa.
Minun hääni oli lähestulkoo pilalla sen ns ystäväni itsekkyyden vuoksi.
Ymmärrän sinua vallan hyvin.
Ikävää, että noin kävi. Ihmiset on ihmisiä. Hyvää avioliittoa.
Puhukaa niille juhlienne pilaajille ihan vaan suoraan, ei ole tarvetta itkeä julkipalstalla omia perhejuttujanne ollenkaan.
vai haluatteko että kerron mitä uskovien juhlissa tapahtui menneisyydessä ihan puolen kylän voimin, taikka kerronko erään papin tempuista hautajaisissa jossa päähenkilö oli läheiseni arkun sisällä, kerronko?!
opitteko jotain tästä no en usko.
Edelleen jos ihminen on taunomainen eikä osaa toimia niinkuin olisi kaikille hyvä, niin miksi siitä syyllistätte puolen mailman uskovia, ettekö silloin käyttäydy ihan yhtä moukkamaisesti!
eli opimmeko jotain, no joku voi oppia toinen i opi mistään mitään, mutta mikään nisstä ei ole Jumalan vika, ei Uskon vika, ei seurakunnan eikä paikkakunnan helluntain ei lutterin eikä vanhan veneen vika.
Siis en voi nähdä muuta kuin että aloittaja loukkaa jumalattomasti niitä uskovia sukulaisiaan, jota ei voi pitää korkean viisauden asuttaman pään tuotteena.
hanki siis tervettä järkeä ja käytöstapoja, katos kun esimerkkiä näyttämälläkin voi saada asiansa läpi.
Tuo kertoo juuri teidän touhustanne olennaisen tuo "en voi nähdä muuta". Sinä et voi nähdä muuta kuin että uskonkaveri ovat oikeassa. Mietippä asiaa toiselta kantilta:
Oletetaan että on jonkun läheisesi hautajaiset. Siellä on mukana perhepiirin väkeä, pääasiassa kaikki näkevät maailman suunnilleen samalla tavalla. Teidän tapauksessa ilmeisesti helluntailaisesta näkökulmasta. Sitten siellä on vieras tai pari, jotka ovat kääntyneet johonkin toiseen uskontoon. Vaikkapa islamiin tai scientologeiksi tai mitä hyvänsä. Nämä pari henkilöä alkavat sitten paasaamaan ja pusertamaan itkua kuinka heitä syrjitään ja kuinka heillä on oikeus uskoa mitä haluavat. Ja tämä kaikki kesken kun läheistäsi ollaan muistelemassa ja hautaamassa.
Ja sitten kun sinua se touhu harmittaa, niin joku näiden häiriköiden uskonveli tuomitsee sinut, että sinä olet väärässä. Vain koska "en voi nähdä muuta kuin että aloittaja loukkaa jumalattomasti niitä uskovia sukulaisiaan".
Koko viesti on: pitäkää ne satuleikkinne siellä jeesuskerhossa. Me muut emme ole todellakaan kiinnostuneet kuulemaan lapsellisesta mielikuvitusmaailmastanne.
Ex-helluntailaisena pyydän sukulaistesi puolesta vilpittömmästi anteeksi-mutta me kaikki uskovaiset EMME ole samanlaisia. Olisin itsekkin,vaikka uskonkin,ärsyyntynyt tuollaisesta aivan suunnattomasti. Töykeys ja ajattelemattomuus ovat syntejä lähimmäistä kohtaan,ei se uskovaisuus sitä muuta miksikään,vaan enemmänkin korostaa.. Puhu suoraan heille,kirjoita vaikka kirje. Olisi parasta,että tuollaiset laitetaan suotuun ajattelemaan,miten toisia kohtelevat-tekisit myös seurakunnalle palveluksen :)
siis ruotuun ei suotuun ;)
OLIN VÄHÄN AIKAA SITTEN helluntaiopastorina tilanteessa, jossa nuori pariskunta pyysi minua lapsensa nimiäisiin. He toivoivat, että seurakunnan edustajana siunaisin heidän pienokaisensa hetkessä, jossa tämän nimi julkaistiin läheisten läsnäollessa. Erikoista tilanteessa oli se, etteivät lapsen vanhemmat kuulu mihinkään kristilliseen seurakuntaan, eivätkä ole vakaumukseltaan mitään uskoa tunnustavia. Miehen vanhemmat kuuluvat helluntaiseurakuntaan, mutta naisen isä ja äiti ovat ns. uskonnottomia.
Tilaisuutta suunnitellessamme epävarmuutta aiheutti selvästikin kysymys Raamatun lukemisesta tilaisuuden yhteydessä. Esitin itse toiveen, että "saarnaamisen" sijaan vauvan helluntailainen isoäiti lukisi jonkin lempijakeensa Raamatusta siunauksen aikana. Vauvan isä tuntui kammoksuvan ajatusta, että hänen helluntailainen äitinsä käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen ja alkaisi saarnata enemmnkin.
Asia keskusteltiin auki ja samalla nuori perhe kertoa miehen vanhemmille laajemminkin siitä, miten he toivovat uskovaisilta isovanhemmilta tilanteessa, jossa he itse eivät ole aktiivisia seurakuntalaisia. Samalla puhuttiin siitä, voivatko isovanhemmat viedä lapsenlastaan esimerkiksi pyhäkouluun. Saako mummi lukea pienen kanssa iltarukouksen? Entäpä hengelliset lastenlaulut?
Vaikka keskustelu aluksi olikin väkinäistä, huomasivat niin lapsen vanhemmat kuin myös isovanhhemmat sen, että kaikki he halusivat lopulta pienokaiselle kaikkea parasta mahdollista. Ihastuin nuoren parin kypsyyteen puhua auki vaikeitakin asioita ilman riitaa.
Itse tilaisuudesta tuli lopulta hyvin herkkä, kaunis ja vapautunut. Ohjelmassa oli siunauksen lisäksi mm. pienimuotoinen arvausleikki jonka aikana yhdessä arvailtiin lapsen nimeä ennen sen julkistamista.
Olin hämmästynyt, kuinka luontevasti nuoret vanhemmat hoitivat tilanteen, jossa läsnä oli sekä syvästi uskovia että ei-kristittyjä sukulaisia.
Nimiäistilaisuuden valmistelusta oli hyötyä myös pitkälle tulevaisuuteen. Lapsen vanhempien ja isovanhempien uskallus kohdata toistensa pelot ja epävarmuus oli mielestäni tuon juhlan parasta antia. Ja lapsi sai nimen ja kaiken sen hyvän, jota jokainen omalla tavallaan vastasyntyneelle halusi toivottaa - ja jota uskovaiset kutsuvat siunaukseksi.
- helluntaipastori -