tapasin miehen tän palstan kautta. Oli mukavia nettikeskusteluja jne. Sovittiin tapaaminen, odotukset oli aika korkealla-tyyppi tuntui tosi mukavalta -mutta järkytyin kun tapasimme- hän ei ollut kertonut mitään -hän onkin vammainen ja rampa. Luulisi, että olisi löytynyt sen verran miestä ja toisen kunnioitusta, että olisi kertonut asian. En ole rasisti tai vastaava, mutta en voi olla miehen kanssa joka on rampa ja luulen ,että jos minä olisin rampa ,niin eipä taitaisi kukaan kiinnostua. Siis -olkaa ihmiset rehellisiä toisillenne myös niistä fyysisistä ominaisuuksista. Kaikki naiset eivät halua alkaa seurustella vammaisen /ramman miehen kanssa. Uskon ,ettei myös miehet halua sellaista naista. Mitä mieltä olette asiasta? Hän ei muuten puhunut koko tapaamisemme aikanakaan mitään vammastaan , jota kovasti ihmettelen vieläkin.Olisin odottanut edes tapaamisessamme hänen siitä puhuvan ja itse en kehdannut, etten olisi häntä loukannut.
harmittaa
neiti
183415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mitä mahdat tarkoittaa sanomalla: "hän onkin vammainen ja rampa"? Ei vammaiset ole sen ihmeellisempiä ihmisiä kuin ns. normaalitkaan. Jokaisella meistä on omat vammamme. Rakastan miestä joka istuu pyörätuolissa, auto-onnettomuuden seurauksena. Älä tuomitse lähimmäisiäsi ulkonäön perusteella.
tutustuitko mieheen ennen vai jälkeen hänen onnettomuutensa? En tuomitse ketään , mutta minusta oli ja on erittäin inhottavaa antaa kuva itsestään normaalina miehenä, jos ei sitä olekaan. Hän on päästään ihan ok ,mutta hän jätti oleellista kertomatta ennenkuin tapasimme. Itse en olisi jättänyt kertomatta sellaista asiaa-lisäksi hän on terrorisoinut minua puhelimella tapaamisen jälkeen ja ei tajua etten halua seurustella -ei ole pakko jos en halua -oli kyse sitten sitten ns. terveestä tai vammaisesta. Ja rammaksi sanotaan ihmistä, joka ei esim .pysty kunnolla kävelemään tai toinen käsi ei toimi tai muu vastaava seikka fysiikassa ei toimi normaalisti. Jos mies vammautuisi silloin, kun olemme jo pari , niin tilanne olisi aivan toinen. Mieti vähän mitä kirjoitat ja katso tarkkaan mitä kirjoitin, ennenkuin alat syyttää mua. Mielestäni tyyppi teki mulle väärin, koska ei ollut pokkaa asiasta kertoa, vaikka pitkään jo olimme kirjoitelleetkin-minä rehellisesti -hän ei. Mitä muuta sellainen ihminen voi salata -vaikka mitä. Mä voisin jo ammatini puolesta seurustella vaikka joka päivä rampojen tyyppien kanssa, siksi haluan itselleni miehen, joka on myös fyysisesti normaali. En jaksa toimia hoitajana vielä kotonakin, ja tätä asiaa on turha kenenkään kauhistella-tekopyhyyttä löytyy joka lähtöön. Alkaisitko itse seurustella "perässävedettävän" ukon kanssa? Epäilen vahvasti. Eri asia on jos jo seurustelet sellisen kanssa. En ole sitäpaitsi epäillyt näitten rampojen yläpään kuntoa mitenkään-kuten vihjaisit tossa vastauksessakin -enkä ole heitä sen kummempanakaan pitänyt kuin muita miehiä. Haluan vain itselleni terveen miehen ja siihen mulla on oikeus ilman tekopyhiä siunailuja.
Kyllä sulla on ollut todella järkyttävä kokemus...saat varmasti myötätuntoa...
ja ehkä vähän itsetuntoa.
Älähän yleistä "neiti" nirppanokka, minä ainakin haluaisin tutustua, mahdollisesti rakastua mieheen, joka ei todellakaan ole täynnä itseään eikä fyysisesti täydellinen vaan esimerkiksi raajainvalidi tai näkövammainen. Tärkein on ihminen kokonaisuutena, omana persoonanaan, johon nyt vain sattuu kuulumaan jokin hieman vajavainen ominaisuus.
Meistä jokainen voi joutua onnettomuuteen, josta jää säröjä.
mieheen hänen jo istuessa pyörätuolissa. Ilmeisesti olet hoitoalalla ja tiedät mitä tapahtuu kun halvaantuu vyötäröstä alaspäin. Ei toimi jalat eikä muukaan.....Mies vallan ihanan hellä ja osaa todellakin keskustella, mitä taas ei voi sanoa kaikista muista tuntemistani miehistä. Poikkeuksiakin löytyy. Hyvää Joulua Sinulle Neiti.
Saitpa outoa palautetta. Eiköhän nyt useimmat ihmiset toivo, että kumppani olisi sekä fyysisesti että henkisesti terve. Ihmeellistä jeesustelua. Eihän tässä nyt ollut kyse vammaisten ihmisarvon väheksymisestä vaan siitä, että nuori ja terve ihminen saa ihan oikeutetusti toivoa samoja ominaisuuksia kumppaniltaan. Ja tosiaankin on eri asia alkaa seurustella vammaisen ihmisen kanssa kuin jatkaa suhdetta vammautuneen kumppaninsa kanssa. Jokaisella meistä on omat kriteerinsä kumppanin valinnassa. Miksi muiden pitäisi niihin puuttua?
>"Jokaisella meistä on omat kriteerinsä kumppanin valinnassa."
Niin on. Ja ne kriteerit ovat tällä hetkellä sellaisia, että joka toinen avioliitto päättyy eroon.
Mitä enemmän idioottimaiset parinvalintakriteerit yleistyvät, sitä enemmän meillä on riitaisia parisuhteita ja sitä enemmän voi koko yhteiskunta pahoin.
Kirjoitustaitosi on rampa, älä siis odota muiltakaan täydellisyyttä. Tiesitkö, että pilkku tulee ennen välilyöntiä?
Hei, neiti,
eipä ihme, että olet neiti ja varmaan tulet olemaankin. Miksi täytyy seuraa hakea täältä, eikö kukaan ole muuten huolinut? No, oli vähän ilkeästi sanottu.
Minä aikanaa tapasin parikymppisenä tyttönä saman ikäisen nuoren miehen, joka oli jo silloin vakavasti sairas. Olin itse opiskelija, niin kuin hänkin. Nättikin olin ja kai näin voisi vuosien jälkeenkin vielä sanoa.
No, tarina eteni, niin kuin sulhoni sairauskin, joka invalidisoi pikkuhiljaa enempi ja enempi. Minulle hän oli kuitenkin yhtä rakas. Loppujen lopuksi hän oli vakavasti vuodepotilas ja täydellisen hoidon ja huolenpidon tarvitsija. En kuitenkaan haikaillut muista.
Itsekin sairastuin liittomme aikana myöhemmin. Sairastuin sairauteen joka etenee ja invalidisoi ja pikkuhiljaa vie minutkin hoidokiksi.
Mieheni kuoli hiukan päälle nelikymppisenä, silloin kun lapsemmme oivat murkkuikäisiä.
Nyt olin siis jo itse liikuntaesteinen, enkä ihan enään tullut toimeen ilman miuiden apua. Tapasin kuitenkin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen asunut jo yli viisi vuotta. Mieheni on komea ja sivistynyt, omaa hyvät käytöstavat ja on aikanaan opiskellut itselleen hyvän ammatin, jossa menestynyt. Erittäin siisti niin kuin minäkin. Hän tekee kaikkia kotitöitä kanssani ja osaa ja myös tarttuu kodin ylläpito remontteihin yms. Minulla on siis ollut sairastamisestani huolimatta onni matkassani.
Tämän kerron Sinulle neiti "nirppanokka" siksi että on vielä ihmisiä jotka ei moisista vammoista välitä vaan näkevät itse ihmisen.
Nykyisellä miehelläni olisi ollut mahdollisuus tutustua vaikka kuinka kauniiseen ja terveeseen naiseen mutta hän vaalisi minut.
Se että, joku ei ole vammastaan puhnut johtunee varmaankin siitä, että et uskalla kysyä. Vammautunut ihminen haluaa elää vammansa kanssa mahdollisimman vähän. Eli, joka keskustelussa ei tarvita henkilön vammaa mukaan.
Kun tapasin nykyisen mieheni, niin hän kyllä näki että liikun huonosti ja toimintoni eivät olleet fyysisesti ns. normaalit. Viisaana ja kohteliaana miehehenä hän odotti, että olen itse valmis kertomaan. Kun muutamat treffit oli käyty luottamus ja varmuus uskoutua oli niin vankka että kerroin sairastamisestani. Tämä vain vahvisti suhdettamme. Eikä lapsenikaan olleet hänelle este.
Nyt olemme molemmat päälle viiskymppisiä ja työelämästä kotona, siis liki kaiken aikaa yhdessä. Elämämme on ihanaa.
Ps.Sana rampa loukkaa. Olemme paremminkin liikuntarajoitteisia tms.
Vielä vähän.
Kukaan meistä ei tiedä minä päivänä kohtalo puuttuu asiaan ja vammaudumme tai sairastumme. Myös neiti "nirppanokalla" on sitten aikaa miettiä asioita kun/jos näin käy. Sitten ei ehkä kukaan Sinua huoli tai jos Sinulla on saman henkinen puoliso hä ottaa ja lähtee etsimään tervettä kumppania.
Hyvä, vaadi jatkossakin tasoa miehiltäsi!
Terveen ihmisen ei tarvitse sietää kotonaan kaikenmaailman rampoja, rujoja, änkyttäjiä, kaljuja, lyhyitä, huonoryhtisiä, hörökorvaisia, koukkunenäisiä, likinäköisiä, sokeritautisia, allergisia, migreenisiä ja iho-ongelmaisia... Rupusakki seurustelkoon rupusakin kanssa.
Tämä keskustelu on mennyt hiukan liian pitkälle, syytellään ja tartutaan liikaa muiden mielipiteisiin. Muistakaa, että kaikki ei voi olla samaa mieltä asiasta!! Minun mielestäni neiti on oikeassa, että olisi pitänyt mainita asiasta. Tiedän sen, että vammautuneet ihmiset elämän kuluessa unohtavat vammansa, koska siitä tulee osa elämää. Jollekin toiselle se voi olla järkytys, koska on etsinyt tervettä kumppania ja varsinkin netin kautta etsiessä pitäisi uskaltaa kertoa asiasta. Voihan vammaiseen ihmiseen rakastua tavatessaan luonnossa, vammaisuuttakin on niin erilaista. Jos avomieheni vammautuisi, en jättäisi häntä missään tapauksessa, valvoisin 24h hänen vierellään ja hänen selviydyttyään seisoisin hänen vierellään, rakastaisin, huolehtisin. Tosin jos hän olisi aivokuollut tai ei ymmärtäisi mitään, hän itsekin toivoisi, että en olisi hänen kanssaan.Tosin olisin hänen elämässään kumminkin.Seurustelussa ihminen hakee itselleen ihmistä jonka kanssa voi jakaa kaiken elämässä.Olisi itsekästä vaatia jonkun olemaan toisen kanssa jos tämä ei edes tiedä kuka itse on. Miettikää vähän..Tiedän, että tämä on henkilökohtainen asia monelle ihmiselle, mutta vammautuneiden on ehkä vaikeaa käsittää, että kenelläkään ei ole heitä vastaan mitään ja kaikki ovat kauniita ihmisiä omalla tavallaan, mutta itsekin haluan terveen ihmisen rinnalleni(vaikka eivät vammaiset kaikki ole sairaita). Tämä oli minun mielipiteeni asiasta, kertokaa lisää näkemyksiä..
Kiitokset vastauksistanne. Niinkuin arvasin , on mielipiteitä puolesta ja vastaan. En ole tarkoittanut, että mulla olisi tätä miestä kohtaan mitään inhoa tmv. mutta olen pettynyt, koska hän antoi ymmartää jotain ihan muuta ja itse olin rehellinen hänelle. Vamma ei tee hänestä todellakaan epäkelpoa miehenä tmv. Olen itse hoitoalalla ja olen sairastellut itsekin , joten tiedän mistä puhun. Tarvitsen vain terveen miehen elämääni. En jaksa hoitaa ainakaan alussa toista, sitten on eri asia kun suhde jatkuisi ja hän vammautuisi sitten. En ole mikään nirppanokka ollenkaan, entiset mieheni ovat olleet pahoinpitelijöitä ja juoppoja, joten haluan nyt ainakin terveen miehen, ettei heti alusta saakka olisi jotain painolastia. Tämä mies on mielessäni päivittäin, koska hän oli todella mukavan oloinen ja miellyttävän näköinen. Eikä ole sitäpaitsi vieläkään vastannut sähköpostiviestiini , jossa kysyin asiasta. Annoin hänelle ainakin siihen mahdollisuuden, mutta eipä käytä sitä hyväkseen. Ja kaikilla meillä on omat toiveemme kumppanimme suhteen- eikös vaan!En ole itsekään täydellinen, mutta olen ainakin rehellinen.
Neiti Nirppanokka: tunnen miehen joka istuu pyörätuolissa ja hän sanoi ettei ole vammainen vaikkei jalat toimikkaan, se on ainoastaan hidaste. Joskus kun saat lapsia et voi heitäkään valita sen mukaan ovatko terveitä vai eivät kaikki on otettava vastaan mitä ylhäältä annetaan. Neuvo vastaisuuden varalle: kysy heti onko vammainen ja muutenkin terve ja onko testit otettu ja sitä rataa. Onnea seuraavalle metsästykselle.
Kuuleppa Mr Monaco, voit itse kuulua jonain päivänä mainitsemaasi rupusakkiin. Jos minun mielipidettäni kysytään, niin kuulut pohjasakkaan. Sääliksi miltein käy, sillä koville tulee ottamaan elämä. Taitaa olla niin, että ikääntyminenkin tulee ottamaan koville ja siihen ei ole pitkä matka. Ennenkuin huoaatkaan istut vanhainkodissa kaikkien vaivaisten joukossa Eikä sinua sieltä muiden joukosta erota. Voi raukkaa.
>"entiset mieheni ovat olleet pahoinpitelijöitä ja juoppoja, joten haluan nyt ainakin terveen miehen"
Menepä sanomaan tuo sille "rammalle" tuttavuudellesi. Hän on varmaan mielissään siitä, että hänet arvioidaan yhtä kelvottomaksi parisuhteeseen kuin väkivaltaiset juopot.
Tai itse asiassa hän on vielä kelvottomampi. Väkivaltainen juoppohan sai tässä tapauksessa tilaisuuden yrittää suhdetta, kun taas vammainen putoaa pelistä jo ensimmäisellä tapaamisella.
Mutta kyllähän tämä on jo tuttu asia monelle vammaiselle. Juoppo kusipää saa sata kertaa helpommin naisseuraa kuin raitis ja fiksu vammainen. Näin se vain menee. Täytyy yrittää välttää katkeruutta.
meistä kukaan saa päättää minkälaisena tänne syntyy ja kuitenkin meistä jokainen on yhtä arvokas. Neidin pitäisi tutustua yhteen vammaiseen niin huomaa kuinka fiksuja ja symppiksiä ovat.
että, tapaamishetkellä hämmennyit, niin olisin minäkin. Teit selväksi, että et syrji ihmisryhmiä, olisit toivonut suorapuheisuutta mieheltä ja lähetit vielä viestinkin. Toimit kuten kuka tahansa normaali ihminen: toimit hyvin ja rehellisesti.
Kuitenkin sait useita viestejä, jotka tuomitsivat toimintasi. Itsekin olen toiminut hoitoalalla, joten erilaiset vammat ovat minulle tuttuja. Kuitenkin koska itse olen terve ja pidän erityisesti liikunnasta, etsin ensisijaisesti fyysisesti tervettä miestä. On tietenkin eri asia, jos tämä löytämäni mies joskus vammautuisi, tottakai auttaisin/hoitaisin häntä.
On outoa salata olennaisia asioita, niitähän on useita: liuta lapsia, etninen tausta, vahva uskonnollisuus, vakava sairaus..
Olemme kaikkien kanssa samanarvoisia:
mutta, moni mies ei halua liutaa lapsia,
on vaikeaa, jos uskonto hallitsee arkea
on liian vaikeaa, jos toinen taistelee syöpää vastaan
on vaikeaa totuttautua vammaan, joka toiselle on jo arkipäivää, muttei itselle tuttu.
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat ja tekstisi ei missään tapauksessa väheksy rajoittuneita. Itselläni on CP-vammainen ystävä joka on mies. Hän on ihana ihminen ja tapasimme netissä. Keskustelun lomassa tuli selväksi tämä hänen vammansa ja se, miten vahva ihminen hän henkisesti on. Päässä ei miehellä ole vikaa. Ei ihmistä voi syylistää sen takia, jos ei ala seurustella liikuntarajoitteisen kanssa vaikka tästä pitääkin..niin vaan ei ole joillekin tarkoitettu. Niin, eli asian ytimeen, en tiedä olisinko tämän ihmisen ystävä, jos hän ei olisi ollut minulle niin rehellinen ja avoin..sehän se tärkeää on, oli suhteen laatu mikä tahansa..