Karjalan metsät paremmassa kunnossa kuin suomalaiset
http://www.tsv.fi/ttapaht/022/lyhyesti.htm
Toisistaan poikkeava luonnonvarojen ja ympäristön käyttö sekä erilaiset maa- ja metsätalouden menetelmät ovat Suomen ja Venäjän Karjalassa ohjanneet luonnon lehitystä eri suuntiin lähes 60 vuoden ajan, kirjoittavat tutkijat Juha Jantunen ja Kimmo Saarinen ja professori Pekka Niemelä artikkelissaan Luonnon Tutkijassa 5/2001.
Erot eivät ole välttämättä lainkaan eduksi Suomelle vaan pikemminkin päinvastoin.
"Viimeisten kuuden vuosikymmenen ajan rajaseudun vanhoja suomalaisia talousmetsiä on hoidettu sekä suomalaisin että venäläisin opein", kirjoittajat toteavat. Samalla he iloitsevat ainutlaatuisesta "koeasetelmasta", joka antaa mahdollisuuden "verrata kahden erilaisen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän vaikutuksia metsien rakenteeseen ja metsäluonnon monimuotoisuuteen."
Lopputulos on tutkijoiden mukaan selvä: Venäjällä metsät näyttävät varttuneiden ja nuorten metsien laajakuvioiselta mosaiikilta, Suomessa metsät ovat pirstaleisina, pienialaisina kuvioina. Selvää lienee, miten tämä heijastuu myös erilaisten eliöstöpopulaatioiden selviytymismahdollisuuksiin.
Merkittävin ero Suomen ja Venäjän metsissä on tutkimusten mukaan lahopuiden määrässä. "Pysty- ja maalahopuuta oli Venäjän lehtimetsissä kaksinkertaisesti, kuusimetsissä kolminkertaisesti ja mäntymetsissä yli kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna." Suomalainen metsänhoito on siis ollut sangen tehokasta.
Vaikka kirjoittajat kirjoituksensa aluksi viittaavatkin poliittisen ja taloudellisen järjestelmän eroihin ja niistä johtuviin vaikutuksin, ei näitä vaikutuksia kirjoituksessa tarkemmin käsitellä mikä seikka luonnollisesti harmittaa meitä kaikkia yhteiskuntatieteellisistä analyyseistä viehtyneitä. Kirjoituksen lopuksi Jantunen, Saarinen ja Niemelä kuitenkin esittävät huolensa yhteiskunnallisen kehityksen vaikutuksista: "Venäjän suuret metsävarat sekä muuttuneet taloudelliset ja poliittiset olot voivat johtaa lisääntyviin ja osin hallitsemattomiin metsänhakkuisiin." Kirjoittajat viittaavat kansainvälisten yhtiöiden lisääntyneeseen puunhankintaan Venäjän Karjalassa. "Uuden metsälain mukaisesti hakkuiden toteuttaminen on siirtynyt metsäyhtiöiden vastuulle, minkä vuoksi toiminnan valvonta on vaikeaa".
Lopputulos, johon kirjoittajat vihjaavat, lienee se, että maan vaurastuminen ja avautuminen näkyy metsänhoidossa. Köyhässä Karjalassa ei ole ollut varaa juuri mihinkään - metsäluonnon iloksi?
http://www.tsv.fi/ttapaht/022/lyhyesti.htm
Toisistaan poikkeava luonnonvarojen ja ympäristön käyttö sekä erilaiset maa- ja metsätalouden menetelmät ovat Suomen ja Venäjän Karjalassa ohjanneet luonnon lehitystä eri suuntiin lähes 60 vuoden ajan, kirjoittavat tutkijat Juha Jantunen ja Kimmo Saarinen ja professori Pekka Niemelä artikkelissaan Luonnon Tutkijassa 5/2001.
Erot eivät ole välttämättä lainkaan eduksi Suomelle vaan pikemminkin päinvastoin.
"Viimeisten kuuden vuosikymmenen ajan rajaseudun vanhoja suomalaisia talousmetsiä on hoidettu sekä suomalaisin että venäläisin opein", kirjoittajat toteavat. Samalla he iloitsevat ainutlaatuisesta "koeasetelmasta", joka antaa mahdollisuuden "verrata kahden erilaisen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän vaikutuksia metsien rakenteeseen ja metsäluonnon monimuotoisuuteen."
Lopputulos on tutkijoiden mukaan selvä: Venäjällä metsät näyttävät varttuneiden ja nuorten metsien laajakuvioiselta mosaiikilta, Suomessa metsät ovat pirstaleisina, pienialaisina kuvioina. Selvää lienee, miten tämä heijastuu myös erilaisten eliöstöpopulaatioiden selviytymismahdollisuuksiin.
Merkittävin ero Suomen ja Venäjän metsissä on tutkimusten mukaan lahopuiden määrässä. "Pysty- ja maalahopuuta oli Venäjän lehtimetsissä kaksinkertaisesti, kuusimetsissä kolminkertaisesti ja mäntymetsissä yli kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna." Suomalainen metsänhoito on siis ollut sangen tehokasta.
Vaikka kirjoittajat kirjoituksensa aluksi viittaavatkin poliittisen ja taloudellisen järjestelmän eroihin ja niistä johtuviin vaikutuksin, ei näitä vaikutuksia kirjoituksessa tarkemmin käsitellä mikä seikka luonnollisesti harmittaa meitä kaikkia yhteiskuntatieteellisistä analyyseistä viehtyneitä. Kirjoituksen lopuksi Jantunen, Saarinen ja Niemelä kuitenkin esittävät huolensa yhteiskunnallisen kehityksen vaikutuksista: "Venäjän suuret metsävarat sekä muuttuneet taloudelliset ja poliittiset olot voivat johtaa lisääntyviin ja osin hallitsemattomiin metsänhakkuisiin." Kirjoittajat viittaavat kansainvälisten yhtiöiden lisääntyneeseen puunhankintaan Venäjän Karjalassa. "Uuden metsälain mukaisesti hakkuiden toteuttaminen on siirtynyt metsäyhtiöiden vastuulle, minkä vuoksi toiminnan valvonta on vaikeaa".
Lopputulos, johon kirjoittajat vihjaavat, lienee se, että maan vaurastuminen ja avautuminen näkyy metsänhoidossa. Köyhässä Karjalassa ei ole ollut varaa juuri mihinkään - metsäluonnon iloksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hakuut ainakin Kostamuksen suunnalla. Metsät vedetään isoilta aloilta aivan paljaaksi. Kaikki hakkuujäte jätetään sinne mätänemään ja levittämään kasvitauteja. Valtavia tukkilaaneja, puu matkalla suomeen.