ikäerokysymys

olin 17 kun me tavattiin mun miehen kanssa. Se on mua 11 vuotta vanhempi. sit mentiin naimisiin melko pian tapaamisen jälkeen ja tässä sitä ollaan.

kyllä se on niin yksilökohtaista, et miten menee. musta tuntui aikoinaan että oman ikäiset kundit oli ihan idiootteja, ei ne ymmärtäny mistään mitään. kyllähän mäkin silloin penska olin, mut mä onneks sain rauhassa kasvaa. riidelty on, joskus haukun ukkoani kalkkikseksi, mutta ollaan pystytty aina sopimaan.

onhan noissa vanhemmissa miehissä sellaista viisautta ja elämänkokemusta. kyl ne (kait) ymmärtää naistakin vähän enemmän kuin ne untuvikot. ainakin mun mies ymmärsi ja ymmärtää.

tsemppiä vaan. älä jää tuijottamaan siihen ikään niin kamalan orjallisesti, ihmisen persoona on se tärkein. jos koet että teillä on hyvä olla yhdessä, anna palaa!!!

Moikka!
Olin itse myös 19-vuotias kun tapasin nykyisen miesystäväni, joka oli 30-vuotias. Heti synkkasi eikä ikäero haitannut eikä haittaa nytkään. Ollaan oltu hieman yli 8kk yhdessä, asutaan saman katon alla ja rakastetaan. Aaltopituus on suunnilleen sama, ja ainoa ongelma mikä on, on se, että välillä minä luulen hänen ajattelevan minua pentuna tms. Se ei kuitenkaan ole niin joten jos sinulla on mahdollisuus moiseen suhteeseen niin anna palaa!!! Aikuisen miehen kanssa on paljon parempi olla jos itsekin on jättänyt naiviuden taakseen. Ja pienellä leikkimielisyydellä pärjää pitkälle!! Paljon hymyä ja naurua. Ei ne kolmekymppiset mitään klakkiksia ole.
Onnea jatkossa teille ja nauttikaa toisistanne!

Olin 18nurkilla kun tapasin mieheni..ollaan nyt asuttu yhdessä 1v10kk ja hyvin menee..olen itse 19 ja mieheni 26,ei se ikäero meitä ainakaan haittaa..

Minäkin vaivaannuin aluksi, mutta kun tajusi että se oli vaan parempi asia kuin seurustella samaan ikäluokkaan kuuluvan kanssa niin en edes muistanut enää koko ikäeroa. Anna palaa ja nauti... huomaat että suhde tulee olemaan huomattavasti parempi kuin seurustella parikymppisten kanssa =)

Kiitoxia tsemeistä! Noita kommentteja halusin kuullaki! :) Ollaan miehen kans tosi onnellisia eikä ikäero ei vaivaa enää... 10 vuoden päästähän miehelläni on kaunis nuori vaimo! ;) Heh!

Olin just täyttäny 16 ku tapasin mun miehen. Se oli sillon 23. Mutsi kyl meinas vetää herneen nenään ja sano, et se vaan käyttää mua hyväks. Kimpassa ollaan kuitenki vieläki, oon nyt 20-v ja mies 27-v. Mentiin kihloihin, kun täytin 18 ja ens kesänä naimisiin... Se on kiva, ku mies ei oo mikään hätähousu, nuorempiin verrattuna. Sen kans voi ja jaksaa keskustella vakavemmistaki asioista. Mun mies ei ehkä kuitenkaan oo sillä tavalla mua edellä, sillä ei esim. oo vielä vauvakuumetta tai hinkua omakotitaloon jne...

Toi nyt ei ole mikään ihme-ikäero! Jos se iästä on vaan kiinni, niin miksei toimisi, hyvänen aika. 10 vuotta ei siis todellakaan ole tässäiässä mikään ikäerokysymys. Sitäpaitsi: noin päinhän ikäero on "normaalia". Meillä on 7 vuotta toisinpäin, eli mies nuorempi. Itse kamppailin ko asian kanssa aikani, kunnes tajusin tärkeän asian: jos haluan olla TÄMÄN ihanan ihmisen kanssa, hän on sen ikäinen kuin on; jos tahdon jonkun muun ikäisen, se ei ole HÄN. Muistakaapa se, kaikki te, jotka kamppailette ikäerojenne kanssa =)

Iallahan ei sitten ole kylla mitaan merkitysta. Ystavallani(21-v) on ensi viikolla esikoisen laskettu aika ja mies on jo 37-v, kahdesti eronnut. Tuollaisilla seikoilla vaan ei ole valia sitten kun se hyva ja oikea kumppani loytyy, ja yrita unohtaa yhteison painostus. Paa asia on itse olla onnellinen!!