Negatiivinen vai positiivinen elämänasenne paras?

Yeap. Ajatukset ovat aivojen ruokaa, joten niitä voi joko kasvattaa hyvillä ja positiivisilla aiheilla tai surkastuttaa ja näivettää huonoilla ja negatiivisilla jutuilla.

Pelottavinta tässä aihepiirissä on se, että ihminen voi ja pystyy manipuloimaan itsensä somaattisesti sairaaksi omilla väärillä ajatusmalleillaan, masennuksella esim.

pessimisti ei pety.

Minulle tuli sähköpostiin tämänvuoden tammikuun lopulla viesti Venäläiseksi naiseksi esittäytyvältä henkilöltä. Kertoi jotta olisimme tavanneet jossain internet palvelussa, vaikka näin ei ollut. Tahtoi tehdä tuttavuutta sähköpostin välityksellä. Rupesimme kirjoittelemaan toisillemme asioistamme. Ehkä jonkun kuukauden viestinnän jälkeen aloin havaitsemaan vainouksia, mitkä viittasivat tietoisuuteen tästä kirjeenvaihdosta. Aikani asiaa pyöriteltyä, kerroin tästä
paikalliselle päihdetyöntekijälle. Kenen vastaanotolla tuolloin vielä käyskentelin. Hän vaikuttu järkyttyneeltä ja järjesti psykologin tapaamaan minua. Psykologi oli määräämässä, pakottamassa jatkamaan zypreksa nimisen lääkkeen syömisen jatkamista. Lopetin tälläisen käytön edellisenä syksynä. Lupauduin jatkamaan lääkkeen ottamista,
vaikkei näin tarkoitus ollutkaan. Seuraavalla viikolla oli tapaaminen tälle päihdetyöntekijälle, tämä oli soittanut työnantajalleni asiasta ja työnantaja päivänpäätteksi tuli minua patistamaan, menenhän varmasti tapaamaan häntä.
En ollut ottanut näitä lääkkeitä, enkä viitsinyt valehtelemaankaan ryhtyä. Jotenka menin suoraan kotiin, aika olisi ollut heti työpäivän jälkeen. Ajattelin pitää muutamanpäivän nk. omaa lomaa. Jos asia siitä jäisi. Kun tieto tästä menemättömyydestä oli menemässä kuitenkin työnantajalle, mikä olisi ollut puolittain käskyttämässä minua sinne. Ja tämä päihdetyöntekijä olisi ollut pakottamassa näiden lääkkeiden syöntiin.

Seuraavana aamuna päihdetyöntekijä tulee kotiini ja on laittamassa psykiatriseen pakkohoitoon, uhkana poliisin kyyti jos ambulanssi ei käy. En ryhdy väittelemään, suostun ambulanssi kyytiin. Tämä soittaa ambulanssin paikalle. Ambulanssi tulee ja kerron kirjoittelustani, mikä johti vainoamisen tunteeseen. Toteavat jotta eteenpäin pitäisi lähteä viemään. Matkaamme ensin Viitasaarelle, missä tämä ambulanssihenkilökunta käy sairaalassa, minä makaan autossa. Hetken kuluttua lähdemme jatkamaan matkaa kohti Jyväskylää. Jyväskylässä ensiksi keskustelen ilmeisestikin yleislääkärin kanssa. Kerron tästä vainoamisen tunteesta ja kieltäytymisestä lääkkeisiin. Yrittää suostutella, mutta kieltäydyn. Tämän jälkeen odottelen muutamantunnin psykologin puheille pääsyä. Suurinpiirtein samat puheet, kyselee edellisestä vastentahtoani psykiatrisesta hoidosta. Olin ollut 2007 psykiatrisessa pakkohoidossa oudohkon tapahtumaketjun seurauksesta. Toteaa jotta minun pitäisi muutama päivä siellä olla. Pakkohoitomääräys käytännössä. Olen muutamanpäivän ja minulle kirjoitetaan resepti skitsofreanian hoitoon
tarkoitettuun lääkkeeseen. Kaksi yötä, kahden lääkärin näkemys. Pakkohoitolaki määrää kolmen lääkärin lausunnon ja viisivuorokautta. Enkä tiedä sellaisesta skitsofreniasta juuri mitään.

Painonnousu ongelmien takia en tahtonut näitä lääkkeitä syödä. Kotiuduttua jouduin viikoittain käymään tällä päihdetyöntekijällä. Kertoi jotta tätä lääkettä olisi pakko ottaa, muutoin se voitaisiin antaa pistoksena. Jotenka minun oli pakko valehdella syöväni tätä lääkettä. Kävin alkukesään saakka ja rupesin valehtelemaan kiireitä, sairastelua, jotta
hänen luonaan ei tarvitsisi käydä. Elokuussa kerroin koko lääkkeenpyörityksen olleen valhetta ja lopetin hoitosuhteen. Hän oli myöntyväinen asiaan.

Viimekeväänä, kai tuollaisesta seonneena ryhdyin hakemaan läheisempää seuraa internetin välityksellä. Kerron seuranhaku ilmoituksessa menneestä päihdekeskeisestä elämästäni. Työnijohtaja seuraavana aamuna tuimalla äänellä seinänläpi melkein huutaa 'mietippä sitä'. Haen suoraa seksiseuraa, työkaverit näyttelevät vihaista naamaa. Ovat kirjoituksia, mistä heidän ei pitäisi olla tietoisia, mutta tälläisestä käytöksestä sellainen kuva tulee. Joitain Venäläisiksi naisiksi esittäytyviä henkilöitä ottaa yhteyttä taas, esittävät tahtonsa tehdä lähempää tuttavuutta. Niinhän minä paremman puutteessa ryhdyn taas kirjailemaan. Lähes kaikki näistä ovat osoittautuneet kirjailuksi työpaikalleni. Minulta poltettiin alkukesän tienoilla talo, mistä lähetin kuvan yhdelle tälläiselle. Vastauksena tulee kysymys tulevaisuuden tahdostani tms. Kirjoitan ne "normaalin" miehen tahdot. Punainentupa, vaimo ja lapset. Seuraavana työpäivänä työnjohtajani marssii sisään työpaikalle, hän toteaa ensimmäisinä sanoinaan jotain 'saahan sitä yrittää' tyyppisen lausunnon. Kuukausi takaperin, kun oli kutakuinkin selvä kenelle kirjoitan, työnijohto esitti näitä Venäläisiä naisia. Kerroin jouksemisesta kipeytyneestä jalasta. Seuraavana päivänä työnjohtaja ensimmäisinä sanoinaan paikalle tullessaan toteaa 'ei pysty kävelemään.' Venyttelin muutamanpäivän, jos tämä tästä paranisi. Viikonlopun jälkeisenä maanantaina oikeajalka meinaa pettää alta. Seuraavana päivänä menen lääkäriin ja todetaan jonkinlainen tulehdus polvessa. Tälläinen mielestäni lähentelisi fyysistä pahoinpitelyä.

Kaikenlisäksi keväällä työpaikalle tuli uusi työntekijä, mille on tuputettu vähän niitä näitä tahtoja kohtaani. Vaan on osoittautunut saamattomuudellani huvittamiseksi, tämäkin.

kaikki olikin vain leikkiä.

tosielämä alkaa, kun on aivoverisuoni rikki.

http://www.viitaseudunkumppanuus.fi/ tälläistä hommaa vetää.

johto lietsoo alkoholin käyttöäni.

kuoleman tuottamus kun tähän hyydyn.

tekivinään hyvää ja leikkivät mielenterveyskuntoutujalla.

sama tarina joka kansanedustajan laatikossa, kukaan ei välitä mitään.

vitun tärkeitä persreikiä.

yksi hailee.

Sehän on tutkittu nyt ja todistettu että rahalla saa onnea,eli jos olet rikas niin olet todennäköisesti positiivisempi ihmisenä kuin persaukinen kaljakassinsa kanssa torilla örisemässä.