Vaativa Ruustina

... mutta siltikään ei mene kaikki kuin Strömsössä. Voi jäädä leskeksi ja yleensä sitä jää, harvat yhtäaikaa kuolevat ja silloinpa on yksin.
Voi halvaantua osittain, ja silloin saattaa tarvita apua pienissä asioissa. Voi tulla dementia, jonka kaikkia syitä taudin puhkeamiseen ei tiedetä, ja tällöin muistin pettäessä menee moni asia pieleen.
Voi tulla silmien rappeumatauti ja kehno näkö saa arkitoimet heittämään häränpyllyä, kun ei näe vaikka kuinka haluaisi.
Kunta saattaa alkaa ykskaks säästämään hoivapalveluissa ja tällöinpä on turvauduttava yksityisen firman apuun jokikisessä eteen sattuvassa asiassa ja sehän maksaa.
Yksi varma tapa onkin, että muistaa säästää rahaa eläkepäiviä varten. Koska nykyisin kukaan ei halua auttaa ketään koskaan eikä ikinä, ei edes vanhempiaan tai sukulaisiaan, niin rahalla saa apua.
Mitä sairaampi tai vammautuneempi vanhana on, sen suuremmat on oltava säästöt, että saa sitten sitä apua ostettuna.
Kas, kun kaikki ei aina ole ittestä kiinni, vaikka kuinka olisi liikkunut, kuntoillut ja leuhkinut jaksamisilla ja osaamisella, niin yksi silmänräpäys, niin voi koko muki kaatua... on nimittäin nähty elävässä elämässä.
Ja tällöin on muiden apu kelvannut kummasti entiselle itseriittoiselle.

Ole aikuinen ja ymmärtäväinen vanhaa ihmistä kohtaan. Itsekkin olet joskus vanha.

piparminttuli kirjoitti:

Ole aikuinen ja ymmärtäväinen vanhaa ihmistä kohtaan. Itsekkin olet joskus vanha.

Vanha Ruustinna on itse myös ollut aikoinaan vaimo ja äiti.

Minkälainen äiti sellainen on ollut, joka vielä yli 80-vuotiaana teeskentelee, että on muka ongelmia, kun hyvin pystyy muistamaan poikansa puh.numeron ja on hoitajia vanhustentalossa 24/7?

Vaimonakaan ei varmaan kummoinen ole ollut, kun poikansa on - kaikesta päätellen - ollut omaa miestä tärkeämpi.

Jokainen meistä on joskus vanha, jokainen meistä on ollut lapsi. Ei se silti tarkoita, että kakarat saavat meluta porttikongeissa, ja vanhukset käskyttää heitä nuorempia sukulaisia tai näiden vaimoja.

piparminttuli kirjoitti:

Ole aikuinen ja ymmärtäväinen vanhaa ihmistä kohtaan. Itsekkin olet joskus vanha.

Käytössäännöt koskevat myös anoppia. Huonosti muita kohteleva saa syyttää itseään, jos häntä kartetaan.

piparminttuli kirjoitti:

Ole aikuinen ja ymmärtäväinen vanhaa ihmistä kohtaan. Itsekkin olet joskus vanha.

Korkea ikä ei oikeuta sivistymätöntä ja huonoa käytöstä. Nimimerkki "irrottakaalapsenne" on aivan oikeassa jättäessään anopin tiuskimiset noteeraamatta. Kunnes jonakin päivänä kuppi tulee yli ja hän lataa anopille täyslaidallisen päin näköä - sitähän anoppi kerjää.

Asenteesi on karu ja elämän yllätyksiä huomioimaton. Sydämetönkin. Jotenkin tuli ajatus, että olet suunnitellut elämäsi ja puolisosi elämän myös loppuun asti, mutta unohtanut inhimillisen tekijän.

Joku tuolla mainitsikin häränpyllyn. Se voi mullistaa elämän ihan hetkessä. Rahalla ei saa rakkautta, vaikka seteleitä syytäisi hoidostaan miten paljon tahansa, se ei auta, jos ei ole ketään, joka aidosti välittää.

Miten suhtaudut, jos siskosi ja veljesi tarvitsevat apua?

"Olen aika itsenäinen, miehenikin on. Emme nurku apua muilta. Tiedän jo nyt, että emme tule pyytämään apua siskoilta ja veljiltä. Mikä kumma paha tässä asenteessa on?"
-Ei pahaa sinänsä, jos ei kenenkään apua tarvitse, niin hyvä se vaan. Moni silti joutuu hakemaan apua sukulaisiltaan, jos omat rahat eivät riitä maksamaan yksityisen avun palkkaamista. Ja joka hätään ei aina voi olla tilaamassa yritykseltä palvelua.
-Kun vanhus raihnaistuu, niin tulee tilanteita arkielämässä paljonkin, että vapaaehtoinen apu on tarpeen. Miksi ei auttaisi omaa isää tai äitiään silloin tällöin tarvittaessa, jopa sisaruksiaan tai muuta sukulaista?
Lyydianlapsenlapsi puhui asiaa sydämettömyydestä ja rakkaudesta.
Rakkaus voi paljon, ja rakkaus on yksi elämän tärkeimmistä tarkoituksista.
Mitä merkitystä elämällä, jossa panttaa rakkauttaan ja jossa vain raha ja ns. itsenäisyys ratkaisee.
Rakkaus ja rakkauden teot ovat pelastaneet ihmiskunnan monelta tuholta. Jos ei edes lähimmäisiään halua palvella tai ottaa palvelua vastaan, niin ketä varten elämme? Pelkästäänkö vain itselle?

Lyydianlapsenlapsi kirjoitti:

Asenteesi on karu ja elämän yllätyksiä huomioimaton. Sydämetönkin. Jotenkin tuli ajatus, että olet suunnitellut elämäsi ja puolisosi elämän myös loppuun asti, mutta unohtanut inhimillisen tekijän.

Joku tuolla mainitsikin häränpyllyn. Se voi mullistaa elämän ihan hetkessä. Rahalla ei saa rakkautta, vaikka seteleitä syytäisi hoidostaan miten paljon tahansa, se ei auta, jos ei ole ketään, joka aidosti välittää.

Miten suhtaudut, jos siskosi ja veljesi tarvitsevat apua?

Lue lisää

Elämässä ei ole varaa hukata yhtäkään hetkeä. Tämä tarkoittaa minulle, ettei tarvitse viettää aikaa ihmisten kanssa, joista ei pidä, vaan panostaa niihin, joista pitää. Ihminen menee eläkkeelle samalla elämänasenteella kuin on siihen mennessä elänytkin. On hieman vanhempana ihan samanlainen kuin aikuisena. Todennäköisesti aktiivinen aikuinen on sitä myös paljon vanhempana. Ainakin antaa hyvää pohjaa.

Mitkä elämän yllätykset? Tarkoitatko sillä mahdollisesti elämän neg. puolia?

Ainoita elämän neg. puolia ovat sairaus ja kuolema, ja jokainen tässä tulee sairastumaan ja kuolemaan. Jokainen on ollut sairaalassa katsomassa lähiomaista, saattanut tätä hautaan, ollut ehkä mukana useassa perunkirjatilaisuudessa.

Jos ei ole henkisesti varautunut elämän neg. puoliin esim. tekemällä asiapapereita, hoitotestamentin ja muuttanut tilien oikeuksia, tulee puolison sairaus ja kuolema suurena yllätyksenä. Itse tiedän, että tulen vanhenemaan, mitä sairauksia suvussa on, ja miten perunkirjatilaisuudessa asiat hoidetaan.

Vanhempani ovat varautuneet tekemällä jo aikoja sitten hoitotestamentin jne, ja heiltä olenkin vuosikymmenien aikana saanut opit siitä, että elämään pitää varautua, mikä tarkoittaa, että päävastuu käytännön asioista pitää olla itsellä.

Mieheni vanhemmat ovat arvomaailmaltaan täysin erilaisia. He eivät liiku, lojuvat vain sohvalla, syövät paljon rasvaa ja sokeria sisältäviä ruokia, ja jos tulee ongelmia, on puhelimen pikavalinnoissa heti ekoina numeroina omat aikuiset lapset, pääosin mieheni. Uskon ja vannon, että mieheni vanhemmat elävät edelleen siinä herttaisessa, naiivissa uskossa, että mieheni tulee auttamaan heitä, vaikka ovat huutaneet, ja haukkuneet tätä vuosien ajan. No, ei tule tapahtumaan. Viimeinen soitto heiltä jäi viimeiseksi, johon vastaamme. 40 vuotta huutamista riittää - jopa minun kiltille miehelleni.

Tiedän sen, että siskoni ja veljeni eivät tule pyytämään itselleen apua, koska he eivät ole koskaan aiemminkaan pyytäneet minulta ja mieheltäni yhtään mitään liittomme aikana. Nyt on todella vaikeaa kuvitella, että he yhtäkkiä 88-vuotiaina soittaisivat, että tulisitko tänne ja tekisit tätä ja tätä, koska se olisi heiltä aivan uutta käytöstä, mutta ehkä sekin pv vielä tulee. En sulje heitä ulos.

Tiedän siis jo kenen soittoon vastaan, ja kenen en.

Mieheni sisko ja veli ovat saaneet meidän huomiota ja aikaa ihan riittävästi miehen vanhemmat. He ovat jo saaneet osuutensa. Jos olisivat käyttäytyneet paremmin, olisi apua ollut tarjolla silloin kun sitä eniten kaipaavat, vanhuksena. Emme aio lopunelämäämme olla ilmaisena orjana ja henkisenä tukena. Ei se ole miniän rooli. Eikä aikuisen lapsen. Vastuu pitää olla itsellä.

Kun jätimme nämä miehen lähisukulaiset ulos elämästämme, poistuvat ongelmatkin. Ne lahjat, ruokakorit ja ravintolatarjoomukset, jotka olisimme ennen antaneet mieheni sisaruksille ja vanhemmille, siirtyvät nyt minun sukuni puolelle. Vanhempani vaan tulevat saamaan loppuaikana tupla-annoksen, jouluna, ja muina pyhinä, ja tarvittaessa ihan arkena.

IsotKuviotValmiiksi kirjoitti:

Elämässä ei ole varaa hukata yhtäkään hetkeä. Tämä tarkoittaa minulle, ettei tarvitse viettää aikaa ihmisten kanssa, joista ei pidä, vaan panostaa niihin, joista pitää. Ihminen menee eläkkeelle samalla elämänasenteella kuin on siihen mennessä elänytkin. On hieman vanhempana ihan samanlainen kuin aikuisena. Todennäköisesti aktiivinen aikuinen on sitä myös paljon vanhempana. Ainakin antaa hyvää pohjaa.

Mitkä elämän yllätykset? Tarkoitatko sillä mahdollisesti elämän neg. puolia?

Ainoita elämän neg. puolia ovat sairaus ja kuolema, ja jokainen tässä tulee sairastumaan ja kuolemaan. Jokainen on ollut sairaalassa katsomassa lähiomaista, saattanut tätä hautaan, ollut ehkä mukana useassa perunkirjatilaisuudessa.

Jos ei ole henkisesti varautunut elämän neg. puoliin esim. tekemällä asiapapereita, hoitotestamentin ja muuttanut tilien oikeuksia, tulee puolison sairaus ja kuolema suurena yllätyksenä. Itse tiedän, että tulen vanhenemaan, mitä sairauksia suvussa on, ja miten perunkirjatilaisuudessa asiat hoidetaan.

Vanhempani ovat varautuneet tekemällä jo aikoja sitten hoitotestamentin jne, ja heiltä olenkin vuosikymmenien aikana saanut opit siitä, että elämään pitää varautua, mikä tarkoittaa, että päävastuu käytännön asioista pitää olla itsellä.

Mieheni vanhemmat ovat arvomaailmaltaan täysin erilaisia. He eivät liiku, lojuvat vain sohvalla, syövät paljon rasvaa ja sokeria sisältäviä ruokia, ja jos tulee ongelmia, on puhelimen pikavalinnoissa heti ekoina numeroina omat aikuiset lapset, pääosin mieheni. Uskon ja vannon, että mieheni vanhemmat elävät edelleen siinä herttaisessa, naiivissa uskossa, että mieheni tulee auttamaan heitä, vaikka ovat huutaneet, ja haukkuneet tätä vuosien ajan. No, ei tule tapahtumaan. Viimeinen soitto heiltä jäi viimeiseksi, johon vastaamme. 40 vuotta huutamista riittää - jopa minun kiltille miehelleni.

Tiedän sen, että siskoni ja veljeni eivät tule pyytämään itselleen apua, koska he eivät ole koskaan aiemminkaan pyytäneet minulta ja mieheltäni yhtään mitään liittomme aikana. Nyt on todella vaikeaa kuvitella, että he yhtäkkiä 88-vuotiaina soittaisivat, että tulisitko tänne ja tekisit tätä ja tätä, koska se olisi heiltä aivan uutta käytöstä, mutta ehkä sekin pv vielä tulee. En sulje heitä ulos.

Tiedän siis jo kenen soittoon vastaan, ja kenen en.

Mieheni sisko ja veli ovat saaneet meidän huomiota ja aikaa ihan riittävästi miehen vanhemmat. He ovat jo saaneet osuutensa. Jos olisivat käyttäytyneet paremmin, olisi apua ollut tarjolla silloin kun sitä eniten kaipaavat, vanhuksena. Emme aio lopunelämäämme olla ilmaisena orjana ja henkisenä tukena. Ei se ole miniän rooli. Eikä aikuisen lapsen. Vastuu pitää olla itsellä.

Kun jätimme nämä miehen lähisukulaiset ulos elämästämme, poistuvat ongelmatkin. Ne lahjat, ruokakorit ja ravintolatarjoomukset, jotka olisimme ennen antaneet mieheni sisaruksille ja vanhemmille, siirtyvät nyt minun sukuni puolelle. Vanhempani vaan tulevat saamaan loppuaikana tupla-annoksen, jouluna, ja muina pyhinä, ja tarvittaessa ihan arkena.

Lue lisää

Miehesi on ilmeisesti vihtori, joka antaa sinun määräillä kaikesta. Surullista.

Tähän kommenttiisi ei ole muuta lisättävää, kuin se, että olet todella sairas ja pimeä persoonallisuushäiriöinen. Siinä valossa ajateltuna miehesi suku on onnekas, jos et ole yhteyksissä ollenkaan. Tuskin kukaan ihan kahelia lähipiiriinsä haluaa. Saati apua kylmältä kapakalalta.

Jäin miettimään, että jos joskus ajan myötä mieleesi pilkahtaisi joku inhimillinen pilkahdus, niin osaisitko tunnistaakaan sitä?

Lyydianlapsenlapsi kirjoitti:

Miehesi on ilmeisesti vihtori, joka antaa sinun määräillä kaikesta. Surullista.

Tähän kommenttiisi ei ole muuta lisättävää, kuin se, että olet todella sairas ja pimeä persoonallisuushäiriöinen. Siinä valossa ajateltuna miehesi suku on onnekas, jos et ole yhteyksissä ollenkaan. Tuskin kukaan ihan kahelia lähipiiriinsä haluaa. Saati apua kylmältä kapakalalta.

Jäin miettimään, että jos joskus ajan myötä mieleesi pilkahtaisi joku inhimillinen pilkahdus, niin osaisitko tunnistaakaan sitä?

Lue lisää

On vapauttavaa, kun mies näkee ja minä vihdoin näen, minkälainen tilanne on ollut, ja minkälaiseksi se voisi pahimmillaan kehittyä, jos sallisimme. Pitkästä aikaa on helpottunut olo, kun suuret linjat on kunnossa ja nämä pienet häiriötekijät on siivottu pois.

Voimme keskittyä siihen, mitä itse haluamme tehdä.

Mieheni on ollut itsenäinen jo vuosia ennen kuin tapasimme, siksi tunnistinkin hänessä sielunkumppanin.

Luja luonne on suuri vaara niille, jotka ovat tottuneet tekemään aina kuten äiti ja isi sanoo. He eivät luota omiin kykyihinsä, ennen kuin suunnitelma on punnittu, neuvoteltu ja juteltu kunnolla äidin ja isin kanssa.

Sitten kun äitiä ja isiä ei enää ole, niin miten tällaiset sitten pärjäävät? Veikkaan, että jatkavat samaa käytösmallia omassa elämässä (jos heillä sellaista koskaan on ollut) ja pyrkivät syyllistämään lapsiaan ja hallitsemaan miniää ja vävyä.

Meidän kohdalla taktiikkansa epäonnistui lopullisesti, eivät vain tiedä sitä vielä:)

t: vaimo ensin, ystävänsä aina, miniä ei enää koskaan.

Luja luonne ja itsenäisyys ei tarkoita sitä että ei olisi inhimmillinen. Ne sinä valitettavasti sotket. Vaikka tekisi mitä aina voi tulla yllätyksiä ja niitähän se elämä antaa kuitenkin. Se nyt vain on niin että elämää ei pysty säätämään etukäteen ei vaikka kuinka yrittäisi. Ja totuus on myös se että ihminen muuttuu ajan myötä koko ajan. Ja jos/kun tulee sairautta niin muuttuu vielä enemmän.

Mitä miehesi on sanonut kun olet jutellut hänelle?

Anoppisi ei voi olla TÄYSIN TERVE, jos hänellä on harhaluuloja, että hänet aiotaan myrkyttää. Pelko näyttää hänellä olevan keskeinen tekijä, ilmeisen patologinen, koskapa ikää on paljon.
Teidän tehtävänne on ymmärtää terveellä järjellä häntä, ja TEIDÄN tehtävänne on laittaa oikeisiin mittasuhteisiin se, milloin teillä on aikaa henkilökohtaisesti lähteä ulkoiluttamaan häntä.
Itse en tuomitsisi anoppia hänen tarpeestaan saada ulkoiluseuraa, olen sitä mieltä, että 88-vuotias tarvitsee ulkoiluttajan... kaatui tai ei. Ja saattaakin kaatua helposti syysliukkailla.
MUTTA voisitte kai järjestää niin, että itse kävisitte kerran/pari viikossa ulkoiluttamassa, ja joku muu pikkurahalla ostettu tai vapaaehtoinen ulkoiluttaisi vanhusta muina aikoina.
Jokainen ihminen, ne saidat ja itsekkäätkin tarvitsevat ihmistä rinnallee. Saituus ja itsekkyys vain pahenevat yksinäisyydestä. Vanhuksen yksinäisyys on todella traagista, kuoleman ja menetyksen pelko yhdistettynä yksinäisyyden tyhjyyteen tekisivät kenet vain oudoksi. Jopa ne herttaiset ja anteliaat mummitkin menisivät sekaisin, jos olisivat liikaa yksin.
Ja käsi sydämelle, meistä jokainen tykkää lenkkeillä sekä ulkoilla kaverin kanssa, joten ruustinnan toivomus ei sinänsä kovin kummoinen ja mahdoton ole.

Tärkeää kirjoitti:

Mitä miehesi on sanonut kun olet jutellut hänelle?

Miehen mielestä pitää tottakai auttaa omaa äitä, mikäs siinä kun aikaa on kumminkin. Mutta kun se ruustinan luona hyppääminen ja ulkoiluttaminen alkaa oleen 3-5 kertaa päivässä puhelimella soittamiset päälle niin kyllä se alkaa tympäseen kun ruustinalla on vähän liikaa sitä energiaa. Toivoisin, että ruustina hankkisi jonku harrastuksen jossain vaikka työväenopistossa itselleen jossa saisi kokopäivän touhuta jotain niin ei tarvitisi miehen olla enemmän ruustinan luona kuin minun.

Kerroit, että anoppi asuu vanhustentalossa. Kannattaisi puhua hoitajille, missä mättää, jos ihminen soittelee yhtenään. Ja jokainen tajuaa, että viisi kertaa päivässä 88 -vuotiaan ulkoiluttaminen on rasittymisen vuoksi lopetettava. Olisiko taustalla muistihäiriötä, ettei vanhus kertakaikkiaan muista ulkoilleensa jo useita kertoja päivässä.
Terve ihminen ei häiriköi.
Erittäin harvoin lähes yhdeksänkymppinen on niin vireä, että jaksaisi harrastaa työväenopistossa jotain. Hoitohenkilökunnan kanssa keskustelu, millä voisi vanhuksen päivän täyttää, ettei häiriköisi jatkuvilla puhelinsoitoilla.

Kun näitä viestejä lukee niin yhä varmempi mielikuva tulee siitä että kirjoittaja on kateellinen siitä että mies antaa aikaa äidilleen sen sijaan kun voisi passata häntä sen ajan. Toivonpa hartaasti ettet ikinä itse joudu "ruustinnan" tilaan. Anna hyvä ihminen sen miehen hoitaa äitiään niin paljon kuin haluaa. Lakkaa olemasta itsekäs narttu, ei se ole sinulta pois jos hän äidistään huolehtii. Ajattele mieluummin niin että hyvä kun käy hoitamassa vaikka 10 kertaa päivään. Toinen vaihtoehto on että hän ottaa äidin asumaan luokseen jotta voi hoitaa häntä ympärivuorokauden ja sinäkin voit siihen osallistua. Olet aikamoinen kapistus totta tosiaan.

465312 kirjoitti:

Kun näitä viestejä lukee niin yhä varmempi mielikuva tulee siitä että kirjoittaja on kateellinen siitä että mies antaa aikaa äidilleen sen sijaan kun voisi passata häntä sen ajan. Toivonpa hartaasti ettet ikinä itse joudu "ruustinnan" tilaan. Anna hyvä ihminen sen miehen hoitaa äitiään niin paljon kuin haluaa. Lakkaa olemasta itsekäs narttu, ei se ole sinulta pois jos hän äidistään huolehtii. Ajattele mieluummin niin että hyvä kun käy hoitamassa vaikka 10 kertaa päivään. Toinen vaihtoehto on että hän ottaa äidin asumaan luokseen jotta voi hoitaa häntä ympärivuorokauden ja sinäkin voit siihen osallistua. Olet aikamoinen kapistus totta tosiaan.

Lue lisää

Sinulla 465312 on ilmeisesti mielessä idealistinen kuva jostain vanhasta, heiveröisestä mummosta, joka istuu yksin kiikkustuolissa vanhainkodissa, hylättynä, ja soittelee hädissään pojalleen monta kertaa päivässä, ja jonka paha vaimo koettaa kaikin keinoin estää miestään menemästä vanhan äitinsä luo.

Me muut miniät tuemme Tympäsee:tä tämän ongelmissa.

Minä näen nimmarin Tympäsee ihan eri valossa kuin sinä. Näen Vanhan Ruustinnankin juuri sellaisena kuin Vanha Ruustinna on: ilkeä, pahansuopa nainen, joka häiriköi muita.

Tympäsee on upea nainen. Hänellä on se valtavan suuri etu puolellaan, että hän ei ole yksin tässä elämässä. Hänellä on monia kohtalotovereita verkossa.

Hän ei ole ainoa, joka on nähnyt, tavannut, kuunnellut ja taas kuunnellut Vanhaa Ruustinnaa, me muutkin olemme nähneet ja kokeneet sellaisia.

Joidenkin anoppien Vanha Ruustinna-vaihe vaan kytkeytyy päälle jo vuosikymmeniä ennen eläkeikää, joillakin äitiysaikana, joillakin myöhemmin, mutta tulevaisuudessa se kuitenkin siintää. Siltä voi ja saa välttyä, kukin keinojensa mukaan.

Ei ole mitään velvollisuutta auttaa ilkeää, pahansuopaa ihmistä.

465312 kirjoitti:

Kun näitä viestejä lukee niin yhä varmempi mielikuva tulee siitä että kirjoittaja on kateellinen siitä että mies antaa aikaa äidilleen sen sijaan kun voisi passata häntä sen ajan. Toivonpa hartaasti ettet ikinä itse joudu "ruustinnan" tilaan. Anna hyvä ihminen sen miehen hoitaa äitiään niin paljon kuin haluaa. Lakkaa olemasta itsekäs narttu, ei se ole sinulta pois jos hän äidistään huolehtii. Ajattele mieluummin niin että hyvä kun käy hoitamassa vaikka 10 kertaa päivään. Toinen vaihtoehto on että hän ottaa äidin asumaan luokseen jotta voi hoitaa häntä ympärivuorokauden ja sinäkin voit siihen osallistua. Olet aikamoinen kapistus totta tosiaan.

Lue lisää

Kirjoittaja on joutunut avioliittoon, jossa anoppi roikkuu kolmantena pyöränä. Sairas kuvio.
Otan osaa!

Samaa mieltä kuin "keskustelua2".
Äiti ei anna pojalle oikeutta kasvaa aikuiseksi. Aukaisisiko perheterapia pojan silmät?

Taitaa olla niin, että lapset menee hautaan jo ennen äitiänsä koska äiti on terve fyysisesti ja lapset jotka ovat jo 60 ovat jokainen jo jotain sairauksia saaneet mikä on tuossa iässä jo aika normaalia. Eli ruustina menee heittämällä yli 100 vuotiaaksi ja pian saammekin lukea, että maailman vanhin ihminen löytyy suomesta tällä kertaa.

Olen sanonut miehelle tuosta äidin luona hyppäämisestä ja sain mieheni jopa olemaan kokonaisen päivän pois äitinsä luota, mutta ruustinapa soitteli ja valitti, että on niin yksinäistä ja yleensä kyllä jo soittelee yksinäisyyttään jos ei ruustinan luona olla käyty muutamaan tuntiin ja ruustina saattaa mennä jopa naapuriin valittaan, että poika ei käy koskaan jos poika on ollut siis muutamanaan tunnin käymättä.

Niin ja kysehän ei ole pelkästään miehestäni vaan ruustinalle pitää seuraa myös muutkin lapset ja toinen poika joten tässä on nyt joku hieman pielessä ruustinan kohdalla ja pahasti. Ruustinan toinen poika on vielä pahemmin läheisriippuvainen on tulossa äitiinsä aika pahasti. Siinä vasta mammanpoika onkin.

tympäsee kirjoitti:

Taitaa olla niin, että lapset menee hautaan jo ennen äitiänsä koska äiti on terve fyysisesti ja lapset jotka ovat jo 60 ovat jokainen jo jotain sairauksia saaneet mikä on tuossa iässä jo aika normaalia. Eli ruustina menee heittämällä yli 100 vuotiaaksi ja pian saammekin lukea, että maailman vanhin ihminen löytyy suomesta tällä kertaa.

Olen sanonut miehelle tuosta äidin luona hyppäämisestä ja sain mieheni jopa olemaan kokonaisen päivän pois äitinsä luota, mutta ruustinapa soitteli ja valitti, että on niin yksinäistä ja yleensä kyllä jo soittelee yksinäisyyttään jos ei ruustinan luona olla käyty muutamaan tuntiin ja ruustina saattaa mennä jopa naapuriin valittaan, että poika ei käy koskaan jos poika on ollut siis muutamanaan tunnin käymättä.

Niin ja kysehän ei ole pelkästään miehestäni vaan ruustinalle pitää seuraa myös muutkin lapset ja toinen poika joten tässä on nyt joku hieman pielessä ruustinan kohdalla ja pahasti. Ruustinan toinen poika on vielä pahemmin läheisriippuvainen on tulossa äitiinsä aika pahasti. Siinä vasta mammanpoika onkin.

Lue lisää

Tilanne on tosiaan teillä kehittynyt aika pahaksi. Hyvä että sait hänet hiukan tajuamaan, edes vähäksi aikaa.

Meillä liiton alkuvuosina oli yhtä h-tiä kun miehen vanhemmat oman yrityksensä varjolla vaativat miestä tekemään palkatta töitä. Kiltti kun oli, kulki siellä monta vuotta oman työvuoronsa tai pienen päikkärin jälkeen. Soittivat usein edellisenä iltana, joskus 21 aikaan, ja antoivat vaan käskyn, että huomenna olisi taas töitä.
Jos ei mennyt, niin sitten tuli huutoa linjaa pitkin. Jos meni, huudettiin työstressit paikan päällä miehelle. Monta kertaa olin mukana, sain siinä huudot minäkin. Sitten anoppi huusi peräjälkeen puhelimessa, että meille ei sitten tarvitse tulla. Klik.

Mikä autuus se olikaan, kun ei 3 kk tarvinnut kuunnella huutoa, ja olla mukana yhden aloittamissa riidoissa. Vierailukieltoja toistettiin useampi kerta vuodessa.

Päästiin tästä kierteestä eroon vasta kun yritys lakkautettiin. Ehkä olisi pinna loppunut muuten meiltäkin, ja päästy tilanteesta eroon ilman periaatteessa tapahtunutta konkkaa.

Nyt ovat molemmat eläkkeellä, ja on soiteltu pääosin autonhuoltojutuissa. Appi ei osaa viedä omaansa huoltoon tai katsastukseen, ilman että soittaa poikaansa paikalle. Tarjoaa sentään kahvipullat.

Ehkä kerran-pari 5 vuodessa ovat käyneet yhdessä jäkisottelussa, eli se yhteinen isä-poika aika on ollut todella olematonta, ja painottunut vaan siihen, miten isä hyötyy pojastaan eniten.

Tähän tuli tosin iso muutos, kun anoppi sanoi taas - tapojensa mukaan - liikaa, ja meiltä loppui vihdoinkin se ymmärrys.

Nyt emme pidä enää mitään yhteyttä. Taustalla vaikutti tässä päätöksessä vuosien keskustelut miehen kanssa, opastus, kuunteleminen, ja useampi satunnainen kova riita, mitkä ovat johtaneet meitä eteenpäin ja auttaneet tajuamaan, että tätä sairasta äiti-isä-poika-miniä-kuviota emme halua enää jatkaa.

Se oma aika ja tila on vain otettava, vaikka sitten tapeltaisiin joka päivä ja huudettaisiin. Keskustella pitää. Toistuvasti, kun on sille hyvä aika, että aikooko tehdä noin joka ainoa pv elämänsä loppuun asti?

tympäsee kirjoitti:

Taitaa olla niin, että lapset menee hautaan jo ennen äitiänsä koska äiti on terve fyysisesti ja lapset jotka ovat jo 60 ovat jokainen jo jotain sairauksia saaneet mikä on tuossa iässä jo aika normaalia. Eli ruustina menee heittämällä yli 100 vuotiaaksi ja pian saammekin lukea, että maailman vanhin ihminen löytyy suomesta tällä kertaa.

Olen sanonut miehelle tuosta äidin luona hyppäämisestä ja sain mieheni jopa olemaan kokonaisen päivän pois äitinsä luota, mutta ruustinapa soitteli ja valitti, että on niin yksinäistä ja yleensä kyllä jo soittelee yksinäisyyttään jos ei ruustinan luona olla käyty muutamaan tuntiin ja ruustina saattaa mennä jopa naapuriin valittaan, että poika ei käy koskaan jos poika on ollut siis muutamanaan tunnin käymättä.

Niin ja kysehän ei ole pelkästään miehestäni vaan ruustinalle pitää seuraa myös muutkin lapset ja toinen poika joten tässä on nyt joku hieman pielessä ruustinan kohdalla ja pahasti. Ruustinan toinen poika on vielä pahemmin läheisriippuvainen on tulossa äitiinsä aika pahasti. Siinä vasta mammanpoika onkin.

Lue lisää

"... ruustina saattaa mennä jopa naapuriin valittaan, että poika ei käy koskaan jos poika on ollut siis muutamanaan tunnin käymättä."
Hyvänen aika! Anoppisihan on muistisairas selvästi! Onko tehty muistitestejä?

Marga-Reeta kirjoitti:

"... ruustina saattaa mennä jopa naapuriin valittaan, että poika ei käy koskaan jos poika on ollut siis muutamanaan tunnin käymättä."
Hyvänen aika! Anoppisihan on muistisairas selvästi! Onko tehty muistitestejä?

Lue lisää

Se on vain ruustinan tyyli, ottaa marttyyrin asema ja liioitella jos ei heti ole poika siellä silloin kun hän haluaa niin sitten mennään muille valittaan SUURESTI LIIOITELLEN.

Mustikin pelaa täydellisesti, muistaa melkein jokaisen pikkuasiankin jopa lpsuudestaan. Oikeasti suurin syy tietenkin on miehessäni kun on sellainen tossunalla oleva, mutta oikeasti ruustinalla on vahva ote pokiinsa en tiedä mikä se on, mutta jokin outo ote ja ruustina on ollut alkuaikoina varsinkin sairaaloisen mustasukkainen meille vaimoille kun pojat meidät otti. Sellaista juttua riittäisi kyllä kerrottavaksi, että toista tuollaista anoppia tuskin suomesta löytyy, mutta jätän ne nyt tällä kertaa kertomatta koska taitaa joku ehkä jo tunnistaakin kyseisen ruustina on se sen verran erikoinen tapaus.

Marga-Reeta kirjoitti:

"... ruustina saattaa mennä jopa naapuriin valittaan, että poika ei käy koskaan jos poika on ollut siis muutamanaan tunnin käymättä."
Hyvänen aika! Anoppisihan on muistisairas selvästi! Onko tehty muistitestejä?

Lue lisää

Valittaa, vaikka poika on juuri käynyt!
Seuraavalla kerralla, kun niin tapahtuu, sano päättäväisesti, että mummu viedään nyt muistitesteihin. Ilman mukinoita, NYT.
Mummu pantava ruotuun, hän ei saa käyttää ikäänsä lyömäaseena.
Minulla oli kauan sitten sukulainen, joka 20 v. valitteli, ettei muista kenenkään nimiä, ja "ollaankos me aikaisemmin tavattu, minulla tuo muisti on ruvennut huononemaan". Silloin ei tällaisia muistitestejä vielä harrastettu, joten jouduimme vain kuuntelemaan sitä samaa vuodesta toiseen. Ei hänellä muistissa mitään vikaa ollut, kun piti toimittaa asioita tai ottaa osaa keskusteluun.
Joillakin on vain keppihevosensa.

Kyllä vaimolle kuuluu missä miehensä kulkee.

Henkistä tukea sinulle nimmari "Tympäsee".

Oi joi , minä en vielä tuota tajuu , kun olen vasta -8 , N kymppinen , enkä ossaa sanoo avioliitostakaan -juuri mitään , kun olin naimisissa vain 57 -vuotta , -
Kun rakas vaimoni sairastui ja lähti , olin puoli
vuotta mustassa putkessa , ja sitten tuli tiellä sipsakka täti kysymään , että miksi kävelet yksin ja -herrajestas , missä vaimosi on ? Hän oli tanssilavalta vanha tuttu , koska harrastimme ,vaimon kanssa lavatanssia , mm, -
kerroin , ja lopulta hän lähti tanssipariksi tanssiseuraan , käymme kuntosalilla , ongelmana on , etten enää jaksa nostaa kuin 120 kiloo maastavetoo , mutta vielä nuo nuoremmat nostajat on suvainneet tervehtiä ,
Tuo neito , mun ystävä , on salilla mukana , ja käy laitteita läpi siinä kuin minäkin , meillä on hupina se, että aina tulee salille väkee, jotka tulee kyynärpäähän kiinni , ja yrittää viedä Vanhuksen vessaan pytylle , sitten ne loukaantuu , kun nostan sen 120 kiloo ilmaan , ja väittää , että oon dementoitunut , kun en usko hoitotarpeita ,vaan että on täysin sopimatonta ja luonnonvastaista , että liehuu kuin nuorimies, tai siis -tyttö ,
Käymme tansseissa , ja lavatanssiopetuksessa joka viikko , siellä ei ole yhtään ruttuilmeistä tanssijaa , ja kaikki on jotenkin niin sutjakan tuntusia , Niin että raahatkaa ne , mistä puhutte , tanssimaan ,

avioliitosta kirjoitti:

Kyllä vaimolle kuuluu missä miehensä kulkee.

Henkistä tukea sinulle nimmari "Tympäsee".

No ei kuulu. Riittää kun kertoo minne menee. Ei hän ole mikään lapsi jonka täytyy kysyä vaimolta lupa saako mennä ja minne. Huh.huh. En kyllä haluaisi elämänkumppania jolta pitäisi kysyä lupa menemisiini. Aikuinen ihminen menee sinne minne haluaa eikä puoliso voi sitä määrätä muuten. Aikuisilla ihmisillä riittää kun kertoo minne menee ja milloin ehkä tulee kotiin jotta ei tarvitte olla huolissaan.

Jotenkin täällä tämä keskustelu on kummallista. Ensin haukutaan "ruustinnaa" sitten hänen poikaansa ja sitten yleensäkkin anopit ja apet.

Miksi puolisot puuttuu toisten perhe-elämään. Onko ne teidän miehet niin saamattomia että eivät osaa itse pitää huolta omista asioistaan vaan antavat vaimojen puuttua asioihinsa. Valitetavasti näiden kirjoittajien ajatusmaailmaa en voi ymmärtää mitenkään.

Se onkin aika erikoista, että kun se ruustina ei kuulemma edes puhu muka paljon mitään, että miksi siellä sitten ollaan? Eli minulle on annettu ymmärtää, että ruustina on yleensä puhumatta, no jonku yhden sanasen voi sanoa, mutta siinä ollaan lähinnä vain hiljaa ja muut yleensä puhuu.

En minä sinne mene, aikoinani kävin, mutta se riitti, ei me tulla toimeen, vaikka ei edes puhuttais koska toistemme läsnäolo on jo liian kiusallista. Ruustinalla oli ainakin ennen se vika, että epäili kaikkea ja kaikkia, että kaikilla on joku tarkoitus hyväksikäyttää häntä tai hänen poikiaan tai kärkkyä hänen omaisuutta yms. Jopa juttelu oli muka utelua ja tietojen onkimista joten ruustina sanoikin miehelleni, että kaikkea ei saa puhua muille koska muut haluavat vain udella tietoa jne. Rasittavaa tuollainen.

Edelleenkin ruustina epäilee, että joku/jotku tai yleensäkin kaikki ihmiset ovat vain hänen omaisuutensa perään (jota ei edes pahemmin ole) tai haluavat vain käyttää hyväkseen hänen lapsiaan. Tulee vähän mielee, että epäilee ja haukkuu muita juuri niistä asioista millainen itse on.

Ehkä olet vastannutkin jo edellä, mutta miten miehesi perustelee käyntejään?

Onko teillä kahdella mitään yhteistä aikaa? Käytteko lomalla yhdessä jossain?

vaikeapaikka kirjoitti:

Ehkä olet vastannutkin jo edellä, mutta miten miehesi perustelee käyntejään?

Onko teillä kahdella mitään yhteistä aikaa? Käytteko lomalla yhdessä jossain?

Yhdessä ollaan ja asutaan tietenkin, mutta mies tuntuu viettävän silti päivässä enemmän aikaa äitinsä luona kuin minun. Mies perustelee kaiken äitinsä luona olemisen, että pitäähän sitä vanhaa äitiään auttaa. Joskus olenkin sanonut, että olisiko parempi, että muuttaisit äitisi luo sinnen vanhustetaloihin, tänne sitä ei voi ottaa eikä se se edes mahtuisi pieneen kahden hengen kaupunkikaksioon tai mahtuisi, mutta ahdasta tulisi kun muutenkin anoppi ja minä tarvitsemme tilaa toistemme väliin ISOSTI.

Hieman henk.koht kysymyksiä...

Kauanko olette olleet yhdessä ja kuinka kauan tätä mies-äiti-juttua on jatkunut? Kenen asunto on? Pesetkö tämän pyykkejä tai teet ruoan valmiiksi, kun mies on
äitinsä luona?

Anteeksi, mutta tuntuu, että miehesi ei oikein tunnu käsittävän, mitä naisen kanssa asuminen tarkoittaa... Tuntuu todella oudolta ja vääristyneeltä, että 60 mies haluaa viettää joka pv monta tuntia äitinsä kanssa. Ymmärrän, että voisi käydä kerran viikossa, mutta joka ainoa pv?

Radikaalimpi minä voisi ehdottaa: ehkä tolle voisi laittaa matkalaukun eteiseen, ja sanoa, kun tulee äidiltään, että kokeilee asumista jossain muualla sitten.

Jotenkin tyyppi pitäisi saada hereille. Oletko ajatellut, jaksatko sinä katsoa tuollaista käytöstä vielä mahd. 10 vuotta? Minkälainen liittonne on 10 v päästä?

Näen vaan niin monta hukattua mahdollisuutta ja olette jo nyt kasvaneet erillenne..

Outoakäytöstä kirjoitti:

Hieman henk.koht kysymyksiä...

Kauanko olette olleet yhdessä ja kuinka kauan tätä mies-äiti-juttua on jatkunut? Kenen asunto on? Pesetkö tämän pyykkejä tai teet ruoan valmiiksi, kun mies on
äitinsä luona?

Anteeksi, mutta tuntuu, että miehesi ei oikein tunnu käsittävän, mitä naisen kanssa asuminen tarkoittaa... Tuntuu todella oudolta ja vääristyneeltä, että 60 mies haluaa viettää joka pv monta tuntia äitinsä kanssa. Ymmärrän, että voisi käydä kerran viikossa, mutta joka ainoa pv?

Radikaalimpi minä voisi ehdottaa: ehkä tolle voisi laittaa matkalaukun eteiseen, ja sanoa, kun tulee äidiltään, että kokeilee asumista jossain muualla sitten.

Jotenkin tyyppi pitäisi saada hereille. Oletko ajatellut, jaksatko sinä katsoa tuollaista käytöstä vielä mahd. 10 vuotta? Minkälainen liittonne on 10 v päästä?

Näen vaan niin monta hukattua mahdollisuutta ja olette jo nyt kasvaneet erillenne..

Lue lisää

Kun on jo lähes 30 vuotta yhdessä oltu naimisissa ei sitä enää tässä vaiheessa anopin takia huvittaisi eroa ottaa kun näin pitkälle päästy ruustinan oikkuiluista huolimatta. Asuntokin on yhteinen omistus, lapset maailmalla, joten olisi se vaan melko noloa nyt sitten anopin takia kaikki päättää kun muuten menee hyvin eli muita ongelmia ei ole kuin ruustina ja tämän jatkuva seurankipeys.

Millainen on oma suhteesi miehesi äitiin eli "Ruustinnaan"? Kävikö miehesi usein äitinsä luona, kun oli vielä työelämässä? Onko tämä vanhustentalo, jossa anoppi asustelee, kaukana?
Jos 60 -ikäinen mies viettää aikaansa enemmän vanhustentalon liepeillä, kuin kotonaan, niin jostain suuremmasta ongelmasta se kertoo.
Oletko varma, että mies todella on äitinsä luona, vai viettääkö hän osan ajastaan ihan muualla paikassa, jota ei ole sinulle kerrottu.
Äidin luona käyntihän voi olla pelkkää kulissia, jonka takana puuhataan ihan muuta kuin on näytetty.

Aika rankka kosto vanhukselle, tuntuu pahalta.

Oma anoppini oli pojalleen samanlainen ei välittänyt miehestäni aikaisemmin juuri lainkaan vaan "palvoi" enemmän muita lapsiaan ja omaa miestäni piti vähempiarvoisena lapsena, kyllä äiti voi eriarvioida lapisaan niinkin häiriintyneitä äitejä tosiaan on, että pitävät toisia lapsia alempiarvoisena kuin toisia. Silti mieheni on juuri se joka eniten äitistään nyt huolehtii, mutta minkäs voi kun mieheni on liian "nössö" ja hyväsydäminen eikä usko minua kun olen kieltänyt ruustinan jatkuvan hyysäämisen.

Anoppini on kylmäsydäminen, itsekäs ja jollain voimalla saa silti mieheni tekemään juuri mitä hän haluaa. En ole kellään ihmisellä edes nähnyt niin kylmiä ja tunteettomia silmiä koskaan kuin anopillani, ihan puistattaa.

Marga-Reeta kirjoitti:

Aika rankka kosto vanhukselle, tuntuu pahalta.

No, ei minusta ainakaan, Marga-Reeta.

Ei ole kosto, sillä olen itse menettänyt sisareni ja isäni auto-onnettomuudessa, ja tiedän kuinka paljon haluaisin heidät takaisin, joka ainoa päivä. Se suru opetti minulle, mitä elämä on, kasvatti minua. Tajusin vasta tänä vuonna, että vuosia ei ole tarkoitettu tuhlattavaksi.

Tajusin, että mieheni olisi ansainnut paljon paremman lapsuuden. Hän ei tullut koskaan tuntemaan sellaista lapsuutta kuin minulla oli.

Mieheni olisi ansainnut, että äitinsä ja isänsä olisivat sanoneet olevansa tästä ylpeä, sen sijaan että aina lyttäsivät hänet. Se tunneside ja tunnehistoria, minkä minä menetin tuossa onnettomuudessa 5 vuotta sitten, on jotain sellaista, jota miehelläni ei ole koskaan ollut.

Hänellä ei ole koskaan ollut rakastavaa isää ja rakastavaa äitiä. Tämä on kauhea asia sanoa, ja kauheampaa vielä kuvitella.


Tämä päätös olla tapaamatta anoppia ja appea, mahdollisesti vuosiin, on vielä ilmassa, hekun eivät tiedä tästä mitään. He itse voivat ihan hyvin olla soittamatta pojalleen moneen kuukauteen, ja sitten yhtäkkiä, ilman mitään anteeksipyyntöä edellisestä mielen flippauksestaan, kutsuvat kylään kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Minä tunnen anoppini ja apen, tiedän, keitä he ovat, minkälaisia ihmisiä ovat ja mihin ovat pystyneet menneisyydessä.

Mieheni valitettavasti tuntee vanhempansa vielä paremmin, tietenkin. Hänelle on lapsesta asti opetettu, että sinä et osaa mitään. Sinun ei tarvitse lukea koulua varten, koska et kuitenkaan tule pärjäämään. Sinun pitää jäädä kotiin, kun sisko ja veli menevät kavereiden luo leikkimään.

Miksi turhaan luet pääsykokeisiin, et sinä siihen kouluun pääse.

Et sinä pärjää tuossa ammatissa.

Et sinä osaa asua yksin, jää vain kotiin.

Ai löysit naisen, no, sitten löysit vaan, hmph.

Ai, muutat yhteen, mitä siitäkin tulee.

Mieheni haukkuminen ei loppunut tähän.

Saimme kuulla 15 vuoden ajan monta kertaa, mitä mieheni taas teki väärin, ja mitä äiti odottaa häneltä. Monta kertaa menimme takaisin, ja monta kertaa unohdimme ja koetimme ymmärtää.

Ei enää. Tämän voi ymmärtää vain sen kokenut. En toivo samaa kenellekään.

On kauhea asia, kun ei voi luottaa omiin vanhempiinsa.

Kyllä tuo kertomasikin tuntuu pahalta. Tässä maassa on pilvin pimein lapsuudessaan nitistettyjä ihmisiä.
Vanhakantainen kasvatus oli ankaraa kuria, kasvattamista "nöyräksi", vaatimattomaksi, epävarmaksi sukupolvi toisensa jälkeen.
Perheen vanhin lapsi usein joutui ylimitoitetun kurin ja vastuun kantamaan, nuorimmille usein jo heltisi hiven armoa vanhemmiltä.
Lasta karaistiin tunteita kuolettamalla ja vähättelemällä. Kirkolla oli suuri vaikutus lapsen ankaran kohtelun toteutumiseen, vaikka vanhemmat eivät niin kirkollisia olisi olleetkaan. Yhteiskunnan ilmapiiri suosi nitistävää kasvatusta.
Vielä 50-luvun alussa neuvolassa kehoitettiin vanhempia olla ottamatta lasta syliin, ettei tämä tulisi liikaa hemmotelluksi.
Nimenomaan hemmottelua pelättiin, ettei lapsi kasvaisi itsekkääksi ja itserakkaaksi.
Jokainen isä ja äiti haluaa olla hyvä vanhempi ja onnistua kasvatuksessaan. Keinot ovatkin sitten toinen juttu.
Toivottavasti miehesi pääsee vaikean lapsuutensa ylitse. Tämä varmasti kuulostaa mielestäsi erittäin epäoikeudenmukaiselta, kun sanon, että anteeksiantamuksen ajatus on paras lääke.
Nimenomaan ajatellen miehesi hyvinvointia, anteeksiantamus vapauttaisi siitä vihasta ja nitistämisestä, joiden kahleissa hän ilmeisesti vielä on.
Anteeksiantamuksen ajatus nostaa hänet tuon kurjan lapsuuden ylitse.
Pelkästään se, että lupaa olla vierailematta vanhempiensa luona, ei vapauta yksin! Pelkästään se, ei tuota toivottua itsevarmuutta eikä poista pelkoa.
Sitä voi silti jäädä menneisyyteen kiinni, koska menneisyyden vanhemmat ovat miehesi psyyken/sielun sisällä ja itseään ei pääse pakoon koskaan. Itsensä tapaa joka hetki.
Anteeksiantamuksen merkillinen voima irrottaa nujertavien vanhempien negatiivisen energian miehestäsi, koska rakkaus ja anteeksiantamus käyvät käsikädessä. Vihan, pelon ja katkeruuden tilalle tulee rakkautta anteeksiantamuksen kautta.
Mutta niin kauan kuin ei pysty antamaan anteeksi vanhempien epäonnistunutta kasvatusta, ei ole tietenkään tarpeellista käydä katsomassa heitä. Eivät hekään hyödy siitä sen enempää kuin miehesikään.

Mieheni on vahvempi kuin minä koskaan tulen olemaan.

Hän on vahva ja rohkea. Kaikista näistä lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kokemuksista huolimatta hän on kouluttautunut ammattiin, jossa auttoi ihmisiä vuosien ajan. Hän on empaatinen ja ihana. Hänelle uskoudutaan ja hän kuuntelee ihmisten murheita. Nyt on kuitenkin aika vaihtaa uraa, koska kaikkea ei hänkään jaksa, ei tarvitsekaan jaksaa. Minun tehtävä on auttaa ja tukea, niin kuin vaimon kuuluukin.

Herra tietäköön, vaikka en uskonnollinen olekaan, miten hän pärjäsi lapsena tuossa kodissa. Minuakin kiusattiin koulussa, ala-asteelta lukioon, joten pystyn hieman samaistumaan hänen tilaansa, mutta sitä en voi kuvitellaakaan, miltä tuntuisi tulla kotiin, missä sama jatkuu, on-off, vuodesta toiseen.

Ei mieheni lapsuus aivan kauhea sentään ollut, kyllä äitinsä ja isänsä jossain asioissa onnistuivat, enimmäkseen, koska miehestäni kasvoi upea ihminen.

Sai välttämättömät perustarpeet, mutta hellyys, ymmärrys ja tuki puuttuivat eritoten niissä tilanteissa, kun vertailtiin, kuka ansaitsee nyt uuden pyörän, uusia vaatteita. Näissä mieheni joutui luopumaan, eikä syy ollut hänen.

En tiedä, olenko antanut anteeksi mieheni vanhemmille, mutta kun olemme jutelleet asioista mieheni kanssa, on ollut jotenkin paljon helpompaa olla sen jälkeen.

Siksi en voi käyttää sanaa "kosto", koska se vaatisi paljon vihaa, enkä tunne mitään suuria tunteita mieheni vanhempia kohtaan. He ovat olemassa, tuossa jossain.