Minäkin tunnustan vihanneeni mieheni vanhempia,mutta nyt elämän oppikoulua käytyäni olen tullut tällaiseen tulokseen..
Oli joitakin piirteitä miehessäni joista en pitänyt ja hänen käyttäyminen joissakin tilanteissa ärsytti suunnattomasti.Mutta tietenkään en uskaltanut hänelle niitä sanoa päin naamaa.Nyt kun meillä on ollut suhteessamme uskottomuudesta johtunut kriisi,olen tajunnut mistä mieheni käytös johtui ja olen saanut päästää suustani kaikki negatiivisetkin asiat mitkä liittyi häneen.Ja tajusin että sen vihan jota tunsin miestäni kohtaan siirsin mieheni vanhempiin.Eli kun en uskaltanut näyttää vihaani suoraan sinne minne se kuului laitoin vahingon kiertämään.Nyt kun kupla on suhteessamme puhjennut ja minulla ei enää ole omia vanhempia olenkin huomannut että minulla on ihan ok anoppi ja appi.Eihän meidän tarvitsekaan olla ylimmät ystävät,riittää kun tulemme toimeen keskenämme ja ei kinata ja riidellä joka asiasta eikä silti tarvitse olla samaa mieltä asioista.
Oli joitakin piirteitä miehessäni joista en pitänyt ja hänen käyttäyminen joissakin tilanteissa ärsytti suunnattomasti.Mutta tietenkään en uskaltanut hänelle niitä sanoa päin naamaa.Nyt kun meillä on ollut suhteessamme uskottomuudesta johtunut kriisi,olen tajunnut mistä mieheni käytös johtui ja olen saanut päästää suustani kaikki negatiivisetkin asiat mitkä liittyi häneen.Ja tajusin että sen vihan jota tunsin miestäni kohtaan siirsin mieheni vanhempiin.Eli kun en uskaltanut näyttää vihaani suoraan sinne minne se kuului laitoin vahingon kiertämään.Nyt kun kupla on suhteessamme puhjennut ja minulla ei enää ole omia vanhempia olenkin huomannut että minulla on ihan ok anoppi ja appi.Eihän meidän tarvitsekaan olla ylimmät ystävät,riittää kun tulemme toimeen keskenämme ja ei kinata ja riidellä joka asiasta eikä silti tarvitse olla samaa mieltä asioista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunnut ok. tyypiltä,olet oivaltanut aivan oikein!
Kiitos!
Mielenkiintoinen prosessi lumikki. Ihailtavaa rehellisyyttä ja henkistä viisautta.Siinä olisi itse kullekin miettimisen aihetta.
Omalla kohdallani apen kuoltua anopin suru ja yksinäisyys purkivat hänestä esille kasan epämiellyttäviä piirteitä sekä niin vahvan mustasukkaisuuden miestäni kohtaan, etten anopin vaikeasta tilanteesta huolimatta ole katsonut järkeväksi tavata häntä kuin pakon edessä. Ymmärrän, että kuolema avaa paljonkin peiteltyjä asioita ja anopilla varsinkin, mutta appi sai pidettyä hänen huomattavasti sosiaalisempana. Muistan, miten tuomitsin apen hänen komennellessaan anoppia, mutta nyt tajuan sen olleen aiheesta. Anoppini on melkoinen myrkkykieli ja päätin 13v.tuttavuuden jälkeen yrittämästä anopin n kanssa enää enempää kuin on pakko. Viileät, asialliset välimme muuttuivat torjunnaksi ja vihaksi. Oletan, että anopin on helppo purkaa minuun kaikki se pettymys, ikävä ja kaipaus aikuisia lapsiaan kohtaan käännettynä huonoiksi tavoiksi, joten ajatus toimia hänen likasankojaan ei innosta. Kyse on siis samasta ilmiöstä, mitä kerroit lumikki itsestäsi, taas anopilla.
Annoit minulle ajattelemisen aihetta suhteessani mieheni siskoon...Kiitos siitä!
Silloinhan ajatukseni kirjoittaminen ei mennyt hukkaan jos yksikin ihminen oivaltaa jotain samaa omassa elämässä ja saa siihen uuden näkökulman!
Joo sainpahan minäkin aihetta ajatella.....
Minulla on ollut lähes sama suhde anoppiin ja appeen, kuitenkin olen aina ymmärtänyt heidän arvonsa olivat he millaisia tahansa ja en haluaisi heidän mieltänsä pahoittaa. Haluaisin tiedustella sitä, että ymmärsitkö anopin arvon vasta miehesi pettämisen jälkeen vai ennen. Minulla on nyt mietittävänä mitä sanon anopille ja apelle miehestäni, joka on rikkonut perheen.
Tavallaan kyllä tajusin apen ja anopin arvon ja varsinkin sitten kun saimme lapsia.En halunnut heiltä viedä sitä iloa mitä itselläni ei koskaan ole ollut eli mummoa ja ukkia.
Vaan siinä vihassa ja kiukussa kun mieheni pettäminen tuli julki,myös appivanhemmat saivat tietää mitä oli tapahtunut.Anoppi otti asian todella asiallisesti ja oli jopa omalla tavallaan tukenani,saattoi jopa soittaa ja kysyä kuinka voin.Jos kuitenkin on vähän räjähdys herkät välit appivanhempiin niin en tiedä kannattako kertoa puolison uskottomuudesta,varsinkaan jos ei halua lisää ongelmia.Tietenkin on eri asia jos puoliso itse kertoo vanhemilleen omista töppäilyistään.