Näin yön pimeinä tunteina, kun uni ei tule millään, alan herkästi pohtimaan kaikenlaista.
Tällä hetkellä tuntuu että kaikki on niin hankalaa. Olen seurustellut miehen kanssa kohta muutaman vuoden. Itselläni on takana yksi pitkä suhde, miehelle tämä on ensimmäinen vakavampi suhde. Olen alkanut harmikseni pohtia, että onko tätä suhdetta enää järkeä jatkaa. Tuntuu että olemme liian erilaisia. Toisaalta taas mietin, että peilaanko nykyistä suhdetta liikaa menneeseen parisuhteeseeni. Taikka ihan vain muiden tuntemieni ihmisten suhteisiin.
Yksi syy tähän pähkäilyyn ylipäänsä voi olla se, että olen itse tällä hetkellä työtön. Tuntuu etten oikeastaan edes enää tiedä mitä hittoa haluaisin tällä elämälläni tehdä. Esimerkiksi niiden töiden suhteen. Olenko väärällä alalla, haluaisinko vielä opiskella? Kaikki tuntuu yhdeltä sekasotkulta.
Olemme puhuneet miehen kanssa yhteen muuttamisesta. Vielä jokin aika sitten olisin hyppinyt riemusta asian suhteen (että mieskin tätä haluaa) mutta nyt olen tämänkin asian kanssa epäileväinen.
No niin. Mitähän tällä sepostuksellani edes hain? Yritän kait vain selvittää päässäni myllertäviä ajatuksia.
Tällä hetkellä tuntuu että kaikki on niin hankalaa. Olen seurustellut miehen kanssa kohta muutaman vuoden. Itselläni on takana yksi pitkä suhde, miehelle tämä on ensimmäinen vakavampi suhde. Olen alkanut harmikseni pohtia, että onko tätä suhdetta enää järkeä jatkaa. Tuntuu että olemme liian erilaisia. Toisaalta taas mietin, että peilaanko nykyistä suhdetta liikaa menneeseen parisuhteeseeni. Taikka ihan vain muiden tuntemieni ihmisten suhteisiin.
Yksi syy tähän pähkäilyyn ylipäänsä voi olla se, että olen itse tällä hetkellä työtön. Tuntuu etten oikeastaan edes enää tiedä mitä hittoa haluaisin tällä elämälläni tehdä. Esimerkiksi niiden töiden suhteen. Olenko väärällä alalla, haluaisinko vielä opiskella? Kaikki tuntuu yhdeltä sekasotkulta.
Olemme puhuneet miehen kanssa yhteen muuttamisesta. Vielä jokin aika sitten olisin hyppinyt riemusta asian suhteen (että mieskin tätä haluaa) mutta nyt olen tämänkin asian kanssa epäileväinen.
No niin. Mitähän tällä sepostuksellani edes hain? Yritän kait vain selvittää päässäni myllertäviä ajatuksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen monet kerrat huomannut että aamu on iltaa/yötä viisaampi ihan oikeasti. Itsekin tuli kriiseiltyä ja pähläiltyä syntyjä syviä yksinään yöaikaan suhteen alkuaikoina.
Toki jos olo on sama vuotolauden ajasta riippumatta niin kannattaa harkita mitä haluaa nyt, kun se on vielä helpompaa mm. siksi kun asutte vielä erillänne.
Ehkä olet elämässäsi siirtymävaiheessa (monet elämänkaari- /elämänkulkuteoriat puhuvat sykleistä, eli elämässä on siirtymävaiheita ja niiden jälkeen taas seesteisiä vaiheita). Ota se mahdollisuutena tutustua entistä paremmin juuri siihen, mitä elämältäsi haluat. Älä suinpäin riko hyvää suhdetta vain siksi, että sinä olet kehittymässä uuteen vaiheeseen vaan mieti, miten turvallinen ja tuttu parisuhde voisi tukea sinua siirtymässä ja jatkua siirtymävaiheen jälkeen.
Yöllä moni huoli tuntuu musertavalta, kun aamulla sama huoli on luokkaa "pyh mitäs tuosta"
Tuo on täysin totta, että yöt on huonoja aikoja tehdä mitään ratkaisuja. Voi hyvinkin olla totta tuo "sykli"-teoria. Kaikki muu tuntuu olevan tällä hetkellä epävarmaa ja sekavaa, ehkä siksi sotken tähän myös parisuhteeni. Suhde on sinällään hyvällä pohjalla mutta välistä koen ettei mies ehkä välitä minusta niin paljon kuin tahtoisin. Tai ettei hän ainakaan osaa ilmaista sitä.
Työttömyys lienee aiheuttanut sinulle kriisin ja työttömyys onkin vakava paikka. Koko elämä nyrjähtää, tulee turhautumisen tunne, kun keskeinen asia arjesta puuttuu.
Sinuna keskittyisin yhteen asiaan kerrallaan. Suurin haaste on työttömyyden voittaminen. Vasta kun tämä on selvitetty, niin voisi tulla parisuhteen miettimisen paikka.
Yöllä valvoessa olisi hyvä siirtää ajatukset pois ongelmasta. Älä yritä väkisin nukkua, vaan ota hyvä kirja käteesi ja lue. Se vie ajatuksia omasta ongelman pyörittelystä pois.
Keskitä kaikki tarmosi työpaikan löytämiseen.
Usein nimittäin käy niin merkillinen domino-ilmiö, että kun yksi ongelma ratkeaa, niin toisenkin ratkaisu menee ihan omalla painollaan. Vaikka eri ongelmilla ei näennäisesti olisi mitään yhteyttä toisiinsa.
Kannattaa ottaa vastaan myös väliaikainen työ, sellainenkin, mikä ei ensialkuun tunnu "omalta" alalta, koska työ auttaa pääsemään työttömyyspaniikista eroon. Opiskelun aloittamistahan työ ei estä, mutta selkeyttää ajatukset, mihin suuntaan todellisuudessa on aiottava. Nyt kriisi ja paniikki sekoittavat identiteetti lisää.
Työttömänä olo aiheuttaa identiteettikriisin kaltaisia oireita: kuka minä todella olen, mihin olen menossa. Minuus ikään kuin särkyy, ja ei ole mikään ihme, että tuolloin parisuhdekin saattaa tuntua väärältä.
Eli kertaus: keskity VAIN yhteen ongelmaan kerrallaan eli keskeisin ongelma on löytää työ.
Kiitos kovasti vastauksesta. Olen todellakin jonkinlaisessa omassa henkisessä kriisissä. Tuo domino-efekti on kyllä täysin totta myöskin. Mies on varmaan ihan ihmeissään kun olen ollut kireä ja tivannut vain tulevaisuuden suunnitelmista jne :D
Naiset nyt saa melkein minkä työn vaan ilman opiskeluakin
Ihanko totta, miksei kukaan ole minulle kertonut? Mihinkähän hakisin johtajaksi, kun se kerran noin helppoa on?