Nyt tulee varmaan niin sekavaa tekstiä että...
Ollaan oltu yhdessä 1,5 vuotta ja oon alle kolmekymppinen nainen. Hän on mun ensi"tosi"rakkaus. Hellä, erilainen, uskomattoman ihana, tunteet huomioonottava, puhuu tunteista, mutta... Tänään, kuten monena muunakin kertana, kun "meno käy hankalaks", hän sulkee mut ulkopuolelle, muuttuu aggressiiviseks eli ei jotenkaan osaa käsitellä vihan, pettymyksen tai ärtymyksen tunteita ja potkii mut kotoaan pihalle. Ei siis fyysisesti vaan sanoo, että lähde meneen. Niinkun nyt illalla. Tulee niin turvaton ja arvoton olo. Joudun matkustaan hänen luotaan melkein tunnin kotiini.
Hän ei oo väkivaltainen, mutta aggressiivinen siinä mielessä, että tänään meidän piti keskustella sängyllä maaten asioista, mutta hän pinkas pystyyn ja hakkas nyrkillä pääni vieressä olevaa tyynyä ja käski mun lähteen, ennen kun hän joutuu heittään mut pihalle tai tekee jotain, mitä katuu myöhemmin.
Mua niin järkyttää se, että miten hän on yhtäkkiä muuttunu tollaseks. On hän aina ollut kiivas, mutta ei oo sentään hakannu tyynyjä ja uhannu fyysisesti heittää pihalle...
Ihanimmillaan hän on maailman huolehtivaisin, rakastavin ja ihanin mies maan päällä. Mä suren kuin jonkun läheisen kuolemaa sitä, että ihminen jota rakastan ja johon oon luottanut ja JOLLE oon luottanut sydämeni, kohtelee mua yhtäkkiä näin.
Oon antanut kiltteyttäni ja rakkauttani häntä kohtaan jo niin monet kerrat periksi ja anteeksi, että mielenterveys melkein kärsii...
Miten erota? Annan kuitenkin taas vaan anteeksi. Textaan taas kuitenkin ensin sillä välin kun hän pitää mykkäkouluaan. Mykkäkoulu on kyllä todella tehokas manipuloinnin tapa, se on jo nähty...
Aggressiivinen muttei väkivaltainen
9
136
Vastaukset
- Surku2
Kuulostaa meiltä.
Olemme parin vuoden aikana eronneet n.miljoona kertaa, ja aina sorrumme yhteen. Nyt ollaan oltu periaatteessa erossa 4kk - periaatteessa. Käytännössä yhdessä parin viikon välein.
Senpä takia varmaan ajaa ulos, ettei vaan kävisi käsiksi. Mieheni kertoo, että raivokohtauksessa hänen päässään vaan sumenee. Ja niitä raivokohtauksia tulee niin pienestä. Ja kyllähän se katuu ja häpeää. Ja tietää, ettei se muina hetkinä haluaisi mulle mitään pahaa.
Yhteen ei ainakaan koskaan voi muuttaa. Ja minä kun en haluaisi asua yksin. Eroamista tässä teen pienin askelin - yritän keksiä kaikkea muuta pään täytettä ja pitää yhteyttä muihin ihmisiin. Mutta nytkin olen taas ihan rikki, kun vietimne taas yhdessä
... Kunpa osaisin sen vaan lopettaa. Kun sitä vaan niin toivoisi, että kaikki sujuisi ja voisimme vaan olla onnellisia.- Surku2
No niin, hyvin nukutun yön jälkeen jatkan vastaamistani sulle:).
Mietin että siinä erossa ensimmäinen tärkeä asia on niiden syiden selvittäminen, miksi haluaa erota. Nehän on asioita, joihin toivoo muutosta jotta olo on parempi - ja ovat myös asioita, joita sitten ikävähuumassa lakaisee maton alle, tai voi olla että saa tunteen, että toinen saattaisi olla valmiimpi selvittämään, miten asia saataisiin korjattua. Luulen, että vaikka meillä ongelmat ovat olleet suuria, niin myös ne hyvät puolet, kuten huumaavan ihana läheisyys ja toisen vaahtokarkkimainen suloisuus ovat olleet suuria. Toisen kiivaus ei ole riittänyt minulle lopulliseksi syyksi, koska omaakin historiaani ajatellen olen muuttunut koko ajan lempeämmäksi ja vaikeuksia kohdatessa luovemmaksi ratkaisijaksi - miksi siis hänkin ei voisi oppia hallitsemaan tunteitaan paremmin, jos niin haluaa. Mutta - enhän minä koskaan ihan noin agressiivinen ole ollut...
Tuohon kiivauteen liittyy tietenkin se, että pikkuongelmia on muutenkin vaikea ratkoa, kun toinen hermostuu. Eli kyllä syitä erolle riittää, ja meillä niitä eroja on siis putoillut tiuhaan tahtiin, kun itsekin olen nopea liikkeissäni... Tuntuu, että törmään seinään, ratkaisua ei ole ja haluan luovuttaa.
Menee hetki, ja sitten päädymme viestittelemään. Vetovoima on liian suurta. Lopulta päätämme taas rakastaa.
Nyt kesä on siis mennyt suurimmaksi osaksi erillään. Ne eroamisen keinot minulla ovat nämä: Selvitä miksi haluat erota / tai jatkaa. Olisiko merkkejä, mistä tietäisit haluavasi jatkaa valitsemallasi tiellä? Ja kun tekee mieli ottaa häneen yhteyttä, mieti ensin voisitko soittaakin kaverille/äidille/käydä lenkillä/maalata seinän/käydä kaupungilla. Jos otat häneen yhteyttä, niin anna se itsellesi anteeksi. Se ei ole merkki hulluudesta vaan normaalia ikävää, kun joudut luopumaan läheisestä ihmisestä. Ja sinulla on lupa muuttaa mieltäsi, kyse on sun omasta elämästäsi. Todennäköisesti kuitenkin maailmassa on helpompiakin miehiä... Sinulla tuo ongelma jää tämän miehen mukana, mies taas joutuu ratkaisemaan sen jotenkin muuten.
En minä tiedä vieläkään meistä. Häneenhän olen yhä rakastunut, mutta jotain tässä täytyisi muuttua, jotta aineksista saataisiin onnellinen suhde. Apujakin löytyy, jos niitä osaa ottaa vastaan (esim Jussi-työ, Lyömätön linja...). Meillä ainakin toistaiseksi mies häpeää liikaa ongelmaansa, että osaisi siihen ottaa apuja vastaan - mutta itsellehän noista voi olla apuja asian käsittelyssä. Noissa tilanteissahan olen ollut mukana, omalla tavallani olla ja omalla vuorovaikutuksellani, ja saatan minä jatkossakin törmätä vastaavaan.
Olen googletellut eron vaiheista - on helpottavaa tietää, että monelta osin tämä eroprosessikin on koodattuna biologiaamme, ja esimerkiksi hormonitoiminta muuttuu jo muutamassa kuukaudessa. Täällä neljän kuukauden takaa on jo helpompi hengittää, vaikka emme ole säntillisesti erossa pysyneetkään, ja vaikka tunteet edelleen myllertävät. Alkuun se menee hetki kerrallaan, joskus tunti kerrallaan - nyt välillä jo päivä kerrallaan.
Tsemppiä, mihin sitten päädytkään.
- SickAndTired
Kiitos viesteistä :)
Jaan paljon samoja ajatuksia sun kanssa. Samaistun täysin siihen, että mulla itselläkin on ollut joskus vaikeaa ilmaista ärtymyksen tai pettymyksen tunteita, mutta ei ikinä niin pahasti kun mun poikaystävällä. Lähinnä iän karttuminen on mulla auttanu siinä, että oon paljon rauhottunu ja myös oppinu yrittään selvittään asioita rakentavasti. Se todenteolla ihmetyttää ja ennen kaikkea ärsyttää, miks toinen ei pysty samaan?? On vielä vanhempikin kuin minä!
Ja huomaan itsekin ottavani takapakkia edistymisessäni ja taantuvani toisen seurassa nuoremmaksi ja typerämmäksi, mitä koen oikeasti nykyään olevani. Sitten toinen sanoo riitatilanteissa, että "katos, et oo yhtään mua parempi"...
Oon pari kertaa sanonut hänelle (viimeksi kun oli tämä edellinen riita ja mut potkittiin pihalle), että se oli pelottavaa ja että mua pelotti. En yleensä jotenkaan "uskalla" sanoa sitä ääneen, koska tiedän, kuinka se loukkaa toista ja haluan suojella hänen sydäntään ja sieluaan... Hullua, eikö??
Mun miehelle on kunnia-asia, että nainen tuntee olonsa turvalliseksi hänen seurassaan, joten kun sanoin hänelle puhelimessa, että pelotti, hän oli aluksi puolustuskannalla, mutta seuraavana päivänä hän vaikutti todella miettineen asiaa ja olevan häpeissään ja ehkä hieman peloissaan ja pettynyt itseensä. Vaikka se ei hänen vihanhallintaongelmaa parannakaan, tuntui kuitenkin hyvältä nähdä se tunteiden kirjo hänen kasvoiltaan ja silmistään.
Mua niiiiiiin ärsyttää ja suututtaa se, kuinka paljon rakastan häntä! Meillä on ihan lyömätön huumorintaju yhdessä, flirttaillaan toisillemme jatkuvasti, tykätään kumpikin "filosofoida" ja meidän elämänarvot täsmää. Kaikinpuolin siis ainekset elämänpituiseen kumppanuuteen, mut mut... Tää yks "pikkujuttu"....- Surku2
Tuossahan on jo paljon hyvää listattuna:).
Olen lueskellut joskus hiukset pystyssä tuota Perheväkivalta palstaa. Moni asia tuntuu tutulta - asioiden päälaelleen kääntäminen, mököttäminen riidan päälle - riidan, jonka mies on minusta riidellyt yksikseen... Täällä oli minusta hyviä vastauksia tilanteen ollessa päällä : http://keskustelu.suomi24.fi/t/13032861/tulisen-riidan-keskeytyskeinoja
Meillä väkivalta ei mennyt retuuttamista pidemmälle. Retuuttamista on tapahtunut, koska minä en pysty lähtemään kotiini kesken illan vaan siksi, että hän suuttuu jostain... Kuulemma "kaikki muut" ovat lähteneet kun hän pyytää. Minäkin varmaan alussa teinkin niin.
Toivon että löydätte miehesi kanssa parhaan ratkaisun. Minä olen kyllästynyt omiin riitoihimme ja siihen emotionaaliseen etäisyyteen välillämme, enkä oikeastaan enää usko juttuumme - mutta niin usein eronneena ja yhteen palanneena en uskalla ennustaa mitään. Ehkäpä teillä on toisin:) - tuttua.juttua.on
Tuntuu siltä että miehesti ei osaa käsitellä tunteitaan. Tasapainoinen ihminen kyllä pystyy keskustelemaan ikävemmistäkin asioista, mutta sinun miehesi ratkaisee tilanteen raivokohtauksella tai heittämällä toisen ulos kämpästä. Seurauksena on se, että asioita ei koskaan käsitellä kunnolla.
Toinen seuraus on se, että alat varomaan puheitasi yhä enemmän ja enemmän. Asia toisensa jälkeen jää käsittelemättä ja jää kalvamaan suhdetta. Lopulta huomaat eläväsi jopa omassa kodissasi jatkuvasti "varpaisillaan", ettei ilta vain päättyisi taas raivokohtaukseen.
Voin luvata että tuollainen pilaa pidemmän päälle suhteen kuin suhteen. Että sellainen "pikkujuttu". - Eroa-hörhöstä
tuttua.juttua.on kirjoitti:
Tuntuu siltä että miehesti ei osaa käsitellä tunteitaan. Tasapainoinen ihminen kyllä pystyy keskustelemaan ikävemmistäkin asioista, mutta sinun miehesi ratkaisee tilanteen raivokohtauksella tai heittämällä toisen ulos kämpästä. Seurauksena on se, että asioita ei koskaan käsitellä kunnolla.
Toinen seuraus on se, että alat varomaan puheitasi yhä enemmän ja enemmän. Asia toisensa jälkeen jää käsittelemättä ja jää kalvamaan suhdetta. Lopulta huomaat eläväsi jopa omassa kodissasi jatkuvasti "varpaisillaan", ettei ilta vain päättyisi taas raivokohtaukseen.
Voin luvata että tuollainen pilaa pidemmän päälle suhteen kuin suhteen. Että sellainen "pikkujuttu".Kyseessä on homoseksuaali, naisellinen mies.
- Prosessi_kesken_pojalla
Eroa-hörhöstä kirjoitti:
Kyseessä on homoseksuaali, naisellinen mies.
Sama ajatus tuli mieleen. Käy sisäsistä taistelua homouttaan vastaan. Jätä kyseinen hintti.
- oåouoti
vihanhallinta.fi
- Fiksu-ja-kunnollinen
Tuollainen mies on just väkivaltainen paska ja selllasia naiset rakastaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305045- 323177
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161827Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221790Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191655Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711501Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111275Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111266Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191257Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161247