Mitenkähän kirjoittaisin niin, että tulisin ymmärretyksi. Minulla on siis suuri luottamuspula mieheeni. Lähinnä haluan vain toisten mielipiteitä, miten itse toimisitte... tai vain kertoa, osittain,mistä tämä luottamuspula johtuu.
Seurustelumme alku lähti liikkeelle jo vääriltä kantimilta, oli käynyt treffipalstoilla... Sen jälkeen tuli jatkuva entisen suuren ihastuksensa kyttääminen facebookissa... ei lopettanut vaikka pyysin ja ihmettelin asiaa. Myöhemmin paljastui, että ei ollut vielä päässyt kunnolla yli tästä ihmisestä.
Seuraavaksi olikin vuorossa eräs nainen, johon tutustui vapaa-ajallaan, tätäkin katseli päivittäin monta kertaa netissä. Kun asiaa ihmettelin, oli taas minussa jotain vialla kun en ymmärtänyt, että ei siinä ole mitään. Myöhemmin sain kuulla, että miehen puolelta oli ollut jotain innostusta ilmassa... Nämä kaikki siis lyhyen ajan sisällä.
Mitään ei ole varsinaisesti koskaan kunnolla tapahtunut, että voisin sanoa, että nyt minua on petetty. Mutta minulle itselleni nämä ovat jättäneet olon, että en vain ole riittänyt. Paljon on muutakin ollut, asioita, jotka saavat tuntemaan itseni aivan arvottomaksi. En halua hirveästi yksityiskohtia kertoa.
Mutta mm.näistä asioista tunnen päivittäin sellaista alemmuuden tunnetta. Tuntuu, että en alunperinkään ollut täysin se, joka olisi saanut miehen unohtamaan muut. Mies on kuitenkin aina sanonut, että rakastaa minua. Ja sitähän olen toivonut koko ajan. Pystyn kyllä antamaan anteeksi, mutta miten pääsen yli tästä tunteesta, että minä en riittänyt, enkä ollutkaan se "unelmien nainen" hänelle. Tällaisen tunteen nämä asiat minulle tekivät. Mies väittää, että olen sitä kuitenkin aina ollut ja kyselee, miksi en voi sitä uskoa. Mutta kun osa minusta ei sitä pysty uskomaan, vaikka haluaisi. Onko ylipäätään ymmärrettävää tuntea näin, vai olenko jotenkin liian ymmärtämätön parisuhteeseen. Jos joku nyt jaksaa vaivata päätään tällä ja kertoa, mitä ajatuksia itsessä herättäisi.
Seurustelumme alku lähti liikkeelle jo vääriltä kantimilta, oli käynyt treffipalstoilla... Sen jälkeen tuli jatkuva entisen suuren ihastuksensa kyttääminen facebookissa... ei lopettanut vaikka pyysin ja ihmettelin asiaa. Myöhemmin paljastui, että ei ollut vielä päässyt kunnolla yli tästä ihmisestä.
Seuraavaksi olikin vuorossa eräs nainen, johon tutustui vapaa-ajallaan, tätäkin katseli päivittäin monta kertaa netissä. Kun asiaa ihmettelin, oli taas minussa jotain vialla kun en ymmärtänyt, että ei siinä ole mitään. Myöhemmin sain kuulla, että miehen puolelta oli ollut jotain innostusta ilmassa... Nämä kaikki siis lyhyen ajan sisällä.
Mitään ei ole varsinaisesti koskaan kunnolla tapahtunut, että voisin sanoa, että nyt minua on petetty. Mutta minulle itselleni nämä ovat jättäneet olon, että en vain ole riittänyt. Paljon on muutakin ollut, asioita, jotka saavat tuntemaan itseni aivan arvottomaksi. En halua hirveästi yksityiskohtia kertoa.
Mutta mm.näistä asioista tunnen päivittäin sellaista alemmuuden tunnetta. Tuntuu, että en alunperinkään ollut täysin se, joka olisi saanut miehen unohtamaan muut. Mies on kuitenkin aina sanonut, että rakastaa minua. Ja sitähän olen toivonut koko ajan. Pystyn kyllä antamaan anteeksi, mutta miten pääsen yli tästä tunteesta, että minä en riittänyt, enkä ollutkaan se "unelmien nainen" hänelle. Tällaisen tunteen nämä asiat minulle tekivät. Mies väittää, että olen sitä kuitenkin aina ollut ja kyselee, miksi en voi sitä uskoa. Mutta kun osa minusta ei sitä pysty uskomaan, vaikka haluaisi. Onko ylipäätään ymmärrettävää tuntea näin, vai olenko jotenkin liian ymmärtämätön parisuhteeseen. Jos joku nyt jaksaa vaivata päätään tällä ja kertoa, mitä ajatuksia itsessä herättäisi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Naiset on tuollaisia että vaikka mies pelailee ja pettää muiden kanssa niin nainen rakastaa koska et halua jäädä yksin. Selvästi se ei halua sitoutua yhteen naiseen mutta se ei naisia haittaa eikä sinua.
Uskon että juuret tuohon oloosi ovat menneisyydessä aikaisemmissa suhteissasi. Nämä nykyiset tilanteet toivat vaan konkreettisesti esiin sen tunteen jotka menneisyyden tapahtumat sinulle aiheuttivat.
Eli sun olis nyt hyvä tehdä matka sisimpäääsi ja tutkia tuota tunnetta eri kanteilta. Kun asia sinulle valkenee niin nykyinen tilanne ei ole sinulle sitten niin ahdistava vaikka inhottava se jokatapauksessa olisikin. Näet tilanteen uusin silmin ja osaat puntaroida teidän jatkon suhteen ainakin puhtaalta pöydältä.
Olen itsekkin ymmärtänyt, että tämä suhde(tai siis tämä ihminen) on sattunut juuri niihin kohtiin minussa, joita on aiemminkin satutettu. Olen paljon asiaa pohtinut...
Mutta vaikka minulla ei näitä kipupisteitä olisikkaan, niin eikö tuollainen sattuisi siltikin... tai ketä tahansa?
Kuulostaa kurjalta tuollainen, että täytyy epäillä ettei ole se unelmien nainen. Itse olen mieheni unelmien nainen monilta osin ja hän palvoo minua. Olen jumalattoman onnellinen, niin tuntuu kurjalta, että täytyy tuollaisia miettiä jo heti alussa astuessaan uuteen parisuhteeseen. Edellisessä suhteessani oli myös samankaltaista luottamus pulaa kuin sinulla, tosin olimme seurustelleet jo muutaman vuoden exäni kanssa. Luulin etten voisi koskaan parempaa miestä löytää, joka jättäisi 100% entisen ihastukset taakseen ja keskittyisi vain minuun, mutta sellainen mies osuikin kohdalleni ja olen asiasta onnellinen. Olen siis itse sellainen "yhden miehen nainen". Anteeksi ilkeä lauseeni, mutta sinuna etsisin niin kauan kuin se oikea tulee kohdalle jonka kanssa olisit heti alusta lähtien onnellinen. Jos alkuun tulee jo tuollaista luottamuspulaa, niin odotappa vain suhteen jatkoa vuosien päästä...
Käyttäytyykö mies sinua kohtaan niin kuin rakastaisi - pelkkä sanominen ilman tekoja ei merkitse mitään.
Alemmuuden tunteen kokeminen parisuhteessa ei ole terveen suhteen merkki. Johtuneeko miehen käyttäytymisestä vai omien korvien välistä, se on toinen juttu. Huonolta joka tapauksessa kuullostaa.
Tilanteesi on sama kuin minulla joten tiedän tasan miltä sinusta tuntuu.. Meillä luottamuspula tullut kuitenkin naisten alastonkuvien tuijottelusta,pornoaddiktiosta jne mutta tunne siitä etten riitä ja etten kelpaa enkä voi toisen sanoihin enää luottaa on täysin sama. Meillä suhdetta takana kolme vuotta nyt,alusta asti tullut erinäisiä valheita ym jotka rikkoneet luottamusta. Minun mieheni vielä lisäksi arvostelee/vähättelee minua milloin mistäkin koska hänen naiskuvansa on sairaalloisen kieroutunut ja kuvottava..
No mutta itse ongelmaan.. Me käymme pariterapiassa jonka on tarkoitus ollut pureutua asioihin ja auttaa löytämään tie jolla luottamusta rakentaa uudelleen ja unohtaa menneet.. Ei se kuitenkaan onnistu,itse olen saanut siipeeni sen verran pahasti etten vain enää luota tippaakaa,en jaksa enää edes uskoa että tilanne korjaantuisi.. Päivästä toiseen mietin eroa ja sitä kuinka pääsen irti tästä paskasta.. Ystävän neuvon annan sinulle:lähde!! Jätä tuollainen mies ennenkuin hajotat itseäsi enempää,ennenkuin olet henkisesti niin loppu että lähteminenkään ei meinaa onnistua.
Mies jolla on taipumusta tuollaiseen käytökseen tuskin muuttuu koskaan,mutta ovelammaksi ne kyllä oppii..
Tsemppiä sulle jatkoon mutta uskon että olet onnellisempi yksin kuin tuollaisen miehen kanssa.. Ja niitäkin miehiä on joille se oma nainen on maailman ainoa,tiedän sen koska minullakin oli joskus sellainen,menin vain itse vaihtamaan sen mieheen joka lupasi tähdet,kuun ja taivaan ja minä idiootti uskoin,nyt olen tässä tilanteessa.. Ehkä sain ansioni mukaan,mutta sen tiedän ettei tuollaisessa suhteessa kannata olla,jokainen ansaitsee parempaa!!!
On miehiä, joiden on vaikea antautua ja sitoutua kokonaan yhden naisen mieheksi. Miehiä, jotka aina unelmoivat juuri siitä naisesta, jota heillä ei ole. Miehiä, jotka pitävät naisen matkan päässä, eivätkä laske psyykkisesti lähelleen. Heillä on ihastuksia, rakastuksia, salajuttuja, lukemattomia flirttejä, aina joku tulossa tai menossa, jopa fyysisiä pettämisiä, he ovat ikuisia onnen etsijöitä rakkaudessa, eivätkä näissäkään sivusuhteissa anna itseään kokonaan.
He pelaavat ristiriitaista peliä, saattavat vakuuttaa rakastavansa vakituista kumppaniaan, mutta toisaalta antavat tämän ymmärtää, että muitakin naisia on tai on ollut, eikä nykyinen nainen ole sydämen sisimmässä osassa.
Heidän alitajuinen viestinsä on tehdä kumppaninsa sairaaksi mustasukkaisuudesta ja epävarmuudesta. Tällainen mies haluaa olla korokkeella, pilvenhattaralla, jonka edessä alemmuudentuntoinen nainen on polvillaan rakkautta rukoillen.
Luota intuitioosi, alitajuntasi viesteihin. Miehen elekieli, äänensävyt ja sanojen taustamerkitykset ovat puhuneet omaa ristiriitaista viestiään.
Kun luotat omiin tuntemuksiisi, luotat itseesi etkä ole epävarma ja alemmuudentuntoinen.
Miestä on oikeastaan turha laittaa tilille. Hänen käytöksensä kertoo syvästä ongelmasta, jota sinä et voi parantaa. Miehessä täytyy tapahtua iso muutos, jos hän itse myöntää ja tajuaa käytöksensä ytimen. Se täytyy lähteä hänen omasta oivalluksestaan. Sinä et pysty muuttamaan häntä.
Hyvä Marga-Reeta. Aluksi, kun luin tekstisi tuli vain mieleeni, että taas kerran kaikki miehet syyllistetään samaan nurkkaan. No otin silmän käteen ja luin uudestaan. Eihän se onneksi niin mennyt, koska aloitit "On miehiä" jotka käyttäytyvät tällä tavoin. Olen nyt työstänyt ajatusta, että nykyään ihmiset käyttäytyvät monestikin kuvailemallasi tavalla sukupuoleen katsomatta. Eli pointtina minulla on, että myös tuntemukset tuollaisesta kohtelusta on monestikin samanlaisia sukupuoleen katsomatta. Helposti lipsahtaa keskustelu siihen, mitä miehet/naiset on, vaikka todellisuudessa se tunne/tuntemus on se asian ydin. Ajattelin vain tuoda näkemykseni esille, että täälläkin saisi keskustelua aikaiseksi itse tunteesta enemmän, kuin siitä että miehet/naiset tekevät yleensä näin.
Tämä nyt oli vain tällainen ajatelma.
Tuohon en ota sen kummemmin kantaa. Sanon vain, etten itse sietäisi mieheltäni tuollaista toimintaa. Vielä vähemmän sitä, ettei hän kykene empatiaan. Eron paikka.
Mieheltä täysin tolloa, kun ei ymmärrä miksi sinua kaivelee, kun hän vehtaa muiden kanssa.
Miehes panee muita naisia mutta ei kai se nyt naista haittaa.
Minä ja mieheni ollaan kumpikin omistushaluisia härkiä luonteeltaan.Eikä olla kumpikaan fecepookissa.Ollaan puhuttu että mitenkähän paljon se aiheuttaa riitaa puolisoiden välille,kun tuntemattomat lähettelevät rivoja kuvia?Tai muuten vain lähestyvät...ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu...minä en sietäisi moista!
Miksi sinun on hänelle kirjoitettava. Puhu miehesi kanssa luottamuspulasta. Kyllä se siitä :D.
Jos olisin miehesi ihmettelisin sitä että sinä kirjoitat palstalle, mutta et puhu minulle.
Eiköhän tuollaisessa toiminnassa voi ainakin luottaa siihen, ettei mies ole sitoutunut sinuun? Eikä muutenkaan ymmärrä sinua eikä ole kanssasi "tositarkoituksella". Joten luota omiin tunteisiisi. Ota hatkat suhteesta.