Mä en tiedä miten selviytyä?
Viime vuoden huhtikuussa mieheni lähti käymään kotimaassaan ja palattuaan halusi asumiseroa. Muutti pois elokuussa ja syyskuussa toi ex-vaimon ja lapsensa suomeen. Jäivät pari viikkoa jonka jälkeen palasivat takaisin. Lokakuussa mies sitten sanoi että haluaa avioeron vireille laitettiin sitten yhdessä. Tämän vuoden toukokuussa erottiin virallisesti ja lokakuun jälkeen en ollut nähnyt häntä kertaakaan, voin silloin jo paljon paremmin. Eron jälkeen törmäsimme toisiimme sattumalta ja herra oli saanut tietää uuden numeronikin 2. vaiheen yhteydessä. Soiteli tämän jälkeeen monesti ja jokin yhtäkkiä paloi sisimmässäni, kosto. Se nainen otti mieheni ja mä halusin ottaa hänen miehensä, ja niin minä sitten tein. Äänitin kaiken lisäksi. Nyt ex-mies toi kokonaan sitten nykyisen vaimon ja lapsensa. Laittelevat ihania kuvia facebookiin. Mä taas jäin vain rakastamaan miestäni. Asutaan samassa kaupungissa ja ne asuu muutaman juna pysäkkin päässä. Sattuu ihan kamalasti. Haluan kostaa, mutta toisaalta mitä mä sillä saan, se nainen on sen verran kunniaton, tuskinpa välittää.
En tiedä miksi piinaan itseäni, miksi annoin hänen tulla taas lähelleni ja sekoittamaan pääni? Tiedän vain sen, että rakastan häntä vaikka toisaalta vihaan häntä. En tiedä miten selviydyn, yritän jatkaa eteenpäin. En onnistu, tuntuu siltä että katoan päivä päivältä.
Tiedän, että olen toiminut monessa kohtaan väärin, koska kuuntelin tunteitani. Toivon, ettette jumitu niihin.
PS: anteeksi avautuminen!
Viime vuoden huhtikuussa mieheni lähti käymään kotimaassaan ja palattuaan halusi asumiseroa. Muutti pois elokuussa ja syyskuussa toi ex-vaimon ja lapsensa suomeen. Jäivät pari viikkoa jonka jälkeen palasivat takaisin. Lokakuussa mies sitten sanoi että haluaa avioeron vireille laitettiin sitten yhdessä. Tämän vuoden toukokuussa erottiin virallisesti ja lokakuun jälkeen en ollut nähnyt häntä kertaakaan, voin silloin jo paljon paremmin. Eron jälkeen törmäsimme toisiimme sattumalta ja herra oli saanut tietää uuden numeronikin 2. vaiheen yhteydessä. Soiteli tämän jälkeeen monesti ja jokin yhtäkkiä paloi sisimmässäni, kosto. Se nainen otti mieheni ja mä halusin ottaa hänen miehensä, ja niin minä sitten tein. Äänitin kaiken lisäksi. Nyt ex-mies toi kokonaan sitten nykyisen vaimon ja lapsensa. Laittelevat ihania kuvia facebookiin. Mä taas jäin vain rakastamaan miestäni. Asutaan samassa kaupungissa ja ne asuu muutaman juna pysäkkin päässä. Sattuu ihan kamalasti. Haluan kostaa, mutta toisaalta mitä mä sillä saan, se nainen on sen verran kunniaton, tuskinpa välittää.
En tiedä miksi piinaan itseäni, miksi annoin hänen tulla taas lähelleni ja sekoittamaan pääni? Tiedän vain sen, että rakastan häntä vaikka toisaalta vihaan häntä. En tiedä miten selviydyn, yritän jatkaa eteenpäin. En onnistu, tuntuu siltä että katoan päivä päivältä.
Tiedän, että olen toiminut monessa kohtaan väärin, koska kuuntelin tunteitani. Toivon, ettette jumitu niihin.
PS: anteeksi avautuminen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se suomalainen sinisilmäisyys.. autoit herra loiseläjää siis asettumaan suomeen perheineen?
menoa;)
Juuri niin kävi. Tällä kertaa minä olin se uhri, nyt joudun katsomaan kun he asuvat rakastuneina ympärilläni. Oksettavaa. Kieltämättä katkeraksi tästä muutun, voi minua mihin liemeen itseäni olen pannut. Mitä mun pitäisi tehdä selviydykseni tästä tilanteesta?
Sattuuhan noita, oppirahoja joutuu itse kukin makselemaan kun sitä vähiten odottaa.. kaikenlaisia ihmispaskoja sitä onkin liikenteessä, ettei uskoisikaan.
Ihan vähän nousee pakolaisvastaisuus vaikka koetan olla ihmisiksi. Toivon aloittajalle jaksamista! Ei kenenkään kuuluis kohdata tätä.
Osaa ne suomalaisetkin satuttaa, yli 10 v aviossa ja nyt ukko vei korut ja rahat eikä tunnustanut ennekuin poliisin saamista valvontakamerakuvista todistettiin
Ja ukko jo 63
Selviydynkö siis koskaan 60 v herkkäuskoinen
Olit miehellä pelkkä oleskelulupa-automaatti. Mies rakasti koko ajan vain ja ainostaan sitä ulkomaalaista (ex-)vaimoaan. Sinä olit vain keino saada vaimo ja perhe Suomeen.
Ei se nainen miestä sinulta vienyt, kun mies ei koskaan sinun ollutkaan.
osa on usein ankea, jaksamisia silti aloittajalle