Jeesus sanoo: "monet ovat kutsutut, mutta vain harvat valitut". Mitä Jeesus tällä tarkoittaa?
Luukkaan evankeliumista, luvusta 21 saamme lukea:
"15 Tämän kuullessaan sanoi eräs pöytävieraista Jeesukselle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa."
16 Jeesus vastasi näin:
"Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. 17 Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, kaikki on jo valmiina.' 18 Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. 'Olen ostanut pellon', sanoi yksi, 'minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 19 'Ostin viisi härkäparia', sanoi toinen, 'ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 20 Kolmas sanoi: 'Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.'
21 "Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.' 22 Palvelija tuli sanomaan: 'Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.' 23 Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. 24 Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!'"
-------------
Moni vapisee ajatellessaan "Mitä jos en olekaan valittu?".
Matteuksen evankeliumissa, luvussa 22, Jeesus kertoo saman vertauksen, mutta Matteus jatkaa vielä kertomalla, että pitojen ollessa jo käynnissä pöytävieraiden joukosta löytyi mies, jolla ei ollut juhlavaatteita yllään. Kuninkaan palvelija (Matteuksen evankeliumissa isännän kerrotaan olevan kuningas) sitoi miehen kädet ja heitti miehen pois juhlista, ulos pimeään, missä itketään ja kiristellään hampaita!
Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Näyttää siltä, että Jeesuksen vertauskuvallisessa opetuksessa ihmiset käyvät läpi kaksi "karsintavaihetta": ensimmäisessä heille esitetään kutsu tulla taivaallisen Isän luo, iankaikkiseen elämään ja toisessa vaiheessa kutsuun vastanneiden tulee suostua riisuttaviksi alastomaksi ja puettaviksi asuun, joka kelpaa Jumalalle.
Ensimmäisen karsintavaiheen läpäisevät ne, jotka tulevat, kun kutsutaan. Aivan kuin Jeesuksen vertauksessakin, valtaosa ihmisistä ei tule, ja he karsiutuvat jo ensimmäisessä vaiheessa. Heidät kuitenkin oli kutsuttu!
Ja aivan kuten Jeesuksen vertauksessa, nämä Jumalan kutsuun kieltävästi vastanneet ovat usein niitä, jotka ovat erityisen siunattuja tässä ajallisessa elämässä: heillä on puolisoita, härkiä, maakauppoja, Thaimaan-matkoja, konferensseja, salitreenejä... Jeesuksen vertauksessa tämä vauraus symboloi ensimmäistä kutsukierrosta. He eivät vastaa myöntävästi kutsuun, koska ovat niin takertuneet niihin hyviin olosuhteisiin, jotka ovat alun perin Jumalalta. Mikä kiittämättömyys ja typeryys! He ovat itse muuttaneet siunauksensa kiroukseksi.
Toisessa "karsintavaiheessa" ne, jotka ovat ajallisesti köyhempiä, vähemmän siunattuja, jopa raajarikkoja ja sokeita, sairaita ja tarvitsevia, ja ovat vastanneet myöntävästi kutsuun, joutuvat riisutuiksi ryysyistään.
Vaatteet symboloivat Raamatussa tekoja. Kutsun vastaanottaneet riisuvat vaatekappaleensa eli tunnustavat syntinsä, ja tulevat alastomiksi Jumalan edessä. Vain täydellinen kelpaa Pyhälle Jumalalle, ja siksi Jumala antaa oman vanhurskautensa, omat Pyhät tekonsa alastomalle. Jumala eli pitojen isäntä tahtoo, että jokainen juhlavieras on pukeutunut Kristukseen, tahrattomaan juhla-asuun. Muu ei kelpaa.
Jeesuksen vertauksessa yksi pöytävieras oli kyllä vastannut Kuninkaan kutsuun myöntävästi ja tullut Jumalan eteen, mutta ei ollut suostunut riisuutumaan alastomaksi omista vaatteistaan eli omista teoistaan, jotka arvatenkin olivat vähän hienompia ryysyjä kuin muiden ryysyt... Mutta Kristuksen vanhurskautta ei voi pukea omien tekojen päälle. Tämä itseään täynnä oleva pöytävieras ei ollut suostunut tunnustamaan tekojensa epätäydellisyyttä eli synnillisyyttä, vaan oli turvannut niihin, eli pitänyt omat vaatteet yllään. Eipä ihme, että Pyhä Jumala heittää sellaiset ulos iankaikkisesta valtakunnastaan.
Mihin ryhmään sinä kuulut? Oletko vastannut Jumalan kutsuun myöntävästi vai kieltävästi? Oletko tunnustanut syntisi eli antanut riisua itsesi alastomaksi Jumalan edessä? Oletko pukenut yllesi Kristuksen vanhurskauden sovituksen kautta? Vaellatko sinä Jumalan edeltäkäsin valmistamissa teoissa?
Luukkaan evankeliumista, luvusta 21 saamme lukea:
"15 Tämän kuullessaan sanoi eräs pöytävieraista Jeesukselle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa."
16 Jeesus vastasi näin:
"Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. 17 Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, kaikki on jo valmiina.' 18 Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. 'Olen ostanut pellon', sanoi yksi, 'minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 19 'Ostin viisi härkäparia', sanoi toinen, 'ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' 20 Kolmas sanoi: 'Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.'
21 "Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.' 22 Palvelija tuli sanomaan: 'Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.' 23 Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. 24 Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!'"
-------------
Moni vapisee ajatellessaan "Mitä jos en olekaan valittu?".
Matteuksen evankeliumissa, luvussa 22, Jeesus kertoo saman vertauksen, mutta Matteus jatkaa vielä kertomalla, että pitojen ollessa jo käynnissä pöytävieraiden joukosta löytyi mies, jolla ei ollut juhlavaatteita yllään. Kuninkaan palvelija (Matteuksen evankeliumissa isännän kerrotaan olevan kuningas) sitoi miehen kädet ja heitti miehen pois juhlista, ulos pimeään, missä itketään ja kiristellään hampaita!
Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Näyttää siltä, että Jeesuksen vertauskuvallisessa opetuksessa ihmiset käyvät läpi kaksi "karsintavaihetta": ensimmäisessä heille esitetään kutsu tulla taivaallisen Isän luo, iankaikkiseen elämään ja toisessa vaiheessa kutsuun vastanneiden tulee suostua riisuttaviksi alastomaksi ja puettaviksi asuun, joka kelpaa Jumalalle.
Ensimmäisen karsintavaiheen läpäisevät ne, jotka tulevat, kun kutsutaan. Aivan kuin Jeesuksen vertauksessakin, valtaosa ihmisistä ei tule, ja he karsiutuvat jo ensimmäisessä vaiheessa. Heidät kuitenkin oli kutsuttu!
Ja aivan kuten Jeesuksen vertauksessa, nämä Jumalan kutsuun kieltävästi vastanneet ovat usein niitä, jotka ovat erityisen siunattuja tässä ajallisessa elämässä: heillä on puolisoita, härkiä, maakauppoja, Thaimaan-matkoja, konferensseja, salitreenejä... Jeesuksen vertauksessa tämä vauraus symboloi ensimmäistä kutsukierrosta. He eivät vastaa myöntävästi kutsuun, koska ovat niin takertuneet niihin hyviin olosuhteisiin, jotka ovat alun perin Jumalalta. Mikä kiittämättömyys ja typeryys! He ovat itse muuttaneet siunauksensa kiroukseksi.
Toisessa "karsintavaiheessa" ne, jotka ovat ajallisesti köyhempiä, vähemmän siunattuja, jopa raajarikkoja ja sokeita, sairaita ja tarvitsevia, ja ovat vastanneet myöntävästi kutsuun, joutuvat riisutuiksi ryysyistään.
Vaatteet symboloivat Raamatussa tekoja. Kutsun vastaanottaneet riisuvat vaatekappaleensa eli tunnustavat syntinsä, ja tulevat alastomiksi Jumalan edessä. Vain täydellinen kelpaa Pyhälle Jumalalle, ja siksi Jumala antaa oman vanhurskautensa, omat Pyhät tekonsa alastomalle. Jumala eli pitojen isäntä tahtoo, että jokainen juhlavieras on pukeutunut Kristukseen, tahrattomaan juhla-asuun. Muu ei kelpaa.
Jeesuksen vertauksessa yksi pöytävieras oli kyllä vastannut Kuninkaan kutsuun myöntävästi ja tullut Jumalan eteen, mutta ei ollut suostunut riisuutumaan alastomaksi omista vaatteistaan eli omista teoistaan, jotka arvatenkin olivat vähän hienompia ryysyjä kuin muiden ryysyt... Mutta Kristuksen vanhurskautta ei voi pukea omien tekojen päälle. Tämä itseään täynnä oleva pöytävieras ei ollut suostunut tunnustamaan tekojensa epätäydellisyyttä eli synnillisyyttä, vaan oli turvannut niihin, eli pitänyt omat vaatteet yllään. Eipä ihme, että Pyhä Jumala heittää sellaiset ulos iankaikkisesta valtakunnastaan.
Mihin ryhmään sinä kuulut? Oletko vastannut Jumalan kutsuun myöntävästi vai kieltävästi? Oletko tunnustanut syntisi eli antanut riisua itsesi alastomaksi Jumalan edessä? Oletko pukenut yllesi Kristuksen vanhurskauden sovituksen kautta? Vaellatko sinä Jumalan edeltäkäsin valmistamissa teoissa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen toki miettinyt, mitä tuo tarkoittaa. Toisaalta sinulla on selkeä luterilainen tulkinta, joten mistä tiedän, mitä se sitten oikeasti tarkoittaa. Olen kyllä lut. itse. Olisikin mielenkiintoista kuulla muiden tulkintaperinteistä ja miten tuo kohta tulkitaan.
Minä olen onneksi tilanteessa, jossa omilla vaatteilla meno on täysin mahdotonta, jos tämä meidän luterilainen tulkinta pitää paikkansa, joten kiusaustakaan ei ole tullut, omiin kuteisiin.
Joskus mietin, että kutsuttu, mutta ei valittu, saattaa tarkoittaa myös, uskoo kyllä ja kokee mutta ei sitten valittu mihinkään tehtäviin, siis hengellisellä alalla erityisesti. Mutta tämä johtuu varmaan siitä, että tulkitsen muutenkin sen että puhutaan valituista, ne tarkoittavat siellä minulle enemmän juuri kaikenlaisia valituita tehtäviin, ei niinkään sitä, pelastuuko.
Ja pakkohan minun on, sillä sen mukaan minäkin joutuisin ilman muuta kadotukseen. Olen täällä vain jostain mutta kaikessa täydellinen sivuosa, ja arvelen, että Jumala kykenee pelastamaan tällaisetkin. Muuten Hän vaikuttaisi kovin pieneltä ja voimattomalta.
Yleensähän ajatellaan, että parannuksen pitää näkyä jotenkin ulkoisesti selkeästi ja siksi aina onnistuneet muutenkin elämässään onnistuneet ihmiset ovat päässeet etusijoille, yleensä on kyse vain parempaan paikkaan syntymisestä, ja tästä on tullut se väärinkäsitys, että Jumala hylkää kaikki luuserit, jotka ovat saaneet vähän huonomman osan.
Joten olen aikaa sitten lakannut pohdiskelemasta pelastumistani, Jumala pitäköön siitä huolen. Sivullinen kun olen.
Ei minun selitykseni mitenkään erityisen luterilainen ole, vaan kristillisen uskon mukainen. Toisaalta, jos joku ymmärtää Jeesuksen vertauksen eri tavalla kuin edellä esitin, hän on tervetullut haastamaan selitykseni ja esittämään oman tulkintansa.
Valituksi tuleminen ei tarkoita tässä vertauksessa valituksi tulemista esim. seurakuntatehtäviin tai virkoihin, vaan pelastukseen. Jeesuksen vertauksessa valituksi tulemisen merkitys paljastuu sen kautta, kuka siinä on valitsija. Valitsija tässä vertauksessa on isäntä /kuningas, joka on Jumalan vertauskuva.
Parannuksessa, eli omien syntien tunnustamisessa, hylkäämisessä ja Jumalan valmistamissa teoissa vaeltamisessa olennaista ei ole se, että se "näkyy ulospäin" muille ihmisille, vaan se, että Jumala näkee ihmisen sydämen kääntymyksen. Jumala näkee senkin, mitä ihmissilmä ei näe.
Niin ehkäpä se on myös siinä historiallisessa tilanteessa esitetty ajatus, jossa tuo olisi tietenkin ne juutalaiset, jotka eivät hyväksyneet Jeesusta Jumalan Pojaksi, Messiaaksi ja Pelastajaksi. Toki se tietysti kaikillekin ajoille on.
Tarkoitin lähinnä, että ne muut valinnasta puhuvat kohdat jotenkin näyttävät, ikään kuin noilla henkilöillä olisi jokin tehtävä, kuten esim. Paavalilla. Muutenhan tuo on aika helppo ymmärtää, ainahan ihmisillä jotakin esteitä on, mutta itsellä ei nyt satu noitakaan olemaan, kiitos mitättömän sivuosani.
Mutta tosiaan, olisi kiinostavaa kuulla, miten esim. katolilaiset tulkitsevat kohdan, sillä luterilaisuudessa korostetaan ei-omilla teoilla menoa eniten, näistä kristillisistä suuntauksista. Toivottavasti se on muidenkinkristittyjen tulkinta, ei siinä mitään.
Ja nyt kun olemme taas kääntymässä omiin tekoihin, ja joku määrittelee ne teot ja mitä niiden pitää olla.
Sikäli elämme jopa historiallista vaihetta, sillä luterilaisuudesta on tulossa synergististä. Ja 500-vuotisuskonpuhdistuksen kynnyksellä!
Tavallaan siis kuitenkin luterilaisuudessa annetaan suurin painoarvo Jeesuksen Kristuksen teoille, ja evankeliumin armo-sanomalle.
En minä ole kiinnostunut haastamaan mitään, kunhan yleensä kiinnostaa keskustella tällaisista asioista ja pohtia Raamatun kohtia.
Sinänsähän tässä voisi pohtia, mitä ovat Jumalan valmistamat teot.
Ja toisaalta, pitääkö ihmisen edes huomata mitään tekoja? Voiko niistäkin sitten liian ylpeäksi tulla helposti ja ottaa niitä omaksi ansiokseen, kun kuitenkin meillä ihmisillä on siihen taipumusta?
Ja voiko joku luulla Jumalan valmistamiksi teoiksi, joitakin, jotka eivät niitä olekaan, kuten eräs luterilaisuus-palstalla pitkään räyhääjä ja joka vihasi luterilaisuutta erityisesti? Hän varmaan kuvitteli tekevänsä niitä tekoja.
Ei täällä kukaan luterilaisuutta vihaa mutta kritikkiä on esitetty siitä, että ev.lut kirkkon johto ei enää tunnusta luterilaisuutta ja toimi sen tunnustuksen mukaan. Uskontunnustukseenkaan ei enää edes usko kuin puolet papeista ja piispoista vaikka sitä lurittelevat. Eikös se ole aika farisealaista?
Kyllä täällä oli niitäkin, jotka arvostelivat sitä muutakin luterilaista kirkkoa, mutta sitten oli eräs, et ilmeisesti tunne palstan historiaa, tosiaankin räyhäsi erityisesti luterilaisuutta vastaan, toki erikoistapaus, mutta hänelle oli ihan sama, oltiinko konservatiiveja vai liberaaleja kristittyjä, hänen päävihan kohteensa oli tosiaan luterilaisuus itsessään ja hän oli erittäin tuottelias kirjoittaja. Sääli, ettet tunne tapausta, sillä ymmärtäisit ilman muuta, mitä ajetaan takaa sillä, kun joku luulee tekevänsä niitä Jumalan valmistamia tekoja. Hän taisi sanoa, että saa vielä aikoinaan palkkaa tästä Jumalaltakin. Miesparka, oli hän samalla säälittävä, kun oli noin pahasti erehtynyt ja luuli itseään suureksi Jumalan palvelijaksi. Kyllä näillä palstoilla esiintyy tällaisia erikoisia tapauksia. Oikeastaan voisi sanoa, että kullakin kristillisellä on oma nimikköhäirikkönsä. En tiedä, mihin tuo henkilö on kadonnut, mutta suuri siunaus sekin.
Sama juttuhan on tietysti noilla jotka mainitsit, jotka eivät pysy tunnustuksessa, hekin luulevat varmaan tekevänsä palvelusta Jumalalle ja Jumalan valmistamia tekoja.
On myös ihmisiä jotka inhoavat kaikkia uskovia ja mitä vahvempi ihmisen usko ja mitä enemmän se perustaa Jumalan sanaan sitä enemmän heitä tunnutaan tälläkin palstalla inhottavan. Onko tämä joku ihmisten agressioiden purkupaikka ja luullaan, että uskovat ottavat kaiken pilkan vastaan. Tuntuu, että se ärsyttää vielä enemmän kun uskovat puolustavat uskoaan ja itseään.
Aloin itsekin miettiä, että mistä sen tietää, että toteuttaa Jumalan tekoja eikä vain omiin tekoihinsa sonnustaudu.
Toisaalta ei tulisi tuijottaa siihen neuroottisesti. Nykyään törmää siellä täällä asenteeseen, että pelätään niin paljon "omavanhurskautta", että jätetään toteuttamasta Jumalan tahtoa, Jumalan suunnitelmaa! Synnissä rypeminen naamioidaan "nöyryydeksi" ja synneistä ja parannuksesta saarnaavia syytetään "farisealaisuudesta". Eivät kaikki niin tee, mutta joskus sellaista näkee.
Totuushan on ja pysyy, että kukaan meistä ei voi omin teoin ja ansioin pelastua, vaan kaikki riisutaan alastomiksi Jumalan edessä. Älkäämme kuitenkaan kaihtako Jumalan vanhurskasta suunnitelmaa ja Hänen tekojaan, vaan vaeltakaamme niissä vilpittömästi. Jos tekee hyvän teon ja antaa siitä kunnian Jumalalle, en usko, että siinä väärin tekee.
Tarkoitat kai sitten Balttista..
Sinulle tulee elämäsi aikana Tilaisuuksia tehdä erilaisia asioita ja voit joko tehdä niitä tai olla tekemättä.
Tuota noin. Nimiä mainitsematta...Olen oikeastaan jopa huolissani hänestä, sillä hän oli aika iäkäs, lieneekö kuollut. Jotain on täytynyt tapahtua, kun ei häntä täällä enää näy.
Ja mitään bannia täällä ei ole, sillä muuten palsta olisi siistimpi ja täältä siivottaisiin muitakin juttuja.
Kiitoksia vain hyvästä Raamatun selityksestäsi - se ikäänkuin selkeyttää tuota kokonaistilannetta.Se omien vaatteitten riisuminen tarkoittaa siis itselleen ja omille teoilleen kuolemista , joka on koko elämän mittainen tapahtumasarja. Tuota asiaa olin ajatellut jo pitkään hiukan ei - terävällä katseella.
Se on nimenomaan koko elämän mittainen tapahtumasarja käytännössä, kun luopuu omista teoistaan ja kuolee siitä elämästä, jota on elänyt itselleen.
No mutta eikö se ole kamalan omavanhurska teko kun ihan omin jaloin raahustaa kirkon penkkiin kauneimmat joululaulut hurskaassa sytämessä.
Kyllä siinä jumala jotenkin syrjäytetään olis vaan parempi hiljaa vasemmalal kyljellään maaten soffalla kaukosäädin toisessa kännyssä odottaa niitä Jumalantekoja mitä ne lienevätkin sitten.
:D Aivan niin, tähän asenteeseen puutuinkin aiemmassa kommentissani.
Minusta puhutte nyt vain sellaisesta yleisestä maallistumisesta ja kristinuskosta irtaantumisesta, mitä länsimaissa tapahtuu. Asiaa toki vaikeuttaa se, että ei meillä suomalaisilla ole muutenkaan tapana käydä kovasti kirkossa, vaikka uskoisimmekin, mistä sitten johtuneekin.
Itse asiassa tämä ilmiö on hyvin laaja ja koskee kaikkea kristikuntaa, ei se ole jokin luterilaisuuden juttu mielestäni.
Minäkin yleensä kuuntelen jumalanpalveluksen jostakin, enkä käy paikan päällä. Nyt on sitä paitsi opittavakin ehkä itsenäiseksi kristityksi, koskapa kirkon sanoma alkaa pikkuhiljaa puuroutumaan. Mutta niin muuallakin kristikunnassa. On aivan uskomatonta, miten kummien valeprofeettojen perässä nykyään juostaan erityisesti vapaissa suunnissa. Ihmisiä vaivaa jokin villitys, Jumalan pitää viihdyttää joko ihmeteoilla tai diskomusiikilla, että vaivaudutaan ylipäätään tulemaan paikalle, eräänlainen hedonistinen kokemuksellisuus on vallannut länsimaat, siis ei pelkästään maallistuneita, vaan myös niitä, jotka käyvät hengellisissä kokouksissa. Sikäli eletään hyvin hämmentävää aikaa, ja on ihan hyvä, jos on terve kirkollinen perusta, eikä eksy liikaa nyt kirkkojen todennäköisesti hajotessa lopulta jonnekin ihan kummallisiin seuroihin. Ulkomailta tulevat ovat taas karismaattisia, enkä tunne niihin sitten pienintäkään vetoa.
F.2:1."..Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, 2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, 3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; 4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, 5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - 6. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, 7. osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. 8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme..."
Elävä usko ei ole "uskottelua",mitään tekemättä, vaan käytäntöä, joka ilmenee lähimmäisen rakkautena käytännössä "..luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme..."
Jaak.2:1."..Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. ..............8. Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette; 9. mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia. 10. Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. 11. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja. 12. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. 13. Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi. 14. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? 15. Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla 16. ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? 17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. 18. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. 19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. 20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? 21. Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 22. Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; 23. ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. 24. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. 25. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? 26. Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut...."
2.Tim.2:16." Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, 17. ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, 18. jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon. 19. Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee." 20. Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. 21. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis..."
"..Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista.." Niin mistä? Siitä mistä edellä oli kirjoitettu, "...epäpyhistä ja tyhjistä puheista.....Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee..."
Tiit.1:15. "..Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen. 16. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia..."