Käyn töissä ja minulla on yliopistokoulutus. Työni on hyvin sosiaalista, tapaan päivittäin paljon ihmisiä. Olen esimiesasemassa ja minulla on hyvät välit alaisiini. Viihdyn työssäni. En ole ihmisarka ja minun on helppoa jutella vieraidenkin ihmisten kanssa. Kaikki siis hyvin? Ei ole. Olen yksinäinen.
Olen lapseton sinkku (olisin kyllä halunnut perheen, ihmiset ovat minulle uraa tärkeämpiä). Vietän vapaa-aikani lähes aina yksin. Työpaikaltani minun on mahdotonta saada ystäviä, koska työkaverini ovat alaisiani. Joskus haikeana kuuntelen, miten he kertovat olleensa yhdessä milloin missäkin. Pomoa ei pyydetä mukaan eikä pomokaan voi pyytää ketään mukaansa vapaa-ajalla, koska se tulkittaisiin jonkun työntekijän suosimiseksi toisten kustannuksella.
Vapaa-ajallakin ystävyyssuhteiden luominen on vaikeaa. Joudun alaisteni tukemiseksi ja opastamiseksi tekemään pitkää päivää (alaisia on paljon yhden esimiehen tuettavaksi) ja lisäksi muutkin työt on tehtävä.
Entisistä ystävistäni olen nykyisen työni myötä kasvanut erilleen eivätkä he enää kaipaa seuraani.
Onko jollain muulla samanlaista?
Olen lapseton sinkku (olisin kyllä halunnut perheen, ihmiset ovat minulle uraa tärkeämpiä). Vietän vapaa-aikani lähes aina yksin. Työpaikaltani minun on mahdotonta saada ystäviä, koska työkaverini ovat alaisiani. Joskus haikeana kuuntelen, miten he kertovat olleensa yhdessä milloin missäkin. Pomoa ei pyydetä mukaan eikä pomokaan voi pyytää ketään mukaansa vapaa-ajalla, koska se tulkittaisiin jonkun työntekijän suosimiseksi toisten kustannuksella.
Vapaa-ajallakin ystävyyssuhteiden luominen on vaikeaa. Joudun alaisteni tukemiseksi ja opastamiseksi tekemään pitkää päivää (alaisia on paljon yhden esimiehen tuettavaksi) ja lisäksi muutkin työt on tehtävä.
Entisistä ystävistäni olen nykyisen työni myötä kasvanut erilleen eivätkä he enää kaipaa seuraani.
Onko jollain muulla samanlaista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä aika vanhanaikaiselta työpaikalta.
kuvailusi muistuttaa yhtä kaveriani, johon olen rakastunut. Tosin se ei vietä vapaa-aikaansa yksin. En tajuu miks se on sinkku.
Mutta... lähetä teräväpiirtokuvasi sähköpostiini, niin katsotaan voitaanko tehdä jotain.
[email protected]
"Onko jollain muulla samanlaista?"
-no ei ainakaan mulla, mutta haittaakse?
Aika yleistähän tuo on. Perhekeskeinen ja työorientoitunut elämäntapa kutistaa vapaa-aikaa, se on selvä. Esimies ei voi olla alaisten ystävänä yhtenä porukasta, se on selvä, mutta entä työpaikkasi muut esimiehet? Vai oletko se esimiestenkin esimies? Ei esimiesasema tosin mielestäni estä joskus käymästä oluella alaisten kanssa, sellaisesta en ole kuullut. Olen itsekin ollut sekä alaisena että esimiehenä kaljalla työporukan kanssa vapaa-ajalla.
Ne parhaat ystävät kuitenkin syntyvät vapaa-ajalla, joten kampaamalla sieltä mukavat naapurit, hyvänpäiväntutut ja entiset ystävät löytyy taatusti seuraa, ellei sitten ystävystymistaidoissa ole parantamisen varaa. Niitäkin voi harjoitella. Puheliaisuus ei mielestäni ole välttämättä kovin hyvä ominaisuus ystävystymisessä, vaan kuunteleminen ja toista arvostava asenne ovat huomattavasti tärkeämpiä siinä vaiheessa, kun tuttavuus syvenee ystävyydeksi. Ujolla voi olla enemmän hyviä kavereita kuin suulaalla besserwisserillä. Puheliaisuuden avulla pääsee hyvin alkuun tutustumisessa.
Ajanpuute on minusta suuri haaste, mutta sinkkuus ei ole, sillä ainakin suurissa kaupungeissa on valtava määrä vastaavanlaisessa elämäntilanteissa olevia kuin sinä.
en ole esimiesasemassa mutta siitä väliltä ja töistä en ole ystävyyssuhteita luomaan :)
Mistäpäin olet?
Hei. Mistäpäin olet? Olen itse kovasti työssäni viihtyvä 34v nainen. Parisuhteessa ja harrastankin muutamaa liikuntalajia. Haluaisin uusia ihmisiä elämääni. Työ vie ison osan arkea mutta myös minulle ihmiset tärkeimpiä ja olen hyvin ihmisrakas (vrt eläinrakkaat :). Vastaa jos kiinnostaa. Laita spostiosotteesi niin kirjoitan jos asut lähellä.
Hei!
Minulla on hyvin samantapainen tilanne kuin sinulla.
Jos haluat voit laittaa sähköpostia: [email protected]
Hei!
Tunnustin kirjoituksesta paljon itseäni. Itse olen hyvin nuori nais-tj 31-vuotias ja ura on tällähetkellä todellisessa noususuunnassa. Päivät vierähtävät pitkälti töissä ja suurelta osin vapaa-ajan viettoa täytyy myös suhteuttaa työn ja alan vaatimiin edustusseikkoihin. Uralla elän unelmaani, mutta opiskeluajoilta luodut kaveruussuhteet ovat aika lailla jääneet, koska elämäntilanteeni ei vastaa näiden kaverien elämäntilannetta. Toiset menevät naimisiin ja perustelevat perhettä ja toiset viettävät villejä viimeisiä nuoruusvuosia baareissa notkuen. Oma elämäntilanne ei sovi kumpaakaan näistä ja on harmillista, että koska urallani menee hyvin, niin ihmiset ympärillä automaattisesti olettavat, että kaikessa muussakin menee hyvin, eikä viitsitä edes vastavuoroisesti minulta kysyä, mitä kuuluu. Toisaalta jos/kun puhun näistä asioista, niin en saa ymmärrystä heiltä siihen näkökulmaan, kuinka vaativaa ja toisaalta myös pelottavaa johtoaseman hallinnointi tässä iässä ja kokemustasossa on.
Tsemppiä uuteen vuoteen!