ja vihdoin voin hyväksyä: meistä ei tule paria. Vaikka olen tuntenut fyysistä vetoviomaa sinua kohtaan, ei meillä ole tarpeeksi yhteisiä arvoja, jotta voisi tulla suhdetta.
Mietin kauan, miten voisin miellyttää sinua. Fyysisesti miellytänkin, sen olen ymmärtänyt. Mutta miten voisin saada sinut arvostamaan itseäni. En voi.
Olemme muka ystäviä, mutta ei meillä ole edes mitään kunnollista keskusteltavaa. Ei sinua kiinnosta minun juttuni, hauat vain jonkun palvomaan sinua kun puhut. Eikä minua kiinnosta sinun juttusi. En halua olla opetuslapsesi.
Panna kyllä olisin halunnut, fyysisesti. Mutta olin luvannut itselleni, että en ala seksiin sellaisten kanssa, jotka eivät arvosta minua. Siispä välillämme ei tule olemaan mitään. Tänään sen vasta voin hyväksyä.
Mietin kauan, miten voisin miellyttää sinua. Fyysisesti miellytänkin, sen olen ymmärtänyt. Mutta miten voisin saada sinut arvostamaan itseäni. En voi.
Olemme muka ystäviä, mutta ei meillä ole edes mitään kunnollista keskusteltavaa. Ei sinua kiinnosta minun juttuni, hauat vain jonkun palvomaan sinua kun puhut. Eikä minua kiinnosta sinun juttusi. En halua olla opetuslapsesi.
Panna kyllä olisin halunnut, fyysisesti. Mutta olin luvannut itselleni, että en ala seksiin sellaisten kanssa, jotka eivät arvosta minua. Siispä välillämme ei tule olemaan mitään. Tänään sen vasta voin hyväksyä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko nainen ja ihastumisesti kohde mies?
joo. Eiköhän sen tuosta rivien välistä voi lukeakin.
Soita ja kerro. Hän mielellään kuulisi tämän.
No en todellakaan rupea puhelimessa tällaista sanomaan. Sitäpaitsi, miksi joku haluaisi kuulla, että arvomaailmat on liian erilaisia ja "ei mua sun jutut kiinnosta". Jos asia tulee livenä puheeksi, niin sitten sanon jotain kaunista ja kohteliasta siitä miten asia on.
Onkin raskasta puhua ja olla äänessä, kun toinen ei puhu asioistaan, ajatuksistaan, mielipiteistään, arvoistaan.. mitään. Kysymälläkään. Mutta. Muistaapa arvostella jälkeenpäin.
Miten tuntea toista, saatikka vaikea löytää mitään arvostettavaa, jos ei anna itsestään mitään vuorovaikutukseen. Väkisinhän siinä toisen jutut käy molemmista tylsiksi, myös niiden puhujakin kyllästyy. Lisäksi kuitenkin tuo arvostaminen? Mitä se tarkoittaisi sinusta ja milloin se olisi vastavuoroista? Mikä viihdyttäjä toisen pitäisi olla, toinen ei tee tai anna itsestään mitään, mut kokee muka oikeudekseen arvostella? Suhteesta siinä ei ole kysymys.
Ei olekaan. Sen juuri tajusin, että mitään suhdetta ei voi tulla, koska keskustelu, kiinnostus (muu kuin seksuaalinen) ja arvot eivät kohtaa.
Mutta mitä arvostaminen tarkoittaa? Sitä, että pidetään samanlaisia asioita tärkeinä. Sitä, että sanotaan mikä toisessa on hyvää jos sellaista nähdään. Omasta puolestani olen hyvät asiat aikanani sanonut, nyt näen ne huonotkin. Ja se on hyvä, on hyvä nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat.