Ajattelin tämän tännekkin kirjoittaa,, olen siis 9 luokkalainen, jolla ei enää ole yhtään motivaatiota elää.. Tuossa 7. luokan alussa huomasin että kaikki kaverit alkoivat kaikota ympäriltä ja sitten liityin porukoihin, joihin ei olisi pitänyt.. Ne tyypit ei ollu ko tupakan perään. Noin puoli vuotta hankin niille röökiä ja sitten en enää hankkinut ja he alkoivat puhua minusta paskaa.. Koko koulu uskoi heitä ja minua syrjittiin.. onneksi minulla oli sentään vielä pari kaveria jotka hyväksyivät minut omana itsenäni ja viettivät kanssani aikaa.. nyt hekin ovat vaihtaneet seuraa ja kun yritän johonkin porukkaan mennä mukaan, niin kuulen vaan "painu v**tuun! kukaan ei oo sua tänne kuttunu hiton ääliö!" . Silloin aina tuntuu et elämäl ei oo enää tarkotusta.. Tekis mieli vaan talvella mennä jonnekkin heikoille jäille ja upota sinne veteen ja hukkua. Tuntuu et tämä kaikki on mun syytä.. ehkä onkin ja siksi melkein pakko rangaista itseä.. Viiltelen ja puran vihaani itseni loukkaamiseen. Nyt tuntuu siltä ettei enää jaksa esittää iloista ja reipasta.. Vanhemmillenikin kerron aina kuinka kivaa koulussa on ollut kavereiden kanssa ja sitten loppupäivän kuuntelen musiikkia ja viiltelen.. Muita kohtalotovereita? Tässä illalla liikkunut päässä ainoastaan itsemurha..
.. tunne kun ei enää jaksa
eijaksaenäätätäpaskaa
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei olisi tietenkään pitänyt lähteä kyseenalaiseen seuraan ja yrittää "ostaa" hyväksyntää halpamaisin konstein.
Ota nyt kokemuksesta oppia ja päätä jatkaa elämässä aina rehellisin ja puhtain periaattein - ei sotkeutumalla alamaailman juttuihin.
Et voi asiaa sovittaa itseäsi rankaisemalla ja vihaamalla. Kaikki me möhlitään tavalla tai toisella. Kuitenkin aina voi muuttaa kurssia ja satsata tulevaisuuteen.
Sinun kannattaisi päästä puhumaan jonkun iäkkäämmän ymmärtävän kanssa.
Lopeta näytteleminen. En usko, että vanhempasi siitä pahastuvat, jos kerrot heille, että mieli on maassa ja et oikein jaksa. Älä jää murheinesi yksin.
Hei nimimerkki, eijaksaenäätätäpaskaa.
Olen pahoillani puolestasi, kuulostaa niin kurjalta ja ikävältä. Ensimmäiseksi sanon, että ole itsesi puolella, älä jää yksin murehtimaan ja miettimään enää tilannetta. Kerro vanhemmillesi, ei heille, joille olet rakas ja tärkeä, kannata esittää ja näytellä! He tahtovat kuulla kuinka sinulla oikeasti menee. Kerro koulussa opettajille. Ja vielä, mene juttelemaan vaikka terveydenhoitajalle tai koulupsykologille. Se varmaan tuntuu ajatuksena hankalalle ja vaikealle. Tee se silti. Kun mietit itsemurhaa ja viiltelet, sinun kannattaa hakea ja ottaa vastaan apua pahaan oloosi! Toimi mahdollisimman pian. Olet arvokas ja ainutlaatuinen. Ei mitenkään ole sinun syysi, että sinua kohdellaan noin väärin.
Tsemppiä ja rohkeutta tulevaan,
Pirkko-pappi