eronneitten perheen lapset eroavat herkästi eli on geeneissä tai oppineet siihen samoin yh lapset
luin iltalehdestä
miksi.näin
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se on opittu malli samoin kuin työssä käymättömyys sun muu vetelyys. Itse olen konservatiivisesta perheestä jossa ero tuli vasta toisen vanhempani kuoltua. Olivat naimisissa v71-09
Aika yksinkertainen selitysmalli olisi tuo. Ei nyt suoraan mene niin. Jos se olisi geeneissä niin erot eivät olisi lisääntyneet. Toisaalta moni sellainen jonka vanhemmat ovat eronneet, pysyvät avio/avoliitossa ja sellaiset taas joiden vanhemmat olleet yhdessä eroavat. Mutta voihan siinä jotain eora olla, mutta ei se kaikkea selitä.
olet nyt väärässä moni eronneitten lapsi on juuri niitä monesti eronneita yhden yön sankareita heissä on jotain vikaa kun ei pysty pitkiin suhteisiin ja tunnen ja tiedän monia ei eronneitten lapsia jotka on onnellisesti pitkässä suhteessa kyllä se on geeneissä niin vanhemmat jotka eroaa saivat 3 seka sikiötä niin kun ne kolme eroaa niin eikö erot lisäänny
en ymmärtänyt nyt kaikkea mitä kirjoitit. Sen mitä ymmärsin, niin siitä olen eri mieltä.
Yksinkertainen selitys on oikea.
kuten että aurinko kiertää maata :D
Väittäisin, ettei se ole geeneissä vaan opittu käyttäytymismalli. Tosin ihmettelen sitäkin. Minun vanhempani ovat eronneet ja ainakin minä ja sisareni vaalimme liittojamme tietäen, ettei niiden kesto ole mikään itsestään selvyys, kuten joku ehjän perheen lapsi saattaisi kuvitella.
Vähän samalle kannalle kallistun nyt herra Ratikan kanssa. Elän pitkässä parisuhteessa ja lapsemme ovat tottuneet siihen, että vanhemmat elävät sopuisasti. En usko, että he ymmärtävät miten erityistä se on ja kuinka paljon välittämistä ja toisen huomioimista ihan arjessakin tarvitaan, että molemmilla puolisoilla säilyy tunne, että heistä välitetään ja heidän tarpeillaan on merkitystä.
jo lasten tarhassa sen huomaa esim lapsille ei kerrota ja on 4 lasta leikkimässä niin 3 lasta huomaa leikissä ja kysyy lastentarhan opelta tai vanhemmiltaan miksi se yksi on outo ja poikkeava sillä on ihme leikkejä ja opet tietää mikä lapsi on aikuisena koulussa luokka kaverit näkee heti onko eronneitten lapsi ja aikuisena sen huomaa jo tapailussa että on ihmeelliset ja kummalliset mielipiteet ja tästä ei tule yhtään mitään tulevat keskenään toimeen ja tulee pari jotka taas kummiskin eroaa kyllä se geeneissä on puuttuuko heiltä ihmismäisyys vai mikä mutta jotain kummaa heissä on eli täytyisikö eronneitten lapsille tehdä gastraatio niin erot vähenee kun ei ne lisäänny
Ei pidä paikkaansa. Tarhassa lapsen olemuksesta ei voi päätellä ovatko hänen vanhempansa eronneet vai eivät. Suurin osa porukasta ei tiedä toisten perhesuhteista yhtään mitään. Yleensä vain lähimmät kaverit tietävät toistensa asiat niin tarkkaan.
Geeneihin vetoaminen joka v*tun asiassa on vaan helppo oikotie joko sysästä ongelmat maton koska "niihin ei voi vaikuttaa" tai asettaa itsensä voimattomaan uhrin asemaan heh. On tietty geeniperäisiä asioita joihin ei voi niinkään vaikuttaa, ulkonäkö esim jne.
Sen minkä äiskä edellä, sen tytär perässä. Näistä iskäongelmaisista naisista sitten tulee varsin "klassisia tapauksia" ja rataennätykset voinevat olla karmivia.