Kerronpa tarinan eräästä alaselkätatuoinnista..
Tuli otettua aikoinaan tatuointi, suuri sellainen.
Alaselkään, jonne kaltaiseni nuoret tytöt
sellaisen aikoinaan (pari vuotta sitten)
tatuoivat.
Enimmäkseen oman identiteetin korostamisen vuoksi,
kuten useimmat meistä.. Tribaali, malli löytyi
internetistä..
Sitten jossain vaiheessa iski se perinteinen
katuminen, eli pois piti saada se joskus niin
innoissaan otettu kuva sieltä alaselästä. Mutta..
homma menikin hankalaksi..
Alkoi kova selvittäminen eri poistomenetelmien
suhteen..
Todellakin inhottavaa.. huomattavasti jotain
todellakin pahempaa kuin ikinä osasin arvata..
Tatuoinnin kunnolliseen poistamiseen kun ei
hirveästi keinoja ole.. tai on, mutta maksaa
aivan sairaan paljon. Ja operaatioita
on todellakin useita.. tatuoinnin koosta,
musteesta ja iskemissyvyydetä riippuen..
Kaikkia värejä kun ei saada kunnolla poistetua
täällä Suomessa, pääsee reissaamaan ulkomailla,
ihan omalla kustannuksella..
Ihonsiirto ja happomenetelmä tuli jossain
vaiheessa mieleen, mutta niistä kumpikaan ei
kuitenkaan loppupeleissä olisi tullut
kysymykseenkään..
Tässäpä sitä todellakin kymmenien todellakin
kalliiden (ainakin omasta mielestäni)
hoitokertojen jälkeen katselen edelleen kuvaa
selässäni.
Väri on jo laserhoidon jäljiltä haalistunut
parempaan päin, mutta itse laserhoito sattuu sekin
todellakin, en tiedä miksi..
Tiedän että tyydyttävän lopputuloksen kannalta
hoitokertoja on edessä vielä lukemattomia..
Nyt ei kaduta mikään niin paljon, kuin tämä
täysi-ikäisyyden kynnyksellä hankittu tatuointi.
Miksi hemmetissä menin ylipäätään hankkimaan sen..
Tosin, asia oli kypsä osaltani, olinhan
kypsytellyt asiaa mielessäni monia, monia vuosia.
Toivon suuresti, että samassa tilanteessa olevia
ihmisiä olisi todellakin vähän.
Tätä en toivo kenellekäään, en edes "pahimmalle vihamiehelle".
Siltikin on pakko todeta, että luulen olevani väärässä..
Kun tämä tatuointibuumi jossainvaiheessa laantuu,
ja tämänaikakauden ihmiset ovat ihoonsa
hakkatuttaneet trendikuvansa.. luulen ja
ehkä tiedänkin, että jotkut tulevat asiaa
jossain vaiheessa katumaan..
Mitän voin sanoa.. tämän koko prosessin kokeneena,
miettikää hyvät ihmiset ennen kuin lähdette
tatuoimaan ihoanne..
Kuvan hankkiminen on todellakin halpaa verrattuna
sen poistamiseen.. te teette valintanne..
Mutta sen voin luvata, että ikään on tullut
riittävästi tatuoinnin ottamisesta, joten takaan
että enään en tule ottamaan yhtään tatuointia..
Olen saanut niistä todellakin tarpeekseni..
Tuli otettua aikoinaan tatuointi, suuri sellainen.
Alaselkään, jonne kaltaiseni nuoret tytöt
sellaisen aikoinaan (pari vuotta sitten)
tatuoivat.
Enimmäkseen oman identiteetin korostamisen vuoksi,
kuten useimmat meistä.. Tribaali, malli löytyi
internetistä..
Sitten jossain vaiheessa iski se perinteinen
katuminen, eli pois piti saada se joskus niin
innoissaan otettu kuva sieltä alaselästä. Mutta..
homma menikin hankalaksi..
Alkoi kova selvittäminen eri poistomenetelmien
suhteen..
Todellakin inhottavaa.. huomattavasti jotain
todellakin pahempaa kuin ikinä osasin arvata..
Tatuoinnin kunnolliseen poistamiseen kun ei
hirveästi keinoja ole.. tai on, mutta maksaa
aivan sairaan paljon. Ja operaatioita
on todellakin useita.. tatuoinnin koosta,
musteesta ja iskemissyvyydetä riippuen..
Kaikkia värejä kun ei saada kunnolla poistetua
täällä Suomessa, pääsee reissaamaan ulkomailla,
ihan omalla kustannuksella..
Ihonsiirto ja happomenetelmä tuli jossain
vaiheessa mieleen, mutta niistä kumpikaan ei
kuitenkaan loppupeleissä olisi tullut
kysymykseenkään..
Tässäpä sitä todellakin kymmenien todellakin
kalliiden (ainakin omasta mielestäni)
hoitokertojen jälkeen katselen edelleen kuvaa
selässäni.
Väri on jo laserhoidon jäljiltä haalistunut
parempaan päin, mutta itse laserhoito sattuu sekin
todellakin, en tiedä miksi..
Tiedän että tyydyttävän lopputuloksen kannalta
hoitokertoja on edessä vielä lukemattomia..
Nyt ei kaduta mikään niin paljon, kuin tämä
täysi-ikäisyyden kynnyksellä hankittu tatuointi.
Miksi hemmetissä menin ylipäätään hankkimaan sen..
Tosin, asia oli kypsä osaltani, olinhan
kypsytellyt asiaa mielessäni monia, monia vuosia.
Toivon suuresti, että samassa tilanteessa olevia
ihmisiä olisi todellakin vähän.
Tätä en toivo kenellekäään, en edes "pahimmalle vihamiehelle".
Siltikin on pakko todeta, että luulen olevani väärässä..
Kun tämä tatuointibuumi jossainvaiheessa laantuu,
ja tämänaikakauden ihmiset ovat ihoonsa
hakkatuttaneet trendikuvansa.. luulen ja
ehkä tiedänkin, että jotkut tulevat asiaa
jossain vaiheessa katumaan..
Mitän voin sanoa.. tämän koko prosessin kokeneena,
miettikää hyvät ihmiset ennen kuin lähdette
tatuoimaan ihoanne..
Kuvan hankkiminen on todellakin halpaa verrattuna
sen poistamiseen.. te teette valintanne..
Mutta sen voin luvata, että ikään on tullut
riittävästi tatuoinnin ottamisesta, joten takaan
että enään en tule ottamaan yhtään tatuointia..
Olen saanut niistä todellakin tarpeekseni..
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse otin myös muutama vuosi sitten tatuoinnin ja nyt kadun sitä enemmän, kuin mitään muuta asiaa elämässäni.
pahinta on, että tatuointi vaivaa mieltäni päivittäin. erityisesti kesäaikaan oloni on sietämätön, koska tatuointi on sellaisella alueella, että se useimmiten tavalla tai toisella näkyy.
olen usein todella masentunut tatuoinnin takia ja masennushan ei oikeastaan katoa ennen kuin saan tatuoinnin pois. tiedän kuitenkin, etten todennäköisesti koskaan tule pääsemään eroon siitä.
asiasta on myös hyvin vaikea puhua kenellekään ihmisten suhtautumisen takia. kukapa ei pitäisi ääliömäisen tyhmänä ottaa tatuointia ja sitten surra, että on ottanut sen.
tavallaan "kiva" kuulla, ettei ole ainoa tässä tilanteessa, mutta tosi harmillinen tää tilanne. mutta, minkäs teet kun itse on itselleen tämän ongelman aiheuttanut...
tuttu tunne..meitä on täällä ainakin kaksi itseni lisäksi jotka ovat tatuointinsa poistaneet happomenetelmällä..joten tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu kun haluaa joskus ottamansa kuvan pois..ja vieläpä kuulla kritiikkiä asiasta muilta ihmisiltä jotka eivät asiasta tiedä mitään elleivät sitä itse koe.. se vaivaa mieltä, kun ei tiedä mitä kuvansa kanssa tekisi..teki mitä hyvänsä niin arvet jää..onneksi niillekin voi tehdä jotain..
Itse otin ekan tatskani 16-vuotispäivänäni.Se oli ihana uljas päivä,kauan odotettu kauan kaivattu.
Kävelimme isäni kanssa sörkkään lähelle vanhaa vallilaa jossa oli aikoinaan se palanut Hagertin talo.Kävelimme vanhaan puutaloon jossa meidät otti vastaan nahkahousuinen nainen.
Siellä idyllissä puutalossa,pienessä huoneessa sain ekan tatskani luisevaan rintaani(tissini olivat silloin vielä varsin alamittaiset;))En ole katunut hetkeäkään.Nyt melkein 10 vuotta myöhemmin kuva on saanut päälleen pienen patinan ja edelleen se on se mitä halusin.
Toista on tuon 17-vuotiaana tatskaliikkeessä ,10 vuotta vanhemman poikakaverini kanssa hakatut kuvat.
Usko,toivo ja rakkaus siis kaikkea sitä mihin uskoin ja kaikki se mikä loppujen lopuksi siitä suhteesta puuttui.
Tuo kuva kalvaa minua,inhottaa nähdä se ja muistaa mitä se sika teki mulle,Yöks.
Noh nyt onneksi olen tekemässä siihen uutta kuvaa päälle suunnittelu on kovassa käynnissä ja tästä uudesta tulee jotain aivan ihanaa(vaikka ihmekkö se kun sitä on 6 vuotta suunniteltu).
Mutta joo mullekin nykyinen mieheni ehdotti laserpoistoa mutta kieltäydyin.
Rakastan tatskoja joten uutta vaan päälle.
Heippa!
Voitko kertoa hieman, että missä olet käynyt laserhoidoissa?
Olen menossa samaan operaatioon, ja tekisi kyllä mieli vertailla eri ihmisten kokemuksia asiasta...