Pelastaako lapsi?

Ei paranna,lapsikin kärsis teijän riidoista.Parisuhteelle jää pajlon vähempi aikaa kun lapsi syntyy ja se asia ei kyl pelasta jos parisuhde ei ole kunnos.Mieti mitä haluat elämältä kannattaa kuunnella vaistoaan.

Viimeinen asia mitä tarvitsette on lapsi!
Miksi tehdä avutonta, teistä riitapukareista täysin riippuvaista uutta ihmisalkua?

Sinä ET ole kiltti kun annat teidän elämä jatkua tuollaisena. Puoliso toihin ja asumaan omilleen!
Sinä myos.
Te teette kaameaa hallaa toinentoisillenne tuollaisella tyylillä. Se EI ole tervettä!!!

No olen kyllä jo käskenyt painua helvettiin, mutta ollaan vissiin kuin alkoholistit ja toivotaan taas hetki parempaa. Pelkään, että tämä vielä loppuu siihen, että on joku puukko rinnassa jommalla kummalla.. Olen ehkä liian kiltti vain heittämään häntä ulos ja puoliso vain uskoo, että pian teemme lapsia tms. ja tämä jotenkin paranee.. :( Nyt taas hyvä hetki suhteessa, mutta ei tämä kauan kestä.

"Tappelemme, rikomme paikkoja ja joskus käymme jopa toisiimme käsiksi. Kaikki sukulaisuussuhteet täällä avovaimoni on itseltään katkaissut."

Millaista luulet lastenne elämän olevan? Kumpikin vanhempi käy lapsiinsa käsiksi kun ovat niin ärsyyntyneitä toisiinsa! Luuletko oikeasti, että kestäisitte lapsia kun ette kestä edes toisianne? Ei ikinä lapsia teille! Muuten tulee taas lisää väkivaltaperheen pelokkaita pahoinpideltyjä tai tapettuja lapsia.....

Eroa! Vai odotatko oikeasti puukkoa rintaasi tai elämää vankilassa jos sinä jäät henkiin ja hän saa puukosta?

Itse vastasit jo kysymykseesi. Miksi tarvitet muilta rohkaisua?

Pelasta ittes, ennenku on liian myöhäistä! Kuulostaa aika narsistiselta tuo sun kumppani... ite en aikoinani tajunnut missä paskassa elin 13 ihan liian pitkää vuotta, toivoen parempaa huomista ja uskoen toisen lupauksiin... seurauksena monta kärsivää ja traumojaki saanutta lasta:( Ei saa olla liian kiltti ja sinisilmäinen!! Ansaitset parempaa!!! Ja ennenkaikkea sun tulevat lapset ansaitsevat turvallisen ja tasapainoisen perheen!!!

Miten se tilanne tuosta paranisi, jos siihen soppaan lisää vielä väsymyksen, stressin ja muut negatiiviset asiat mitä pikkuvauva-aika tuo? Pariskuntien eroalttius on suurimmillaan lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, ja korkea se on myös koko pikkulapsiajan. Jos olo on väkivaltainen nyt, mieti miltä tuntuu, kun olet valvonut viikon ja töissä päivät, emäntä yhtä vähillä unilla, mutta hormoonipöllyissä saa ihme raivareita. Sekö sitten auttaa? Älä herranjestas ala tuollaiseen elämään lasta tekemään!

Itse olen samaa mieltä suurimman osan ajasta. Mitenhän pääsisin tästä elämästä siististi eroon. :(
Vaikka tappelemme hurjasti ja uhkaamme erota, puolisoni on jotenkin lapsellinen ja luulee, että tämä suhde vain jatkuu. Itse olen jotenkin kiltti ja lepyn, vaikka olenkin käskenyt jo hänen lähteä. :(
En edes oikein kaipaa enää puolisoani, vaan enemmän vanhaa exääni ja muut? :(
Sen verran nyt rauhoittelen, että en usko, että nyt väkivaltaiseksi menee, mutta umpikujassa olemme.

"Vaikka tappelemme hurjasti ja uhkaamme erota, puolisoni on jotenkin lapsellinen ja luulee, että tämä suhde vain jatkuu. Itse olen jotenkin kiltti ja lepyn, vaikka olenkin käskenyt jo hänen lähteä. :("

Tuo kuullostaa tutulta, noin sanoisin myös minä yhdestä entisestä parisuhta.

ÄLÄ TODELLAKAAN TEE LASTA. Minä kuvittelin aikoinaan että meillä menee hyvin, vaikka alitajuntaisesti tiesin että ei mene, en vain halunnut hyväksyä sitä. Ja tein sitten lapsen, jota molemmat halusivat, taisi olla enemmän kuitenkin puolisoni joka sitä halusi ja painosti. Siinähän sitten kaikki kärsi aivan liikaa.

Älä missään nimessä tee lasta,koska myöhemmin hän käyttää sitä "aseena" uhkailuun.
Joten sinuna pelastasin itsesi tuosta suhteesta,koska tilanne ei tule koskaan muuttumaan,vaan pahenee! Kuten moni muukin on kirjoittanut tänne.