Olemme kaksvitosia avomieheni kanssa.
Olemme seurustelleet 2,5 vuotta ja asuneet yhdessä 9kk.
Hän muutti asuntoon, jossa minä olen asunut jo pitkään.
Ongelma on seuraava: hänellä on oma yritys ja hän tekee pitkää päivää. Tämä sinänsä on vielä tavallista yrittäjälle, mutta hän sanoo, että hänelle on aivan sama, onko hän tässä tilanteessa parisuhteessa vai sinkku - koska aikaa on niin vähän muulle elämälle. Työ on kuulemma rakkaus numero 1.
Kotona olen tehnyt yksin remonttia, hän ei jaksa eikä kiinnosta laittaa yhteistä kotia. Onko tämä pelkkää uupumusta omista töistä vai eikö hän rakasta minua? Olen siis rempannut yksin koko kämppämme, projekti kesti monta kuukautta. Olen sanonut, että voisin tulla firmaan mukaankin (osakkaaksi), mutta hän ei halua minua mukaan "koska tulisi vain ongelmia". Tuntuu, että sitä kautta meillä olisi enemmän yhteistä aikaa ja joku yhteinen fokus, jota myös kaipaan. Koettaako hän ajaa minua hienovaraisesti pois? Mitä teille ulkopuolisina tulee mieleen? Olen saanut häneltä vastaukseksi juuri vain sen, että aika ei riitä muuhun kuin firmaan ja sen on pakko menestyä. Suhde on se ja sama, koska ykkösprioriteetti on firma. Mitä pitäisi tehdä? Voisiko pariterapia auttaa? Onko suhteella tulevaisuutta, pitääkö minun vain odottaa, että yritys lähtee pyörimään ja ajat muuttuvat paremmiksi?
Olemme seurustelleet 2,5 vuotta ja asuneet yhdessä 9kk.
Hän muutti asuntoon, jossa minä olen asunut jo pitkään.
Ongelma on seuraava: hänellä on oma yritys ja hän tekee pitkää päivää. Tämä sinänsä on vielä tavallista yrittäjälle, mutta hän sanoo, että hänelle on aivan sama, onko hän tässä tilanteessa parisuhteessa vai sinkku - koska aikaa on niin vähän muulle elämälle. Työ on kuulemma rakkaus numero 1.
Kotona olen tehnyt yksin remonttia, hän ei jaksa eikä kiinnosta laittaa yhteistä kotia. Onko tämä pelkkää uupumusta omista töistä vai eikö hän rakasta minua? Olen siis rempannut yksin koko kämppämme, projekti kesti monta kuukautta. Olen sanonut, että voisin tulla firmaan mukaankin (osakkaaksi), mutta hän ei halua minua mukaan "koska tulisi vain ongelmia". Tuntuu, että sitä kautta meillä olisi enemmän yhteistä aikaa ja joku yhteinen fokus, jota myös kaipaan. Koettaako hän ajaa minua hienovaraisesti pois? Mitä teille ulkopuolisina tulee mieleen? Olen saanut häneltä vastaukseksi juuri vain sen, että aika ei riitä muuhun kuin firmaan ja sen on pakko menestyä. Suhde on se ja sama, koska ykkösprioriteetti on firma. Mitä pitäisi tehdä? Voisiko pariterapia auttaa? Onko suhteella tulevaisuutta, pitääkö minun vain odottaa, että yritys lähtee pyörimään ja ajat muuttuvat paremmiksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eksä nyt tajua että mies on työnarkomaani tai ainakin sen verran paineissa että painaa duunia kun laskut polttelee perseen alla. Yrittäjälle on selvää että firman pitää tuottaa vaikka sen menestys revitään omasta nahasta.
Miehes on nyt sanojesk mukaan niin naimisissa firmansa kanssa ettei jakaa aikaansa sinun kanssa. Ts. Jäät kakkoseksi. Nyt sun pitää miettiä että haluatko vaan rippeet mieheltäs vai kenties aikaa joltain muulta tyypiltä joka sitä sinulle antaa. Se on vain ja ainoastaan sun päätettävissä.
Ja vielä sellainen asia, kun miehes vanhenee niin asiat priorisoituu ja uskompa että silloin se työ ei olekaan ihan se nro Uno. Mutta sitä teidän odotellessa...
Minulla oli joskus oma firma mutta en tehnyt mitään 13 tunnin työpäiviä. Aikaa jäi tyttöystävälle myös. Asia on varmaan niin että se ei halu panostaa suhteeseen kun pelkää että firma kaatuu kun ei tee tarpeeksi töitä. Ei sitä väkisin kannata seurustella , siitä ei tule muuta kuin harmia ja riitoja. Teidän pitää jutella mikä on tärkeintä elämässä ja sille ja sulle. Harmihan se on jos heittää suhteen pois jonkun työn takia, työ ei ole elämässä tärkeintä ja sen pitää oppia se.
Jos hän sanoo olevan se ja sama onko suhteessa vai ei, niin ei tuo rakkaudelta kuulosta vaan enemmänkin joltain tottumukselta. Suhde on suht tuore ja rakastunut ihminen kyllä löytää aikaa vaikka väkisin toiselle...
Ja se ettei halua sotkea sinua sinua työhönsä mukaan, särähtää siltä että jos suhde ajautuu eroon niin ei halua ottaa riskiä että asiat hankaloituisi senkin takia, ja no moni haluaa pitää parisuhteen ja työ-asiat erillään ja monesti se on viisastakin...
Olen nyt tosiaan huomannut, että työnarkkis on ja vaikka saisin nyt vaan rippeet niin olen vielä valmis kestämään. Yritän vielä josko saisin miehen ymmärtämään, että mukana olo firmassa on meille molemmille ja lisäksi suhteelle hyväksi, koska varmasti lähentäis meitä. Voi kai tehdä sopparin, että jos erotaan niin myyn osuuden takasin sille eikä tarvi sit sen takii roikkuu tai roikottaa mukana? Miltäs se vaikuttaisi? Pelko muutenkin vähän kalvaa, jos palkkaa muita tyttöjä sinne konttorin puolelle (nyt on yksin) että tuleeko heistä sit tärkeempiä... Kerran työ on kaikki kaikessa ja jos sen voi jakaa jonku kanssa niin näen kyllä aika hyvin, mihin voi johtaa...