aiheuttamat haavat sydämessä eivät parane koskaan.
Vastaanomasta puolestani että on täysin totta. Maassamme on tuhansia yksineläviä naisia ja miehiä jotka tuskallisen ero jälkeen ovat päättäneet elää loppuelämän yksin.
Kysymys ei varmaankaan ole siitä että uskotaan petturin takaisintuloon...ei ollenkaan, sillä ei kukaan tuskaisen eron kokeneena halua takaisin saman ihmisen pauloihin. Vaan kysymys on, ainakin itselläni, siitä että en luota, en uskalla altistaa itseäni enää, mielestäni rakkaus on imelää tyhjän jauhamista joka hetkessä muuttuu katastroofiksi.
Elämäni tällähetkellä on seesteistä, saan jokapäivä tehdä juuri niinkuin itse haluan. Tunnen voittaneeni elämän päästessäni eteenpäin. Se suunnaton suru ja viha jota eron jälkeen tunsin ovat muuttuneet rauhaksi ja onnellisuudeksi siitä että selvisin hengissä.. Nykyisin osaan nauttia jokaisesta hetkestä.
Nykyisin voin todellakin sanoa että olen onnellinen eikä sitä onnea tuo toinen ihminen vaan se lähtee itsestäni.
Mitä mieltä te toiset yksinelävät ajattelette.
Vastaanomasta puolestani että on täysin totta. Maassamme on tuhansia yksineläviä naisia ja miehiä jotka tuskallisen ero jälkeen ovat päättäneet elää loppuelämän yksin.
Kysymys ei varmaankaan ole siitä että uskotaan petturin takaisintuloon...ei ollenkaan, sillä ei kukaan tuskaisen eron kokeneena halua takaisin saman ihmisen pauloihin. Vaan kysymys on, ainakin itselläni, siitä että en luota, en uskalla altistaa itseäni enää, mielestäni rakkaus on imelää tyhjän jauhamista joka hetkessä muuttuu katastroofiksi.
Elämäni tällähetkellä on seesteistä, saan jokapäivä tehdä juuri niinkuin itse haluan. Tunnen voittaneeni elämän päästessäni eteenpäin. Se suunnaton suru ja viha jota eron jälkeen tunsin ovat muuttuneet rauhaksi ja onnellisuudeksi siitä että selvisin hengissä.. Nykyisin osaan nauttia jokaisesta hetkestä.
Nykyisin voin todellakin sanoa että olen onnellinen eikä sitä onnea tuo toinen ihminen vaan se lähtee itsestäni.
Mitä mieltä te toiset yksinelävät ajattelette.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kannattaisiko ainakin yrittää päästä yli haavoista. Kokemuksestani se sujuu näin. Anne itsellesi tilaisuus surra jonkin aikaa, suorastaan märehtiä kaipauksessa. Sitten päätät lopettaa sen. Jonkin ajan kuluttua taas tulee aika, jolloin annat itsellesi märehtimisajan. Kertakerralta ne lyhenevät ja harvenevat, kunnes vapaudut surusta, pettymyksestä ja vihasta. Etkö tarvitse kosketusta?
Olen mielestäni päässyt yli. En enää märehdi mitään. Nautin jokaisesta hetkestä omillani.
Ehkä oli väärin sanoa että haavat ei parane, kyllä ne paranee mutta niistä jää arvet. Eikä niitä arpia halua repiä auki enää koskaan. Sillä seuraavat olisivat vielä pahemmat.
En käytä kallisarvoista aikaani märehtimiseen vaan elän täysillä niillä premisseillä jotka minulla on ja olen todellakin onnellinen. Onni ei tule toisesta ihmisestä vaan itsestä. Kun löytää itsensä niin näkee maailman ja koetun täysin eri kantilta niin silloin kasvaa ymmärryskin koettua kohtaan.
En kaipaa sellaista kosketusta jota tarkoitat.
Olen uskollinen itselleni ja omille periaatteilleni, olen onnellinen saavuttamastani tasapainosta ja hyvästä elämästä yksin.
Tietenkin ilman kokemuskiani en olisi tänään se joka nyt olen. OLen niistäkin onnellinen vaikka kasvu tekikin kipeää.
Lyhyesti mutta kauniisti kirjoitit.
Kaikkein tärkeintä on asioiden hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat. On asioita joille ei voi tehdä mitään eikä niitä maksa vaivaa yrittää muuttaa.
Neljää ei saa takaisin:
- sanottua sanaa
- ammuttua nuolta
- hukkaan heitettyä mahdollisuutta
- mennyttä elämää
Kosketus on mielestäni ihmiselle yhtä tärkeää kuin ruoka ja juoma.
Itse en voisi elää ilman toisen ihmisen läheisyyttä ja siitä saamaani energiaa.
On niin kaunista katsella vanhuksia jotka käsi kädessä toisiaan tukien tekevät yhteistä matkaa.
kirjoitus oli yli.päässyt, sinulle lähinnä
>Itse en voisi elää ilman toisen ihmisen läheisyyttä ja siitä saamaani energiaa>
Onni ei tule toisesta ihmisestä. Vielä vähemmän pettämällä ja tuhoamalla jonkun toisen elämä. Pahat ihmiset eivät koskaan kykene tunnustamaan pahuuttaan. Katso Griminal Investigation ja näe kerta toisensa jälkeen, mitä himo ja ahneus toisen omaan tekevät. Huomaa etenkin. että on olemassa ihmisiä, jotka vaikka tappavat puolisonsa jota eivät enää rakasta. Ja mitä se rakkaus uutta kohtaan oikeastaan voi olla tällaisilla ihmisillä.
Esmiina, kuin myös. I feel you :)
Kukaan ei ole niin itseriittoinen että eikö nauttisi toisesta ihmisestä.
Meidät on luotu kaksin kulkemaan.
Kyllä ne haavat on itse tehtyjä ja omassa päässä (ei sydämessä). Paranee jos antaa itselleen tilaisuuden, ei parane jos niihin takertuu. Mikään ei koskaan parane toista osapuolta syyttelemällä.
Yksittäisen ihmisen suurimmat tragediat johtuvat pettymyksestä. Siitä että on luottanut ja rakastanut. On ne sitten päässä tai sydämessä niin tulos on sama, Jotkut kokee sen niin voimakkaasti että siitä paraneminen kestää vuosia. Jotkut ei selviä koskaan. Johtuu varmaan täysin yksittäisistä kokemuksista joihin ei yleisesti voi snaoa juuta eikä jaata. Olemme yksilöitä kokemuksinimme erinlaisia.
Tärkeintä on päästä eteenpäin. Surra kun surettaa ja vihata kun siltä tuntuu.
Tulee aika(ainakin minulla) että vihasin itseäni siitä että olin rakastanut ja luottanut.
Tärkeintä silloin on anteeksianto itselle. Sen olen tehnyt. Ilman itselle anteeksiantoa ei elämästä tule mitään.
Itsensä löytäminen kaiken törkytunteiden vuoren alta oli ihana kokemus. Itkua naurua iloa. Vautsi
Elämä on tässä ja nyt enkä hukkaa yhtään hetkeä enää märehtimiseen. OLen onnellinen näin.
onni.tulee.itsestä. kyllä sinun maailmasi on pieni jos sinun mielestäsi yksittäisen ihmisen suurimmat tragediat johtuvat pettymyksistä. Katso uutiset ja seuraa sieltä millaisia tragedioita siellä näkyy, naisia ja lapsia etsimässä uutta kotia, uudesta tuntemattomasta. Heidän mielessään tuskin on pettämiset ja loukattu itsetunto. He eivät valita turhista asioista.
En ymmärrä yhtään sinunlaisia ihmisiä, piilovalitustako tämä on? Kun kerran kaikki on hyvin (tuskin?) miksi haluat siitä keskustella?
https://www.youtube.com/watch?v=xivRJd3qGDQ&list=RDxivRJd3qGDQ
Aloittaja kirjoittaa tuskallisesta erosta. Omalla kohdallani tuskallista eroa edelsi vielä tuskallisempi avioliitto. Mutta eron jälkeen helpotti. Elämä oli hyvää.
Kymmenen vuoden kuluttua löytyi uusi onni, joka kesti puolison kuolemaan asti.
Kaikki elämän tapahtumat, niin hyvät kuin pahatkin ja kaikki siltä väliltä, jättävät jälkensä ja vaikuttavat vastaisuudessa. Haavat kyllä arpeutuvat, mutta toivottavasti myös opettavat.
"Nykyisin voin todellakin sanoa että olen onnellinen eikä sitä onnea tuo toinen ihminen vaan se lähtee itsestäni."
Tämä on viisaasti nähty, onnellisuus lähtee omasta itsestä. Onnellisuuden pitää myös toisen kanssa eläessä lähteä omasta itsestä. Muussa tapauksessa sälyttää toisen niskoille liian ison vaatimuksen.
Hyvistä ja pahoista tapahtumistahan tämä elämä on tehty, kakku joka on välillä makea ja välillä karvas. Aikuinen ja kypsä ihminen pääsee katkeruudesta ja pahasta olosta niin halutessaan. Ja aina on apua saatavilla, ammattiapua.
Sehän on lopulta aina hyvä asia, kun pääsee epäluotettavasta ihmisestä eroon. Elämä paranee. Toiset viihtyvät eron jälkeen yksin, toiset taas ei millään. Itse viihdyn yksin, mutta en siltikään tunne olevani yksinäinen.
Olet samanlainen kuin minäkin. En ole olen yksin mutta en yksinäinen, en kaipaa mitään. Olen onnellinen elämästäni.
Kyllä ihminen voi elää hyvää elämää ilman toisen ihmisen jatkuvaa hellyyttäkin. Hyvä on kuunnella itseään ja edetä uuteen suhteeseen omaa tahtiaan. Petoksia parisuhteissa on niin monenlaisia ja yksilöiden sietokyky vaihtelee. Kyllä jokaisella on oikeus nuolla haavansa omassa tahdissaan. Miksi pitäisi tunnemyräkässä ottaa laastarisuhde ja siinä altistaa toinen ihminen tunnelastin vastaanottajaksi. Ehkä uusi suhde on parempi, kun menee sinne menneet surtuan sopivan kivan ihmisen tavattuaan.
Laastarisuhde on väärin tuota suhteeseen jopa vakavissaan tulevaa henkilöä kohtaan se jos mikä on itsekkyyttä. Ymmärrän kyllä jos elämän iltapuolella, eläkeiässä ei niin kovasti sitä kosketusta halua ja muutenkin tuo asia on yksilöllinen. Toisille se on yksi elämän perustarve ja toisille välttämätön paha...josta voi myös sitten seurata toisen puolison uskottomuutta ja erokin.
Kyllä hellyys parisuhteessa kuuluu kaikkiin päiviin. Ilman seksiäkin voi olla ja joskus se on sinkulle parempi vaihtoehto. Hyvä reipas liikunta, kylpy, ostettu hieronta ja ominkäsin hoitelu kyllä korvaa tarvittaessa seksin pitkäksi aikaa ellei kumppania ole. Kaikki uskottomuus ei ole lähtenyt suhteen seksittömyydestä liikkeelle, on myös ihmisiä, jotka lankeavat kaikkiin mielitekohin tilaisuuden astuessa kohdalle. Jotkut haluaa seksiä eri ihmisten kanssa, vaikka kotoakin saisi. Pettäminen on aina pettäjän oma päätös ja jokaisen kohdalla syyt siihen pettämiseen on omansa.
Lapsille ei tee hyvää vanhempien vaihtuvat kumppanit.
olen yksin mutta en yksinäinen
Lapsille on rankkaa, jos heti pitää sopeutua vanhempien uusiin kumppaneihin.
Erosta on noin kolmisen vuotta, vihasta, surusta olen päässyt eroon. Olen päässyt ihmisestä yli, vaikka eron hetkenä luulin että elämä loppui siihen ja sain pahojakin paniikkikohtauksia pitkään.
Olen yksin, mutta en ole yksinäinen. Minulla on läheisiä rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Itse en kaipa turhia ihmisiä minun elämään, sen takia uuden miehen löytäminen on sinänsä haasteellista, koska se ei ole päämäärä, ja nopeasti skippaan ihmisiä sivuun jos vähänkin epäilyttää ihmisen teot ja sanat. On tullut sellainen ymmärrys että vain rakastamalla, arvostamalla itseä voi löytää sen onnellisuuden elämäänsä. Toinen ihminen ei ole siihen välttämätön. Toki joskus kaipaan ihan sellaista kosketusta ja hellyyttä, en kuitenkaan ole ihmisistä ja läheisyydestä riippuvainen, joten elään hyvinkin ilman noita.
Kokemus tuo tietoa ja tuskaa. Toisaalta viisastuu, toisaalta ihmisestä tulee kovaa. Se että löytääkö kumppanin elämään mielestäni riippuu siitä että olenko valmis itse tekemään asioita sen eteen. Tällä hetkellä olen työntänyt miehet vaan pois, ja sanon itselleni että näin olen onnellinen. Mutta olenko? Itsepetoskin jossain vaiheessa tuo sen särön omaan "onnelliseen" elämään. Kyllä, olen onnellinen kun mulla oon kaikki hyvin, voin hyvin, elään täysillä, mutta silti siellä syvässä mihiin olen sen rakkauden tunteeni joskus tunkenut sykkii se itsepetoksen tunne. Haluan elämääni toisen ihmisen, mutta todennäköisesti en pysty rikkomaan sen itsepetoksen muurin, joka nyt suojaa tunteitani. Eli olenko onnellinen.....vai onko tuo itsepetosta syvimillään.
Oletteko vielä samaa mieltä?
Onko syyspimeät muuttaneet mielen?
Syyspimeät eivät ole muuttaneet mieltä.
Tarkoitatko ettei yksin olo ole oma valinta? Ja se on "parasta" siihen saakka kunnes kumppani palaa...
Nautin olostani eikä syyspimeät sitä muuta. Yksinolo on oma valinta. En ymmärrä miksi pilaisin hyvän elämäni ja vapauteni jonkun toisen vuoksi ehei se on jo nähty.