Ongelmia kielen kanssa?

Nykyisin suomea ja joskus harvoin täytyy hakea joku sana englanniksi.

Kun ollaan molemmat Lontoossa asuttu ja siellä tavattu, puhutaan englantia kohtuullisesti. (Aksentista ja kieliopista viis.) Sillä ainakin kommunikointi hoitui ensimmäiset pari vuotta, eikä yksikään asia ole epäselväksi jäänyt.

Nyt vaimo puhuu suomea jo lähes yhtä hyvin kuin minä englantia. Minä taasen osaan japaniksi vain muutaman kohteliaisuus- ja puhelinfraasin.

Väärinkäsityksiä tuli alkuun enemmän johtuen sekä kielestä, että kulttuurista, mutta aina ne on saatu selvitettyä. Ongelmista en tiedä, mutta pitkää pinnaa kommunikointi kyllä alkuun kasvatti.

me kommunikoimme poikaystäväni kanssa englanniksi, mikä tekee minusta hieman altavastaavan, kun englanti on kuitenkin hänen äidinkielensä:) osaan englantia kyllä keskivertoa huomattavasti paremmin, mutta silti välillä tulee esiin tilanteita, joissa en osaa ilmaista itseäni riittävästi ja turhaudun..lähinnä kun keskustelemme aiheesta joka vaatisi erikoissanastoa. pitäisi opiskella kieltä vielä pidemmälle...
poikakaverini osaa vain vähän suomea, sillä ei pysty keskustelemaan kuulumisia enempää, vielä ainakaan! toisaalta jos suomeen jäämme, joutuu hän opiskelemaan kieltäkin enemmän, joten ehkä joskus vielä voin ilmaista itseäni hänelle omalla äidinkielelläni:)

No tuo riippuu miten hyvin mitäkin kieltä kukin osaa.. Itsellä Thainainen ja korkeasti koulutettuna englanti sujuu hänellä loistavasti ja Suomea oppii ohessa väkisinkin..
Itse huomasin, että onpas mukavaa höpistä englanniksi ja kun kemiat toimii ei oo mikään kieli vaiketa..paitsi thai..:O/ on tässä aikaa opiskella ja lueskella Kirjaston kirjoja..
Moni kyllä kysyy milläskielellä kommunikoidaan..
varsin yleisesti..
:O) mies

Kaikillahan niitä on jonkinlaisia. :o)

Meillä puhutaan englantia ja puhumme molemmat sitä verrattain hyvin.
Miehelläni on kielioppiasiat kirjoittaessa hiukan hukassa, mutta ääntäminen sujuu hyvin (hänellä ei ole mitään huomattavaa aksenttia) ja sanavarasto on laaja.
Itse olen poikkeuksellisesti puhunut englantia jo 4-vuotiaasta lähtien, aloittanut englantilaisessa leikkikoulussa ja edennyt siitä sitten kouluun, jossa lukenut englantia yliopistotasolle saakka. Englanti siis sujuu. Sanavarasto on laaja, kielioppi hallussa ja kielen käyttäminen luontevaa.
Lisäksi meillä puhutaan suomea ja albaniaa. Mieheni puhuu ymmärrettävää suomea. Opiskelee suomeksi ja on myös lähes koko ajan työskennellyt, kun olemme olleet Suomessa. Kieli on tullut tutuksi arjessa ja nyt opiskellessa koulussa, kuten myös ruotsi (asumme kaksikielisellä alueella).
Albaniaa minä puhun todella huonosti, mutta ymmärrän suhteellisen hyvin. Sanan sieltä, toisen täältä.

Ongelmia meillä on kielitaidottomuus (alkuaikoina) mieheni kohdalla aiheuttanut esimerkiksi asioidessa virastoissa, hakiessa työpaikkoja yms. tavallista.
Keskenämme voi joskus tulla väärinkäsityksiä, vaikka englantia hyvin puhummekin. Onhan kuitenkin kyse vieraasta kielestä. Myös kun puhuu/kuulee monta, toisinaan jopa viittä kieltä päivän aikana, voivat sanat mennä sekaisin, eikä esimerkiksi muista jotain sanaa kuin suomeksi, vaikka se tarvittaisiinkin juuri sillä hetkellä mieleen englanniksi tai ruotsiksi.

..eli englantia. Miesystäväni kyllä käyttää suomeakin sen hiukkasen mitä osaa - jostain syystä esim.kiroaa suomeksi eikä esim. englanniksi kuten minä (silloin _harvoin_ kun on 'tarvetta')- ja tavoitteena näyttäisi olevan se, että oppisi suomeakin puhumaan vielä jonain päivänä sujuvasti.

Englanti on molemmilla suhteellisen sujuva, ongelmia aiheuttaa lähinnä se, että molemmilla tiettyjä aihealueita koskeva sanavarasto on olematon/ niukka, jolloin on sitten vain hiukka säädettävä. Suurempia, ainakaan ylitsepääsemättömiä ongelmia ei ole tullut - odotan tässä innolla miten sitten kun, parisuhteiden suola, riitely tulee kuvaan mukaan... Se jos hoituu englanniksi niin ei ole mitään ongelmia. :)

Vaimoni puhuu hyvää japania (^_^) ja hyvää englantia. Itselläni japani ei ole vielä riittävän hyvää jotta vaihtaisimme siihen. Kirjat ja elokuvat kyllä menevät jo japaniksikin mutta syvällisempi keskustelu täytyy kyllä tehdä englanniksi.

Suomen opiskelu ei oiken häneltä suju, koska hän on kokoajan työmatkoilla Euroopassa. Saksa alkaa kyllä sujua, joten ehkä muutamme sinne seuraavaksi.

Meillä puhutaan kotona venäjää, se on miehen äidinkieli. Tosin tuntuu siltä, että venäjän sekaan varsinkin Suomessa ollessa on hiipinyt huima määrä suomenkielisiä sanoja joille ei oikein ole venäläistä vastinetta, esim. vaikka nyt koko joulusanasto tähän aikaan vuodesta. Pystyn ilmaisemaan itseäni niin sujuvasti venäjäksi että aika harvoin tulee sellaisia tilanteita missä olisi todella turhautunut siitä kun ei pysty selittämään jotain asiaa tai omaa mielialaa tms - mutta toki niitäkin tilanteita on. Meillä tietysti ylipäänsä kommunikointia auttaa se, että olemme molemmat asuneet toistemme maissa ja tunnemme toistemme kulttuuritaustat kohtalaisen hyvin. Joskus otetaan sitten se kolmas kotimainen eli englanti käyttöön, se on kieli jota molemmat puhumme yhtä hyvin (mies työskentelee Suomessa käytännössä englanniksi) ja silloin ollaan molemmat enemmänkin "samalla viivalla" kun kumpikaan ei puhu äidinkieltään.

Puhutaan englantia, alkuun tuli paljonkin väärinkäsityksiä kun se ei kuitenkaan ole kummankaan oma kieli, ja sitä kautta isoja riitoja mutta sitten sovimme, että varmistetaan että on ymmärretty toisemme oikein ja sen jälkeen ei riitoja ole ollut pahemmin

Meillä on kaksi yhteistä kieltä: espanja ja englanti. Poikaystäväni on käynyt englantilaisen koulun ja on espanjalainen. Itse puhun molempia kieliä sujuvasti, englantia kuitenkin paremmin. Pyrin puhumaan espanjaa, mutta riitelytilanteissa ja syvällisemmissä keskusteluissa lipsahtaa helposti englannin puolelle. Suomesta kultani osaa alkeet.

Ainoan kerran oli kieliongelma, kun iski herpes kieleen. Muutoin olen lipsutellut kaikenlaiset naisten tavarat ikään ja näköön katsomatta.