Pitkä välimatka

Matkatyöhön esim. voi pariskunnalla kuulua se, että toinen puolisoista viettää viikot toisella paikkakunnalla, mutta on kirjoilla ja asuu puolisonsa kanssa. Monet tekevät töitä vuosikaudet näin, että viikko kuluu toisella paikkakunnalla. Merellä työskenteleville on tuttua, että kotona oleskellaan vain vapaapäivinä.
On paljon ammatteja, joissa puolisot joutuvat viettämään pitkiä aikoja erillään. Sata kilometriä ei ole mikään ylitsepääsemätön juttu, se on vain järjestelykysymys.

Asunnon voi aina laittaa vuokralle ja maksaa sillä lainaa ja puolet vastikkeesta ja muista laskuista naiselle. Moni kulkee tunnin työmatkaa ja kilometrit saa vähentää verotuksessa.

Toisaalta voit ottaa riskin ja jatkaa nykyisellään. Sinulla on aikaa hankkia lapsia, naisella ei. Naisen työkään ei ole este, jos on äitiyslomalla ja hoitovapaalla asuen luonasi. Niinpä nainen voi vauvakuumeessaan ja -kiireessään antaa väsytystaistelussa periksi. Mutta jos ei anna, ero on edessä. Vähän kuin pelaisi upporikasta tai rutiköyhää.

Jos toiveissa ei olisi lapsia, niin 100 km ei olisi matka eikä mikään asua erillään. Nyt ilmeisesti pitäisi samaan aikaan sekä päästä saman katon alle perhettä perustamaan että pystyä kummankin pysymään omilla paikkakunnillaan? Pattitilanne.

Kyllä se vähän kallistuu tuohon suuntaan kuin @Ratikkakuski kirjoitti. Silmääni pistää myös, kun kahteen kertaan toteat naisen ilmaisseen, että hänellä "on elämä siellä" (omalla paikkakunnallaan). Jos hänellä oikeasti on mahdollisuus jopa siirtää työnsä sinne, missä sinä asut, niin mikä on se "elämä" mistä ei voi muuttaa vaivaisen 100 kmn päähän?

Jos asuntosi on liian pieni niin hän varmaan myy omansa, jotta voitte puoliksi hankkia isomman.

No siis... eikö se nainen voi niitä YSTÄVIÄ käydä näkemässä vähän harvemmin (siellä toisella paikkakunnalla) ja olla miehen (aloittajan) kanssa samassa kämpässä, etenkin kun työpaikankin saa siirrettyä miehen paikkakunnalle? Ystävät ovat tärkeitä elämässä ja voivat olla hyvin sisterlike hänelle, mutta ei ystävien kanssa tarvitse joka päivä olla.

Enemmän hämää tuo, että olette vain 8kk olleet yhdessä ja nyt jo lapsia haluaisitte? Ymmärrettävää, että naisella on kiire ikänsä puolesta, mutta silti. 8kk on tosi lyhyt aika tutustua toiseen edes pintapuolisesti, ettekä vielä edes asu yhdessä tai näe muutenkaan päivittäin..

Kyllä sinunkin on joustettava yhtälailla eikä vaadittava sitä vain häneltä. Kompromisseja tekemällä sellainenkin suhde onnistuu. Jos toinen ei tule vastaan tai itse ei osaa joustaa, niin eipä sellainen suhde onnistu, kun siihen ei ole sitä todellista halua yrittää yhdessä.

8kk on aika lyhyt aika. Itse suhtautuisin varauksella, jos seurustelukumppanille tulisi tuossa vaiheessa pakkomielle yhteen muuttamisesta. Suhteenne on kuitenkin melko tuore ja arki voi olla erilaista kuin odotatte. Kumppanisi kuullostaa melko ehdottomalta (sopeutumattomalta?) ja ehkä lapsellisen itsekkäältäkin.

Sinuna en nyt ainakaan heti lähtisi perhettä perustamaan. Viikonloppu tapaamisten pohjalta toisen arki-minä ei tule esiin ja voi olla kovin erilainen kuin toivoisit.

Sinänsä tassa tuo 100 km ei nyt ole mikään pitkä matka.

Hankkikaa ohmibod, ei ainakaan orkkujen puute vaivaa!