Miten jaksaa kritisoivan puolison kanssa? Usein tuntuu, että minua arvostellaan paljon tässä suhteessa. Itse yleensä vältän sanomasta puolisolleni ikävästi, mutta toki joskus riidoissa sanon minäkin pahasti.
Nykyään viihdyn jotenkin paljon paremmin yksin kuin puolisoni seurassa. Joskus tuntuu, että olen puolisoni kanssa yhdessä lähinnä pienen lapsemme takia. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja myötätuntoinen puolisolleni, mutta välillä todella kyllästyttää hän. Hänen asenteensa on välillä pessimistinen ja usein häntä tuntuu ärsyttävän joku asia esim. minussa tai kodissamme tai yleisesti elämässä.
Ehkä tämä elämä kuluu tässä näinkin, joskus vaan tuntuu, että kaipaisi parempaa elämää. No ehkä pitää itsekin yrittää muuttaa joitakin asioita.
Nykyään viihdyn jotenkin paljon paremmin yksin kuin puolisoni seurassa. Joskus tuntuu, että olen puolisoni kanssa yhdessä lähinnä pienen lapsemme takia. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja myötätuntoinen puolisolleni, mutta välillä todella kyllästyttää hän. Hänen asenteensa on välillä pessimistinen ja usein häntä tuntuu ärsyttävän joku asia esim. minussa tai kodissamme tai yleisesti elämässä.
Ehkä tämä elämä kuluu tässä näinkin, joskus vaan tuntuu, että kaipaisi parempaa elämää. No ehkä pitää itsekin yrittää muuttaa joitakin asioita.
Vastaukset 13
Vanhimmat
minun hommia aikoinaan yksi nainen arvosteli niintein kerralla selväksi että jos kaikki mitä puhuu minulle on negatiivista niin sanoin että pitää turpansa kiinni ja oppi kerrrasta muuta sukset meni muuten ristiin erilaisten elämäntapojen takia.
Miksi jaksaa? Kannattaa ottaa asia vakavasti keskusteluun, ja tehdä selväksi, että toisen arvostelu unohdetaan tyystin.
Ylikriittinen syyttää muita omasta epäonnistumisen tunteestaan elämässä.
Itse syyllistyn vaimona usein liialliseen arvosteluun. Siitä on vaikea oppia pois. Oppiminen alkaa siitä kun itse tiedostaa asian. Ei se kerrasta poikki ole, vaan sitä alkaa tajuta että olisin voinut tuonkin rakentavammin sanoa, tai jättää sanomatta koska onko oikeasti niin suuri merkitys?
Jospa jätät arvostelun omaan arvoonsa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jos nainen siitä suuttuu niin agressiivisen suhtautumistavan sijaan yrittäisit ymmärtää häntä ja hänen näkökantaansa ja viestittää kaikin tavoin että kuulet mitä hän sanoo ja ymmärrät naisen huolen. Jo se itsessään saattaa auttaa tilanteen rauhoittamiseen. Vaikka kaikessa hiljaisuudessa jatkaisit entiseen malliin vaikka olet "ymmärtävinäsi" naisen kannan ja olevasi myötämielinen, niin nainen voi jossain vaiheessa todeta ettei tuo tuosta muutu ja hellittää arvostelun määrän kanssa.
Elämä on siitä hassu juttu että moni elää "sitten kun" tilassa, että kun tämä asia muuttuu niin sitten on ihanaa. Ja kun tämä saavutetaan niin sitten on ihanaa. Ja sitten kun tämä asia on kunnossa niin sitten voidaan tehdä sitä ja sitä ja ollaan niin sykkyrällä onnesta. Mikään hetki ei ole oikea jos miettii vaikka suhteen vakiinnuttamista sitten kun toinen on muuttunut sellaiseksi ja sellaiseksi, tai hankkia omistusasunto tai lapsia sitten kun... Tai mistä sitten unelmoikin. Arvostelijan ja kriittisen ihmisen on hyvä tiedostaa se. Oma negatiivisuus kun usein on sisäsyntyistä, se täytyy vain huomata. Miten sitten saada viesti tuosta toiselle, ilman että hän loukkaantuu, koska silloin en itse ainakaan pysty vastaanottamaan ja tiedostamaan mitään asiaa vaikka sitä miten tolkutettaisiin.
Kun jokaisessa hetkessä on ne omat hyvät ja huonot puolensa, ei tulevaisuuskaan ole niistä vapaa vaikka nykyiset vaikeudet poistuisivatkin. Vanhana voi sanoa että oli ne "the best of the times and the worst of the times", ja kyllä me raadettiin jne. mutta osattiin me nauttiakin siinä samalla. Ja sitähän se elämä on. Tässä ja nyt. Se elämä on tätä, epätäydellisyyttä ja vaikeuksia ja hienouksia. Tyytymättömiä läheisiä. Epätäydellisiä ihmisiä. Vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Mutta myös upeita mahdollisuuksia, joihin voi tarttua tai jättää tarttumatta jos aina on "väärä hetki" ja vääränlainen tilanne ja toinen on vääränlainen tai suhteessa kehittämisen varaa. Sitten ajaudutaan ajelehtimaan ja valittamaan toisille pienistä ja isoista asioista kun siihen on aikaa.
Ihmisen oma asenne ratkaisee tunteeko hän muiden ihmisten ja elämän "heittelyn" johdosta kärsivänsä, vai osaako nauttia hyvistä puolista ja pienistä arkisista jutuista, normaalista, tavallisesta elämästä, vaatimatta ihmeitä. Koska kukaanhan ei ole menneisyytensä vanki eikä olosuhteiden armoille. Jokainen voi itse valita mitä elämässään tekee. Ja se taas riippuu yksinomaan siitä yksinkertaisesta seikasta, ottaako itse vastuun omista päänsisäisistä ajatuksistaan ja tunteistaan ja ennen kaikkea siitä: osaako tunnistaa omat mahdollisuutensa?
Jätä valittaja valittamaan ja tee sillä aikaa jotain muuta (en tarkoita pois lähtemistä, toisen jättämistä tms. vaan sitä että keskittyy siihen mitä voi itse tehdä ja mistä saa iloa elämäänsä). Todennäköisesti toinen seuraa esimerkkiäsi ja negatiivisuus katoaa kun elämään tulee jotain uutta. Nauti elämästäsi ja yritä ymmärtää häntä ja hänen "vaikeaa vaihettaan" elämässä. Niin myötä kuin vastamäessä... Ehkä hän siitä tokeentuu ja näet taas ihmisen johon aikanaan rakastuit.
Terve ja asiallinen kritiikki on ihan eri asia kuin ikävässä mielessä arvostelu ja pahasti sanominen. Ei mitään tekemistä toistensa kanssa.
Puolison arvostelu kuuluu sarjaan vallankäyttö parisuhteessa, sillä koetetaan pitää toinen ruodussa ja herran nuhteessa. Tällaiset tavat suhteissa kuuluvat kauas keskiajalle ja jos joku vielä tällä vuosituhannella niitä suosii ja käyttää, voi antaa takaisin samalla mitalla.
Joten ala arvioida ja arvostella samaan malliin, ehkä siippa herää. Jos ei, niin pidä mielessä, että hyvyys ihmisessä on aivan eri asia kuin kiltteys, joka on alistumista ja kärsimistä toisen valtikan alla.
Samaa mieltä "oleomanonnesiseppä" kanssa. Itselläni oli isä joka antoi äidin jäkättää ja kiltisti teki mitä vaimo päätti, mutta isän panos ei kuitenkaan ollut toivotunlainen. Mitä minun mielestä olisi pitänyt niin laittaa kova kovaa vastaan ja mieluummin vaikka lähteä jos ei siltikään onnistu. Heidän toimimaton suhde oli varmaan suurin asia minkä takia koko perheen ilmapiiri oli huono. Perhe jossa jokainen oli yksin. Itse pidän hyvänä että kumppanissani riittää luonnetta kuin itsessänikin. Toisen arvostus ja mielipiteiden sovittelu on välillä hyvinkin vaikeaa mutta kai sitäkin voi oppia kunhan molemmat haluaa.
Niin, miksi aina alistuu toisen tahtoon? Sitä voisi analysoida, miten dialogi aina kehittyy niin päin, että vahvempi tahto voittaa. Pohjimmiltaan kyse on perusluonteesta. Myöntyväinen ei voi mitään myöntyväisyydelleen, eikä se synti olekaan. Eikä määräileväinen myöskään voi itselleen mitään.
Kun myöntyväinen myöntyy määräileväisen tahtoon, perheessä on edes yksi tyytyväinen ihminen. Läheskään kaikissa perheissä asiat eivät ole yhtä hyvin.
Monet "myöntyväiset" ovat niitä kilteiksi, vaatimattomiksi, näkymättömiksi ja kuuliaisiksi kasvatettuja alamaisia, jotka luulevat että niin maailma mataa aina samaa rataa ettei heillä ole ikinä mihinkään mitään sanomista.
Mutta vaikka he ovat "myöntyväisiä" se ei tarkoita, ettei paha olo ja henkinen ahdinko sisällä kasvaisi, koska maailma ei todellakaan enää mataa samaa rataa. Eikä ihmisen perusluonteelle ole hyväksi olla, tehdä, elää ja toimia aina vain jonkun muun puolesta ja jonkun muun elämää kun oma osa jää elämättä.
Hei uupunut.
Saitkin jo monta vastausta, joissa paljon pohdiskelemisen aihetta.
Haluan lisätä vielä jotain ajatuksia.
Parisuhteessa yksi välttämätön kohdattava teema on läheisyys -erillisyys. Toisaalta parisuhteessa tarvitaan kykyä emotionaaliseen läheisyyteen, toisaalta pidettävä mielessä, että kumpikin on erillinen persoona, ei vain toista varten olemassa. Tämä jännite on vaikea jo siksikin, että kumpikin puoliso kulkee tällä akselilla eri aikaan. Jos puoliso arvostelee toista, se voi olla pyrkimystä läheisyyteen: ollaan ikään kuin niin avoimia että voi sanoa mitä tahansa, puuttua ja kommentoida kaikkea. Sinun kohdallasi tämä on johtanut etääntymiseen ja irtautumiseen. Joskus tästä lähtee kierre: mitä enemmän toinen osapuoli etääntyy, sitä enemmän toinen pyrkii läheisyyteen (esimerkiksi kontrolloimiseen) ja koko homma alkaa vääristyä.
Tuntematta teidän tarinaanne paremmin ehdotan, että viivähdätte avoimin mielin parisuhteenne äärelle. Kysytte aidosti, mitä toisillenne kuuluu, kuuntelette kumpikin keskeyttämättä ja kommentoimatta sitä, miten te voitte tässä parisuhteessa. Useat ihmiset kokevat upeana parisuhteen viestintätaitojen opettelun esim. parisuhdekursseilla. Pitkälti parisuhteen ongelmat ovat kommunikaatio-ongelmia. Monet asiat selviävät, kun viestintää muutetaan.
Yksi, mitä voit itse harjoitella jo heti tänään, on laittaa ystävällisesti mutta täysin ehdottomasti stoppi sille, mitä suostut kuuntelemaan. Asiallinen kritiikki toisen toiminnasta on tietenkin hyvä asia ja sitä pitää kuunnella (Esim. Minua harmittaa, kun et tullut ajoissa. Nyt myöhästymme konsertista ja se on mun mielestä tosi kurjaa) Sen sijaan persoonaan kohdistuva, asiaton, latistava ja tuomitseva kritiikki on sellaista, että sen sanominen ja kuuleminen ei auta mitään ja se on vain lopetettava (Esim. Olet laiska vätys ja ihme että olet edes saanut ikinä työpaikkaasi). Tällaiseen voi sanoa: Sanomasi loukkaa minua. Ole hyvä ja lopeta heti. Jutellaan toisella tavalla.
Älä ratkaise tilannetta vetäytymällä vuorovaikutuksella, vaan opettelemalla ne taidot, joilla voit olla kontaktissa miehesi kanssa.
Voimia ja viisautta hyvien viestintätaitojen opettelussa. Niitä tarvitaan koko iän!
Merja, diakoni
Tässä ketjussa unohdetaan täysin tyydyttävän seksuaalisuuden tarpeellisuus miehen ja naisen välillä.
Nautittava seksuaalisuus miehen ja naisen välillä on parisuhdetta koossa pitävä voima.
Pelkkä seksi ei tietenkään ratkaise parisuhteen kaikkia ongelmia, mutta sexistä on hyvä aloittaa parisuhde.
Oletko koskaan käyttänyt repliikkiä "Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa voi yhtä hyvin olla hiljaa tai lähteä lenkille".
Annat hyvin huonon esikuvan ja mallin lapsellesi vaikenemalla ja miellyttämällä tylyä, ehkä narsismiin taipuvaista miestä palvelemalla orjamaisesti. Ei hän tarvitse kiltteyttä, lohduttelua, paapomista vaan sellaista kasvatusta joka omilta vanhemmilta on jäänyt puolitiehen. Ota selvää mitä on assertiivisuus ja miten ollaan assertiivisia naisena parisuhteessa.
Monet naiset säälivät itseään kun yhdestä siasta eroon päästyään taas seuraava mies paljastuu muutaman kuukauden päästä ilkeäksi ja itsekkääksi. Osin tietysti tämä johtuu naisen omasta alemmuudentuntoisesta nöyristelytaipumuksesta, joka saa miehestä kuin miehestä huonoimmat puolet esiin. Muutu itse, muutat silloin parisuheesikin. Neuvolasta ja seurakunnalta saat ammattilaisten neuvoja tyydyttävän parisuhteen eteen tehtävästä työstä.
kakskytkolme: Narsistia on turha yrittää kasvattaa, hän ei kasva, ei opi, ei muutu.
Aloittaja: eroa. Tilanne ei koskaan muutu paremmaksi, vaan pahenee pahenemistaan. Tee palvelus itsellesi ja pienelle lapsellesi, jätä narsistinen kumppani nyt heti. Olen narsisti-isän lapsi, tiedän, mistä puhun! Äitini on elänyt kolme vuosikymmentä jatkuvan arvostelun, vähättelyn, pilkan ja kiusaamisen kohteena, vaikka olen usein kehottanut häntä eroamaan omaksi ja meidän lasten parhaaksi. Mutta kun on kerran tahdon sanottu, ei ylpeys anna periksi erota...
Älä sinä tee samaa virhettä. Ajattele lastasi, ajattele, millaisen parisuhteen mallin haluat hänen saavan. Haluatko hänen näkevän parisuhteen jatkuvana toisen alistamisena ja vähättelynä vai tasa-arvoisena, rakastavana kumppanuutena? Haluatko itse elää loppuelämäsi kynnysmattona? Toivottavasti et!
Kakskytkolme on eronnut omasta narsististaan juuri ennen kuin järkikulta meinasi mennä. Vastauksena ylläolevalle.
Kun emme tiedä varmaksi onko miehensä vain ajattelematon mulkvisti, jolla on huonot elämän ja vuorovaikutuksen valmiudet, voi toki kerran yrittää asiallisen keskustelun keinoin. Siinä juuri erottuu, onko toisessa aviomiesainesta vai psykopaatin alku.
Naine, joka pyytelee anteeksi omaa olemassaoloaan ja jää kuuntelemaan kiltisti solvauksia, ei myöskään ole vuorovaikutuksen ja elämisentaitojen suhteen kunnossa itse.
Yksi tapa on että rupee sinäkin arovstelemaan hänen tekemisiään niin voi loppua sen väärän palautteen anataminen lyhyeen ja se siitä.