Huh huh ei vois oikei ajatellakkaan noin.
Foorumilla on heitä ilman Jumalaa, miksi juuri tällä foorumilla, voisitko kertoa miksi?
Milta tuntuu menetetty usko Jumalaan? Onko kaipuu takaisin Jumalasi tykö?
Onko minkälaisia syitä että jätit Jumalasi ja ehkä pilkkaatkin nykyisin Jumalaa tai uskovia?
Kaduttaako sinua nykyisin menetetty turva jonka Jeesus kerran sulle antoi?
Jos haluatte vastailla, rehellisesti kertoen ilman mitään häiriköintejä, kiitos.
https://www.youtube.com/watch?v=SUsAQsHU6ns
Foorumilla on heitä ilman Jumalaa, miksi juuri tällä foorumilla, voisitko kertoa miksi?
Milta tuntuu menetetty usko Jumalaan? Onko kaipuu takaisin Jumalasi tykö?
Onko minkälaisia syitä että jätit Jumalasi ja ehkä pilkkaatkin nykyisin Jumalaa tai uskovia?
Kaduttaako sinua nykyisin menetetty turva jonka Jeesus kerran sulle antoi?
Jos haluatte vastailla, rehellisesti kertoen ilman mitään häiriköintejä, kiitos.
https://www.youtube.com/watch?v=SUsAQsHU6ns
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ensinnäkin, olen todella iloinen että "elän ilman jumalaa". Olen onnellinen siitä, että vähitellen silmäni aukesivat ja aloin ajatella kriittisesti. Toivon vain, että se olisi tapahtunut aikaisemmin.
Se olisi nimittäin voinut tapahtua aikaisemminkin. Kun minut aikanaan kastettiin helluntai-seurakunnassa, tiesin sisälläni että se mitä ympärilläni häärätään, ei ole todellista. Kun minua painostettiin ja pumpattiin puhumaan kielillä, tiesin että tein niin vain ulkoisesta paineesta. Tein itse suullani sen siansaksan mitä huuliltani purkautui. Ja yleisö riemuitsi. Tuona hetkenä tiesin, että koko usko oli valhetta itselle jotta pystyisi valehtelemaan yhdessä muiden mukana.
Miksi en heti tuolloin kyennyt seuraamaan järkeni valoa? Olin vielä liian nuori. Olin vielä liian tietämätön. En ollut vielä tarpeeksi rohkea.
Vuodet vierivät ja aika ratkaisi nuo esteet. Rohkeus kasvoi, tieto lisääntyi ja opin katsomaan asiaoita hieman laajemmin. Otin itse selvää asioista ja opiskelin. Ja uteliaisuuttani, aloin lukea raamattua ihan itse. Ihan alusta, sivu kerrallaan.
Jo ennen kuin sain raamatun luettua loppuun, tajusin että se ei voi olla totta. Haastan jokaisen epäilijän lukemaan raamatun itse alusta loppuun. Muuta en voi tähän sanoa.
Jeesus ei ollut minulle turva. Mikään mitä olen uskoni kadottua "menettänyt" ei kaduta minua pisarankaan vertaa. Usko antaa ihmisille lähinnä vain muiden samanmielisten seuraa, kaikki muu on kuviteltua.
Siinä missä uskovaiset puhuvat uskoon tulemisesta, minä tahdon sanoa uskon menettämistä järkiin tulemiseksi. Elämäni laatu on paljon parempi nyt kun olen päässyt eroon taikauskoista (jollainen kristinusko mielestäni on). Parhaani mukaan pyrin suojelemaan koko perhettäni myös uskovaisten propagnadalta. Haluan kasvattaa lapsistani ajattelevia, toiset huomioon ottavia ihmisiä ja mielestäni se onnistuu parhaiten kun pidän heidät erossa mytologiaan pohjautuvista uskomuksista.
Jos (ja kun) pilkkaan uskovia ja heidän uskomuksiaan, johtuu se pitkälti kahdesta seikasta. Ensinnäkin, uskovaisten uskomukset vain ovat lähtökohtaisesti niin hassuja mielestäni, että niille on mukavaa naureskella humoristiseen sävyyn. Toinen syy lienee se, että nauru kyseenalaistaa asioista. Huumorin keinoin voi saada ihmisen ajattelemaan perusteluita omille uskomuksilleen. Ei haukku ainakaan haavaa tee... mutta jos joku toinen ihminen voi huumorini kautta herätä ajattelemaan ja päästä irti uskonnon aivovankilasta, olen tehnyt yhden todella hyvän työn.
Tässä vilpittömästi ajatuksiani, oleppa hyvä.
Siinäpä sitä olikin aasiaa..
Mutta tuleeko koskaan mieleen että jos sittenkin on kuoleman tuolla puolen elämää, on Jeesus, Taivas. tuleeko ateismiisi epäily?
Tuleeko sinulla koskaan mieleen, että siellä saattaakin olla Krishna, Allah tai Zeus odottamassa?
Ei tule ei. Tiedän sen verran paljon nykyisin esimerkisi raamatun taustoista, maapallon ja ihmislajin historiasta, kosmologiasta ja fysiikasta, että nuo raamatun myytit eivät ole vuosiin enää hetkeksikään aiheuttaneet mitään epäilyksiä.
Viimeisin "entäpä jos" -ajatus on tullut kun tutustui simulaatioargumenttiin. Se menee aika kauas uskonnosta mutta kannattaa ottaa selvää mitä se pitää sisällää. Sen ymmärtäminen ei edellytä mitään tieteellisiä opintoja.
Olen siis täysin pesunkestävä ateisti, mitä raamatun, koraanin tai vaikkapa kreikan mytologian jumaliin tulee. Luonnolisesti en sulje kategorisesti pois jotain sellaista mahdollisuutta, että koko maailmankaikkeuden olisi luonut joku tietoinen olento vaikkapa laboratoriossaan tai simulaatiotietokoneessaan. En kuitenkaan ole valmis kuvitteleemaan että se laboratorion tutkija-luoja olisi kuuntelemassa rukouksia. Toisaalta, jos kuuntelisi, olisi se kyllä osoitus hienosta huumorintajusta.
Yhteenvetona väittäisin, että minulla on meistä kahdesta realistisempi ja avarakatseisempi maailmankuva. Perustelen väitettäni sillä, että kuten huomaat, olen valmis hyväksymään sellaisen todellisuuden, jossa on mukana jonkinlainen luojaolento, jos sellaisesta voitaisiin saada todisteita. Oletko sinä valmis menemään sinne minne vakavastiotettavat tieteelliset todisteet vievät? Silloinkin, kun ne osoittaisivat vahvasti siihen suuntaan, että raamatun jumala on vain mielikuvitusta?
Eihän tiede ole kumonnut Jumalan olemassaoloa. Eihän kai sitä voi kumota koska Jumalaa ei voi tutkia. No kysynkin miten sitten tutkia Jumalan olemassaolo?
Eihän tieteen tehtävä olekaan moisia kumota. Todistustaakka on aina positiivisen väitteen esittäjällä (ts. "on olemassa"), ei toisin päin. Ja kuten hyvin tiedetään, yksikään ihminen ei koskaan ole kyennyt todistamaan yhdenkään jumalolennon olemassaoloa. Etkä pysty sinäkään. Mikään mitä tänne kirjoitat ei tuota asiaa muuta.
No sittenhan on tilanne tasapeli. Kunnioitetaan toistemme vakaumusta eikä kenelläkään vaikka ukomattomilla ole aihetta murjoa uskovien uskoa ja päinvastoin ei uskovilla taas ateistien vakaamusta.
Mutta kuitenkin enimmäkseen uskomattomat ne pilkkaa paremmin uskovia kuin uskovat uskomattomia.
Miten niin tasapeli? Jos minä sanon että komerossa on näkymätön mörkä ja sinä et voi todistaa että siellä ei ole sellaista, niin onko silloin mielestäsi todennäköisyys 50-50 että komerossa on näkymätön mörkö?
>Mutta kuitenkin enimmäkseen uskomattomat ne pilkkaa paremmin uskovia kuin uskovat uskomattomia.
Taidat lukea palstoja vähän valikoiden?
Kyllä tiede käytännössä on kumonnut jumalan (varsinkin raamatun jumalan) olemassaolon. Ei tästä ole mitään epäselvyyttä. Samaan kategoriaan menee myös raamatun erehtymättömyys.
Asiasta voisi kirjoittaa paljonkin. Perus ajatus on kuitenkin se, että tiede kykenee selittämään miksi asioita tapahtuu. Aikaisemmin samojen tietojen tilalla on ollut maagiset uskomukset esimerkiksi jumalan tekosiin. Tästä tulee käsite "aukkojen jumala", ja suosittelen että tutustut tuohon käsitteeseen ennen kuin väität vastaan.
Voisin havainnollistaa tätä asiaa yhden tieteenalan näkökulmasta. Ennen kuin aloitamme, tahdon kuitenkin painottaa, että tämä esimerkki todellakin on vain yksi monisa eri tieteen aloista, joka on tuonut ihmisen tietoisuuteen seikkoja, jotka ovat radikaalisti kaventaneet jumalan "elintilaa".
Esimerkkini tule biologiasta, tarkemmin sanottuna evoluutioteoriasta. Teoriahan tarkoittaa tieto- ja ymmärryskokonaisuutta, joka on muodostettu tutkimalla hypoteesia ja tutkimisen aikana hypoteesia ei laajasta katsannasta huolimatta ole onnistuttu todistamaan vääräksi. En tiedä uskotko sinä evoluutioon, sillä uskovaisten keskuudessa on monia jotka eivät usko, mutta jos tutkit asiaa, huomaat että evoluutio nyt vain on totta.
Evoluutio kertoo meille, miten eri eliöt ovat kehittyneet. Se kertoo meille myös varsin hyvin miten ihmislaji on syntynyt. TIedämme, että ihmisillä, simpansseilla ja bonoboilla on yhteinen kantamuoto jossain 7-10 miljoonan vuoden takana. Monia yksityiskohtia on tietenkin auki, mutta karkeat raamit sille, mikä on mahdollista, on jo lyöty lukkoon tieteellisen tutkimuksen keinoin. Kun tiedämme, että nykyihminen on kehittynyt vaiheittaisten, pitkien aikavälin aikana tapahtuneiden hyvin pienten muutosten seurauksen vähitellen sukupolvesta toiseen, sulkee se pois raamatun luomiskertomuksen. Ei ole koskaan ollut olemassa Adamia ja Eevaa. On vain ollut yhteisö karvaisia veijareita neljällä jalalla. Sitten ne ovat luonnon valinnan paineesta kehittyneet vuosimiljoonien seurauksen meiksi ihmisiksi, ja mekanismi on ollut aivan sama kuin vaikkapa koirarotujen jalostamisessa.
Jos tiedämme, että Adamia ja Eevaa ei ole koskaan ollut olemassa niin mitä tästä seuraa? Siitä seuraa se, että kukaan ei ollutkaan syömässä kiellettyä hedelmää. Suurta syntiin lankeamusta ei siis koskaan ole tapahtunut. Jos perisyntiä ei ole koskaan langennut ihmisen harteille niin Jeesuksen urhautuminen ihmisen synnin vuoksi on täysin turhaa. Ja sitä kautta taas se, että ottaisi vastaan Jeesuksen uhrauksen, muuttuu myös täysin turhaksi.
Näin ollen jo yksi tieteellinen teoria riittää romuttamaan koko uskonnon pohjan ja perustan. Toivon että ajattelet asiaa hetken. Moni nimittäin sanoo tässä vaiheessa että "no mutta se on vain teoria" ymmärtämättä, että tieteellisessä kielenkäytössä teoria tarkoittaakin oikeastaan faktaa, eikä sitä, mitä sillä sanalla arkipuheessa tarkoitetaan. Suosittelen, että mietit miksi uskonnollisissa piireissä juuri evoluutioteoriaan suhtaudutaan niin kriittisesti. Voisiko se olla juuri se syy, että yksin se jo pelkästään riittää romuttamaan koko kristinuskon?
Ja kuten sanottua, tiede ja ymmärryksemme maailmasta on tarjonnut ihmiskunnalle monia muitankin näkökulmia uskonnon maailmankuvaan, jotka yksinkertaisesti repivät koko uskomuspohjaisen näkemyksen riekaleiksi. Jos lähdet tälle tielle ja todella avaat mielesi tiedolle ja rehelliselle tutkimiselle, tulet kyllä asian näkemään ihan itsekkin.
Hinta vaan voi olla kova. Sen jälkeen nimittäin menetät uskosi jumalaan.
Ilkikurisuus sisälläni haluaisikin haastaa sinut ottamaan näistä asioista ihan oikeasti selvää. Se ei kuitenkaan olisi mielestäni oikein, jos en ensin varottaisi; kun ymmärrät maailmaa tarpeesksi, ymmärrät että jumalaa ei ole olemassa.
Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi.
>>Hinta vaan voi olla kova. Sen jälkeen nimittäin menetät uskosi jumalaan.<< Empä ota sitten mitään riskejä. Vietän eläkepäiväni onnellisesti harmaantuen ja uskoen Jumalaani. Näin koen sen itselleni hyväksi ja toivot että muutkin eivät lähtisi liikaa pohtimaan mitään evoluutioita vaan hiljakseen turvansa laittaisivat Jeesukseen. Jeesukselle voi sitten kertoa vapaasti jos tulee huolia tai epäilyjä.
Tässä sekoitetaan kaksi asiaa. Toinen haluaa tietää mikä on totta ja toinen haluaa olla onnellinen. Vakavasti sairas on onnellisempi jos lääkäri ei kerro potilaalle että tämä on sairas. Se ei kuitenkaan poista sitä, että potilas on sairas.
Jos onnellisuus on tärkeämpää kuin totuus, niin silloin kannattaa ehdottomasti pysyä uskossa (jos se tekee sinut onnelliseksi).
Haastaisin kyllä ihmisiä itsekin tutkimaan, uskonnollisuutta ja uskontoja ja miten ihmisten käsitykset muodostuvat niissä.
Hengenelämä katsoo pintaa syvemmältä, kuoren sisälle eli tarkastelee sisintä. Se miten kuoren alla oleva sisin ohjautuu, vaikuttaa se, mihin ja mitä uskoo.
Oletko LightningStar siinä luulossa, että ihminen joka ei usko jumalaa, ei ole tutkinut uskonnollisuutta? Tai että sellaiset ihmiset eivät tunne uskontoon liittyviä asiota vaan ovat vain autuaan tietämättömiä koko aihepiiristä? Jos niin kuvittelet, olet kyllä todella kovasti väärässä. Esimerkiksi minutkin on kastettu helluntaiseurakunnassa. Olen lukenut raamatunkin. Ja yhtä kaikki, olen vakuuttunut siitä, että se kaikki on vain satua.
Kun puhut että jumalaan uskomalla ihminen katsoo jotenkin pintaa syvemmälle, en oikein usko että itsekkään olet määritellyt itsellesi mitä tuolla tarkoitat. Missä se pintaa syvempi on? Onko se jotain joka olisi todennettavissa aivoista tai mielestä ihan tieteellisesti vai onko se jotain, mikä on mielestäsi "tämän maailman tuolla puolen"? Ensimmäinen lähestymistapa tuo meidät jälleen aukkojen jumalan käsitteeseen, sillä nykyinen tietämyksemme aivoista ja ihmisen psykologiasta antaa varsin kattavan kuvan juuri siitä, mistä johtuu, että ihmiset niin helposti alkavat uskoa erilaisiin jumaliin.
Jälkimmäinen näkemys taas on silkkaa humpuukkia jo lähtökohtaisesti. Joku sellainen, mikä olisi meidän maailmamme ulkopuolella, ei voi vaikuttaa meidän maailmaamme. Jos se voisi vaikuttaa meidän maailmamme todellisuuteen, olisi se samalla myös havaittavissa meidän maailmamme havaintokeinojen avulla. Muu väite on satua.
En tahdo vähätellä kykyäsi ymmärtää mutta kirjoituksesi perusteella mieleen tuli, että raaka akateeminen materiaali ei ehkä vakuuttaisi sinua näistä ihmisen sisimpään pureutuvien tieteiden löydöistä. Onneksemme, youtubessa on paljon kansanatajuista tietoa tästäkin aiheesta. Jos osaat englantia niin suosittelisin tutustumaan videosarjaan "Psychology of belief". Siinä erittäin helppotajuisesti käydään läpi useita eri mekanismeja, joita tiede on tunnistanut ihmisen ajatustoiminnasta, ja jotka taustalla vaikuttavat siihen, että ihmisen mieli helposti pitää totena erilaisia kertomuksia jumalista. Tässä vielä linkki kyseiseen sarjaan:
https://www.youtube.com/watch?v=n1A9vrsw6Hw&list=PL9D9336926EF60BB0
En ottanut kantaa siihen, oletko tutkinut asioita miten. Keneenkään kirjoittajaan yksityiskohtaisesti en kantaa ottanut.
Toin vain yleisesti esille, että asioiden tutkiminen ei olisi huono vaihtoehto sekään. Se ei ollut oikeastaan väite ei_uskoville, oikeastaan se voisi päteä suuremmalla todennäköisyydellä heille, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä uskonnollisuuden otteissa.
Pintaa syvempi, eli kuoren alla olevalla todellisuudella tarkoitan, hengenelämää... joka on sisimmän elämää.
Meissä jokaisessa on myös syvempi sisäinen todellisuus... se on sisimmässä ja todennat maailmaasi sen kautta ja se rakentuu sen kautta, miten näet ja koet maailmasi. En henkilökohtaisesti koe, että aivot on ainut elin jossa on elämä ja että se rakentuisi vain sen varaan, vaikka tiedonkulku käsitelläänkin aivoissa, vaan se on kaikkialla sinussa olemassa oleva kuitenkin loppuviimein. Sinä ehkä näet ja käsittelet tietoa aivoissa, mutta se kaikki rakentuu kokonaiseen ihmiseen, jossa on henki.
Olet tavallaan oikeilla jäljillä mutta silti hakoteillä.
On totta, että ihmisen ajatuksiin ei vaikuta yksin aivojen toiminta. Se "muu" ei kuitenkaan ole mitään maagista, mihin sinä tunnut viittaavan. Se "muu" on elimistön fysiologisia ilmiöitä. Suolistosi toiminta ja bakteerikanta säätelee välillisesti esimerkiksi kykyäsi sietää stressiä. Verensokesi vaikuttaa välillisesti esimeriksi siihen, miten helposti pinnasi palaa.
Ihminen on monimutkainen, psykofyysinen kokonaisuus mutta mitään "henkeä" siihen ei liity. Tietoisuutemme on vangittu aivojemme signaaleihin ja kun ne jonain päivänä lakka, niin lakkaamme mekin olemasta tietoisina olentoina.
Kokemus siitä, että tietoisuus olisi jotein irrallaan kehosta on osittain luonnollinen aivojen tuota ja osittain kulttuurillisesti opittu ajattelutapa. Se kuitenkin romuttuu helposti ihan arkikokemuksiakin tarkastelemalla. Miksi se "henki" päihtyisi silloin kun veressä on alkoholia jos se olisi joku fyysisen maailman ulkopuolinen asia? Miksi ärsyyntyisit nälkäisenä helpommin, jos verensokerisi ei suoraan vaikuttaisi sinun tietoisuutesi toimintaan?
Sinulla on avara mieli. Olet vain pitänyt sitä auki väärään suuntaan. Kaiken muun hyvän ohella toivon sinulle oikein hyvää menestystä kun opiskelet millaisessa maailmassa todella elämme. Tulet vielä yllättymään.
Miksi se olisi ulkopuolella minusta, jos se on minussa olemassa olevana?
Jos juon alkoholia, luultavasti päihdyn, jos sitä liikaa juon, noin fysiologisena kokemuksena... mutta se on vain aine, joka hetkellisesti vaikuttaa ja vaikuttaa myös aivokemiaan... siitä aineesta aika harva on kokoaikaisesti päihtynyt... se mitä joisin tietoisuuteeni ja minkä omaksuisin uskossa, vaikuttaisi myös alkoholin vaikutuksen alaisena ollessa.
ihan mielenkiintoisen pohdittavan silti laitoit, nimittäin harvoin tulee näin mielenkiintoisella tasolla ajateltavaa.. tulisin siihen lopputulemaan, että ei se henki päihdy siitä, vaikka se aine vaikuttaa aivokemiaani... vaikka minun tietoisuuteni olisi sen aineen vaikutuksesta päihtynyt.... se olisi sen aineen aikaansaamaa, kemiallinen tapahtuma.
Ulkopuolinen "aine" itsessään, ei voi vaikuttaa ihmisen henkeen ja sen olemukseen.
Ihmisillä on esim. sairauksia, jotka vaikuttaa veren koostumukseen... eikä ne vaikuta, ihmisen henkeen, siihen mitä ihminen on sisäisesti olemukseltaan. Meihin kuitenkin vaikuttaa se, mitä "juomme" tai "syömme" hengellisenä ravintona... se voi vaikuttaa tekoihin, tapoihin... se vaikuttaa siihen miten uskomme ja näemme maailmaa, se vaikuttaa jopa tunteisiin ja olotilaan.
Höpö höpö.
Joudut helvettiin.
heheheheheh :-D
Eikö sinun jumalasi saattaisi suuttua kun esiinnyt hänen nimellään netin keskustelupalstalla? Muista rukoilla-ruksauttaa anteeksipyynnöt heti menemään että kun herrasi ehtii tappamasta afrikkalaisia lapsia nälkäkuolemaan niin hän muistaa antaa anteeksi tuon valehtelusi! :-D ;-D
Kaikki elävät ilman jumalaa, osa meistä on vain niin heikkolahjaisia, että eivät näe tuputetun uskonnon sumuverhon läpi. Ei näy, vaikkabrautalangasta väännetään.
Elämä ilman jumalaa, miten voi todistaa ettei olisi elämää ilman jumalaa teidän mukaan ei voi.
Meitä jotka ei usko jumalan olemassa oloon on paljon enemmän ja elämää on etkä pysty kumoamaan varmasti ajattelette jospa sittenkin on elämää ilman jumalaa.
Ei pitäisi kastaa ketään uudestisyntymätöntä missään tapauksessa koskaan!
Näitä kaikenmailman intoiluhumpuukitempauksissa mukauskoontulleita sitten kastettiin saman tien ja lopputuloksen saamme lukea näistä foorumeistakin!
Joka ei ymmärrä mistä kirjoitan olkoot ymmärtämättä.
Hahah! Ai että oli virhe että minut on kastettu! :-D
Ei se ollut mikään humpuukitempaus missä se kastaminen tapahtui, ellei sitten kategorisesti pidä kaikkea seurakuntatoimintaa humpuukkitempausena. Siihen mielipiteeseen saattaisin jopa yhytä! :-)
Kun minut kastettiin niin äitini vei minut seurakunnan tiloihin reilua tuntia ennen kokousta. Siellä takahuoneessa minut laitettiin istumaan tuoliin ja ympärille kerääntyi seurakunnan "tärkeitä" henkilöitä rukoilemaan. He olivat siinä ympärillä polvistuneena ja kovaan äänen rukoillen pyytelivät minulle pyhää henkeä ja kielillä puhumista. Minun käskettiin rukoilla siinä samalla itsekkin.
Muistan miten sisälläni epäuskoisuus suorastaan aaltoili. Katselin niitä aikuisia ihmisiä hämmästellen. Tunsin valtavaa painetta tulle jotenkin kelvolliseksi heidän silmissään kun he suurelle itsevarmuudella tuntuivat keskustelevan suoraan jumalan kanssa. Sisälläni ei kuitenkaan tapahtunut mitään taikoja. Vähitelleen tilanne alkoi tuntua kiusalliselta ja tunsin tarvetta saada se melskaaminen loppumaan. Kun en muutakaan keksinyt, annoin sanojeni mennä vähän sekaisin kesken rukoukseni.
Se oli sitten se suuri merkki jota oli odotettu. Olin kuulemma puhunut kielillä, joka oli varma merkki siitä että pyhä henki oli minua koskettanut.
Itse tiesin sisälläni että se oli valhetta.
Tuon jälkeen minut sitten vietiin kylpyammeeseen siellä seurakunnan takahuoneessa ja kastettiin.
Aivan sekopäistä touhua. Mielestäni tuollaisesta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus.
Että sillä lailla. Olen tuon kastamisen jälkeen silloin aikoinaan ollut muutamia vuosia yksi teistä. Yksi helluntailainen muiden joukossa. Onneksi tulin järkiini.
Tulitpa tuossa kertoneeksi surullisen tarinan, ja joitakin samanlaisia löytyy, epäilemättä. Kaiken kertomasi perusteella ei voi oleettaakkaan, saati vaatia, että sinulle olisi muodostunut ymmärrystä uskonasioista. Tällaista ihmiset tekevät, ei ole outoa itsellenikään, mutta silti minä olen uskovainen. Tiedän että on aitoa kielilläpuhumista, kaikki ei ole glossaliaa.
Armolahjat eivät ole uskoni keskeisimmät asiat, siitä huolimatta että tiedän niiden toiminnasta ja aitoudesta. Keskeisintä on ollut uskon olemassaolo monessa vaikeassa elämäntilanteessa. Ilman uskoa minä en olisi selvinnyt. Olen saanut henkilökohtaisia todistuksia siitä, miten rukouksiin vastataan. Olisin aikaa sitten hylännyt uskon, ellei Jumala olisi Sanansa mittaisesti ilmoittanut Itseään minulle ja ennenkaikkea lahjoittanut uskoa.
Se mitä Jumala on tehnyt ja tekee elämässäni, ei ole tuotavissa tutkijan pöydälle, enkä ole sitä sinne hilaamassakaan. Jumalan teot ja Sana riittävät minulle, uskoni vakuudeksi.
Vaikutat tieteen saavutuksista hyvin perilläolevalta, se on hienoa ja arvostettavaa, koska tiedonsaanti edellyttää vaivannäköä. Monet ihmiset ovat mielestäni liian laiskoja, minäkin olen mukavuudenhaluinen, enkä jaksa aina päivittää uusinta tietoa.
Kysymykseni sinulle tulee kuitenkin koskien Israelia ja sen historiaa ja nykytilannetta. Olet varmaankin kuullut puhuttavan Israelista, "aikain"merkkinä. Nyt olemme maailmassa tilanteessa, että Israel maana ja juutalaiset kansana ovat nousemassa keskiöön. Antisemitismi nostaa päätään vahvasti kaikkialla ja näyttää siltä että Raamatun ennustukset ovat vahvasti toteutumassa Israelia koskien. Tämä tapahtuu silmiemme edessä ja olemme aitiopaikalla katsojina. Totean lyhyesti, että sinä päivänä kun Israel lakkaa olemasta, lakkaa minunkin uskoni Raamatun Jumalaan. Olen valmis myöntämään kokemani sekopäisyydeksi, sekä valmis olemaan vaikka millainen -isti.
Kysymykseni, miten näet Israelin kansan historian ja nykypäivän tilanteen? En odota vastausta, jossa seikkaperäisesti selvität asioiden kulkua. Voit lyhyesti perustella kantasi.
Eli et ole koskaan tullutkaan Raamatullisesti uudestisyntyneeksi. olet pelle raukka valepukki ollut kaikessa aiheseen liittyvässä!
oliy hetken aikaa kuin uimaan oppimaton joka vauhdilla liukuu pari metriä j asitten uppoaa.
ja äitisi ymmärtämätön intoilija.
Vai että oikein pelle ja raukka? Sinäpäs se kuulostat oikein varsinaisen kristilliseltä kaverilta tuomioinesi.
Väitän, että aika monen kokemus on ollut ihan samanlainen kuin omani. Ainakin näin on käynyt ilmi monta kertaa kun olen puhunut aiheesta ystävieni kanssa. Eli siis moni muukin on kokenut kielillä puhumisen valheeksi. Toiset ehkä uskovat kokemuksen todeksi ja jotkut vielä ehkä tietävät sen valheeksi mutta eivät myönnä. Väittäisin että ne jotka uskovat, ovat ne raukat ja ne jotka eivät myönnä valhetta, ovat ne pellet.
Ja mikä sitten on aito uskoon tulo? Kyllä minä olin niin aidossa uskossa kuin osasin. Yritin parhaani. Rukoilin vähintään päivittäin ja olin tuntevinani jumalan läsnäolon. Ja myös seurakunta piti minua ihan täysin uskovaisena. Vaikkakin joskus kun halusin kysyä jotain, en oikein saanut vastausta ja puheenaihe myös vaihtui aika pian.
Tiedätkö että tuolle sinun ilkkumiselle on ihan nimityskin? Se tunnetaan nimellä "no true scotsman" -argumentti. Se on argumentointivirheenä niin yleinen, että sille on oikein oma nimensä.
Eli paitsi että olet moukka käytöstavoiltasi, teit myös argumentointivirheen. Sinun äitisi on varmasti ylpeä mitä kaikkea osaatkaan.
Tässä vielä linkki wikipediassa kyseiseen argumentointivirheeseen:
https://en.wikipedia.org/wiki/No_true_Scotsman
Ihmiset yrittävät kait liikaa olla jotain mitä eivät ole ja kantavat muiden ja itsensä asettamia "taakkoja", painolasteja sen kautta.
Keskustelut on mukavia ja niistä saa paljon enemmän itsekukin, jos huomaisimme toinen toistemme arvon yksilöinä, eikä tuijotettaisi liikaa kaikkeen siihen muuhun mitä ajattelemme näkevämme toinen toisissamme.
Loppuviimein, me ihmiset ollaan samalla viivalla toistemme kanssa, eikä kellään pitäisi olla "varaa" asettua toisten yläpuolelle.
Näillä foorumeilla on ikävää todeta se että ihmiset nähdään helposti jotenkin "kasvottomina" ja että olisi oikeus toista lytätä ja mollata, samalla ikäänkuin kajoten toisen syvimpään olemukseen sen kautta... asioista kun voi keskustella muutenkin.
Olen kanssasi 100% samaa mieltä tuosta.
kommentointi on juuri sellaista kuin aloittajan hyökkäävä ja provosoiva tyyli antaakin, eli happamia on marjat pihlajassa.
Kysyit meiltä ns luopioilta(inhoittava uskovaisten keksimä sana), että "onko kaipuu takaisin jumalan tykö".
Ei sitä kaipaile kun sen jumalan mieltää nykyisin uskovien mielikuvitusolennoksi. On hieman katkera pala tajuta että itseäkin on hell.srk huijanut uskomaan.
Tietysti jos sitä kaipailisi niin tottakai asialle pitäisi tehdä jotain eli pitäisi palata.
Se vaatii uskoa. Ja sitä nimenomaan uskosta luopuneilla ja ateisteilla ei ole.