Hieno homma -tänään se "anoppini" (=olen kihloissa, en naimisissa) sitten vihdoin ja viimein osoitti välittävänsä minusta:
postissa tuli joulukortti, jossa luki suurinpiirtein näin: "Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta SINULLE POIKANI! Ja se oli siis osoitettu vain kihlatulleni. HUH HUH! Että tämmönen "anoppi" mulla. Kommentteja?
postissa tuli joulukortti, jossa luki suurinpiirtein näin: "Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta SINULLE POIKANI! Ja se oli siis osoitettu vain kihlatulleni. HUH HUH! Että tämmönen "anoppi" mulla. Kommentteja?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ompas ääliömäistä käytöstä anopiltasi! Laita sinä sitten kortti menemään missä lukee hyvää joulua appiukolleni!
Kyllä kello soi anopin korvissa silloin!
Hyvää joulua sinulle ja kihlatullesi!
...kuin myös sinulle Hyvää Joulua! Appivanhempani ovat eronneet -kihlattuni isä on jo toisen kanssa naimisissa. Enkä tämän päivän jälkeen enää ihmettele, miksi...
ymmärrettävääkin mikä olet sama miina joka täällä aiemmin on kirjoitellut.
Ymmärrän oikein hyvin anoppisi kannan, jos tosiaankin olet sama joka kirjoittelet täällä.
Katoppa itseäsi peilistä ja sitten mieti mikä meni vikaan.
Hauskat joulut kihlatullesi..
Itse kirjoitit tänne kuukausi sitten miten paljon vihaat häntä ja ajattelit antaa hänelle loukkavan joululahjan ja miten pitää poistaa anoppi kokonaan teidän elämästänne.
Sä et ainakaan välitä hänestä, et hyväksy häntä ja et voi antaa hänen olla.
Siksi en ihmettele, ettei anoppi haluakaan toivottaa sinulle hyvää joulua. Miksi pitäis?
...hänen olisi pitänyt kirjoittaa "toivotukset" myös minulle. Minäkin lähetin (=lähetettiin siis kihlattuni kanssa) hänelle joulukortin, hyvän joulun -toivotuksineen yms. Anoppini vaan tällä tempauksella osoitti, kuinka "lapsentasolla" itse on. Eli...hän ei ole oppinut elämässään juuri mitään?!!!
Kyllä se olisi kohteiliasta "esittää" ja lähettää molemmille! Voi olla, että hän tietää, että vihaat häntä ja ei halua esittää, mikäs siinä.
Minulla on kans kummalliset vanhemmat, emme vaihda lahjoja ja he eivät käy meillä. Silti kunnioitan ja rakastan heitä.
Sun edellinen kirjoitus ei myöskään vaikuttanut kovin aikuiselta ;)
Jos anoppi käyttäytyy epäystävällisesti, ei ole pakko olla tekemisessä hänen kanssa vai mitä? Sinuna antaisin olla, ehkä joskus anoppi haluaa olla kavereita ja tulla kylään, sitten saat miettiä mitä haluat. Ei kannata ylläpitää sotatilannetta, siihen menee hermot.
...tämän "sotatilanteen" siis? Kyllähän sitä nyt ekalla tapaamisella olisi hänenkin pitänyt käyttäytyä korrektisti? Jos hän olisi ollut NORMAALI ensitapaamisella luulisin, että välimme olisi ok? Mutta kun ei niin ei. Ihan kuin hän olisi itse kerjännyt tätä?!
Sitä paitsi : siitäkö se anoppini niin kovin suuttui, kun kerroin hälle päin pläsiä, mikä hän on oikein "miehiään"? Ei siis kestänyt totuutta?!
? Te ette nyt kyllä tiedä TODELLISTA syytä tähän meidän väliseen riitelyyn. Aloitanpa siis aivan alusta...
Ensivisiitti "anoppilassani" oli järkyttävä: lähes koko anoppini suku (anoppini mukaanlukien) örvelsi humalassa koko sen viikonlopun! Anoppini ei viitsinyt laittaa meille (=minulle ja kihlatulleni) edes ruokaa meidän siellä ollessa...humalaisia sai vaan kuskailla paikasta toiseen yms. Kun "pakollisen kahvihetken" aika tuli -edes pullaa en olisi kahvin kanssa saanut, jos en itse olisi sitä heille vienyt!!!? Eli...kukaan siellä ei kysynyt edes mun nimeä -eipä tainnut ketään (edes anoppiani) uusi "tulokas" kiinnostaa?! Että näin. Sitten kun tuli aika sieltä lähteä, niin kaupan kautta piti kiertää: edessä oli n. 200km:n ajoreissu, ja anoppi ei tarjonnut ruokaa edes "lähtiäisiksi"?!
Koskaan ei tämä mutsi (=kihlattuni äiti) ole välittänyt pojastaan: ei ole antanut pennin jetiä edes silloin, kun poikansa vielä opiskeli. Ei ole lähettänyt syntymäpäivälahjaa -joululahjasta tms. puhumattakaan! Eikös jo HYVIIN TAPOIHIN kuulu välittää lapsistaan -osoittaa se esim. siten, että lähettää edes pienen pienen joululahjan?!!!
Että tämmönen tapaus tämä anoppini. Ei hän kuitenkaan ns. rappioalkoholisti ole, mutta ei pysty enää kyllä varmaan selvää viikonloppua viettämään? Ja aina pitää esim. juhlissa olla hieman kaljoissaan?!
Ai niin, ja mulla paloi myös pinna siihen, kun anoppini ei lukuisista pyynnöistä huolimatta ole tullut käymään meillä kylässä. Jo kolme vuotta ollaan kohta kihlattuni kanssa ruikutettu häntä kylään...siis haloo -kolme vuotta! Onhan hän sentään kuitenkin "puolisoni" äiti?!!!
Välit katkesi ilmeisesti viime keväänä. Kun tiedettiin, että kihlattuni valmistuu nyt keväällä (hän siis valmistui nyt keväällä jo toiseen ammattiinsa), niin otin hetimiten puhelun anopilleni. Kutsuin hänet koulun valmistujaisjuhlaan ja kahville meille sen jälkeen -nyt hänellä olisi ollut tilaisuus tutustua myös omiin vanhempiini. No, eipä oikein lupaillut puhelimessa...lupasi sitten kuitenkin soittaa lähempänä...yllätys yllätys: sitä puhelua ei sitten kuulunutkaan...? Kun juhlat oli ohi, postissa tuli vaivainen postikortti. Minä siitä sitten suutuin silmittömästi (Huom! Oltiinhan me ruinattu anoppia kylään jo lähes kolme vuotta!), ja lähetin tekstiviestin tyyliin:"Noinko vähän poikasi sinulle merkitsee -pahvisen postikortin verran?" Latelin samalla myös tuntemukseni siitä "ensivisiitistä" eli kerroin, että eipä se "ensitapaaminen" kovin lämminhenkinen ollut -kun koko suku ryyppäsi ja rellesti yms. SIIS TOTUUKSIAHAN MINÄ VAIN HÄLLE LATELIN?!!! Ja nyt sitä sitten alkoi todella näköjään lapsettamaan, kun ei enää edes joulukorttiin nimeäni kirjoita?! Huh...
kuulu ni voihan pikku Wilhelmiina vaik tilata pizzaa, ehkä se nälkä siitä helpottaa.
Ai niin paljonkos painat..arvioni on että 140kg
Katoppa kuka sieltä peilistä kurkistaa...pikku nipo..
Anoppisi on alkoholisti. Kaikki käyttäytyminen kuvastaa, kuinka riippuvainen hän on viinasta. Hän ei jaksa pitää normaaleja ihmissuhteita yllä. Et voi tilanteelle mitään, ellei anoppi itse oivalla ongelmaansa ja hae ammattiapua. Teet viisaasti, jos lopetat toivomasta hänen puoleltaan mitään hyvää ja normaalia käytöstä. Oikeastaan kannattaa lopettaa toivomasta yhtään mitään,niin kauan kuin alkoholi on kuvioissa mukana. Jos odotat, joudut pettymään yhä uudelleen. Moralisoinnistakaan ei ole apua. Hän on varmaan kykenemätön eläytymään sinun ja poikansa tilanteeseen. Mutta anoppisi elämänotsikoksi voisit laittaa alkoholisti ja sen mukaan suhteuttaa koko tilannetta uudelleen.
Juu, sehän se on. Siis alkoholisti. Mutta näyttää siltä, että vain minä uskallan sanoa sen ääneen. Kaikki muut tuntuvat puolustelevan häntä -hän itsekin?! Vika on vain minussa: minä olen hullu ja vaikka ties mitä, kun uskallan puhua ainoana näistä asioista ääneen!?
jep, nää on justiin niitä juttuja jotka takuu varmana päättyy eroon. eli vielä nyt sun siippas jaksaa olla sun puolella, mutta ajan myötä kun ensi kiihkeys katoaa, niin se siirtyy äitinsä puolelle tai tosta kaikesta tulee niin iso juttu kuitenkin teidän väliin, että et itse enää jaksa. Tän kaiken sä tajuut sitten kun sulla itselläs on lapsia. Itse olin aikanaan samanlaisessa tilanteessa, manasin anoppia exälleni ja sain vain aikaan riitaa. nyt jälkeen päin tajuun, että jokaisessa meillä on vain yks äiti ja kukaan mies ei viimeisenä kuitenkaan äitiään hylkää, onhan se suhde kuitenkin kestänyt tähän saakka ilman suakin. Muista tää kirjoitus joskus kun tää käy toteen, vaikka nyt tälle naurat. koita siitä huolimatta jaksaa!
Päättyy takuuvarmana eroon? Kuinka niin?!
Kyllä se niin on, että parempi minun on olla poissa näiden "appivanhempieni" silmistä. Eli yksinkertaisesti vaan en ota heihin minkäänlaista yhteyttä. Pitäkööt ylpeänä tms...vaikka heissähän se vika on, kun niin "epänormaalia" elämää itse viettävät?
Jännä juttu: kihlattuni äiti se vaan jakelee esim. joka joulu joululahjat siskonsa lapsille (=samanikäisiä mitä minä ja kihlattuni), mutta koskaan ei lähetä edes pienenpientä pakettia meille (=onhan kihlattuni kuitenkin hänen oma poikansa, eikä mikään siskontyttö tms!) postissa?! Mistä ihmeestä tällainen äidin käytös johtuu? Ja kun esim. kihlattuni käy äitinsä luona oleilemassa joskus viikonlopun -tämä äiti eli anoppini ei laita kihlatulleni (=eli omalle pojalleen)edes ruokaa hänen siellä ollessa? Mutta jos esim. joku humalainen siskon mies tulee hälle (=anopilleni) kylään esim. puoli kahdeksalta lauantai-aamuna, niin tälle hän kyllä alkaa paistelemaan esim. lettuja? (=näin kävi, kun olin "ensivisiitillä" anoppini luona!!!)
Ei me kihlattuni kanssa tapella juuri lainkaan -mutta jos hänen veljestä, vanhemmista tai sukulaisista tulee puhetta, niin sitten on piru irti...=(
Ketään ei tarte "väkisin"miellyttää,mut ei kukaan halua tulla loukatuksi päin naamaa!!!ei varsinkaan anoppi,et varmaan sinäkään..
minun oli kertakaikkiaan sanottava anopilleni päin naamaa, mitä ajattelin (=siis kuitenkin puhelimessa, sillä en ole tavannut häntä kuin kerran). Muuten olisin vaan jauhanut ja jauhanut näitä samoja asioita pelkästään kihlattuni kanssa. Ja asiat olisivat jatkuneet samalla tavalla vuodesta toiseen...!
No onko sinusta sitten oikein, että anoppini lähettää toisen poikansa (=asuu äitinsä kanssa, sillä on vielä alaikäinen) meille joka ikinen loma? Meidän pitää siis kihlattuni kanssa hänet elättää koko sen ajan -joskus jopa kaksikin viikkoa putkeen?! Anoppini ei siis anna pojalle mukaan minkäänlaista ruokarahaa -saati lähetä esim. kahvipakettia pojan mukaan "korvaukseksi" meillä asumisesta ja ruuista?! Olen itse opiskelija, ja kihlattuni tällähetkellä työtön. Meillä se vaan silti asuu kuin kotonaan: pelaa esim. päivät pitkät tietokoneella?! Kun vähän häntä erehtyy "komentamaan", esim. "Älä istu pöydällä!", kuten yleensä istuu, niin hän katsoo minua kuin "halpaa makkaraa"?!!!
Kolme vuotta olen ruinannut anoppiani meille kylään, jotta tutustuisimme hieman tms. Hälle en kylään enää mene, sillä siellä vaan "kaljotellaan" koko suvun voimin lähes kaikki viikonloput. Eikö se anoppini enää osaa ilman kaljaa edes yhtä viikonloppua olla? Niinkö vähän hänen vanhin poikansa hälle merkitsee, että ei vaivaudu edes kylään katsomaan, millainen koti hänen pojallaan on?! Niinkö vähän hälle hänen vanhin poikansa merkitsee, että lähettää pojalleen vain vaivaisen pahvisen kortin, kun tämä valmistui (=ei siis vaivautunut edes paikanpäälle)?! Jne. jne. Tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään...sanoin anopilleni vain suoraan ääneen, mitä näistä asioista ajattelen. Mitä pahaa siinä on? Olen ilmeisesti ainoa ihminen, joka uskaltaa hälle sanoa suoraan, mikä hän on "miehiänsä"?!
Alahan miina nyt elää ihan omaa elämää.
Ei sun tartte niin paljon siitä anopista välittää. Se ei oo ainakaan kenekään muun mielestä mitenkään kiinnostava tapaus.