Tapasin tässä erään ihanan miehen, olimme pitäneet yhteyksiä pari kuukautta ja nyt näimme ekaa kertaa. Asumme aika kaukana toisistamme mutta itse en näe etäsuhdetta ongelmana, olen tottunut sellaisiin.
Mies oli jo aikaisemmin puhunut että onhan tuota matkaa, ja nyt kun otimme asiaa puheeksi niin on todella ristiriitaista..
Välillä hän puhuu siihen tyyliin että tullaan näkemään jatkossakin tyyliin "sitten sä saat sen kun
nähään....no sua pitää käyttää joskus siellä..." ja siis puhuu siihen tyyliin että teemme jotain asioita
silloin ja silloin tulevaisuudessa.
Kun sitten kysyin että mitä hän nyt asiasta ajattelee, niin ei osannut sanoa muuta kuin että pitää ottaa iisisti ja katsoa hiljalleen mitä tulee...!
Hän on sanonut olevansa vähän "haavoittuva" luonteeltaan joten mietinkin onko kyse nyt siitä että hän pelkää ettei tästä välimatkan takia voi tulla mitään..? En vaan tajua, välillä tuntuu niin selkeältä ja kohta taas "en tiiä.."..???
Ei varmaan kannata ahistaa liioilla kysymyksillä mutta olisi kyllä kiva tietää ollaanko jatkoa ajatellen millä mielellä liikenteessä!
Mies oli jo aikaisemmin puhunut että onhan tuota matkaa, ja nyt kun otimme asiaa puheeksi niin on todella ristiriitaista..
Välillä hän puhuu siihen tyyliin että tullaan näkemään jatkossakin tyyliin "sitten sä saat sen kun
nähään....no sua pitää käyttää joskus siellä..." ja siis puhuu siihen tyyliin että teemme jotain asioita
silloin ja silloin tulevaisuudessa.
Kun sitten kysyin että mitä hän nyt asiasta ajattelee, niin ei osannut sanoa muuta kuin että pitää ottaa iisisti ja katsoa hiljalleen mitä tulee...!
Hän on sanonut olevansa vähän "haavoittuva" luonteeltaan joten mietinkin onko kyse nyt siitä että hän pelkää ettei tästä välimatkan takia voi tulla mitään..? En vaan tajua, välillä tuntuu niin selkeältä ja kohta taas "en tiiä.."..???
Ei varmaan kannata ahistaa liioilla kysymyksillä mutta olisi kyllä kiva tietää ollaanko jatkoa ajatellen millä mielellä liikenteessä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
En välttämättä tiedä miehen oikeista aatoksista, mutta mielestäni tuossa nyt pelaa jälleen inhimillinen,ja valitettavasti miehille hyvin tyypillinen haave - realiteeti- akselilla liukuminen. Haave, johon voi ja haluaa kaukana ollessa uskoa, on, ettei välimatka tms. ole ongelma, vaikka realiteetti on mikä on. Mies ei ymmärrä että nainen tulkkaa ja kuuntelee kokoajan,ottaa kaiken yhtä totena, ja sotkeentuu ristiriitaisessa viestinnässä, kun naiselle viimeeksi sanottu ei välttämättä kumoa edellistä. Miesten väitetään olevan järkeviä, jopa vailla tunteita, mutta itse olen kokenut olevan juuri päinvastoin, hyvin tuulella käyviä. Joissain asioissa miehet ovat hyvin ehdottomia, kerta puhe niinkuin sökössä, mutta mitä enemmän liikutaan haaveitten ja todellisuuden kentällä ei viimeistä vastausta ole helppoa saada. Monasti miehet haluaisivat sekä syödä että säästää kakun, eikä pelkästeen kakkua, joskus pitäisi saada säästettyä pulla (vaimo kotona) ja kakku (kakkosvaimo) kuitenkin syödä kumpikin. Tai ainakin rusinat pullasta, ja enemmän kuin murut kakusta. Elä siinä sitten..
Tuohan se on, minkä kanssa me lähes kaikki, sekä miehet että naiset täällä kipuillaan!
Jokainen haluaisi rakastua ja rakastaa, kohdata sen ainoan oikean ja suuren rakkauden, joka voittaisi kaikki esteet.
Mutta kun se mahdollisuus tulee eteen, niin iskee pelko ja voimattomuus, tai, todellisuus - ei voi paikkakuntaa esim. noin vain vaihtaa kun työ ja toimeentulo nyt kuitenkin vaan on hoidettava.
Silti ja kuitenkin, jotkut näilläkin palstoilla hehkuttaa löytäneensä sen, mitä muut vielä etsii.
Onnea heille - minäkin uskon rakkauden mahtiin!
Totta molemmat kommentit..
Jotenkin vaan harmittaa kun itse olisi ihan hyvin valmis kaukosuhteeseen, sitäpaitsi sitä ei edes kestäisi kuin reilu puoli vuotta ja sitten pystyisin muuttamaan samalle paikkakunnalle (tosin tuota en vielä tässä vaiheessa sentään ole ehdotellut)...jotenkin vaan hämää. Ennenkuin tavattiinkin se oli kokoajan että tämähän voi olla alku jollekin ja niin päin pois, ja nyt yhtäkkiä tuntuu että minä kieriskelen täällä ikävissäni (jo ekan tapaamisen jälkeen!!) ja mies on tyytyväisenä kotonaan eikä rasita päätään turhalla miettimisellä..
Ehkä ei pitäisi itsekään rasittaa vaan antaa mennä omalla painolla mutta kyllä JOTAIN pitäisi edes saada tietää...
Kai tässä pitää vaan ottaa rauhallisesti niin näkee mitä tapahtuu, ei varmaan mitään pahoin pelkään että ensi viikolla tämä on enää pelkkä mennyt haave tai jotain...Aina kannattaa yrittää..???
Valitettavasti en ole mies joten en voi kertoa miehen mielipidettä, mutta ehkä auttaa kun kerron mun tilanteesta joka oli vielä vähän aikaa sitten samantapainen kuin sun.
Homma oli siis niin, että tapasin puoli vuotta sitten ihanan miehen, joka (mun kannalta valitettavasti) on juuri sellaisessa vaiheessa työssä että yleneminen tullee tapahtumaan vuoden sisällä. Sen takia hän painaa nyt duunia extra lujaa. Valitettavasti hänen työnsä vain on sellainen, että se vie häntä ympäri suomea 1-3 eri paikkaan per viikko ja välillä ulkomaillekin. Vaikka alusta asti olimme järjettömän ihastuneita toisiimme, emme pystyneet tapaamaan kuin max. kerran viikossa, joskus vain joka toinen viikko ja tapaamisetkin sijoittuvat yleensä myöhäiseen iltaan hänen työajoistaan johtuen. Mies oli silti todella innostunut, suunnitteli että voisin tulla jollekin hänen viikonloppu-ulkomaantyömatkalle mukaan ja siellä voitaisiin sitten hänen vapaa-aikansa viettää yhdessä. Muitakin suunnitelmia hän aina ehdotteli. Itsekin olin innostunut, mutta toisaalta ehkä vähän realistisempi, koska en tosiaankaan missään välissä päässyt unohtamaan sitä kuinka kiireinen hän tosiaan on.
Noin kaksi kuukautta meni aika hyvin, mutta sitten mies väsähti ja minuakin alkoi harmittaa kakkoslaatuseurustelu. Vaikka olisi kuinka ihastunut niin jossain vaiheessa se todellisuus iskee lekalla päähän. Sovimme, että pidämme taukoa seurustelusta ja katsomme ehkä joskus myöhemmin jos hänen työmääränsä vähenee, että pystyisimmekö sittenkin yrittämään uudestaan. Kolmisen kuukautta olimme lähes täysin ilman kontaktia, kerran vain sattumalta törmäsimme kadulla (olipa muuten kiusallista! vaikka toisaalta ihanaa).
Sitten mies eräänä päivänä otti yhteyttä ja kysyi varovasti haluaisinko lähteä kahville vähän vaihtamaan kuulumisia. Olin siinä vaiheessa itse vähän pihalla, että mitä hän haluaa: haluaako yrittää uudestaan vai tosiaanko vain ystävyyden merkeissä nähdä. Varoituskellot tosin alkoivat jo soida päässäni siinä vaiheessa, kun sille kahvillemenolle ei millään meinannut löytyä aikaa hänen kalenteristaan ("olen nyt jyväskylässä, huomenna menen rovaniemelle ja sieltä ouluun viikoksi" jne. jne.). No, vihdoin sitten tapaaminen onnistui. Aluksi meni kivasti, vaihdettiin kuulumiset ja puitiin eroamme ja sen syitä, kuitenkin siis ilman puhetta tulevaisuudesta. SITTEN vaan jotenkin kävi niin, että "hupsis olikos tuo suukko" ja seuraavaksi jo "kai sulla on kortsuja". Lipesimme siis totaalisesti entiseen noin vain yhden kahvikupposen äärellä!
Kaksi viikkoa sujui taas kuin pilvissä. Kuitenkin siis taas vanhaan tapaan eli niin, että mies matkusteli työnsä perässä ja minä odottelin häntä kotiin. Mies kävi ihan kuumana ja lähetteli rakkaustekstiviestejä. Sitten yhtäkkiä yhteydenpito harveni jyrkästi hänen puoleltaan. Viestien lukumäärä siis putosi murto-osaan, mutta sisältö oli yhä tyyliin "olet ihana, voithan hyvin siellä ilman minua, kaipaan sinua jne." Kaksi viikkoa tätä uutta käytöstä siedin, sitten nostin kissan pöydälle ja kysyin mikä on homman nimi. Vaikka kyllähän minä sen siis tiesin. Ei tuollaisesta suhteesta mitään tule. Sovimme taas jälleen olevamme vain ystäviä, vaikka molemmat olivatkin surullisia asiasta. Ei sille vaan mitään voi, jos toinen haluaa menestyä urallaan. Olemme kuitenkin nuoria (alle 30v) ja juuri tässä iässä on se tulevaisuuden ura rakennettava vahvalle pohjalle! Minullakin on omat opiskeluni/työni enkä niitä voi jättää tauolle tuosta noin vain ja roikkua miehen kannoilla tekemättä mitään.
Toivottavasti ymmärsit pointtini. Se siis on se, että myös mies voi unelmoida ihanasta suhteesta. Ero elämän realiteettien ja unelmien välillä tai kahden eri unelman välillä (exäni tapauksessa unelma hyvästä asemasta ja unelma omasta rakkaasta) repii miestä aivan yhtä pahasti kuin naista...