Siis sellainen lapseton joka on tahattomasti lapseton; eli ei ole löytänyt sopivaa puolisoa ja päässyt perustaman perhettä tai lapsettomuus johtuu jostain muusta syystä.
Ja se näkyy töissä!
Ja se näkyy töissä!
Lapseton nainen vihaa lapsen saanutta
työkaveriaan
172066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja ilmeisesti päättelit sen jotenkin liittyvän lapsettomuuteen ja lapsen saamiseen, koska...?
tietysti se on vaan kateutta, koska jos toinen ei voi saada lapsia...monelle naiselle varmasti kova paikka
Onko todellakin niin että lapsi syynä tuohon? Ehkä hän haluaisi lapsia muttei niitä voi saada, joko miehen puutteen takia tai omista henk. koht. syistä tai hän ei pidä lapsista?
Minä en pidä lapsista, en silti vihaa äitejä enkä lapsia, en vain tykkää puhua lapsista enkä ole kiinnostunut siitä mitä pikku eemelit ja leenat ovat tehneet. Ei se ole vihaa, en vain ole ikinä haaveillut lapsista. Mies löytyy ja mahdollisuudet olisi saada, muttei kaikki halua lapsia.
Seurustelunikin päättyi juuri siitä syystä, että kumppani oli valmis perustamaan perheen; siis avioliitto ja lapset.
Oli pakko uskaltaa sanoa suoraan, että vaikka työskentelen lapsien parissa, en halua omia. Ikää on jo yli kolmenkymmenen, joten kyllä tämä on jo täysin sisästetty ajatus.
Tämä saattaa tulle Sinulle järkytyksenä hyvä kirjoittaja , olen terve kaunis ja tavoiteltu nainen mutta en tunne tarvetta lisääntyä.
minua kiinnostavat monet asiat, ja nautin keskusteluista myös työkavereioden kanssa. Taukohuoneessa on aina tietty akkalauma joka ei osaa muusta puhua kuin minkä väristä kakkaa jarnolta pukkas ja kuinka ella on oppinut syömään pitsaa. Mahtava juttu mutta ei jaksa kuunnella jokapäivä samoja jorinoita, anteeksi mutta näin sen koen. Kun poistun salavihkaa töihini kyse ei ole kateudesta armoitettua äitiyttänne kohtaan vaan puhtaasti rasittavat puheenaiheet.
Itse olen kokenut asian ihan päinvastoin.
Minulla ei ole lapsia ihan oman ja mieheni päätöksen takia, mutta kovasti olen huomannut eräänlaista ei nyt ehkä ihan katkeruutta, mutta jonkinlaista pientä vihamielisyyttä päätöksemme takia. Olisiko siinä jotakin sellaista, että olen päässyt "helpommalla" vai mistä lie johtuu?
Kai se on nykyään jokaisen oma valinta, eivät kaikki halua lapsia ja perhe-elämää.
Yhteiskunnan normeihin ei näytä kuuluvan lapsettomuus, ainakaan oman valinnan kautta. Olemme itse lapsettomia, omasta halusta. Vihamielisyyteen ja kyseenalaistamiseen olen törmännyt, että omaa valintaa pitäisi selitellä muille ihmisille. Miksi?, enhän minäkään kysy ihmisiltä, miksi ihmeessä te teette lapsia.
Olen törmännyt ihan samaan.Mielestäni aika tympeää asennoitua siihen päätökseen tuolla tavalla.
Kun keskemenojaan vuosia potenut nainen tulee kahvipöytään puhe lakkaa, ei voi jutella joululahjoista joita hankittu lapsille tai mistään muustakaan arkisesta, ettei ahdistu ja juokse itkemään johonkin.
Kaikkien jutut töissä kapeutuu, pitää varoa yhtä, hakekaa tahattomasti lapsettomat itsellenne apua!
Ei se ole lapsia saaneiden vika ettei teillä ole.
Aina ei jaksa puhua lemmikeistä.
Vai että kaikkien jutut töissä kapeutuu lapsettomien takia? Kyllä se vaan niin on, etteivät itsekkäät äidit osaa puhua muusta kuin niistä omista lapsistaan, eikös se jos mikä ole hieman kapea keskustelualue? Onko se nyt todella niin vaikeaa puhua jostain muustakin? Tämän takia vietänkin kahvitaukoni mielelläni miesten seurassa, miehillä on paljon laajempi maailmankuva. Eikä lapsista puhuta oikeastaan ollenkaan. Mutta niinhän se nokkimisjärjestys naisten pöydässä menee; ensin on minä itse ja minun lapseni, sitten toiset äidit ja porukan alimpaan kastiin kuuluvat lapsettomat, joita kaikkien on oikeus arvostella. Kyllä se äitiys todellakin kasvattaa naisia...
Kyllä tuon vihan pohjalla varmasti on ihan jotain muuta, henkilökemia ei toimi tjms. kun kyseinen asia. Tietysti jos lapsettomuus on ongelma, niin lapseton välttelee lapsellisen seuraa, ettei asia tulisi aina mieleen/puheeksi.
Kun välillä tuntuu, että synnyttäneet naiset ovat niin täynnä äitiyttään, että heidän keskustelut rajoittuvat ainoastaan ja yksinomaan heidän aikaan saamaan ihmeeseen.
Minulla on lapsellisia ja lapsettomia ystäviä ja kaikki ihan yhtä ihania.
Tunnen erään naisen, joka tunkee joka asiaan "lapset, lapset, lapset!", vaikka kyseinen puheenaihe ei mitenkään liittyisikään lapsiin tai perheeseen. Kyllä siinä aina jotenkin kurja olo tulee, kun itsellä ei ole edes miestä, saati lapsiakaan. Samoin töissä on useasti masentavaa kun toiset puhuvat mitä ovat perheineen puuhanneet ja miten lapsilla menee. Mutta en minä siitä kaunaa kanna kuin itselleni. Tai itsesääliähän se oikeastaan vain on. Päälle päin ei näy mitään negatiivista, olen vain yhtä hymyä kun lapsista puhutaan. Olisipa minullakin niitä... Mutta aika niiden saamiseen alkaa käydä vähiin kun ikä lisääntyy vääjäämättä ja näyttää ettei miestäkään ilmaannu.
Tunnen myös naisen, jolla ei ole muuta puheenaihetta kuin omat lapset: miten ne harrastaa sitä ja tätä, miten ne osaa kaikkia kivoja temppuja, miten joku ei syö kaalia ja toinen ei perunaa... Huoh.
Itsellä ei ole lapsia. Luultavasti tai toivottavasti joskus tulee olemaan. Mikään lasten ylin rakastaja en ole, ikinä ei ole ollut vauvakuumetta. Arvelen kuitenkin, että se oma lapsi on sitten ihana, vaikka muuten ei niin lapset kiinnosta.
Lemmikkieläin minulla on. En kuitenkaan puhu muille alituiseen tästä (omasta mielestäni) niiiiin ihanasta lemmikistä, joka luullakseni herättää minussa samoja tunteita, kuin lapset joissakin ihmisissä.
On käsittämättömän rasittavaa mennä esim. yhdessä naisten kesken saunaan tai syömään, jos koko porukan juttujen pitää koko ajan koskea yhden naisen lapsia! Itse en ole edes tämän naisen lapsia tavannut, eikä muilla porukkamme naisilla ole lapsia kuin tällä yhdellä. Silti hän määrittää kaikki keskustelut koskemaan lapsiaan - suoraan ei kehtaa sanoa, että ole nyt jo hiljaa. Eikä auta, vaikka keskustelua johdattelisi muualle: kohta taas puhutaan kurahousuista.
Eipä varmaan porukka kauaa yhdessä sauno tai syö, kun alkaa kaikkia muita yhden vauhkoaminen rasittaa.
Älä hätäile, ikinä ei tiedä mitä seuraavan kulman takana odottaa. Silloin yleensä alkaa tapahtua, kun sitä vähiten odottaa.
Elämä tuo erilaisia asioita tullessaan, joskus jopa murhettakin. Onnellisuus on erilaisia pieniä asioita ympäristössä, jotka on opittava poimimaan, odottamatta mitään mykistävää.
Hyvää ja lämmintä joulua Sinulle.
usein varmasti pikemminkin hyvin pitkälle ajettua kyllästyneisyyttä kuin vihaa. Nimittäin monet niistä naisista, joilla lapsia on, saavat tajuntaansa saati keskustelunaiheisiinsa ahdettua erittäin harvoin mitään muuta kuin omat lapsensa.
Sitä vain ei yksinkertaisesti enää jaksa edes teeskennellä kiinnostunutta, kun neljännen kerran samana päivänä kuulee, että minkä sanan pikkupetteri tänään oppi, tai minkä väristä kakkaa tuli jennajaanalta toissa päivänä.
Lapset ovat ihana ja ihmeellinen asia. On vain niin paljon muutakin, etenkin sellaisten ihmisten elämässä, joilla omia lapsia ei vielä tai ollenkaan ole. Olisi mukavaa ja viihtyvyyttä lisäävää niin työpaikoilla kuin muuallakin, jos useammat äiskät ja iskät tämän muistaisivat.
Naiset joilla on lapsia, ovat kateellisia myös naisille, joilla ei ole lapsia ja joilla on siten enemmän aikaa itselleen.
Loma-aikoja sovittaessa ne joilla on lapsia useasti ajavat lapsettomien ohi, juuri lasten hiihtolomiin ym ym vedoten.
Lapsetkin sairastavat. Joskus paljon ja useastikin.
Isän tai äidin hoitaessa lasta, jonkun on tehtävä silläaikaa hänenkin työnsä.
Tietenkin sairasta lasta pitää hoitaa mutta..
Ymmärrystä olisi hyvä olla molemmin puolin.