Olimme kuin paita ja peppu. Meidän rakkaus oli täydellistä, mutta minulle niin uutta. Ajattelin että jostain löytyy parempaa. Sanoin sinulle, erotaan. Sinä itkit, minä itkin. Tajusin tehneeni virheen ja jatkoimme ihanaa eloamme. Tein saman kauhean tempun sinulle vielä kaksi kertaa tämän jälkeenkin. En tajunnut että kädessäni oli kultaa. Nyt kun ajattelen, olen ollut maailman typerin ihminen.
Mutta, sitten oli sinun vuorosi. Halusit erota koska olin ollut niin tyly sinulle aikaisemmin. Kaikki tämä tapahtui 3,5 vuoden seurustelumme aikana.
Siitä on nyt noin vuosi, un "erosimme" mutta jatkoimme kuitenkin toistemme seurassa olemista ja se oli ihanaa aikaa. Molemmat arvostivat toisiaan ja rakastivat.
Sitten lähdit ulkomaille, puhuimme että menemme kihloihin, kun tulet pois.
Aika kului ja ikäväni kasvoi, myös sinun ikäväsi oli aluksi suurta. Toki elimme omaa sinkku elämäämme sen ajan kun olit siellä, mutta kokoajan olit mielessäni.
Sitten tapahtui jotain jota et tiedä itsekkään tai et vain kerro.
Tulit kotiin ja minä luulen että mielessäni ei ole ikinä ollut niin paljoa pelkoa, toivoa ja jännitystä ja epätietoisuutta samaan aikaan.
Halusin sinut omakseni, mutta mielesi olikin muuttunut. Kyllähän minä sen ymmärsin jo ennemmin sinun puheistasi, mutta jaksoin aina toivoa ja uskoa parhaaseen ja kuitenkin pelkäsin pahinta.
Eilen sen sanoit, et enää halua minua. Minä en usko kai siihen vieläkään, vaikka olenkin itkenyt ja yrittänyt sulattaa asiaa.
Ei, uskon vieläkin että meidän rakkaus voittaa. Mutta sinä tunnut niin varmalta päätöksesi suhteen. Ihmettelen vain että mikä on saanut mielesi muuttumaan niin totaalisesti.
Rakastan sinua.
Nyt tuntuu vain, että en ikinä pysty rakastamaan ketään. Ainakaan niin, kuin rakastan sinua.
Mutta kai syy on minun. Ehkä kaikki tämä, mitä on vuodessa tapahtunut, sai alkunsa minun uskostani että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella.
Nyt tiedän, että näin ei ole. Se ei vain saa sinun päätäsi kääntymään.
Ehkä ruoho olikin vihreämpää aidan toisella puolella, sinulle.
Kaipaan sinua ja toivon vain että olisit minun omanani ja minä sinun.
Toivon vain että aika parantaisi haavani, nimittäin olen kovaa vauhtia vuotamassa kuiviin.
Rakastan sinua, aina.
Mutta, sitten oli sinun vuorosi. Halusit erota koska olin ollut niin tyly sinulle aikaisemmin. Kaikki tämä tapahtui 3,5 vuoden seurustelumme aikana.
Siitä on nyt noin vuosi, un "erosimme" mutta jatkoimme kuitenkin toistemme seurassa olemista ja se oli ihanaa aikaa. Molemmat arvostivat toisiaan ja rakastivat.
Sitten lähdit ulkomaille, puhuimme että menemme kihloihin, kun tulet pois.
Aika kului ja ikäväni kasvoi, myös sinun ikäväsi oli aluksi suurta. Toki elimme omaa sinkku elämäämme sen ajan kun olit siellä, mutta kokoajan olit mielessäni.
Sitten tapahtui jotain jota et tiedä itsekkään tai et vain kerro.
Tulit kotiin ja minä luulen että mielessäni ei ole ikinä ollut niin paljoa pelkoa, toivoa ja jännitystä ja epätietoisuutta samaan aikaan.
Halusin sinut omakseni, mutta mielesi olikin muuttunut. Kyllähän minä sen ymmärsin jo ennemmin sinun puheistasi, mutta jaksoin aina toivoa ja uskoa parhaaseen ja kuitenkin pelkäsin pahinta.
Eilen sen sanoit, et enää halua minua. Minä en usko kai siihen vieläkään, vaikka olenkin itkenyt ja yrittänyt sulattaa asiaa.
Ei, uskon vieläkin että meidän rakkaus voittaa. Mutta sinä tunnut niin varmalta päätöksesi suhteen. Ihmettelen vain että mikä on saanut mielesi muuttumaan niin totaalisesti.
Rakastan sinua.
Nyt tuntuu vain, että en ikinä pysty rakastamaan ketään. Ainakaan niin, kuin rakastan sinua.
Mutta kai syy on minun. Ehkä kaikki tämä, mitä on vuodessa tapahtunut, sai alkunsa minun uskostani että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella.
Nyt tiedän, että näin ei ole. Se ei vain saa sinun päätäsi kääntymään.
Ehkä ruoho olikin vihreämpää aidan toisella puolella, sinulle.
Kaipaan sinua ja toivon vain että olisit minun omanani ja minä sinun.
Toivon vain että aika parantaisi haavani, nimittäin olen kovaa vauhtia vuotamassa kuiviin.
Rakastan sinua, aina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän miltä susta tuntuu. Itsellä yhtä sydäntä särkevä ero takana enkä itsekään tajunnut mitä mulla oli ennen kuin se sitten menetin lopullisesti. Kyllä ihminen voi olla tyhmä! Miksei voi rakastaa ja olla onnellinen silloin kun on aihetta eikä itkeä sen perään kun sitä ei enää ole. Meillä ei ole enää mitään mahdollisuuksia ja silti takaraivossa on ajatus siitä että silti oltais vielä yhdessä. Eikä se tule enää toimimaan, liian pahoja asioita on sanottu puolin ja toisin, satutettu liikaa. Ja silti rakastan..
Meillä taas olis varmasti vielä toivoa.
Ainakin miun mielestä... :,(
Mut en vaan ymmärrä, mikä häneen tuli ettei voida enää jatkaa.
Nyt vaan tiedostaa niin hyvin kaikki omat virheet ja olis valmis korjaamaan omia huonoja puolia, kuten minulla mustasukkaisuus.
Painin mustasukkaisuuteni kanssa niin paljon silloin kun hän oli ulkomailla, että nyt minusta todellakin tuntuu jo että osaan hallita sitäkin huomattavasti paremmin.
Mutta se ei auta enää. Toivon vain että hän sanois jonkun tietyn syyn erolle, että saisin vielä mahdollisuuden olla parempi ihminen hänelle.
Tää on niin onneton olotila, kun tuntuu et ei ikinä voi rakastaa ketään niin paljon ja aidosti :(
Eikä voi kuvitella tekevänsä kenenkään muun kanssa niitä arkisia askareita ja asioita.
Saati yksin...
Jokapaikassa jostain asiasta ja musiikista tulee meidän yhteiset hetket mieleen.
"Think I’ll just fall to pieces
If I don’t find something else to do
This sadness never ceases
I’m still in love with you
My head, it keeps on reeling
It’s got me in a crazy spin
Darling, darling, darling
Is this the end?
Still in love with you
They say time has a way of healing
Dries all the tears from your eyes
But darling it’s this empty feeling
My heart can’t disguise
After all that we’ve been through
I try my best but it’s no use
I guess I’ll keep on loving you
Is this the end?
Now that it’s all over, woman
There’s something I think you should know
Baby, baby, think it over
Just one more time before you go
Call on me baby
If there’s anything I can do for you
Call on me baby
Help me see it through
I’m still in love with you"
Puhut kuin mun elämästä. Se vain olit sinä, joka löysi parempaa aidan toiselta puolelta ollessani poissa. Kiitän sinua nyt. Sain surra ensimmäistä kertaa vailla pelkoa, että palaisimme yhteen.
Nyt me ollaan onnellisia molemmat. Erillämme. Löysin itsekin jotain sanoinkuvaamattoman arvokasta.
Vanhaa monesti kaipaa herkästi, koska sitä on helppo jatkaa siitä mihin on jäänyt. Luottamus, rakkaus, kaikki on jo valmiina.
Uuden kanssa on lähdettävä ihan alusta. On otettava riski. Se pelottaa, mutta elämäsi rakkauden löytyessä, saat hymyilläö läpi kyynelten.