Olen kahden pienen lapsen äiti. lapset 2v 3kk ja 4kk. Olen yksin lasten ja mieheni 11 vuotiaan kanssa kaikki päivät, mies yrittäjä ja tekee vähintään 12 tunnin päiviä. Itse hoidan lapset, kodin, pihan, koiran, olen jopa laihduttanut ennätysnopeasti 20 raskauskiloa 2 kk. Mieheni ei arvosta pätkääkään mitä teen, ja ilmeisesti minulle ei myös kuulu omaa aikaa ennen kuin olen lopettanut imetyksen... Ja korvikehan ei lapselle kelpaa. Olen vaan niin kyllästynyt olemaan kotiorjana, mulla ei ole enää muuta minää kuin äitinä oleminen, kaverit asuu kaukana, eikä niille olisi lastenhoidolta edes aikaa. Mies ei huomaa minua mitenkään enää, tuntuu usein siltä että hänellä on joku toinen, ehkei olekaan aina töissä niinkuin väittää. Eikä tässä ratkaisu ole jättää toista, Sitten mulla ei olisi edes rahaa ja kotia...
mies ei arvosta
äity
13830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Puhu miehellesi ei ne asiat täällä parane, kerro mitä ajattelet suoraan hänelle. Ja yrittäjillä nyt menee oikeasti aikaa töissä ja ovat väsyneitä sen jälkeen, jotkut jopa tekevät töitä toisella paikkakunnalla ja tulevat vasta perjantaina kotiin.
Hyvä kun purat ajatuksiasi edes täällä, tosin "äidit"-palstalla tulisi vähemmän soopaa ja enemmän käytännön neuvoja. Mutta! olet avun tarpeessa ja sen ansainnut. Ota maanantaina yhteys kotipaikkakunnan neuvolaan. Varaa aika neuvolapsykologille, olisi hyvä jos mieskin tulee mutta pääasia että itse menet.
Tarvitset ilman muuta ulkopuolista apua. Voit lähteä ulos parina päivänä imetysten välillä tai åidemmäksikin rupeamaksi jos äidinmaitoa on varalle "lypsettynä".
Todella hienoa että olet saanut 20 kg 2 kkssa pois, jopa vähän turhan rankka tahti! Nyt syö tukevasti ja hyvin (maidonmuodostus kuluttaa paljon sinun ravinteitasi). Tehokuuri omega-3-rasvahappoja ja monivitamiinia sinulle! B-vitamiinien ja rasvahappojen vaje tekee masentuneen olon, samoin hormonitoimintasi lienee melko vajaaliekillä nyt. Älä ota hormonikierukkaa tai pillereitä käyttöön lähikuukausina (imettäessäsi), menet entistä ärtyneempään tilaan muuten.
Hankit miehen varoilla kotiapua itsellesi tavalla tai toisella! Joko ilmoitus lähimarketin ilmoitustaululle, että joku kiva täti tai opiskelijatyttö tulee tuuraamaan sinua säännöllisesti pari kertaa viikossa. Tai soitto MLL suuntaan, sama juttu. Kun vauva on noin pieni, voisit myös ottaa hänet mukaan vaikkapa shoppailuun ja jättää ne kaksi pienempää kotiin lastenvahdille. Lähde äiti-lapsikerhoihin, 11-vuotias voi tarvittaessa pärjätä ilman sinuakin pari tuntia. uusia ystäviä kannattaa katsella samassa elämäntilanteessa olevista (neuvola auttaa heidät löytämään) ja esim. seurakunnat ojentavat auttavan kätensä, kysy lisää!
Sinä mahdollistat yksinhuoltajaisän ylipitkät päivät yrittäjänä, muutenhan (ilman puolisoa) hän joko tekisi puolta lyhempää päivää tai olisi lastensuojelun hampaissa.
Kirjoita vaikka tekstiviesti tai kirje miehellesi, miten pitkään hän aikoo laiminlyödä sinua ja lapsia. Onko hänen tarkoitus tehdä 12-tuntista päivää eläkeikään asti vai koska helpottaa. Miten te pärjäätte taloudellisesti, onko miehellä ison työnteon tuloksena isot tulot vai kamppaileeko hän konkurssin partaalla? Eri tilanteet vaativat eri keinot..
Olet aiheesta myrtynyt, miehen rehellinen puheenvuoro tarvittaisiin jotta koko tilanne selkiää.
Syötä rotanmyrkyt sille jätkälle.
Etkö tosiaan teinnyt mitä tuleman pitää? Kun lapsia kuitenkin teillä on? Nyt kyllä tarvitaan keskustelua puolisosi kanssa.Kerro että olet yksinäinen ja tarvitset apua.Ja jos lapset ovat yhteisiä-ethän sinä voisi rahattomaksi jäädä vaikka ero tulisikin-kaiketi teille yhteishuoltajuus tulisi.Ja miehen kuuluu maksaa elatusmaksut.Oletko ilman ammattia? Jos näin on-kun lapset kasvavat-ala opiskella ammatti itsellesi-mietsen varaan ei nainen voi elää elämäänsä-saa olla ilmainen piika lopun ikäänsä.
Sul on huono mies. Eroa heti. Missäs sun rahat on, sossusta ja kelasta saa rahaa jos eroo ja muuttaa yksin asumaan. Monet asuu yksin lapsien kanssa ja pärjäävät.
En tiedä millaisia palveluja neuvolan kautta nykyisin saa, mutta se olisi ihan hyvä paikka aloittaa. Ihan oman terkan kanssa voisit siellä pohtia jaksamistasi.
Tuliko tämä nyt yllätyksenä. Osallistuiko yrittäjämiehesi kotitöihin ennen uusimman lapsen syntymää?
Rankka laihduttaminen ja imetys, siinä jo kaksi fyysisesti isoa tekijää, jotka vievät voimat. Pienet lapset ja yksi vähän isompi, siinä myös lisätekijät väsymykselle. Plus kaikki kotityöt ja koiran hoito.
Jostain täytyisi alkaa vyyhteä purkamaan ja nopeasti.
Pihatyöt nyt ainakin voit jättää sikseen kertakaikkiaan. Ne eivät perääsi huuda ja jos joku huomauttaa, niin osoite menköön miehen piikkiin.
Olet jo yllä saanut järkeviä neuvoja, mihin ottaa yhteyttä. Myös jos paikkakunnallanne toimii kunnallinen kodinhoito, voisi sieltä tiedustella apua. Neuvolan kauttakin voisit saada tietoja, mistä ihan tätä käytännön apua olisi saatavilla.
Ennen kaikkea tarvitset sitä käytönnöllistä apua arkeen. Sen jälkeen jaksat paremmin miettiä parisuhdettanne. Ehkä toivottavasti lapsiperheen arkea työhön paennut mies herää näkemään, että hänen paikkansa on nyt jelppiä sinua kaikin tavoin pahimpien vauva-aikojen lävitse.
Etukäteen ei aina voi tietää, kuinka jotkut miehet reagoivat arkeen pienten lasten kanssa.
On miehiä, jotka ottavat luonnollisesti ja avuliaasti osaa kaikenlaiseen kodinhoitoon helpottaakseen pikkulasten äidin työtaakkaa. Mutta valitettavasti on myös miehiä, jotka pakenevat tai alkavat yllätys-yllätys itsekin pikkulapsiksi kiukkuamalla, juomalla ja kaikenlaisilla häirintämuodoilla.
Nyt vain reilusti toimeksi hakemaan apua tilanteeseen, joka onneksi ei ole ikuinen.
Aivan ensiksi, varmista että et enää lisäänny!
Toiseksi, naapuristssasiaivan varmasti on luotettavia nuoria jotka ilomielin leikkisi 11 v ja 2v kanssa tunnin pari muutaman kerran viikossa ( pientä taskurahaa vastaan). Laita pienin selkareppuun ja lahde hänen kanssaan näyteikkunaostoksille tai muuten vain lenkille TAI päiväunille!
Kuten aiemmin ehdotettiin hankkiudu muiden äitien seuraan ja voitte vuoropäivinä babysitata toistenne lapsia vähän aikaa kerrallaan.
Tilanteessasi pienikin hengähdysrako un taivaallista.
Miehesi puskiessa pitkää päivää ei varmasti tiedä miten paljon sinä olet kiinni lapsissa. Toisalta hän pitää teidät kiinni leivän syrjässä ja katon päänne päällä- se jo sinäänsä on kunnioitettavaa!
Muista aina että lapset kasvavat aivan liian nopeasti. Tämä aika jonka sinä voit viettää heidän kanssaan, ohjata ja opettaa heitä , on sanoinkuvaamattoman arvokasta.
Sinä voit ohjata heidät ( melko pitkälle) aivan miksi sinä haluat heidän tulevan. Ajatteleppa sitäkin miten valtava vaikutus siulla on heidän kehitykseensä!
Ap jotain viisastakin kirjoitat, että et sentään eroa ajattele, kun ymmärrät, että sitten ei ole kotia eikä rahaa.
Uskon että on vähän ankeaa joskus olla pelkästään lasten kanssa kotosalla, jos ei ole mitään yhteyttä oikein minnekään.
Koeta löytää lasten ulkoilulenkeillä toisia samassa tilanteessa olevia ja juttele heidän kanssa, se saattaa avartaa huomattavasti.
Minulle lapseni olivat niin suuri asia, että kun olivat vauvoina, menin monesti nukkuvaa lasta katsomaan, suurta ihmettä, minulle he olivat aina niin tärkeitä ja ovat kyllä vieläkin. Toki olin ehtinyt olla naimisissa jo yli neljä vuotta ennekuin vauvamme syntyi, joten kaikki kaipaus ja menohalut oli eletty ilman lapsia, olin valmis kotoon lapsien kanssa. Perheenä kävimme ruokakaupassa ja meillä oli ystäväpiiri, silloin vierailtiin toistemme kotona lasten kanssa, kahvit juotiin tuoreen pullan kera ja kakkujakin leivottiin joka viikonlopuksi.
Itse en kokenut lasten kanssa oloa mitenkään rankkaan.
Oletankin että ap ei ole vielä ollut aivan valmis kodin asioita, olisiko elämää vietetty aika iloisesti menemällä aikaisemmin, joka vielä välkkyy siellä aivoissa. Mutta kun ajattelet asiaa tarkemmin, muutkin ystäväsi ovat myös nyt tuossa tilanteessa, eivät he enää käy viihteellä jatkuvasti. Lasten kanssa aika on todella ihanaa, kun antaa itselleen luvan rakastaa perhettään m, eikä haikaile turhien humputuksien perään.
En minäkään kokenut lasten (3) kanssa oloa raskaaksi. Ainoastaan sen, että heidän isänsä oli myös yrittäjä ja aina poissa, käytännössä koko lasten lapsuuden. Mutta siihenkin sopeuduttiin hyvin. Kun lapset olivat teinejä ja eks päätti kaikesta vastarinnasta huolimatta alkaa tehdä kotona töistä = aina paikalla, vaikkei läsnä koskaan ( kaikenlaista lieveilmiötä siinä rinnalla): tähän emme sopeutuneet. Ero tuli.
No minä koin lasten hoitamisen ajoittain hyvinkin rankkana, etenkin, kun lapset sairastelivat ja miehellä oli epäsäännölliset työajat. Kaipasin (ja myös järjestin) itselleni tekemistä, jossa sai tavata ihmisiä ja/tai käyttää älyään. Ihanaa kuulla, kun joku kutsui minua nimeltä.
Apua kannattaa aktiivisesti hakea, vaikka sitten virtuaalista sellaista. Saatko nukuttua? Kaikkeen ei ihminen voi revetä; jotkin työt voi ehkä jättää vähemmälle huomiolle. Ajatusleikki: jos oikeasti olisit täysin yksin, miten priorisoisit? Ja omaa työtään kannattaa arvostaa. Vaikka kotona elämä tuntui usein puurtamiselta, se oli kuitenkin oma valintani. Käänsin usein tietoisesti ajatukseni niin, että on onni, kun on lapsia, joita saa ruokkia, pestä ja pyyhkiä, lukea satuja ja nukuttaa puhtaiden lakanoiden väliin. Pieniä juttuja, joita arvostaa silloin, kun tavallinen arki jostain syystä järkkyy.
voin tulla helpottamaan sun oloa,kunnon pano auttais kyllä...