Olen pitkän aikaa miettinyt pitäisikö miehen touhut paljastaa hänen nykyiselle seurustelukumppanille. Meidän taival alkoi alkuvuodesta kaikkien mutkien siivittämänä, suurien pettymyksien jälkeen kohtasin jotain erilaista ja hyvää, ihastuin ja rakastuin. Meidän juupas eipäs-leikit ovat jatkuneet siitä asti ja tätä nykyä mies seurustelee mutta jatkaa puuhiansa kanssani. Edelleen rakastan mutta mies ei parastansa tajua. Nyt mietin paljastanko kaiken. Tiedän että todennäköisesti hänet menetän, ehkä lopullisesti. Mutta voiko antaa miehen elää elämää ihan muina miehinä, tietäen mitä hän on puuhannut koko tämän nykyisen seurusteluaikansa.
En halua mitään haukkumisreaktiota, vaan asiallisia kommentteja. Itseäni tämä raastaa kovasti tietäen rakastavani elämäni miestä.
En halua mitään haukkumisreaktiota, vaan asiallisia kommentteja. Itseäni tämä raastaa kovasti tietäen rakastavani elämäni miestä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tietenkin ilmiannat, ei mies muuten opi sitä että naiset eivät ole miesten leikkikaluja vaan eläviä ja tuntevia ihmisiä.
Jos hänellä ei ole perhettä, niin kyllä kannattaa. Jos on perhettä, niin isän petollisuus rikkoo aina jotakin perusteellista niin lasten, kuin ehkä sen luottavaisen puolison elämästä. Nämä henkiset arvet säilyvät elämän loppuun asti, mutta muullakin tavalla elämä kärsii, koska vanhemmat eivät enää huolehdi samalla tavalla, sukulaiset etäänytvät tai joutuvat jopa riitoihin. Nämä ihmiset menettävät koteja, menettävät ystäviä, menettävät turvallisuudentunteen, menettävä luottamuksen ihmisiin, menettävät paljon paljon..
Sinun on mietittävä miten itsekäs olet. Onko sinun onnesi, joka hiipuu ja hyvinkin johtaa eroon tärkeämpi, kuin useiden muiden ihmisten elämä jotka joutuvat haavoittumaan loppuelämäkseen.
Isä on jo valinnut halunsa ennen lapsiaan joten niistä huolimatta kerrot.
Jos isä olisi lapsistaan välittänyt hän olisi panostanut perheeseensä!
Tuskin lapset haluavat arvostaa ja kunnioittaa ihmistä joka ei pidä heitä tärkeämpänä kuin jotain panoa!
Itse hylkäsin isäni kun kuulin että paneskellut siellä täällä ja esitti vain hyvää isää.
Paskat...palakoon helve.....ssä.
Ei, en todellakaan suosittele, että sotkeennut pariskunnan väleihin enempää, kun nyt olet sotkeentunut. On miehen asia tunnustaa jos tuntee siihen tarvetta. Surullistahan tässä on se, että mies käyttää sua ja sun tunteitasi hyväkseen, kokemusta on. Minä rakastuin varattuun, järjettömästi, ja rakastan vieläkin. Mies oli myös kovin rakastunut siihen saakka kunnes meidän säätö tuli ilmi. Siitähän sitten seurasi paljon surua kaikille, varsinkin mulle. Menetin elämäni ihmisen, kun mies päättikin jäädä vaimonsa luo. Lasten takia päästin menemään suosiolla. Kestätkö sen mahdollisuuden, että rakkasi valitseekin sen toisen. On lähes varmaa, että niin käy jos käyt käryttämään. Suosittelen, että puhut miehen kanssa tilanteesta ja jos hän ei suostu jättämään nykyistään, jätät hänet itse ennen kuin jäätte kiinni, siitä nimittäin oikeasti seuraa paljon surua kaikille. Eniten sulle itelles. Hän tulee kyllä takas sun luo jos oikeasti rakastaa sua. Tietty on sekin vaihtoehto, että järjestelette jonkinlaisen avoimen suhteen, kolmen kimpan, mutta se vaatii kaikilta melkoista itsetuntoa, luottamusta ja avoimuutta. Harvasta on siihen.
Sinä toinen nainen et ole tässä se suurin surija, vaan vaimo, jonka avioliittoa on rikottu! Olkoonkin, että liitto on jatkunut, se ei koskaan ole sama asia, kuin alusta loppuun uskollinen liitto.
Kirjoituksestasi paistaa todellinen älyämättömyys, koska et omaa osuuttasi koko fiaskon aiheuttajana näytä muistavan ollenkaan!
Jätät miehen vaimolle riittävän selviä johtolankoja niin pettäjä paljastuu
Selventääkseni, ei ole naimisissa eikä lapsia tämän naisen kanssa. Seurustelleet parisen kuukautta, me ihastuttiin toisiimme reilu puoli vuotta sitten ihan tavallisesti toisemme tavaten. En ole siis astunut mihinkään keskelle, meidän matka alkanut ensin. Tunnen että mies ei kanssani uskalla heittäytyä oikeaan tunteeseen, mitä tuntee. On tehnyt näitä "eroja" lukuisia kertoja ja taas kohta ilmoitellut itsestään. Mikä kertoo vaan mulle asioita, mitä hän ei uskalla tunnustaa.
Onpa teillä erikoinen tilanne... miten ihmeessä mies alkoi suhteeseen toisen kanssa, jos jo seurusteli kanssasi?
Mulle taas miehen käytös kertoo, että hän ei jostain syystä halua ryhtyä sun kanssa kunnolla suhteeseen ja jojottelee sua kuin pässiä narussa. Olen pahoillani, en halua satuttaa, mutta joskus vaan on niin, että toinen kuitenkin rakastaa vähemmän kuin itse. Sen nopeammin kun tän myöntää itelleen, pääsee eteen päin. Kokemuksesta tiedän, että todellisuus sattuu. Jos hän oikeasti muka haluaa olla sun kanssa, niin miksi hän on sitten sen toisen kanssa, kun ei ole edes lapsia? Sun vaihtoehdot on nyt joko vaan hyväksyä tilanne ja olla hissun kissun toinen nainen, tai vaatia miestä lopettamaan toinen suhde. Jos hän ei suostu sitä tekemään, viesti lienee sulle aika selvä. Missään nimessä en suosittele ryhtymään mihinkään omapäisiin paljastuksiin. Et voi tietää miten toinen nainen tulee reagoimaan ja asiat voi mennä tosi vakavaksi.
Siis sä seurustelit miehen kanssa ja sitten mies alkoikin seurustella toisen naisen kanssa? Se uusi nainenhan se oli kakkonen alun alkaen etkä sä. Mies ei halunnut oikeaa parisuhdetta sun kanssa, ei tuntenut sua kohtaan niinkuin sä tunnet häntä kohtaan. Aika selvä peli.
Anna miehen elää elämäänsä sen uuden kanssa. Hän on sitä mieltä, ettet sä ole hänelle se paras vaikka susta niin tuntuukin. Et paljasta mitään vaan pysyt miehestä kaukana. Hän itse tekee omat ratkaisunsa, itse valitsee miten elää. Älä harrasta hänen kanssaan seksiä. Poista nro puhelimesta äläkä avaa ovea vaikka hän kelloa soittaisi. Siitä se lähtee.
Itse elän omaa elämää. riippumatta siitä, miten/milloin yhä aviossa mutta asumuserossa elävä "poikaystävä" toimii. Ihan avioparin oma asia, eroavatko vai eivät. En voi elää silleen impulsiivista elämää, että säntäilisin paikkakuntien välillä koko ajan, ja työni minun on hoidettava, kotihommat- niitäkin tuppaa kertymään, kun poikaystävä on riesaksi asti, usein- imuria ei siedä, eikä sitä kun olisi joskus omankin yksityisen aikani tarvetta. eilen oli hyvä ilta. Lemmikin kanssa kahden, kotona. En ihmeitä ehtinyt ja jaksanut. Stressiä? Voi olla- Mahdollisesti eroavan parin asiat kaatuvat minun korviini kuin hyväänkin likasankoon, yhä, vaikken tahdo tietää. Itse miehen pitää päätökset ja valinnat tehdä. Kunhan on jokin valinta. kaikkea- mm. vapaita työtätekeviä naisia, on vaikea saada pysymään avioliiton rinnalla... Heille voi olla tärkeämpää löytää oma kestävä parisuhde.
Miltä se muuten tuntuu olla eroavan parin likasankona? Miten sellaista jaksaa, jos on vaikka raskaassa hoitotyössä, jossa työ kuormittaa valtavasti? Mitä siitä oikein saa itselleen?
Mun olisi pitänyt kuunnella toisen naisen vaikerrusta, Ihmettelen sitäkin, että miksi ihmeessä. Hän olisi selittänyt minulle puolisoni huonot puolet ja opastanut ehkä kädestä pitäen, miten sellaisesta voi erota.
Aika usein tulee tunne, että en ymmärrä kanssasisariani yhtään. Toivottavasto en ole väärässä, mutta päällimmäinen fiilis on, että ovat tasan yhtä kauheita valehtelijoita kuin se haukkumansa pettäjäkin.
anteeksi- jos vä'ärin ymmärsit. Kyseessä on aito rakastuminen, puolin ja toisin. Mikäs tässä muuten olisikaan? Sanoisi vain toiselle että heipparallaa kultaseni, hoitakaa soppanne... Meillä on ollut ja on, paljon hyvää. En ole panopuu, vaan tyttöystävä. Tottakai tilanne rassaa. pistän pelin poikki, yleensä, kun purpatttaa vaimostaan- en ole sitä varten, en halua sotkeutua, tietää, valitkoon itse sen mikä on tärkeintä.
Ajattelen, että aikarajan voin asettaa, mutta onko se vuosi? Kaksi? Keski-iässä ne vuodet kun ovat hukkaa, mitkä menee "odotellessa". Niin, työ- se kantaa, ja samoin luontoharrastukset, lemmikki. Lapsistani jotka aikuisia, ei tarvitse enään niin huolehtia.
Valintoja minullakin. Mitä tehdä kun tauon jälkeen pääsen työkeikan taas tehtyä vapaalle. Odotan, viikonlopun jatkuvan? Vai uskallanko itse soittaa? Yleensä kyllä itsestään jmpkmp hankkiutuu toisen luokse- mutta mitään takeita ei koskaan ole vuorokaudestakaan- saati eteenpäin, näin ollut jo toista vuotta. Rikasta raskasta elämää. Äkkiyllätyksenä välillä ovella, tai viikonloppuja maalla, ja reissuja- milloin mitäkin, ihan normaalin oloista elämää "muuten". Muttemme ole Se Pari tässä, jolla ois jokin puhuttu yhteinen juttu.
Se minun oma elämä käsittää asuntoni pitämisen, työn, lemmikin- arjen. Sallittakoon sarkasmi, kait ihmisellä saa olla oma arki?
Olet hyväksikäytetty.
Miksi sinä jatkat puuhia miehen kanssa ja mahdollistat tuon säätämisen siellä ja täällä? Jospa se toinenkin eukko jo tietää samat ja mahdollistaa myös tuon sinun kanssa touhuamisen? Ehkä ei mitään paljastettavaa edes ole ja ihan oikeasti kummankaan kohdalla ei voi edes puhua mistään seurustelusta tai parisuhteesta ei edes sen kanssa joka siellä toisessa päässä on. Pari kuukautta alkuunsa onkin vähän "säätämistä" ja oli se minullakin silloin kun aloin nykyiseni kanssa olemaan. Puolen vuoden aikana olinkin jo jättänyt lopullisesti taakseni kaikki entiset säädöt sun muut mitkä siinä vielä oli vireillä kun tavattiin toisemme. Yhdessä ollaan oltu nyt 10 vuotta ja mitään säätöjä ei sen jälkeen ole ollut. Sinulla ei siis ole mitään paljastettavaa vaan on irti päästämisen aika jotta kaveri voi keskittyä rakentamaan sitä suhdetta siihen toiseen tai vaihtoehtoisesti tekemään jonkun muun ratkaisun.
Mitä tekisit jos asetelma olisikin toisin päin? Saisit sen miehen ja sitten selviäisi että hän on yhä uskoton, nyt sinulle. Toivoisitko kolmannen pyörän ottavan yhteyttä ja kertovan asiasta? Minä ainakin haluaisin.
Et voi miestä menettää koska hän ei koskaan ole sinun partnerisi ollutkaan. Voit toki paljastaa miehen tekemiset, sillä tuskin on sinun suhteesi mitään merkitystä; olet joka tapauksessa se salasuhde, josta ei kukaan tiedä, vielä. Ymmärrän ärtymyksesi ja kateutesi mutta meitä jokaista kohdellaan niin kuin annamme itseämme kohdella. Sinä olet suostunut olemaan taustalla ja tarvittaessa.
Voi olla, että paljastuksestasi kärsii ainoastaan sisä mutta voithan kokeilla paljastusta, ehkä saat siitä jotain lievitystä oloosi. Se oletko rakastunut vai et, ei varmasti kiinnosta ketään.
kumpaakin pettää mies
Kun mies ottaa uuden jo seurustellessaan sinun kanssasi on viesti selvä, mies ei rakasta sinua. Mies rakastaa itseään ja omia tarpeitaan. Etsi parempi mies olet takuulla onnellisempi jonkun muun kanssa.
Sinuna antadi olla,jätä se mies ite.....kohta matelee nenäs edessä...se on sille kovempi kolaus kuin vasikointi......usko vaan.
Kuinka sinä selität itsellesi että on oikein olla tuon miehen oksennuspussina?
Kuinka sinä vakuutat että olet arvostettu ja kunnioitettu yksilö kun valitsemasi mies huoraa vasemmalla ja oikealla?
Kuinka sinä selität itsellesi että valitsemasi mies on kunnoitettava ja arvostettu käytöksensä takia?
Ehkä te sittenkin olette vakka ja kansi. Kummallekin luottamus ja toisen kunnioitus on ala-arvoista ja sioille heitettävää.
Joten jatkakaa vain samaan tyyliin, tuo ilmeisesti on teille kummallekin ainoa ja oikea tyyli elää.
Miten äärettömän pateettista ja sairasta!!!!
Tietysti kerrot ja myös jätät miehen. Opetus hänelle.
Miksi ihmeessä? Olethan varmasti tiennyt että hän on varattu, eikä sinua ole tuhon pakotettu. Tuskin sinulle on luvattu ruusutarhaa kaikilla eduilla. Miksi sotkeuduit häneen, jos et kerran selviä leikistä?
Itselläni on 15 v nuorempi rakastaja, avoliitossa oleva ihana mies. Itse olen vapaa, ja vapaana tulen pysymään. Häneltä saan juuri sen, mitä miehestä haluan. Seuraa, seksiä, matkustelua, yhdessä oloa ja sen sellaista. Lystiä ilman velvoitteita.
Koskaan en tule tätä miestä millään tavalla satuttamaan, vahingoittamaan tai aiheuttamaan hänelle vaikeuksia omaan elämäänsä. Minä en meidän suhdetta tule hänen puolisolleen ikinä kielimään. Toivottavasti ei kukaan muukaan.
Muiden ei tarvitse elää kuten sinä elät - harva haluaisikaan.
No en ketään kehoittanutkaan elämään samoin. Ja mitä olen kuullut monen ihmisen puhuvan, ovat lopen kyllästyneitä tympeään ja tylsään parisuhteeseensa. Kaipaavat elämäänsä "sitä jotain". Salasuhdetta, romanssia, kiihkeyttä, helppoutta...jotain. Moni varmasti haluaa, mutta ei uskalla, ei pysty, ei tule tilaisuutta.
Jokainen tekee kuitenkin oman elämänsä ratkaisut ja kantaa itse niistä vastuun.
Jos tieten tahtoen asettuu toiseksi naiseksi, miksi jossain vaiheessa haluaa kostaa oman valintansa tälle kumppanilleen?
Olin vaimo pitkään, kasvatin lapseni aikuiseksi, sitten kohtalo muutti kaiken ja nyt elän tätä vaihetta ja nautin elämästäni.
Kaikki ihmiset ensijaisesti toivovat sen parisuhteen olevan muuta kuin tympeää ja tylsää. Kiihkeää ja helppoa. Arkielämän realiteetit huolehtivat siitä että sen eteen saa tosissaan tehdä töitä. Harva siihen pystyy ja uskaltaa lähteä siihen vaan hakee sen helpoamman kautta eli sivusuhteesta. Se on surullista ei rohkeutta sillä kukaan ei voi kuitenkaan oikeasti kaivata kaksoiselämää. SE takaa myös sen että se ykkössuhde ei voi edes parantua kun suuntaa sen kiihkeysenergiansa toisaalle. Siinä on vain yksi tie ja yhteen suuntaan eli totuus on että kauemmaksi vielä toisistansa. Toivoisin totisesti että sinä vapaa ihminen et edes ajattele että tuo rakastajasi on muka tehnyt nyt jotain rohkeaa parantaakseen elämäänsä sillä siinä ei todellakaan ole mitään rohkeaa. Sata kertaa rohkeampaa on taistella sen liiton puolesta minkä on itse aikoinaan valinnutkin eikä juosta sitä tylsyyttä karkuun. Sinä vapaa nainen olisit myös vapaa valitsemaan rakastajasi ja lystin pito ei voi olla minun järjen mukaan edes täydellistä varatun miehen kanssa joka kuitenkin pettää sillä lystinpidolla jotakin toista naista ja mahdollisesti lastensa äitiäkin eli vaimoaan.
Kuulostaa ihan minun mieheltäni.
Melkein arvaan mitä mies ajattelee sinusta.. Olet nainen joka kelpaa panokaveriksi mutta et vaimoainesta. Itsellänikin ollut sellaisia koko kylän polkemia akkoja joita kelpaa nussia mutta ei kukaan alkais vakavaan suhteeseen. Yleensä muuten nämä akat ovat parempia nussimaan ja himokkaampia kuin ne ns. vaimomazku akat.
Paljastat tai et; lopputulos on sama, et sinä sillä sitä miestä saa. Itse en paljastaisi. Antaisin koko miehen olla, jatkaisin omaa elämääni, lopettaisin roikkumisen moisessa kuviossa. En pitäisi minkäänlaista yhteyttä enää. Tuo on jo sen sortin tunnesotku, jossa olet melkoisen syvällä. Se kuluttaa sinua. Etkä näe tilannetta objektiivisesti. Joten pelasta itsesi ja väisty. Yleensä täysi irtiotto antaa mahdollisuuden kaikille osapuolille, ja vasta sen kautta tulevaisuudessa voi nähdä miltä kokonaistilanne näyttää, kun omiin tunnereaktioihin on etäisyyttä.
Tuollaisista kuvioista tulee mieleen sellaiset "turvasuhteet"/varasuhteet, joita jotkut tuntuvat harrastavan. Siis, että tuo mies on tietyssä mielessä epävarmaa sorttia ja uskaltautuu seurustelusuhteeseen, kun on taustalla varalta joku muu eli sinä.
Niin miehet kuin naiset harrastavat tällaisia turvasuhdekuvioita aika paljon. Naisella on miespuolinen ystävä, jota painotetaan omalle miehelle, että olemme vain ystäviä. Mitään varsinaista seksuaalista suoranaista jakamista tämän "vain ystävä" -miehen kanssa ei harrasteta, mutta tuo ystävämies on kuitenkin jonkinlainen turva ja läheisyyslohtu. Samaa tekee myös miehet.
En tiedä onko tuollaisessa mitään väärää, mutta joku osapuoli yleensä joutuu pettymään.
jos teillä olisi yhteistä historiaa pidemmältä ajalta tämän miehen kanssa, niin sitten kenties voisi olla aiheellista toimia jotenkin, mutta teillä on vain puoli vuotta. Se on lyhyt aika, ja siinä kerkeää juuri kokea rakastumisen ihanuudet eikä mitään muuta. Tällaiseen huumaan pääsee aika monien miesten kanssa. Useita vuosia kestäneen suhteen aikana vasta tulee sitten se mitä kutsutaan rakkaudeksi, ja koska tuo teidän aika on ollut noin lyhyt, ei todellakaan kannata jäädä tunteinesi tuohon kiinni hyvänen aika sentään. Se olisi itsepetosta ja itsekidutusta, oli ne tunteesi sitten kuinka vahvat hyvänsä. Jatka matkaa.
Mies ei selvästikään tiedä mitä haluaa ja jos hän on tämän uuden daaminsa kanssa ollut kaksi kuukautta, niin anna olla. Miksi hän olisi tuollaiseen suhteeseen alkanut, mikäli haluaisi jotai todellista sinun kanssasi. Ei ole sen arvoinen mies, että kannattaisi roikuskella.
Mikä on motiivii kertomiselle? Mitä sillä saavutat?
Jos olisit itse varattu etkä ole puolen vuoden salasuhteilun aikana vielä päätynyt eroon, niin miten reagoisit kun salarakkaasi puuttuisi sinun päätökseen suhteestasi nykyiseen puolisoosi paljastamalla sinut pettäjäksi, tuhoaisi suhteesi ja sen hetkisen elämän ilman sinun omaa päätäntävaltaa asiassa?
Mä en ainakaan vois antaa anteeksi ja siirtyä heittämällä salarakkaan kanssa suhteeseen.
Eropäätös ja sen toteutus on aina tehtävä itse.
Ja tuskin nyt ajattelet tässä muuta kuin itseesi.
Taisit olla itse vielä varattu tavatessanne ja hän vapaa, mutkien jälkeen homma olikin sitten toisinpäin? Auts.
Valitettavasti asian on niin, että vaikka miehet itse valloittavat varatun ja esittävät suuria tunteita, niin kyllä se naisen arvo seurustelukumppaniasteelle nousemiseksi on kokenut pudotuksen siinä kohtaa kun nainen vieteltynä rakkauspäissään lähtee juttuun mukaan varattuna. Ellei seksistä ole sitten pystytty pysymään erossa vapaan statuksen saamiseen saakka. Naiset puolestaan ottavat kaikenlaiset pettäjämiehet itselleen vaikka sitten väkisin repimällä suhteesta.
Minäkin mietin miten kertoa kakkosella että me petetään sitä. Mies on luvannut sille erota mutta kuviot on menossa uusiksi. Minä vain kostan kokemani.
Miten naiset huolii tuollaisia miehiä, jotka pitävät useita naisia? Miksi suostutaan jakamaan joku mies? Kakkonenhan tietää jakavansa, vaimo ei, eli kakkonen on varsinainen kynnysmatto.
Nimikirjaimet tänne ja paikkakunta.. .siitä se lähtee
Sonkajärvi
Helsingistä ainakin löytyy sellainen pelimies, että oksat pois. Ei riitä että on naimissa vaan vauvoja tehdään samalla tyttöystävien kanssa ja vielä pyöritetään useampaa muuta naista siinä sivussa seksin takia, jopa vuosia.
kakkonen ei aina kynnysmatto, mies voi mennä kakkosen kanssa yhteen ja hylätä vaimon
Ei sellaisissa tapauksissa ole kysymyskään kakkos/ykkös naisista. Siinähän on mies ottanut itselleen uuden vaimon!
Niin kauan, kun on kakkonen, on myös kynnysmatto.
Ikinä ei tiedä mitä mies juttelee kahden teille molemmille. Niitä on vain miehiä jotka jännityksen halusta tykkää pelata, kahden välillä pönkittääkseen itsetuntoaan.