Hei. Olemme tunteneet kahdeksan vuotta miehen kanssa, jonka kanssa meillä on ollut merkillinen yhteenkuuluvuuden tunne koko ajan. Olimme työtovereita muinoin. Aluksi se näkyi tavatessamme flirttinä ja salassa koskettelulla ja suutelemisella yökerhossa (olimme naimisissa). Nyt molemmat eronneet ja kohtasimme neljän vuoden tauon jälkeen. Minä erosin väkivaltaisesta parisuhteesta rikkoutuneena ja hän kaveripohjaisesta liitosta. Meillä on molemmilla kaksi lasta samassa ikäluokassa. Mies on aivan mieletön, seksi on taivaallista ja hän huomioi minua paljon ja viestittelee monesti päivässä. Saan kehuja, kosketusta, syliä.. hän on myös erittäin rakastunut ja pitää minua prinsessanaan, nauttii siitä että saa pitää naista hyvänä. Harrastamme liikuntaa, olemme lasten kanssa aktiivisia ja olimme perheen päävastuun ottajia jo edellisissä liitoissamme, nyt on helppoa olla kun toinen auttaa arjessakin. Kaikki kohtaa paremmin kuin olen uskaltanut haaveillakaan. Vaan tuo ikäero mietityttää. Hän joskus puhuu "vanhuudestaan", minä suutelen ja sanon, että kun se ei näy missään. Tiedän kuitenkin, että muut voivat ajatella perinteisesti, että mies haksahti nuorempaan ja nainen vakavaraiseen mieheen.. Emme ole julkistaneet suhdetta tuttaville. Myöskään lapset eivät ole tavanneet toisiaan. Varovaisia siis olemme uskaltautumaan suhteeseen, vaikka siihen ei oikeastaan olisi syytä. Haluaisin kuulla kokemuksia ikäeroasioista :)
Vanhempi mies
tuulenvireomenapuussa
22105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olisit kai voinut laittaa sen ikäeronkin? Kun sillä on jossain määrin merkitystä, että onko se nyt 5 vai 65 vuotta...
Mutta mutta. Itselläni on ikäeroa 18 vuotta puolisooni. Olihan sitä alkuun niitä puheita ja tuttavat olivat selän takana jauhamassa sitä perus "naisen hankala isäsuhde" "miehen ikäkriisi" paskaa, mitä nyt yleensä tyrkytetään vastaukseksi kaikkiin yli viiden vuoden meneviin ikäerosuhteisiin. Siis ihan niinkuin se suhde ei olisi oikea suhde, vaan perustuisi jollekin "hankalalle isäsuhteelle" tai "ikäkriisille". Me ei kylläkään tarvittu mitään analyysejä sille, miksi tykätään toisistamme, eikä tarvita niitä vieläkään. Muut ovat niin hakoteillä. Milleköhän ne samanikäisten suhteet sitten perustuvat?
Meidän tapauksessa ne puheet kyllä loppuivat, kun suhde ei enää ollut "uusi juttu". Ihmiset saivat ikäänkuin muuta mielenkiintoa jostain muusta asiasta, jolloin ei enää meidän suhde jaksanut niitä puhuttaa. Nykyään ollaan kihloissa. :)
Joo teidän ikäero olisi kiva tietää.
Itse tapailen n.13 vuotta nuorempaa. Itsekin joskus leikilläni sanon, ettei vanha mies jaksa, tai että olen hommannut itselleni omaishoitajan.
Uskon myös, että noita samoja kommentteja ikäkriisistä, tai nuoresta panosta yms on mietitty selän takana, mutta kaikki, jotka ovat sitten tavanneet naisystäväni, ovat kehuneet, että onpa fiksu ja hauska nainen.
Vanhempani ovat olleet onnellisesti naimisissa yli 50 vuotta.Ikäeroa 10 vuotta.Hyvin teillä menee jos on mennäkseen.
Joo, tosiaan olisit voinut laittaa sen ikäeronkin, kun juuri se mietityttää...
"Hän joskus puhuu "vanhuudestaan""
Just. Tuohon sanoisin, että minua riepoo samanikäiset ja paljon nuoremmatkin, jotka puhuvat "vanhuudestaan". "Silloin nuorena sitä jaksoi" "nuorempana tuli tehtyä, nyt ei saa aikaiseksi" "nuo on nuorten juttuja" jne. Itse olen elämäni vedossa, nyt 52-vuotiaana. Vapaa tekemään mitä mielii, tulemaan ja menemään, tai vain olemaan.
Jos teillä kemiat kohtaavat ja juuri teillä kahdella on toimiva yhteys, niin se on tärkeämpää kuin joidenkin muiden normien mukaan eläminen. Iloitkaa siitä mitä teillä on, sillä vaikka kuinka olisitte samanikäisiä kumppani voi ihan hyvin olla hanurista. On aika harvinaista löytää todella sopiva kumppani ja siksi reilu puolet samanikäistenkin avioliitoista päättyvät eroon.
Olkaa rehellisiä toisillenne ja muille, kyllä ne lähellä olevat hyväksyvät, ja jos eivät hyväksy - niin se on heidän harminsa.
Komppaan tätä facmacin kommenttia niin paljon!!
Ihmiset asettavat itselleen ja toisilleen turhankin tiukkoja kriteereitä nykyään: "potentiaalisen puolisoehdokkaan täytyy ehdottomasti olla max. 5 vuotta vanhempi/nuorempi, ei yhtään enempää. En vois kuvitellakaan seukkaavani jonkun -10 ikäerolla kanssa...." Eli ihmisessä nähdään lähtökohtaisesti vain se ikä - ja ulkonäkö myös, vaikkei sitä tässä kysyttykään. Eikä edes vilkaista niihin päin, jotka voisivat olla juuri itselle sopivia, jos vain antaisi mahdollisuuden. Muttei anneta mahdollisuutta, koska he eivät "täytä standardia".
Mitä tulee puheisiin ikäerosuhteista, niin niitä puheitahan nyt aina on. Ihmisillä on yleisesti ottaen todella köyhä elämä, omassa liitossa ei ole sisältöä tarpeeksi, joten täytyy ruotia joidenkin toisten liittoa ja keksiä siitä väen väkisin jotakin paheksuttavaa. Ellei siinä näy mitään paheksuttavaa, niin sitähän sitten keksitään: "liian vanha tuolle toiselle...", "mitähän toikin näkee tossa LAPSESSA???" (< kun kyseessä on kuitenkin aikuinen ihminen), "tais olla huono isäsuhde tollaki naisella...", "no kukapa mies ei ny kireetä NUORTA PILLUU haluais?! Onnenpekka! Mä joudun tyytyyn vanhaan akkaan..." (< aika ikävä ilmaus omaa naistaan kohtaan muuten), "taitaa olla nainen vaan paksun lompakon perässä." jne. Ihmiset ei millään halua ymmärtää, että kyllä ne vähän suuremmankin ikäeron pariskunnat voivat ihan oikeasti tykätä _toisistaan_, eikä sihen tarvita sen kummempia syitä, ei mitään "rikas", "nuori", "traumatisoitunut", "pervo pillunmetsästäjä"......
12 vuotta ikäeroa . kiitos vastauksista :)
12 vuotta ikäeroa ei ole paha. Kyllä sillä pärjäilee.
Tiedän avioparin, jotka menivät avioon vuonna 1946 ja nainen oli tämä12 vuotta vanhempi miestään.
He saivat lapsia neljä, kukaan ei kummastellut ikäeroa.
Vaan ei se haitannut heitä eikä muitakaan, ja avioliitto kesti siihen hetkeen, kunnes luonnollinen kuolema heidät erotti.
Sori Marga-Reeta, mutta on pakko vähän vitsailla: "kunnes luonnollinen kuolema heidät erotti" > mikäs sitten olis "epäluonnollinen kuolema, joka erotti"? :D
No ei mutta muuten oon ihan samaa mieltä kanssasi. 12 v ei ole mikään paha ikäero lainkaan, kun aikuisista ihmisistä kyse! :)
... vanhuuteen kuolivat molemmat. :D Hah, enpä ajatellut tuon tarkemmin... siis ei mikään onnettomuus/tapaturma. Rauhallinen vanhuuden hiipuminen vei molemmat.
Sen verran pitää tunnustaa ettei se seksielämä aina toiminut kun piti pikkuveikkaa houkutella jöpöttämään usein parikin tuntia.
Kävin usein vieraissa nuoremmilla miehillä.
Pitää sanoa, että kaikki menee kuin ollaan haaveiltu, mutta ei aiemmin koettu. Vielä varotaan lähipiirille avautumista, mutta vahvistetaan tätä meidän juttu fiilistä. Täytyy sanoa, että niin paljon kun elämä on aiemmin paskaa heittänyt niskaan (mm. erittäin alistava ja kaikella mahdollisella muotoa väkivaltainen suhde lasten isään, lapsuudessa vanhempien alkoholismi ja väkivalta..) niin olen nyt taivaassa..
Ikäero tuntuu eri lailla eri ikäisinä. 28 v ja 40 v ihan ok. Kumpikaan ei ole lapsi eikä vanhenemisen kynnyksellä. Sitten kun toinen alkaa olla viisissäkymmenissä, ikäero alkaa olla näkyvä, koska silloin rappeutuminen alkaa olla aika nopeaa. Toisaalta ulkonäkö voi rupsahtaa, mutta olemukseen vaikuttaa enemmän se, minkä ikäiseksi itsensä tuntee. Voi sinua, nauti. Et ole tekemässä mitään väärää. Tai oikeastaan vääryys on se, että et nauttisi onnesta, jota sinulle ojennetaan. Toisten mielipiteillä ei ole yhtään mitään merkitystä.
Hyi vttu 40 vaari. Haise pahalle! Taidat olla aika itsekäs jos luulet että joku nuorempi rakastaa sua oikeesti.
Krmh. Meillä on 25/45 ja minä siis se nuorempi. Rakastan puolisoani enemmän kuin mitään tai ketään muuta tässä maailmassa. Että haise ite pahalle vaan.
Muista sanasi kun itse olet 40. Oletpa lapsellinen.
Harmi, että toiset eivät ymmärrä millaista rakkaus voi olla. Itse voisin rakastaa, vaikka 40 vuotta vanhempaa, eikä rakkauden tarvitse olla esimerkiksi seksuaaliväritteistä. Ihmisen sisin ratkaisee. Tietenkin vanhuus tuo omia ongelmia, mutta rakastaessaan tarpeeksi, on valmis kompromisseihinkin.
Tämä niin vitusti, ja vielä lisäksi: miksi kaikki (nuoret) tuntuu kuvittelevan, että rakkaus = seksi? Että jos ei miehellä seisokaan enää siinä 50 tai jotain, niin ei oo sitte enää rakkauttakaan? Hölynpölyä.
Rakkauteen ei vaadita nussimista. Rakastaa voi ilman erotiikkaakin. Itse asiassa sellainen rakkaus on paljon aidompaa, koska silloin ollaan jo tajuttu oleellinen ero pääkopan ja jalkovälin välillä.
Eli ongelmaa ei ole alkuunkaan joten anna mennä vaan.
Kirjoitin toiselle osastolle noin vuosi sitten omasta seurustelustani (salaisesta, olemme molemmat naimisissa) 33 vuotta vanhemman miehen kanssa. Voisihan sitä seksisuhteeksikin kutsua. Ikäero on reilu, mutta se juuri onkin kiinnostavaa, virikkeellistä ja erilaista. Kokeilkaapa. :)
Taitaa olla niin että olet itse vanha käpy (miespuolinen). Emme tuohon lankaan mennä.
Mina olen ollut kimpoissa 22 vuotta minua 17 vuotta vanhemman miehen kanssa.
Ikaero tulee mieleen kun lukee tallaisia viesteja tai joku puhuu asiasta.Muuten ei.