Koska sain juuri palkankorotuksen (palkka->status->taso->naiset) , kirjoitan sen kunniaksi tämmöisestä aiheesta.
Nykypäivänä ajatellaan että pitää löytyä Se Oikea, joka varmaankin on yksi miljoonasta. Pitää olle välittömästi kemiaa, huumaa, ja satukirjatreffit.
Mutta oletteko ajatelleet että ns. kemia, vaistot, perustuvat elämiseen pienissä yhteisöissä? Mikään ei osoita etteivätkö ihmiset olisi rakastuneet 100-300 ihmisen heimoissa joissa kumppaniehdokkaita oli kymmeniä. Mikään ei osoita että pienemmissä kaupungeissa tai kylissä (tai kouluissa, opistoissa, jne) solmitut liitot olisivat vähemmän onnellisia.
Geneettisesti oikeita löytyy vaikka kuinka, MCH-geenien ollessa erilaisempia kuin aikana jolloin sisäsiittoisuus oli suurempi ongelma. Tutkimuksissa on huomattu että sattumalta valitut parit rakastuvat suurella todennäköisyydellä jos vain käyttäytyvät niin kuin olisivat rakastavaisia.
Minun hypoteesini on että ihmisillä on tiedostettuja tai tiedostamattomia odotuksia ja kriteerejä, ajatus siitä että nurkan takana saattaa lymyillä vielä parempi (komeampi, statuksekkaampi, nuorempi, kauniimpi, ym) prinssi tai prinsessa. Niinpä jo tavatessa on päätetty ettei anneta mahdollisuutta rakastumiseen. Rakastuminen kun ei tapahdu itsestään. Se riippuu mielentilasta, siitä ollaanko toisen lähellä, puheenaiheista, jne.
Vai tuleeko mieleen parempia selityksiä miksi rakkauden löytäminen vaikeutuu sitä mukaa kun tavattavissa olevien kumppaniehdokkaiden määrä kasvaa?
Nykypäivänä ajatellaan että pitää löytyä Se Oikea, joka varmaankin on yksi miljoonasta. Pitää olle välittömästi kemiaa, huumaa, ja satukirjatreffit.
Mutta oletteko ajatelleet että ns. kemia, vaistot, perustuvat elämiseen pienissä yhteisöissä? Mikään ei osoita etteivätkö ihmiset olisi rakastuneet 100-300 ihmisen heimoissa joissa kumppaniehdokkaita oli kymmeniä. Mikään ei osoita että pienemmissä kaupungeissa tai kylissä (tai kouluissa, opistoissa, jne) solmitut liitot olisivat vähemmän onnellisia.
Geneettisesti oikeita löytyy vaikka kuinka, MCH-geenien ollessa erilaisempia kuin aikana jolloin sisäsiittoisuus oli suurempi ongelma. Tutkimuksissa on huomattu että sattumalta valitut parit rakastuvat suurella todennäköisyydellä jos vain käyttäytyvät niin kuin olisivat rakastavaisia.
Minun hypoteesini on että ihmisillä on tiedostettuja tai tiedostamattomia odotuksia ja kriteerejä, ajatus siitä että nurkan takana saattaa lymyillä vielä parempi (komeampi, statuksekkaampi, nuorempi, kauniimpi, ym) prinssi tai prinsessa. Niinpä jo tavatessa on päätetty ettei anneta mahdollisuutta rakastumiseen. Rakastuminen kun ei tapahdu itsestään. Se riippuu mielentilasta, siitä ollaanko toisen lähellä, puheenaiheista, jne.
Vai tuleeko mieleen parempia selityksiä miksi rakkauden löytäminen vaikeutuu sitä mukaa kun tavattavissa olevien kumppaniehdokkaiden määrä kasvaa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mielestäni sun teoria on ihan hyvä. Tosin mielentilaan lisäisin sen onko ihminen valmis ihastumaan ja antamaan mahdollisuuden. Jos esim vaatimuslista on kasvanut liian suureksi voi olla, ettei ketään päästetä liian lähelle, koska odotetaan "parempaa" vaikka se kaikkein sopivin olisi nenän edessä.
Ja en ole varma, mutta isot kaupungit ja varsinkin internet on ehkä luonut illuusion siitä, että valinnanvaraa on vaikka kuinka paljon. Todellisuudessahan näin ei ole, koska netti ei ole mikään katalogi, josta valitaan itseä miellyttävä.
Ei se vaikeaa ole vaan mahdotonta rumalle.
"Niinpä jo tavatessa on päätetty ettei anneta mahdollisuutta rakastumiseen. Rakastuminen kun ei tapahdu itsestään. Se riippuu mielentilasta, siitä ollaanko toisen lähellä, puheenaiheista, jne. "
Olen ihan samaa mieltä ja liitän tuon nimenomaan nettideittailuun.
Tienaan itse puhtaana 6 tuhatta kuukaudessa, ja ei minulla ole ollut kun 2 tyttöystävää! eli ei sillä rahalla saa tyttöystävää.
Sinulla on kuitenkin ollut 2 tyttöystävää enemmän kuin palstan monilla ätmeillä yhteensä. Minullakin on ollut vain yksi.
Uskoisin, että tuossa avauksessa viittaat enemmän sitoutumisen kuin rakastumisen vaikeuteen. Rakastuminen on tunne ja sitoutuminen on järjellä tehtävä päätös jonkun tietyn tunteen perusteella. Sitoutuminen on sitä, että vaikka niitä sopivia ja minulle mieluisia kumppaneita voisi tulla maailmassa vastaan satoja ja tuhansia, minä haluan sitoutua siihen kumppaniin mikä minulla on. Minä tarkoitan nimenomaan sitoutumista siihen kumppaniin, ei hänen rahapussiinsa tai statukseensa. Sitoutumisen ongelma minusta vaivaa tätä yhteiskuntaa ja parisuhteita monessakin mielessä. Sitoutuminen on tahdon ja haluan asia ei tunteiden.
Kyllä se minun mielestäni voi vaikuttaa myös siihen, salliiko itsensä ihastua (=> rakastua). Jos jo etukäteen treffeille lähtiessään edes alitajuisesti miettii, että "ei tämä kyllä ole sellainen ihminen, jota etsin", niin itseltään blokkaa mahdollisuuden edes antaa kemioiden kohdata.
Olen itse satavarma siitä, että vastapuoli kyllä aistii, milloin toisella ei tule aidosti sellainen "wau"-fiilis. Ne ovat juuri niitä ensitreffejä, jotka päättyvät sanoilla "palaillaan" tai "kattellaan".
Juuri näin. Lisäksi tiedämme että rakastuminen on vahvasti yhteydessä fyysiseen läheisyyteen. Tietoiset päätökset kuten halataanko vai kätelläänkö voivat ratkaista lopputuloksen. Itse asiassa geneettinen yhteensopivuuskin (erilaiset MCH-geenit) selviää pitkälti ominaistuoksun perusteella, joka tuskin erottuu jos istutaan eri puolilla kahvilan pöytää.
Sekä Helkan että ATMaisterin jutut tuntuvat ihan järkeen käyviltä. Ennakkoasenteemme vaikuttavat siihen altistammeko itseämme jollekin. Jos halaamme toista positiivisella odotuksella se tuntuu todennäköisesti paremmalta, kun jos halaamme toista negatiivisilla odotuksilla.
Tuon halauksen kehitin joskus, kun tarkoituksena oli kehittää sosiaalisesti hyväksytty tapa koskettaa (halaus vaikuttaa naisen paljon vahvemmin kuin mieheen). Se arvatenkaan ei toimi, jos nainen ei ole kiinnostunut, vaan se silloin on vastenmielistä, mutta ns. kiihdyttimenä se on hyvä.
Jos se on onnistunut, tapahtuu seuraavat asiat:
- Nainen voi aluksi ottaa sen vastaan normaalisti, tai hieman ihmetellen (vain hieman).
- Seuraavaksi siitä tulee tapa.
- Nainen alkaa oma-aloitteisesti aina hypätä kaulaan
- Jos se jää pois, nainen on enemmän hämillään kuin silloin kun se alkoi. (Esim. italonainen jos joskus puhuin, oli jopa kimpaantunut siitä kun suukko jäi pois "what, no kiss, what is this?!!")
- Fyysinen sidos on tällöin valmis ja nainen toivoo sitä kanssasi, ennemmin kuin jättäisi sen pois.
HUOM: tämä on vain yksi pala palapelissä. Mutta ehdottomasti halaus on parempi kuin kättely, jos havaitset kiinnostuksen merkkejä.
Kuka kehittelee halauksia? Halaus on lämmin hellyyden- ja rakkaudenosoitus, joka on automaattinen kun toinen ihminen on läheinen. Halaus ei ole mikään väline tai keino päästä tiettyyn päämäärään tai saavuttaa jotain. Eipä ihme, etteivät ihmissuhteet ota onnistuakseen.
Minä kehittelen halauksia. En tietenkään tarkoita että olisin keksinyt halauksen, mutta minulla leikkasi miten käyttää sitä edukseni.
"Eipä ihme, etteivät ihmissuhteet ota onnistuakseen."
Ihmissuhteet joissa on "lämpimiä hellyyden ja rakkaudenosoituksia" eivät onnistu sinulla?
Oletko koskaan seurannut lähes mitä tahansa pokausta baarissa? Mitä luulet että siinä tapahtuu? Aitoja hellyydenosoituksia kahden...ööö...tuntemattoman ihmisen kesken?
Oletko huomannut kuinka mies koskettaa naisen käsivartta, vaikkei siihen olisi mitään kummempaa syytä? Jossain vaiheessa pyöräyttää naista leikkisästi, ottaa naisen syliin, tms - ja hups, kädet saatiin vyötäisille? Istuu lähemmäs, ja oho käsi siirtyy reidelle?
Klassisia pelimieskikkoja, "manipulointia". Miehet oppivat ettei nainen syty ilman tällaista, eli minkäs teet.
Enpä ole seurannut. Tuollaisiin oho käsi siirtyy reidelle kokeiluihin olen törmännyt muutaman kerran, mutta eivät ne toimi, ovat vain vastenmielisten ihmisten vastenmielisiä yrityksiä. Ihmiselle joka lähtee ravintolasta hakemaan vain sitä pillua on ilmeisesti aivan se ja sama kenessä kyseinen värkki on kiinni. En ymmärrä fyysistä koskettamista vieraiden kesken. En allekirjoita, että tuollainen pelimieskikkailu erityisesti sytyttäisi naisia. Luultavasti jos sillä pääsee naisen pöksyihin, on nainen jo alun perinkin lähtenyt ns. mulkkumetsälle. Inhottavaa silti käyttää kauniita eleitä tuolla tavalla väärin.
Syytä naisia, he ovat luoneet tästä tuollaista.
Punainen pilleri on siinä, että nainen valitsee. Tämä taas aiheuttaa sen, että miehelle naisen saaminen on työtä (tästä syystä pitää "kehitellä halauksia") ja tuuria (numeropeliä).
Näin ollen, kuten sanoin halauksella juttu SYVENEE.
Jos nainen ei ole kiinnostunut, se olisi vastenmielistä hänestä, ja hän pyrkisi siitä pois ja pahimmassa tapauksessa mies heitettäisi ulos baarista.
Nainen on siis valinnut. Ja miten usein nainen puhuukaan siitä, että miehen pitää tietää mitä tehdä? Tässä näet mihin tuo johtaa, kun naiset eivät ota onkeen miesten parannusehdotuksia. Silloin Ex PUa & Co. pääsevät pukille, mutta eivät sitoudu. Onko se sitten kivaa? Jos te ette anna minulle monogamiaa, en anna minäkään teille.
Vaihtoehtona on se, mitä olen kannattanut, eli seksuaalisen syrjimisen ja vapauden loppu, sekä reguloitu pariutuminen. Toki, romanttista se ei pakosti olisi, mutta ei ole tämäkään "se vain tapahtui"-pariutuminen, mikä ei toodellakaan mitään disneyn kaltaista, romanttista sielujen sympatiaa, vaan työtä ja taakka n. 90% miehistä, ja huvittelu sekä hypergamista sijoitustoimintaa 90-100% naisista.
Hauskaa olisi myös kuulla, miten naiset itse vievät suhteen fyysiselle tasolle?
Mitä te teette?
Vai onko se aina ja poikkeuksetta, että "kaikki vain tapahtui" ?
Ei kikkailuilla halauksilla saa tilannetta kehittymään tai suhdetta syvenemään, koska ne ovat epäaitoja. Suhde syvenee aivan muilla tavoilla ja sitten seuraavat aidot kosketukset ja halaukset ym.
Miehet opettelevat usein tiettyjä maneereja naisten iskemiseen, koska heidän muka pitää tietää mitä tekevät. Sellaisen miehen kanssa keskusteleminen on kuin esitystä seuraisi ja itselle jää vain katsojan rooli. Ei toiseen ihmiseen tutustuminen ole mitenkään helppoa, mutta ei mies ole ainut vieraaseen tutustuja. Onhan mieskin naiselle vieras.
Uskon myös kumppanin valitsemisen vapauteen, monogamiaan ja romanttiseen sielujen sympatiaan (onneksi).
Naiset tuppaavat minun kokemukseni mukaan koskettelemaan silloin itse, tai läheisyyteesi (esim. syliin).
Rajuimmat tapaukset ovat ehdottaneet ihan suoraan.
Myös heitä on, jotka ovat sanaakaan sanomatta hypänneet kaulaan, tai ruvenneet avaamaan sepalusta.
On tietysti selvä, että näitä on harvemmin, mutta kuitenkin varmimpiin lukeutuva kiinnostuksen merkki on se, että nainen koskettelee sinua ensin. Silloin on jo aika turvallista itsekin hakea kosketusta.
Eli olet nainen joka et tee mitään, mutta jolle asiat vain tapahtuvat.
Ymmärrätkö että juuri sinunlaisten vuoksi tälläistä miehet tekevät, mutta te ruikutatte silloin kun niin ei tehdä, mutta myös silloin kun niin tehdään?
Eivät asiat koskaan vain tapahdu, tietenkin asiat kehittyvät ihmisten toimiessa keskenään ja tehdessä tietoisia päätöksiä. En vain hyväksy tuollaista rakkauden eleiden käyttöä iskemiskeinoina silloin kun niillä ei ole oikeaa tunnepohjaa. Se on näiden eleiden väheksymistä ja halventamista. Kummallista lukea tuollaisista asioista palstalla, jossa monet peräänkuuluttavat kunniallisuutta.
No totta kai niillä on tunnepohja. Mies haluaa panna, ja tekee mitä täytyy jotta niin tapahtuu.
Ei se ole tunne, vaan vietti, seksuaalivietti. Eikä tarkoitus pyhitä keinoja, kuten annat ymmärtää.
Tuo halaaminen on sitä, että ihmiset toimivat keskenään.
Kuten sanoin, se on kiinnostuksen syventämistä, mikä tapahtuu naisen halusta ja suostumuksesta, sillä nainen valitsee.
Sinun täytyy muuttaa naisia aktiivisimmiksi ja muutenkin käskeä heidän vaihtamaan pariutumistottumuksia erilaisiksi, jos tuo haittaa, sillä miehen pitää tehdä työ, samalla kun nainen on passiivinen valitsija, joten älä poraa jos niin käy.
Mitä sinä olet tehnyt edesauttaaksesi suhteen syntyä ja etenemistä?
En saa koskaan tilaisuutta tutustua naisiin. Breivik tyyppiset komeat pitkät miehet on naisten mieleen
Kyllä se noin taitaa olla. Naiset valitsevat aina joukosta miehiä parhaimman, oli se joukko mikä tahansa, esimierkiksi yökerho, illanviettoseurue kaveripiirissä, nettideittisivusto, oma kaupunki/kylä, työpaikka yms. Ja mitä huomioita olen tehnyt, niin realistisuus on naisen osalta parivalinnassa silloin hyvin kaukana. Vaikka nainen olisi ulkonäöltään vaatimaton, niin ihastutaan ainoastaan komeimpaan, eikä ole niin väliä vaikka se komein mies seurustelisi. Joku toinen nainenhan on silloin esivalinnan jo suorittanut ja mies on suosittu ja kokenut.
Näennäinen vaihtoehtojen runsaus on tehnyt rakastumisesta naiselle vaikeampaa. Toisaalta eroamisesta helpoin perustein on tullut enemmän normi kuin poikkeus. Kyllä yhteiskunta elättää jos paha paikka tulee ja netistähän löytyy lisää miehiä.
Pitää vielä lisätä että seksuaalisella vapautumisella on vaikutusta asiaan. Naisten suosio on korkeimmillaan kun he ovat nuoria. Moni nainen harrastaa silloin seksiä kymmenien miesten kanssa, jotka ovat tasoltaa naista paljon korkeammalla. Ymmärrän kyllä että on vaikea vanhempana naisena hyväksyä sitä ettei välttämättä saa parisuhteeseen sitä komeinta nuoruuden panokaveria. Mutta kyllä kiltti ja hyvätuloinen aisurikin sitten ilmeisesti kelpaa. Onhan juoksut jo juostu niiden muiden miesten kanssa.
Tarkoitatko siis että: "Miksi rakastuminen minuun (kirjoittajaan) on niin vaikeaa sille naiselle, johon olen iskenyt silmäni?" Eli kun mä isken silmäni johonkin vetävään naiseen, niin miksi se ei näe mua parhaana mahdollisena vaihtoehtona!!
Foucaultin Razori heilahti tekstiripuliviidakon läpi ja tuloksena jäi jäljelle kristallinkirkas analyysi!
On aika vaikea rakastua, kun ympärillä on vaan jotain vajaaälyisiä eliöitä. Pitäisi varmaan muuttaa jollekin toiselle planeetalle, josko sieltä löytyisi samalla kehitystasolla olevia elämänmuotoja.