Mikä mielestäsi on pahinta erossa?

Pahinta itselleni tässä erossa on ollut unelmien ja suunnitelmien murskautuminen...taloudellinen menetys, uuden kodin löytämisen hankaluus...käytännön asioiden järjestäminen, kaiken hoitaminen yksin.

Meillä tuli ero exän pettämisen vuoksi, sitä ihmistä en kaipaa, eikä hänen menettämisensä ihmisenä ole pahinta erossa.

Tunnetasolla korpeaa pahiten, että ystäväni haluavat edelleen pitää yhteyttä exääni (ovat lapsuudenystäviäni, minä olen tutustuttanut exäni heihin!) ja exäni kertoo heille valheellista versiota eromme syystä. Tunnen, että ystäväni ovat epälojaaleja, eikä kukaan ole minun puolellani, vaikka minua petettiin. Itse olin uskollinen kaikki 10 vuotta.

Eivät he ole ystäviäsi vaan PÖNTTÖJÄ!

Mulle oli erossa pahinta se että menetin samalla parhaan ystäväni ja luottamukseni ihmiseen joka oli elämäni turvasatama. Mutta erokipua karvaampi oli huomata, ettäoman surutyön kestäessä pari vuotta, entinen kumppanini ei näyttänyt surreen asiaa kuin viikon ja aloitti onnellisena uuden elämän. Ikään kuin 20 vuotiesn yhteiselämän päättyminen ei olisi tuntunut missään.

Pahinta erossa? Helpotushan se oli, mutta jos jotain pitää mainita niin se, että ex alkoi kaveerata siskoni kanssa ja yhdessä puhuivat minusta pahaa ja levittivät juttuja jotka olivat suorastaan valheita.
En ymmärrä miksi siskoni lähti tuohon mukaan,mitään suhdetta heillä ei siis ollut, ihan "juoruämmä"-pohjalla toimivat!
Ukko oli katkera kuin sitruuna,sen tajuan, mutta sisko?
Mutta olkoot.Kumpikin menneen talven lumia.

Luopuminen, eron hyväksyminen ja niiden omien ikävän ja kiintymyksen tunteiden kuolettaminen, kun on tullut jätetyksi. Kyllähän se sille jättävälle osapuolelle on helpompaa, sillä hän on jo sänkynsä pedannut valmiiksi, kun sillä toisella on se vasta alkutekijöissä.

Pahinta oli, kun toinen petti, valehteli ja jäi siitä vielä kiinni. Eipä surrut yhteistä 13 vuoden taivalta. Uuteen suhteeseen vaan, niin voi unohtaa kaiken muun takana. Uusi muija menee jopa omien lasten edelle.