Vain laastari

Tuttu fiilis. Mitkä merkit huomasit vai miten laastarius ilmeni?
Useinhan sen huomaa vasta liian myöhään.. :-(

No ei ainakaan kannata haksahtaa eroamassa olevaan tai vastaeronneeseen. Jos eronnut puhuu vaan koko ajan menneestä suhteestaan ja on vielä itku herkässä, niin pakene kauas tai oikeastaan kerro kohteliaasti ettei kyseinen hlö ole vielä valmis uuteen suhteeseen, jollaista itse haet. Sellainen on ikävää, kun eroamassa olevat tai vastaeronneet haluavat sitä kainaloa, ymmärtäjää, tukea ja lohdukkeeksi seksiä. Itsekään en ymmärrä miksi vielä jakaa itseään tai hajottaa entisestään, jos on jo ihan rikki. Se on myös laastarina olevan ymmärrettävä ettei tuo hajalla oleva ihminen käy täysillä ja vasta eheänä hän ymmärtää, mitä haluaa, eikä se olekaan välttämättä heti se parisuhde, kun kuitenkin on edellisestä päässyt irti. Kaikista ihanteellistahan olisi, että jokainen kävisi surunsa läpi muita hyväksikäyttämättä, mutta kun kaikista ihmisistä ei ole kaikkeen.

Tajusin merkit vasta siinä vaiheessa, kun hän alkoi ottaa yhtäkkiä etäisyyttä ilman sen kummempaa selitystä, tai sitten jos jotain sanoikin, ei ollut johdonmukainen ja keksi selkeästi tekosyitä.

Kai niitä merkkejä oli sitten ne, että läheisyydestä ja tunteista hän ei halunnut puhua "oikeilla nimillä". Kuten alkuperäisessä viestissä sanoin, seksiä kyllä oli ja enimmäkseen hänen aloitteestaan. Minulla se vaatii aina tunneyhteyden kumppaniin, mutta hänelle se ei varmaan ollut niinkään pointti niissä hommissa. En nyt ala erittelemään ja perustelemaan sen tarkemmin, mutta sanotaan nyt vaikka näin, kun "oli saanut omansa".

Loppuaikoina käytiin keskustelua, että miten kumpanenkin toimii/toimisi, jos suhde päättyy. Hän sanoi aika suoraan, että järjestäisi ainakin fyysisen puolen kuntoon, eikä se eromainen olisi lopulta niin iso juttu hänelle. Omasta avioerostani on jo useampi vuosi aikaa, mutta hänellä se on vähän lähempänä. Ei nyt ihan tänä vuonna, mutta kuitenkin. Välillä hän ajatteli ääneen, että olisiko kuitenkin voinut jättää eroamatta exästään ja pitää perheen kasassa. Valitteli, ettei kukaan koskaan ole hänen kanssaan halunnut keskustella ja selvittää ongelmia puhumalla. Minun kanssa hän ei sitten joko halunnut tai osannut.

Eron ottaneella voi olla vauhti päällä, kun saa vapauden tunteen. Tai ainakin jos kokee olleensa sidottuna suhteessaan. Minä kelpasin hänelle alkuun hyvinkin kiihkeästi ja järjestinkin omalta puoleltani hänelle mahd. paljon aikaa, peruin vähemmän tärkeitä menojani jne. Hän taas perui meidän yhteisiä suunnitelmia, jos jotain kissanristiäisiä oli tarjolla. Menojalkaa siis vipatti. Jos minä olin jossakin reissussa vaikkapa viikonlopun ja hänellä oli tylsää, viestiä pukkasi ja puhelimessa oltiin. Kun hän puolestaan oli reissussa, ei juurikaan vastaillut viesteihin, eikä ollut minuun päin aktiivinen. Sitten taas kun oltiin yhdessä, oli kaikki aivan mahtavaa. Mikäpä siinä ollessa, kun kokee olevansa haluttu. Otin hänen jatkuvan kontrolloinninkin enemmän positiivisena. Mutta se olikin vain itsekkäitä tarkoituksia varten, eikä yhteisiä.

Lopulta alkoi etäisyyden otto ja hermoaminen jos mistä asioista. Aloin itsekin hermostua tilanteeseen ja päästelin sitten sammakoita suusta humalassa. Ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt olla vain hiljaa ja pitää kaikki asiat sisällä, etäisyyden ottaminen, jatkuva kontrollointi, hänen totuuksien laukominen esim. minun lapsista jne. En puollustele asiaa humalatilalla, mutta eipä nuista voinut muutenkaan puhua. Mielestäni hän yritti ärsyttää minua loppuajasta, että saisi tekosyyn viheltää pelin poikki. Ja taisi onnistuakkin siinä. Minä olen potenut syyllisyyttä kaikesta, mutta tajusin, että ei minun kuulu vastata, kuin omista sanomisista. Olen pyytänyt asiaa anteeksi ja halunnut sen selvittää. Hän ei ole tullut yhdessäkään asiassa puolitiehen vastaan ja pitää kaikkia sanomisiaan, pikku raivareitaan (mielestäni tyhjästä) jne. perusteltuina. Yhtään kertaa en ole hänen kuullut pyytävän yhtään mitään anteeksi.

Olimme tauolla jo kerran aikaisemmin ja siinäkin välissä kerkesi laastaroida itseään. Halusi palata yhteen, kun ei mukamas saanut ajatuksia minusta pois. Monesta lukijasta varmasti tuntuu, ettei hän olisi minua laastarina pitänyt, mutta itse olen koko ajan enemmän vakuuttunut siitä. Suhde alkoi muuttua vakavammaksi ja siihen alkoi liittyä pikkuhiljaa tulevaisuuden suunnitelmia. Hänellä taisi tulla aika vaihtaa laastaria. Ei muuta, kuin onnea matkaan!

Nuo ovat ihan höpönpöpöä nuo laastarijutut! Kukahan viisas senkin on keksinyt? Toiset vaan ovat epäkypsiä niin suhteessa kuin se loputtua, eivätkä aikuistu kai koskaan. Mitäpä tuota enää jälkeenpäin miettimään, antaa sellaisen mennä joka on menollaan. Ei sellainen ihminen pysty sitoutumaan, ainoastaan tuottamaan kipua toiselle. Hyvä kun pääsit eroon!

Suhteenne ei tainnut olla balanssissa, oli se sitten laastari tai ei.
Jos tunnepuoli on vahva molemminpuolin ja kemiat toimii, ei siinä ole venkoiluja, suhde katkolla-tilanteita.
Nainen taisi haikailla vielä aikaisempaa elämäänsä, että laastari taisit olla.
Mutta, ehkä niitä tunteitakaan ei niin paljoa ollut kuin aidossa rakkaussuhteessa on. Teillä kummallakaan.

Nyt ei ole tietenkään mikään hyvä olo, mutta kuten klassinen lause kuuluu, mikä ei tapa niin se vahvistaa.

Mikset puhu suoraan. haudot huolella loukkaantumisen tunnetta ja oletuksia. Vielä kun vähän keität soppaa ja jätät puhumatta ja haudot lisää, niin kyllä. Saat sen mitä haet. Mieti tarkkaan mitä haet ja miten. Omaa loukkaantumistasi vaalit enemmän kuin suhdetta.

Enää ei vain tunnu siltä, vaan myönsi itsekin, että olin laastari. Tai ei ole käsitellyt vanhoja juttuja (ajalta ennen minua) läpi. Toisaalta ei myöskään anna periksi niistä "tekosyistä", mikä johti tähän tilanteeseen. Mutta ehkäpä tämä oli sitten lopulta helpotus, kun sai edes jotain vastauksia. Onneksi ei ollut mitään riitaa tms. ja välit kunnossa, vaikkei missään yhteyksissä ollakaan enää.

Tarinan opetus itselle on se, että olla jatkossa tarkempana, ettei laastariksi ajaudu. Ehkä osaan nyt tulkita merkkejä paremmin. Toivottavasti tämä nyt ei johda mihinkään ylivarovaisuuteen, minkä toinen osapuoli tulkitsee sitoutumiskammona tms. Rakkaus vain teki minut sokeaksi, mutta etäisyys näkeväksi. Rakkauden tunteesta häntä kohtaan en ole vieläkään päässyt irti. Minä näen hänessä kuitenkin asioita ja tunteita, mitä hän yrittää peitellä. Myöntää itsekin sen ja sanoikin olevan minun edessä "aseeton" peittelemään niitä. Mutta päätöksensä on tehnyt ja pitää siitä kiinni. Kaikkien kannaltaan kuitenkin parempi, että selvittää oman avioeronsa ja jotain muitakin asioita selväksi.

Sen vain haluan vielä sanoa laastarin tarvitsijoille, että älkää sellaista valitko, joka haluaa suhteelta enemmän. Toki laastarisuhdekin voi muuttua "oikeaksi" suhteeksi, mutta jos toinen lähtökohtaisesti haluaa kumppanin ja parisuhteen, niin on vain typerää ja julmaa käyttää sellaista ihmistä hyväkseen. Pelimiehet/naiset on sitä varten, jos kaipaa vain läheisyyttä ilman mitään sitoomuksia.