Tätä on varmasti joku ihmetellyt ennenkin, mutta avatkaa tätä nyt vielä. Mikä saa miehen valitsemaan kumppanikseen ns. omaa tasoaan vaatimattomamman naisen? Kauneus on toki katsojan silmässä, enkä nyt tarkoita myöskään esim. iän tai lasten myötä kertyneistä kiloista, tai vastaavista muutoksista, vaan että nainen on jo lähtökohtaisesti ja selkeästi miestä epäviehettävämpi. Voiko olla niin, että sisäinen kauneus painaa kuitenkin enemmän? Väitetetään, että mies hankkii niin kauniin vaimon kuin uskoo saavansa, onko miehellä siis tällaisessa tapauksessa jonkinlainen itsetunto-ongelma? Ajatteleeko jotkut miehet oikeasti, että ulkonäöllisesti vaatimattomampi nainen on pysyvään parisuhteeseen luotettavampi valinta?
Epäsuhtaiset parit
miss_sanders
2963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
mitä mies on itse sulle sanonu susta? tai miten kohdellu?
No mä voin naisena omasta puolestani vastata, että kyse on varmaankin juuri tuosta, että alitajuisesti ajattelee, että jos itse on ns. tasokkaampi kuin toinen, niin on epätodennäköisempää, että se toinen esim. pettäisi ja/tai jättäisi. Kyse on siis huonosta itsetunnosta ja ainakin omalla kohdallani siitä pelosta, että jos toinen on erittäin hyvännäköinen, sitä ajattelee, ettei saa toista pidettyä, vaikka oikeastihan asialla ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa, mutta ei se valinta välttämättä olekaan niin tietoista.
Tuo riippuu ensinnäkin iästä, nuoret painottavat enemmän ulkonäköä. Lisäksi monet miehet tykkävät jutellakin puolisonsa kanssa eli ulkonäkö ei ole se tärkein asia ihmiselle. Sama tietysti naisissa etteivät kaikki kivan näköiset naiset hae mitään mallimiestä. No, ehkä ihmiset jotka eivät ole niin ulkonäkökeskeisiä ovat itsetunnoltaan parempia tai heidän itsetuntonsa ei rakennu ylkonäön varaan.
Heh, en nyt puhu itsestäni, vaan lähinnä mietin erästä tuttua salskeaa miestä, jolla on melkoinen riivinrauta vaimonaan. Ja näkeehän noita muitakin toisinaan. En tietenkään voi tämmöisiä alkaa keneltäkään kysellä, joten tuon moukkamaisen ihmetykseni julki täällä.
siis vitunko väliä sillä on kenestä joku puhuu, varsinkaan joku nimetön tyyppi.. minäki vaan kysyin että mitä se mies on edelleen itse sanonu tai kohdellu? jos oot noin muuten ihan "vaan joku" niin sittenhän se on se ja sama mitä ne on pariskuntana koska ei luulis sulle kuuluvan..? on kai sullaki kumppaneita ollu, ootko itse miettiny mitä ne sinussa näkee?
Hei sori pomo, mä urposti luulin, että tällä saa ihan vapaasti keskustella mieltä askarruttavista asioista, triviaaleistakin, mut täähän onkin sun mesta..
Tarkoitin tietenkin, että en voi häneltä itseltään tätä kysyä, tajuat varmaan, että se olis huonoa käytöstä. Kyllä mä myös tunnen syyllisyyttä silloin kun ajattelen jonkun ihmisen ulkonäöstä negatiivista ja tuon sen vielä esiin. Varmaan ihan vieras tunne. Totta helvetissä olen paljonkin miettinyt mitä kumppanit minussa näkee tai ei näe ja nytpä mietin, mitä kyseinen mies näkee vaimossaan..
no totta vitussa voit keskustella enkä oo sitä kieltänykkään! ilman pomottelua. mutta et sää voi syyttää jos itseäs tuolla tavalla tyyliin naureskellen tuot ilmi että kaikkien pitäis ymmärtää saati että minkälaista palautetta myös saat. eli puhu suomea äläkä lässytä, aloitusviesti meinaan on vähä sellaista.. kysyit eka lauseessa ja seuraavat meniki siihen että arvailit; "Mikä..", "Kauneus..", "Väitetään..", "Voiko..", "Ajatteleeko..".. ja voi vittu en ees jaksa lähteä lukemaan enempää.
No huh, mitkä hiekkaiset kilarit ihan turhasta. Jännän negatiivinen ja agressiivinen asenne sulla ihmisiä ja maailmaa kohtaan. Sehän oli ihan ystävälliseksi naurahdukseksi tarkoitettu "heh", koska käänsit asian näpsäkästi toisin päin, kuin mitä itse olin miettinyt. Tai luulin, että käänsit, mutta taisitkin vaan käsittää väärin.
TÖÖT! mun tän hetkinen negatiivinen ja aggressiivinen asenne johtui ihan vaan sinusta ja tästä kirjoituksesta jonka päätit ylipäätään aloittaa, ei niinkään elämästä. eli pieni ero.
ja minkäs minä tai myöhemmin muutkaan sille voi miten puhut ja puhuit ihan alkujaan. jos mies on valinnu jonku sua "vaatimattomamman" niin koita elää sen asian kans ja käy hakeen baarista joku pinnallisempi ja oo hiljaa. sitähän sää hait aloituksellas alkujaan?
no okei, oon hiljaa tästälähin.. joku sydämellisempi voi sanoa paremmin sen minkä yritin kovasti lujaa sanoa :D
vasta ollut uutisissakin:
http://yle.fi/uutiset/tutkija_kaunis_on_rumaa_huonompi_puoliso__ja_surkeampi_myos_sangyssa/8271499
Jotkut miehet eivät oikeasti kiinnitä naisen ulkonäköön paljon huomiota (olen huomannut, että heillä on usein lukihäiriö). Sitten on miehiä, joita kiinnostaa tai inhottaa jokin tietty juttu naisissa liittyen joko ulkonäköön tai luonteeseen. Se ei ole välttämättä sama asia kuin mistä juuri sinä viehätyt tai mitä sinä inhoat. Tai voi käydä niin hullusti, että vahingossa ihastuu rumaan, vaikka kaverit nauravat ja puolitutut ihmettelevät netissä.
Sitten on epätoivoiset miehet, jotka tyytyvät siihen mitä sattuvat saamaan ja feikkaavat rakastumisen, että olisi edes joku. Näiden kanssa olen itse asioinut paljon.
Tapauksessa, josta sinä kirjoitat olet luultavasti itse ihastunut mieheen ja siksi olisit mielestäsi hänelle niin kovin paljon parempi kuin hänen vaimonsa.
Kiitos asiallisesti vastanneille. Ihan hyvä pointti tuo, että voi olla joku tietty juttu, mikä saa kiinnostumaan jostakusta. Itselle vaan aika vieras ajatus, koska en arvota ihmisiä ulkoisesti, tai muutenkaan, minkään tietyn yksittäisen ominaisuuden perusteella, vaan kokonaisuus ratkaisee.
Tarkoitus oli pitää keskustelu yleisluontoisena, mutta taustoitan nyt sen verran, että meillä on kyseisen miehen kanssa yhteistä historiaa. Tapasin hänet hiljattain vuosien tauon jälkeen töiden kautta. Ja kyllä, pidän hänestä edelleen. Vaimon näkeminen ensimmäistä kertaa oli melkoisen hämmentävää, koska oikeasti odotin jotain ihan muuta.
Kyllä nyt kuulostaa, että juuri ulkonäön perusteella arvotat. Et tunne tätä vaimoa, mutta olet silti sitä mieltä, että hän on miehelle liian huono. Et tiedä myöskään miehestä millainen hän on suhteessa, sillä ihminen on hyvin erilainen kavereilleen.
Reaktiosi on normaalia kateutta siitä, että jollain toisella on "salskea" mies, joka kelpaisi sinullekin. Ehkä suunnittelet miehen pokaamista, koska kyselet täällä että onko kyse siitä että mies ei usko saavansa ketään parempaa.
Monasti erim. mielisairaan henkilön toinen ottaa vain säälistä tai työttömän retaleen. Ei siinä loppupeleissä rakkaudella ole mitään tekemistä. Nämä yleensä kariutuvat max,10 vuotta.
En usko, että kukaan mies alkaa seurustella sellaisen kanssa, jota pitää rumana tai vaatimattoman näköisenä. Hänen ulkonäkönsä miellyttää miestä, tavalla tai toisella. Vaikka sinua ei miellyttäisikään. Tai muita. Sen lisäksi mies arvostaa varmaankin myös muita hänen puoliaan, luonnettaan, älyään tai mitä arvostaakaan. Sä et näe naista sen miehen silmin, siksi et ymmärrä.
Nyt tuli blondilta kaikkea muuta kuin yksinkertaista asiaa! Mies tosiaan (ja ehkä moni muukin) näkee naisessaan muutakin kuin riivinraudan. Ja niin tulee ollakin. Mitä v...n väliä sillä on, mitä muut ajattelee, varsinkin ulkonäöstä. Se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Prinsessakin voi naida sammakon, ainakin saduissa.
Olen samaa mieltä! Uskon myös, että mieskin katsoo kokonaisuutta myös jo siinä ulkonäössä, mutta antaa eri asioille painoa siinä kokonaisuudessa, niin että se miellyttää miestä paljon enemmän kuin joukkoa vieraita naisia (jotka voivat katsoa ja nähdä vain virheitä tai tavanomaisuuksia siinä toisen naisen ulkonäössä).
En tiedä. Joskus netissä näkee kysyttävän pelkäävätkö miehet liian kauniita tai fiksuja naisia. Ehkä nyt pitäisi kysyä, eivätkö naiset uskalla lähestyä liian salskeita, fiksuja ja komeita uroksia kun eivät miellä itseään niiden tasoiseksi ja ovat sittemmin pettyneitä kun joku pullahiiri nappaa ne. ;-)
Pullahiirihän voi olla tasokkaampi :) Kai siihen tasoon myös luonne lasketaan?
Ja voihan se pullahiiri olla tasokkaampi miehestä myös ulkonäöllisesti. Mua ainakin naisena on alkanut kiehtoa mahat ja posket miehillä. Ne on söpöjä :) Uskon, että miehillä vielä enempi näin :)
Todella voikin olla paremman näköinen ja kivempi seuralainen miehen mielestä - ja mieshän sen yksin tietää, mikä häneen vetoaa ulkonäöllisesti sekä muuten.
Minulla oli joskus heila, josta kaverini kännissä ihmettelivät, miksi olin hänen kanssaan, kun olisin kuulemma helposti saanut paljon paremmankin näköisen. Ei minun sitä alun perin pitänytkään iskeä, kunhan piti vaihtaa baarissa pari sanaa silmäniloja odotellessa.
Mutta kun se nainen oli luonteeltaan aivan ihana. Ihastuin siihen silmittömästi ja se sai minut tuntemaan itseni varsinaiseksi kuninkaaksi. Valitettavasti arki ei sitten aikoinaan sujunut.
Sinähän olet suloinen ja tiedät sen.
Vaikka väliin yrität peittää sitä. X)
Sinä ratinkan ätmi se jaksat kehua itseäsi
Naiset on kyllä hauskoja kertakaikkiaan. Mies ei sais olla ylimielinen, eli jos mies pitää itellään jotain tasoa, ei esim halua lihavia, rumia, ällöjä jne niin mies eristetään joukosta koska on "kusipää". Toisaalta jos mies on kaikkien kaveri, rehellinen ja tyytyy siihen joka kohdalle osuu, niin sitten mies onki aloituksen kuvainen epäsuhta osapuoli.
Naisilla on aina jotain valittamista miehistä. Koskaan itsessä ei ole mitään vikaan, aina miehen syy. Esim se on mahdotonta että nainen olisi koskaan väärässä.
Kauniit naiset on yleensä kusipäitä, stressaavia, pyörittää panorinkiä, levottomia. Kuka semmosen kanssa jaksaa pitkään olla? Sitte ku on päässy pesälle nii ei niillä ole mitään annettavaa se on fakta.
Se on se huonotapainen luonne joka eristää ei mielipide.
Valitettavasti oma kokemus, ja näittenkin palstojen lukeminen on opettanut, että suuri osa miehistä tuntuu olevan hyvin ulkonäkökranttua ja pinnallista sakkia , eikä paljon muu naisessa kiinnosta, kuin tissien tai perseen koko yms.
No, ylipäätään käsittääkseni vaan on niin, että ihmiset tapaavat pariutua ns. "saman tasoisten" yksilöitten kanssa. Siinä tapauksessa jos joku mies poikkeaa tästä karkeasta yleistyksestä, kiinnostaa minua tietää miksi näin on. Olenko käsityksineni väärässä, onko sisäiselläkin olemuksella miehille joku merkitys? Onko sittenkin olemassa tolkun miehiä, vai onko miehessä siinä tapauksessa vaan joku "vika"? En mielestäni valittanut, tai ( vielä siinä vaiheessa ) syyttänyt ketään mistään.
Luonne ratkaisee?
Itse olen ihmetellyt miksi upeat naiset valitsevat rumia JA epäkarismaattisia miehiä.
Toi karisma on jännä juttu. Onhan karismasta vaikuttunut, jos karismaattisen ihmisen tapaa ja hänen seurassaan aikaa viettää. Se muodostuu äänestä, eleistä, olemuksesta. Karisma edesauttaa ihastumista.. Usein se ihastuminen on juuri ihastumista siihen karismaan, sen ihmisen vetovoimaan, eikä ihmiseen itseensä. Mutta olisiko todella karismaattisesta ihmisestä esim. itselle kumppaniksi..? Jos on viettänyt illan karismaattisessa seurassa, on seuraavan päivän ihan puhki ja helpottunut, kun ympärillä on vaan taviksia. Näyttelijöille ja muille esiintyville artisteille karisma on tärkeä ominaisuus, mitä hyödyntää työssä. Mutta näyttelijän kanssa eläminen olisi minulle mahdottomuus. Ihmisen karisma on aika energiaa syövää. Sitä voi ihailla ominaisuutena ja objektina, mutta ei siitä sinänsä iloa kumppanille ole. Uskon, että karismaattiseen ihastutaan myös siksi, että se on näyttämistä. "Sain tämän itselleni, vaikka se on kaikkien mielestä tosi karismaattinen".
Väitetään, että naisilla ei ole karismaa (hetkinen, mitä Jodie Fosterilla sitten on esim. Uhrilampaissa..?). Ehkä naisten kohdalla ton karisma -sanan paikalle vois laittaa vaikka klassisen kauneuden. Sekin on sinänsä ihailtava ominaisuus, mutta kuka jaksaa täydellisen kaunista naista? No, ehkä ne karismaattiset :D
Ei ole olemassa "tasokkaampia" tai "tasottomampia" ihmisiä. On olemassa vain erilaisia ihmisiä. Kaikkien kanssa ei kipinää syty. Mutta sellainen henkilö, jonka kanssa kipinä syttyy, siitä pidetään kiinni loppuun asti.
Rakkaus on sokea. Ja sokeana sen pitääkin pysyä. Jos suhde on niinkin heikolla pohjalla kuin raha, status tai ulkonäkö, niin se on tuhoon tuomittu jo etukäteen.
Kuka voittaa sellaisessa suhteessa? Ovatko ihmiset onnellisia?