Onko kukaan kokenut vastaavanlaista? Mistä kyseinen ilmiö on saanut alkunsa? Eihän ennen vanhaan tätä kauhean usein tapahtunutkaan?
Olen itse miettinyt seuraavia syitä:
1. Prinsessapäivä. Ennen vanhaan pidettiin juuri sellaiset häät mihin oli oikeasti varaa. Luksushäät oli vain rikkaiden yläluokkalaisten hupia. Kun yläluokan nuoripari meni naimisiin näitten vanhemmat hoitivat järjestelyt ja sponsoroivat häät, eikä tämä kauheasti edes tuntunutkaan lompakossa, kun rahaa oli paljon ja häät oli statussymboli. Taviksilla taas ei ollut mitään prinsessapäivää ja pidettiin edulliset häät. Hääpukunakin oli vain paras juhlamekko, joka naiselta sattui löytymään. Joskus 80-luvun jälkeen häistä on pikkuhiljaa alkanut kehittymään muoti -ja bisnessjuttu, jossa korostetaan että aivan kaikkien tavisnaistenkin kuuluu saada se prinsessäpäivänsä, johon täytyy upottaa mahdollisimman paljon rahaa ja kaiken on oltava niin upeata ja luksusta kuin vain voi saada. Jos vertaa vaikka isovanhempien ja vanhempien hääkuvia huomaa helposti eron. Enää ei kelvannut mikään edullinen, täytyi olla se kermakakkuhääpuku, limusiini ja joku kartano, tai mielellään linna juhlapaikkana. Kaikkeen mihin vain liitettiin sana "hää-" kasvoi hinnoittelussa kaksinkertaiseksi. Jos vain erehtyisit sanomaan floristille että kyseessä on juuri hääkimppu tai kampaajalle kampauksen olevan häitä varten, niin se tulisi maksamaan tuplana. Totuus vain on se, ettei nykyäänkään kaikilla ole oikeasti varaa kaikkeen, ja ihmiset joutuvat ottamaan lainaa, tai säästämään vuosikausia, jotta saadaan juuri halutunlainen prinsessapäivä itselleen. On tullut muodiksi pitää häät yli varojen. Tästä kaikesta syntyy paljon paineita, stressiä ja suuria odotuksia.
2. Hihlausaika on pidentynyt huimasti. Ennen vanhaan mentiin mahdollisimman pian naimisiin. Ei odotettu kuin sen puoli vuotta, tai vuoden. Vain harvoissa ongelmatapauksissa ihmiset odottivat pitempään, tai mikäli he olivat kihlautuessaan alaikäisiä. Häihin ei tarvinnut säästää vuosikausia, ja myös avoliittokulttuurin täysi puuttuminen ja esiaviollisen seksin paheksuminen nopeutti häiden järjestämistä. Nykyään kuulee jatkuvasti kun ihmiset on kihloissa ne 5-10 vuotta, ja näillä on runsaasti aikaa miettiä ja suunnitella häitä. Mitä suurempi ja pitempi projekti häiden järjestämisestä tulee, sitä oudommalta varmasti tuntuu kun se loppuu kuin seinään.
3. Ennenvanhaan häät olivat parin yhteiselämän alku. Häissä juhlittiin uuden perheen syntyä, ja se oli nimenomaan ALKU, jonka jälkeen yhteielämän kuuluisi vasta alkaa, eikä LOPPU niin kuin nykyään ("ja he elivät onnellisesti elämänsä loppuun saakka" - mitäs sitä nyt sitten tekisi?). Hääpäivän jälkeen kaikki kiva ja innostus ei loppunutkaan heti, eikä vanha tylsä arki palannut taas, vaan paria odotti uudenlainen elämä. Hääyönä oli ensimmäinen kerta, sitten seurasi yhteenmuuttaminen ja oman kodin rakentaminen. Nykyään suurin osa pareista on jo elänyt vuosia tai vuosikymmeniä yhdessä, eikä seksikään ole mikään uusi asia. Eli kaikki palaa ennalleen, ei mitään uutta ja jännittävää löytöretkeä perheenä olemiseen.
Olen itse miettinyt seuraavia syitä:
1. Prinsessapäivä. Ennen vanhaan pidettiin juuri sellaiset häät mihin oli oikeasti varaa. Luksushäät oli vain rikkaiden yläluokkalaisten hupia. Kun yläluokan nuoripari meni naimisiin näitten vanhemmat hoitivat järjestelyt ja sponsoroivat häät, eikä tämä kauheasti edes tuntunutkaan lompakossa, kun rahaa oli paljon ja häät oli statussymboli. Taviksilla taas ei ollut mitään prinsessapäivää ja pidettiin edulliset häät. Hääpukunakin oli vain paras juhlamekko, joka naiselta sattui löytymään. Joskus 80-luvun jälkeen häistä on pikkuhiljaa alkanut kehittymään muoti -ja bisnessjuttu, jossa korostetaan että aivan kaikkien tavisnaistenkin kuuluu saada se prinsessäpäivänsä, johon täytyy upottaa mahdollisimman paljon rahaa ja kaiken on oltava niin upeata ja luksusta kuin vain voi saada. Jos vertaa vaikka isovanhempien ja vanhempien hääkuvia huomaa helposti eron. Enää ei kelvannut mikään edullinen, täytyi olla se kermakakkuhääpuku, limusiini ja joku kartano, tai mielellään linna juhlapaikkana. Kaikkeen mihin vain liitettiin sana "hää-" kasvoi hinnoittelussa kaksinkertaiseksi. Jos vain erehtyisit sanomaan floristille että kyseessä on juuri hääkimppu tai kampaajalle kampauksen olevan häitä varten, niin se tulisi maksamaan tuplana. Totuus vain on se, ettei nykyäänkään kaikilla ole oikeasti varaa kaikkeen, ja ihmiset joutuvat ottamaan lainaa, tai säästämään vuosikausia, jotta saadaan juuri halutunlainen prinsessapäivä itselleen. On tullut muodiksi pitää häät yli varojen. Tästä kaikesta syntyy paljon paineita, stressiä ja suuria odotuksia.
2. Hihlausaika on pidentynyt huimasti. Ennen vanhaan mentiin mahdollisimman pian naimisiin. Ei odotettu kuin sen puoli vuotta, tai vuoden. Vain harvoissa ongelmatapauksissa ihmiset odottivat pitempään, tai mikäli he olivat kihlautuessaan alaikäisiä. Häihin ei tarvinnut säästää vuosikausia, ja myös avoliittokulttuurin täysi puuttuminen ja esiaviollisen seksin paheksuminen nopeutti häiden järjestämistä. Nykyään kuulee jatkuvasti kun ihmiset on kihloissa ne 5-10 vuotta, ja näillä on runsaasti aikaa miettiä ja suunnitella häitä. Mitä suurempi ja pitempi projekti häiden järjestämisestä tulee, sitä oudommalta varmasti tuntuu kun se loppuu kuin seinään.
3. Ennenvanhaan häät olivat parin yhteiselämän alku. Häissä juhlittiin uuden perheen syntyä, ja se oli nimenomaan ALKU, jonka jälkeen yhteielämän kuuluisi vasta alkaa, eikä LOPPU niin kuin nykyään ("ja he elivät onnellisesti elämänsä loppuun saakka" - mitäs sitä nyt sitten tekisi?). Hääpäivän jälkeen kaikki kiva ja innostus ei loppunutkaan heti, eikä vanha tylsä arki palannut taas, vaan paria odotti uudenlainen elämä. Hääyönä oli ensimmäinen kerta, sitten seurasi yhteenmuuttaminen ja oman kodin rakentaminen. Nykyään suurin osa pareista on jo elänyt vuosia tai vuosikymmeniä yhdessä, eikä seksikään ole mikään uusi asia. Eli kaikki palaa ennalleen, ei mitään uutta ja jännittävää löytöretkeä perheenä olemiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luultavasti sekoitus noista kaikista. Liikaa odotuksia että häiden jälkeen elämä jotenkin muuttuu, parisuhde muuttuisi paremmaksi ja sulhasesta pyyhitty kaikki negatiiviset asiat pois kuin taikaiskusta?
"Rinsessoja" koko Suomi pullollaan...
Itse menin naimisiin 5 kuukauden yhdessäolon jälkeen koska me molemmat olemme tarpeeksi vanhoja ja parisuhteissa kokeneita että tiesimme millaisen ihmisen halusimme vierelle yhteistä unelmaa suunnittelemaan. Olemme olleet naimisissa 4 vuotta ja meillä on pieni lapsi. Haastavaa on ollut välillä mutta on tahto olla yhdessä ja rakentaa tulevaisuutta. Pienistä eikä niin suuristakaan erimielisyyksistä ei anneta periksi vaan löydämme kompromissin. Sitä se kai aikanaan olikin, yhteenkasvamista naimisiinmenon jälkeen. Me menimme naimisiin hyvin pienimuotoisesti kahdestaan. Kävimme syömässä hyvän aterian. Suunnitelmissa on ollut alusta asti että jos avioliittomme kestää 5 vuotta niin sitten voimme pitää juhlat. Eipä tule mitään pettymyksiä kun jo tiedämme miten liitto menee. Helppo se on naimisiin mennä mutta se naimisissa pysyminen vaikeampaa on. Tiedän monta paria jotka ovat olleet vuosia yhdessä jopa onnellisina mutta vuosi pari avioitumisen jälkeen eronneet. Mahtaako juhlat olleet maksaneet niin paljon että tulee riitaa rahasta tai ehkä odotukset toisesta ovat korkeat.