Mieheni sai aivoverenvuodon elokuun alussa ja vasen puoli ns. pois pelistä. Pystyy kyllä ontuen kävelemään, muisti ja puhe tallella, tunto pois ym. Muistan sen yön kun istuin sairaalan päivystyksessä ja odotin tietoa hänestä. Silloin rukoilin että anna hänen elää ja jäädä henkiin. Muusta selviämme. Olemme alle 50v. Nyt tuosta on kulunut aikaa ja kuinka olen yksin. Hoidan kaiken, kuulen syytökset, epätoivot. Autan joka päivä, teen , hoidan, mutta kuinka kaipaan sitä miestä joka oli silloin ennen, Nyt hänellä lyhyt pinna, hermostusta, ei nuku. Olen niin väsynyt, suuttunut miksi meille. Olen joutunut jäämään pois töistä ja hoidan häntä. Kaipaan sitä miestä mikä oli ennen tätä. Tulevaisuus epävarmaa töiden ym suhteen. Kuinka muut ovat jaksaneet? Ei ole ketään kenelle voisin purkaa pahaa oloa. Iltaisin itku herkässä. Ns. kaverit katosivat saman tien, kun peläten että tarttuu. Olen yrittänyt etsiä vertaistuki ryhmää tuloksetta.
aivoverenvuoto
mahija
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.