Olen ihan neuvoton. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 3 vuotta, josta 2,5v. olemme asuneet yhdessä. Meillä on myös 1-vuotias lapsi.
Tällä hetkellä käyn ite elämässäni läpi suuria asioita ja vauvavuosi on ollut yksi elämäni rankimmista; koliikki, miehen pettäminen, oma burn out... Ongelmia meillä on ollut jo raskausajoilta asti. Mies on menevää tyyppiä ja minä taas kotihiiri. Ollut ongelmia kotihommien jaoissa, läheisyyttä ei ole nimeksikään ja roolit hyvin epäreilut. Olen aina tuntenut olevani enemmän vastuussa lapsestamme, mies on saanut mennä ja rellestää kun minä olen saanut hengähtää huomattavasti vähemmän. Ongelmana on myös petipuuhat, mies on lähes riippuvainen ja minä ahdistun pelkästä ajatuksesta.
Kaikki paitsi minä ovat eroamme vastaan, jopa omat vanhempani. En keksi mitään mikä yhdistäisi meitä, olemme toistemme vastakohtia, enkä tunne olevani onnellinen. Olen alkanut löytämään itseni uudella tavalla ja haluaisin vihdoin nauttia elämästä täysillä. Mutta en tiedä miten sen tekisin. Yritän yhä uudelleen ja uudelleen korjata suhdettamme, mutta laihoin tuloksin.
Nyt kun mies on pitkään jatkuneen jankkauksen jälkeen ryhdistäytynyt kodin ja lapsenhoidossa niin olen itse menettänyt jo toivon lähes kokonaan.
Auttakaa te muut saman kokeneet tai eronneet lapselliset!
Tällä hetkellä käyn ite elämässäni läpi suuria asioita ja vauvavuosi on ollut yksi elämäni rankimmista; koliikki, miehen pettäminen, oma burn out... Ongelmia meillä on ollut jo raskausajoilta asti. Mies on menevää tyyppiä ja minä taas kotihiiri. Ollut ongelmia kotihommien jaoissa, läheisyyttä ei ole nimeksikään ja roolit hyvin epäreilut. Olen aina tuntenut olevani enemmän vastuussa lapsestamme, mies on saanut mennä ja rellestää kun minä olen saanut hengähtää huomattavasti vähemmän. Ongelmana on myös petipuuhat, mies on lähes riippuvainen ja minä ahdistun pelkästä ajatuksesta.
Kaikki paitsi minä ovat eroamme vastaan, jopa omat vanhempani. En keksi mitään mikä yhdistäisi meitä, olemme toistemme vastakohtia, enkä tunne olevani onnellinen. Olen alkanut löytämään itseni uudella tavalla ja haluaisin vihdoin nauttia elämästä täysillä. Mutta en tiedä miten sen tekisin. Yritän yhä uudelleen ja uudelleen korjata suhdettamme, mutta laihoin tuloksin.
Nyt kun mies on pitkään jatkuneen jankkauksen jälkeen ryhdistäytynyt kodin ja lapsenhoidossa niin olen itse menettänyt jo toivon lähes kokonaan.
Auttakaa te muut saman kokeneet tai eronneet lapselliset!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.