Hei,
miesystäväni on eronnut n. 5 vuotta sitten. Ero on ollut hänelle tuskaisa ja vaikea. Hänen puheidensa mukaan liitto kaatui vaimon haluttomuuteen harrastaa seksiä enää. Jopa kaksi vuotta hän oli kieltäytynyt seksistä ja sitä ennenkin vastahakoisesti harvoin. He olivat käyneet seksuaaliterapeutilla ym. mutta ei auttanut. Naista kuulemma inhotti jopa miehen kosketus. Heillä on kaksi aikuista lasta.
Nyt olen kihloissa tämän miesystäväni kanssa ja olemme olleet jo n. vuoden. Menimme kihloihin jo suhteen aika alussa. Minua on häirinnyt se, että mieheni puhuu jatkuvasti tästä ex-puolisostaan. Suhteen alussa hän nimitti hänta vaimokseen ja kirjoitti esim. viesteihin sulkeisiin sanan (ex) vaimo. Mies halusi mennä jouluaattonakin hänen ja heidän yhteisten lastensa kanssa haudoille ja oli jouluaattona pois luotani yli neljä tuntia. Hän halusi viettää jouluaattoa heidän kanssaan ikäänkuin perheenä, vaikka me olimme jo kihloissa. Lisäksi hänellä on työhuone samassa kerrostalossa samassa rapussa kuin tällä ex-vaimolla on asunto. Kihlattuni käy työhuoneellaan viikottain jopa useita kertoja ja tapaa joskus myös ex-vaimoansa. Lisäksi he kirjoittelevat toisilleen viikoittain sähköposteja, joissa juttelevat ilmeisesti niitä näitä kuulumisia. Lisäksi he soittelevat toisilleen aika usein ja silloin mieheni puhuu erityisen hellällä äänellä.
Minua loukkaa suuresti tama hänen jatkuva yhteydenpito tähän exään. Olen kertonut sen hänelle, mutta hän ei halua luopua exänsä jatkuvista yhteydenpidoista. Joskus he käyvät myös kävelyllä . Miesystäväni kuitenkin sanoo, että ei halua palata yhteen tämän kanssa, koska se tie on jo katsottu kuulemma moneen kertaan, eikä siitä tule mitään. Hän on myös kosinut minua ja olisi halunnut jo naimisiin, mutta en ole halunnut tämän ongelman vuoksi. Lisäksihän aina silloin tällöin joutuu masennustilaan ja harmittelee perheensä hajoamista. Rakastan miestäni, mutta tällainen loukkaa. Pitäisiköhän jättää hänet vai mikä neuvoksi.
miesystäväni on eronnut n. 5 vuotta sitten. Ero on ollut hänelle tuskaisa ja vaikea. Hänen puheidensa mukaan liitto kaatui vaimon haluttomuuteen harrastaa seksiä enää. Jopa kaksi vuotta hän oli kieltäytynyt seksistä ja sitä ennenkin vastahakoisesti harvoin. He olivat käyneet seksuaaliterapeutilla ym. mutta ei auttanut. Naista kuulemma inhotti jopa miehen kosketus. Heillä on kaksi aikuista lasta.
Nyt olen kihloissa tämän miesystäväni kanssa ja olemme olleet jo n. vuoden. Menimme kihloihin jo suhteen aika alussa. Minua on häirinnyt se, että mieheni puhuu jatkuvasti tästä ex-puolisostaan. Suhteen alussa hän nimitti hänta vaimokseen ja kirjoitti esim. viesteihin sulkeisiin sanan (ex) vaimo. Mies halusi mennä jouluaattonakin hänen ja heidän yhteisten lastensa kanssa haudoille ja oli jouluaattona pois luotani yli neljä tuntia. Hän halusi viettää jouluaattoa heidän kanssaan ikäänkuin perheenä, vaikka me olimme jo kihloissa. Lisäksi hänellä on työhuone samassa kerrostalossa samassa rapussa kuin tällä ex-vaimolla on asunto. Kihlattuni käy työhuoneellaan viikottain jopa useita kertoja ja tapaa joskus myös ex-vaimoansa. Lisäksi he kirjoittelevat toisilleen viikoittain sähköposteja, joissa juttelevat ilmeisesti niitä näitä kuulumisia. Lisäksi he soittelevat toisilleen aika usein ja silloin mieheni puhuu erityisen hellällä äänellä.
Minua loukkaa suuresti tama hänen jatkuva yhteydenpito tähän exään. Olen kertonut sen hänelle, mutta hän ei halua luopua exänsä jatkuvista yhteydenpidoista. Joskus he käyvät myös kävelyllä . Miesystäväni kuitenkin sanoo, että ei halua palata yhteen tämän kanssa, koska se tie on jo katsottu kuulemma moneen kertaan, eikä siitä tule mitään. Hän on myös kosinut minua ja olisi halunnut jo naimisiin, mutta en ole halunnut tämän ongelman vuoksi. Lisäksihän aina silloin tällöin joutuu masennustilaan ja harmittelee perheensä hajoamista. Rakastan miestäni, mutta tällainen loukkaa. Pitäisiköhän jättää hänet vai mikä neuvoksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Surullista. Tilanteeni on "osittain", samantyyppinen. Mieskamuni on ollut asumuserossa vaimostaan vuosia. virallisesti on aviossa, mutta toimii kuten olisimme pari- jopa siihen pisteeseen asti, että olen useasti joutunut kysymään, kuka puolisonsa onkaan... esimerkkinä mainittakoon että vaikka asuntomme ovat eri paikkakunnilla, hänellä on jokin oletusoikeus ollla, tulla miten ja milloin itse tahtoo- eli kuten kotiinsa. Pidän tilannetta kiusallisena.
Moittii vaimoaan. Olen vähän kuin avioliiton joka ei ole oikea avioliitto, asioiden kaatopaikka.
Ajoittain stressaa.
No sinulle neuvoja? Et ole pistänyt tiukkaa linjaa peliin? Se on joko entinen vaimo tai sinä nykyinen?
Et ole kysynyt, mihin hänen yhteydenpitonsa eksään- joka onkin joko oikea, tai tekaistu eksä, perustuu? Kysäisehän. Kun mutkuilee, kerro miten se suoraan vaikuttaa suhteeseenne, että on parempi että olette erillänne, kunnes ongelma on ratkennut.
Minä itse olen tilanteessa, jossa en hyväksy miesystävän toimintatapoja. Alun alkaen, koko ajan pyrkinyt, pyrkii, kontrolloimaan elämääni, pieniä asioita myöten. Aina näin ollen, kerron että olen vapaa nainen. Mikä on tosiasia.
Ensin tulee nämä entiset kuviot hoitaa alta pois kunnolla... sen jälkeen voi ajatella yhteisasumiset, sun muut vastaavat... Jos miesystävästäni ei ole siihen, se on sitten voi voi.
Kun kahta ei kuitenkaan yhtäaikaa voi pitää. Vaimonsa kyllä, jos haluaa. Mitä minä kuvioissa teen, jos olen- nettoruoanlaittaja, ja maksaja. Netto kulkemisten maksaja, nettosotkunkuuntelija... Kaikkea tätä. Mikään ihme että arki alkaa kärsiä. Leipätyönikin tehtävä.
Eilenillalla soittanut... Toistakymmentä krt, pidin äänettömällä. Halusin olla lemmikkieni kanssa, ja ilman "vierailijaa" joka kantaa rojua lisää ja lisää kysymättä, kotiini.
Jos joku oikeasti-tosissaan, pitää jonkin ihmissuhteen niin toimiikin sen suuntaisesti. Ainoan elämänikö käyttäisin johonkin ihme kuvioihin, joissa mikään ei muutu? Toista vuotta...
Käy ensin ihan itse pariterapeutilla ja näytä aloitusteksti/kerro samat asiat. Oletko tähän asti niellyt nöyrästi hänen ärsyttävät touhunsa, niin että sisällä kiehuu mutta mies ei aavista mitään, vai oletteko jo puhuneet asioista reilusti oikeilla nimillä?
Nythän on niin, että tuolla miehellä ja vaimollaan on takana parikymmentä (?) vuotta yhteistä taivalta, yhteiset lapset ja pian yhteisiä lapsenlapsiakin, he ovat olleet toistensa suuri nuoruudenrakkaus arvatenkin. Jonka lisäksi he ovat naapureita niin kauan kuin miehen työhuone on nykyisessä paikassaan.
Ihan omana mielipiteenäni oma ajattelusi vaikuttaa ensiksikin heikolta naiselliselta itsetunnolta ja toiseksi hieman teinimeiningiltä. Miksi et voi hyväksyä, että miehelläsi on rakas naispuolinen ystävä, jonka suhteen mitään seksuaalista ei tarvitse pelätä. Ehkä he juttelevat yhteisistä lapsistaan, ja sellaisesta lähisuvusta joka on molemmille tuttua ja läheistä vuosien varrelta. Kun olet pari kertaa itse käynyt pariterapeutilla, voitte mennä miehen kanssa yhdessä, ja terapeutin läsnäollessa voit hyvinkin rehellisesti selittää omia tuntojasi.
Ei niitä hyviä kilttejä aviomiehiä tuosta vain voi mennä poimimaan kuin omenia puusta. Nyt jos lyöt kihlauksen poikki, saattaa kaduttaa kymmenen vuoden päästä. Minkä ikäinen olet, entä mies ja eksänsä?
"Miksi et voi hyväksyä, että miehelläsi on rakas naispuolinen ystävä, jonka suhteen mitään seksuaalista ei tarvitse pelätä..."
- Mielestäni ei tarvitse hyväksyä ex-vaimoa rakkaana naispuolisena ystävänä. Sellaista naista ei voi ollakaan, joka moisen rakkaan voisi hyväksyä parisuhteensa liitännäisenä.
Ydinongelma aloittajalla on miehensä henkinen kiintymyssuhde entiseen puolisoon. Se satuttaa ja pahasti! Miehen henkinen sekä fyysinen mielenkiinto ja rakkaus kuuluu nykyiselle kihlatulle.
Nyt mies ikään kuin jatkaa avioliittoaan exänsä kanssa epävirallisesti, kuului siihen sitten intiimipuoli tai ei. Tässä tapauksessa fyysinen intimiteetti hoidetaan kihlatun kanssa.
Kihlatun päälle on laskettu raskas emotionaalinen taakka. Mies ja hänen ex-vaimonsa toimivat itsekkäästi ja liittoa jatketaan epänormaalilla tavalla ottamalla siihen "kumppaniksi" kihlattu.
Nykyinen tilanne on vain jatko-osa vaikealla avioliitolle ja tuskaisalle erolle, joka siis on oudosti pyöräytetty vain uusille kiskoille, mutta entiset kuviot jatkuvat.
Totta kai edelleen lasten asioista exätkin joutuvat aika ajoittain käymään keskustelua, mutta sen kuuluu olla vain asioiden läpivientiä.
Tällaiset työhuonekuviot, ylimääräiset hellät soittelut, kävelyretket ym. eivät missään tapauksessa ole muuta kuin suhteen jatkamista ja jopa sen rakentamista.
Toivoisin, että aloittaja alkaisi vakavasti miettiä, mikä osa hänellä on tuossa kuviossa, ja että onko oikein tulla loukatuksi tällä lailla. Naimisiinmenoa ei kannata harkitakaan, ellei mies kypsy sidonnaisuudestaan ex-vaimoonsa.
Se, kuinka pitkään mies kypsyy, on vaikea sanoa, mutta ei hyvältä näytä, jos näitä kiinnikkeitä, työhuoneita ym. yhteyksiä pidetään.
Luonnollisesti kihlatulle asiat seli-selitetään manipuloiden parhain päin, mutta kihlatun on otettava oma järki käyttöön ja uskottava omiin aisteihinsa sekä viisauteensa.
Yhtään enempää ei tarvitse sietää ja hyväksyä kuin oma sydän kestää.
Olen täsmälleen samaaa mieltä, hienosti analysoitu Marga-Reeta!
Niin heillä on yhteinen pitkä historia ja luultavasti he ovat toisilleen turvalliset ihmiset. Sehän nyt ei tarkoita sitä, etteikö mies rakastaisi sinua nyt. Sinä olet uusi ihminen ja se mitä he ovat pitkässä ihmissuhteessa yhdessä kokeneet ja jakaneet, on ainutlaatuista ja olemassa olevaa. Vastaavan yhteyden muodostumiseen teidän välillänne menee aikaa.
Minä itse pidän myönteisenä avopuolisoni piirteenä sitä, että hänellä on sellaiset kunnioittavat ja läheiset välit exäänsä. Rehellisesti sanottuna tuossa sinkkuvuotena minua suorastaan hirvitti sellaiset miehet, jotka sanailivat existä hirveään sävyyn eivätkä missään nimessä halunneet olla tekemisissä ja yhteisistä lapsistakin kannettiin omituisesti kaunaa.
Toisaalta kyllä haluaisin itsekin olla miehelle se tärkeä, johon hänellä olisi tämä tiivis yhteys, mutta kuten jo sanoin, sellainen tulee ajan kanssa, kun yhteisiä vuosia on takana useampia. Ja jos mies on sinun suhteen epävarma, saattaa hän "turvallisuussyistä" pitää exää siellä taustalla varana. Me ihmiset, kun olemme suhteissamme usein epävarmoja.
Asiallinen yhteydenpito exään on täysin eri asia kuin mitä ap:n tapauksessa. Ymmärrän hyvin kuinka paljon tuollainen kismittää. Itse en hyväksyisi vaimoltani tuollaista käytöstä hetkeäkään, olisi välittömästi palaverin paikka. No onneksi ei ole tarvetta kun hän on leski. Mutta itsekin pidän yhteyden exiin minimissä, lasten takia vain joskus täytyy kommunikoida.
Kiitos paljon todella kaikkien mukavista ja fiksuista vastauksista. Erityisesti minua sykähdytti Marga-Reetan kommentti, koska se oli juuri kuten olin itsekin ajatellut. Olen sanonut kihlatulleni, että hänen täytyy luopua työhuoneestaan, koska muuten kihlattuni ja hänen ex-vaimonsa tapaavat toisiansa hamaan hautaan asti samalla kun olisin naimisissa nykyisen kihlattuni kanssa. Riitelisimme hänen exän tapaamisestaan todennäköisesti koko tulevaisuutemme. Tuntuu, että mieheni ei pääse emotionaalisesti eroon tästä ex-vaimostaan juuri siksi koska he tapailevat ja pitävät niin paljon yhteyttä. Ex-vaimolla ei olevakituista miesystävää ja minusta tuntuu, että hän siksikin haluaa pitää niin paljon yhteyttä kihlattuuni. Toki he perustelevat tiivistä yhteydenpitoaan, että lasten vuoksi se on hyvä asia, mutta mielestäni lasten vuoksi noin tiivis yhteydenpito ei ole tarpeen. Ymmärrän toki muidenkin kannat, että heillä on pitkä yhteinen historia 25 vuotta, mutta näyttää siltä, että se kuitenkin vain jatkuu...
On totta, että siksi olen tätä siteänytkin, koska tosiaan tässä iässä viisikymppisenä ei niitä aviomiehiä voi mennä poimimaan, kuten nimimerkki harrkinta-aika kommentoit.
Mulla menis kyllä hermot sun tapauksessa ja sanoisin todella kovalla äänellä että nyt vittu riittää tää pelleily! Tosin siinä on vaarana että tapailu jatkuu salattuna mikä kuitenkin paljastuu ja luottamus kärsii ison klommon tai tulee peräti ero. Mutta ei kaikkea tarvi sietää, oletko sitten valmis kärsimään kakkosvaimon roolista loppuelämäsi tai -suhteesi? Miehesi ei taida oikein kunnioittaa sinua ja lisäksi roikkuu menneisyydessä :( Ero on ero, mennyt mennyttä ja uudessa suhteessa pitäisi katsoa yhteiseen uuteen tulevaisuuteen eikä masennella hajonneesta perheestä ja menneisyydestä. Hän edelleen rakastaa exvaimoaan kaikesta huolimatta, taidat olla vain jokin korvike. Itse lähtisin kävelemään tuollaisessa tilanteessa vaikka viittäkymppiä mullakin alkaa kello tikittämään, en silti hyväksyisi tuollaista käytöstä. Kertoo että teidän suhteenne ei ole terve eikä tukevalla pohjalla. Sori.
Kiitokset hyväksyvistä kommenteista, miesvm_1967x ja tuija2014!
Lisäisin aloittajalle, että viisikymppinen ei sentään ikäloppu ole, ei varsinkaan hyvinhoidettu ja kunnostaan huolehtiva nainen.
Kyllä 50 ihmisellä vielä "menekkiä" on, löytyy vanhempaa ja hieman nuorempaa seuralaista.
Kannattaako itsetunnolle haavoittavassa suhteessa olla vain sen vuoksi, että olettaa jäävänsä lopun iäkseen yksin?
En ole koskaan suositellut kenellekään taukopaikkoja seurusteluun, mutta nyt tulee mieleen, olisko pienen paussin aika kihloissa oloon?
Se pistäisi miesystävän pohtimaan suhdettanne tosissaan, ja samalla sinä voisit nähdä, kuinka tiiviiksi suhde exään kehkeytyisi tauon aikana.
Jos mies on vastustanut työhuoneestaan luopumista, pitäisin sitä aika varmana merkkinä, että miehelle on erittäin tärkeää olla sen kautta lähellä exäänsä.
Ratkaisun avaimet ovat käsissäsi. Aika juoksee eikä sitä kannata tuhlata epätyydyttävään suhteeseen, kun saatavilla olisi jossain vaiheessa toisentyyppinen, uskollinen mies.
No sulla nyt yleensä on aika järkeviä ja päteviä kommentteja ja ohjeita ja olet hyvä analysoimaan tilanteita, ainakin mun mielestä. Lienee elämänkokemuksesi mukanaan tuomaa viisautta? Tarkistin vaihteeksi feissin ja jäin suusta kiinni meidän pieneen "kilparyhmään" mut nyt siis on tosiaan pakko mennä autotalliin jatkamaan laatan timanttiporausta. Kiitos sipilän juhalle tästä palkattomasta vapaapäivästä niin ehdin tekemään omia hommia. Ja hyvää syksynjatkoa teille sinne :)
Vain sinä voit päättää miten toimit, mutta oman näkemykseni voin kertoa. Minä lähtisin. Mies tuskin tulee muuttumaan, koska ei itse näe tavassaan mitään väärää. Itsekin kannatan sitä, ettei kannata riidoissa mihinkään suuntaan olla, mutta tuollainen ystävyys, jossa oma elämänkumppani välillä jopa sivuutetaan (joulu...), on todella törkeää. Riippumatta siitä, kenen kanssa tuo ystävyys olisi.
Miehellä on oma arvojärjestelmänsä, jossa sinä et ole lähelläkään ykkössijaa. On hyvin surullista miehen takia, että hän yhä suree perheen rikkoutumista, eikä ole päässyt asiassa eteenpäin. Siitä kärsii toki eniten hän itse. Mutta myös sinä, ja mahdollisesti myös ex-vaimo. Kyllähän tuo vaikeuttaa ex-vaimonkin elämässä eteenpäinmenoa.
Minun puolisoni on kaveri entisen avovaimonsa kanssa. Joskus kerran kuussa saattavat laittaa pari viestiä, että mitä kuuluu. Sen lisäksi kyläilemme YHDESSÄ perheenä tuon hänen entisen avovaimon kanssa, eli olen itsekin tutustunut häneen. Ja siis hänkin on käynyt meillä. Näitä kyläilyjä ehkä parin kk välein. Lapset kun tulevat hyvin juttuun keskenään. MUTTA mieheni ei koskaan käy esimerkiksi kahdestaan kahvittelemassa exänsä kanssa, hän ei koskaan kaihoisasti sure sen liiton loppumista aikoinaan vuosia sitten, eikä mieheni koskaan laita exää minun tai perheemme edelle. Esimerkiksi joulua mies viettää minun kanssani. Exä on käynyt meillä aattona yhden kerran, kun hän oli joulumuorina lapsillemme. Sitä harkittiin pitkään, ei ollut ihan itsestäänselvää että onko mulle ok, vaikka muuten hyvässä hengessä kylässä käykin. Juhlapyhä on kuitenkin sellainen perheen yksityinen hetki. Ajatus että sinut on lykätty siitä ulkopuoliseksi, on hurja. Minä olisin lähtenyt jo silloion, heti. Miksi sinä et olisi voinut olla haudoilla mukana?
En arvosta puolisosi toimintatapaa. Onneksi omani hoksaa tällaisissa asioissa tahdikkuuden. Huh.
Kiitos paljon viesteistä. Olen saanut niistä paljon tukea ja voimaakin. Itse asiassa meillä onkin nyt juuri ollut taukoa pari viikkoa yhdessäolosta ja olemme miettineet suhteen jatkoa. Näyttää kuitenkin siltä, että mies ei myy työhuonettaan, koska hän kuulemma kärsisi siitä taloudellisia tappioita. Lisäksi hän soittelee, tapailee ja tekstittelee exälleen nyt salassa. Ilmeisesti mikään ei muutu.
Ota sitten nk. pidempi tauko. Jos ei peli lopu niin sitten se on selvä. Yhteen en palaisi. Nyt menetit jo luottamuksen jota ei korjata helposti.. Ja vaikeuttaa oloasi entisestään. Harmi. Kyllä löytyy miehiä jotka ei vehtaa tuolla tavalla vaan ovat eronneet entisestä elämästä kuten pitää ollakin.