Osaako kukaan neuvoa mita tehda tilanteessa, jossa poika (7 vuotias) kohtelee todella torkeasti, potkii, hakkaa, haukkuu huoraksi, heittelee tavaroita, eika tee mita pyydetaan (edes vanhempien toimesta). Alan olemaan keinoista loppu, ja hermot alkavat olla niin kirealla etta olen kohta valmis vaihtamaan perhetta.
Perheessa on oltu jo 7 kk joten kyseessa ei voi olla se, etta han pelkaisi minua.
Perheessa on oltu jo 7 kk joten kyseessa ei voi olla se, etta han pelkaisi minua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos tilanne on oikeasti tuonkaltainen ja vanhemmatkaan eivat saa pikkuriiviota kuriin on sinulla TODELLAKIN erittain hyva syy vaihtaa perhetta. Kenenkaan ei tarvitse sietaa tuollaista kaytosta ja onkin todella ihmeellista etta vanhemmat eivat osaa korjata tilannetta. Suosittelenkin etta ilmoitat nyt heti vanhemmille etta lapsen kaytos on sietamatonta ja sanot etta jos he eivat nyt heti voi tehda asialle mitaan ja pistaa lasta kuriin (koska vanhemmilla on vastuu tuollaisessa tilanteessa) niin tulet vaihtamaan perhetta. Olet siis ollut 7 kk jo siina perheessa...onko tilanne ollut koko ajan samanlainen? Ihmettelen vain miten olet jaksanut... Zemppia ja nyt vaan uskallusta laittaa asioihin vauhtia!! =)
kylla ehdottomasta vaihdat perhetta jos lasta ei kerran saada kuriin.eihan tuollaista tarvi kenenkaan kestaa!!ja aika ihme kylla jos vanhemmatkaan ei saa kakaraansa kuriin!!!
Minäpä annan toisenkin näkökannan...mulla oli hoidettavana 3 poikaa...joista keskimmäinen nimitteli minua jatkuvasti ja potki ja löi sen minkä kerkesi...mutta silti jaksoin olla siinä perheessä koko vuoden...niiden kahden muun lapsen takia...Varsinkin nuorimman- niin ihanaa pienokaista en olekaan muualla nähnyt...Joskus on pakko punnita hyvät ja huonot puolet ja päättää sitten mikä itselle on parasta! Tsemppiä jatkamiseen...tiedän se ei todellakaan ole helppoa! Mutta yritäpä tehdä lapselle selväksi että et ole siellä hänen takiaan, vaan ihan omasta tahdostaan...meillä oli tuollaisiakin ongelmia...mutta kaikkihan meistä on yksilöitä!!! Nyt ikävöin jopa sitä keskimmäistä...kyllähän sekin osasi välillä olla niin ihana! Ja vinkiksi, että mä oikeesti kerran heitin sen keskimmäisen ulos ½ tuntia...se vähän rauhotti. Toisaalta mun hoidokki olikin vasta 5 vuotias!
Mut jos siellä menee muuten hyvin,ni mun mielestä ei kannata yhden lapsen takia vaihtaa perhettä :) Annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,ja näytät sille kumpi teistä on se vanhempi ja isompi :) eiköhän se siitä sitten..Tosin mä en tiedä miten sulla siellä muuten menee :) mutta tsemppiä,mitä ikinä keksitkin...
Jotenkin kuulostaa tutulta... :) tosin mua ei koskaan oo haukuttu miksikään (korkeintaan tyhmäksi) mutta eräs keino jonka oon huomannu hyväksi riehakkaiden poikien kanssa on se että heidän tehdessä jotain tyhmää, alkaakin torumisen sijasta kannustamaan... esim. kerran kun olin vahtimassa tutun lapsia (tyttö ja poika, joista poika ylivilkas) niin poika rupes hyppiin sohvalta toiselle ja tallomaan ja rikomaan lehtiä jotka oli lattialla. Ja koska tiesin ettei se auttais yhtään (pahentais vaan) jos rupeisin toruun, niin sen sijaan sanoinkin, että "Hyvä, hypi oikein paljon... niin paljon kun sielu sietää!" ja sanoin sen viel oikeen v-mäisesti... Samassa poika lopeti ja rupes kattoon mua sillain pelokkaasti :). Silloin olin kyllä aika ylpeä itsestäni... koska se poika on just sellanen että edes sen äiti ei saa sitä kuriin :). Éi sun kannata perhettä vaihtaa ellet oikeesti oo jo ihan puhki... hyvät perheet meinaan tuntuu olevan kiven alla.. ja lähteminenhän vaan saattas pahentaa tilannetta koska se poika tajuais kuinka suuri valta sillä oikeesti on. Mutta kannattaa jutella kuitenkin vanhempienkin kanssa. Mutta toi on ainakin yks hyvä keino :).
...voi olla myös paha olla tai todella pieleenmennyt kasvatus. Sinä olet kuitenkin siellä juuri häntä varten! Ymmärrän, jos sinun voimasi ehtyvät ja perheen vaihto on ainoa vaihtoehto, mutta voitko kuvitella tunteen saada poika vihdoin kuriin? Oletko koskaan jutellut hänen kanssaan kahden kesken aivan rauhassa? Oletko kokeillut, mitä tapahtuu, kun et ole huomaavinaankaan huonoa käytöstä? Palkitse aina hyvästä käytöksestä, kehu on todella voimakas "ase". Joskus lapsi myös tosiaan hakee huomiota, ja torukin on palkinto. Kun olet paljon lapsen kanssa, opit kokeilemalla, mikä toiminta lopettaa käytöksen ja mikä yllyttää lasta tekemään sitä uudestaan. Tosiaan joskus sarkastinen huomautus toiminnasta saa sen loppumaan hyvinkin äkkiä. Älä myöskään ole lapsen seurassa varautunut, äläkä tunne itseäsi sorretuksi. Näytä lapselle, että haluat olla hänen kanssaan ja hänellä on oikeus tulla hoidetuksi ja hyväksytyksi - usein lapset kunnioittavat ihmisiä, jotka kunnioittavat heitä. On monia syitä, miksi lapsi tekee näin. Mitäpä, jos ottaisit joskus hänet syliin ja kysyisit häneltä itseltään?
Joskus seuraamuksen poistaminen ei kuitenkaan riitä, täytyy poistaa syy. Taas esimerkkinä lapsen oma turhautuminen yms. purkautuu tekemisenä, jolloin pyritään liian usein lopettamaan vain seuraus eli tekeminen. Ihanteellisessa tilanteessa selvitetään kuitenkin tekemisen tai turhautumisen syy ja näin poistetaan ongelma kokonaan. Toivottavasti tilanne paranee, voimia sinulle!
Olin suomalaisessa perheessä Sveitsissä aupairina jossa oli kolme lasta, 8, 6 ja 2 vuotiaat. 2-vuotias tyttö oli aivan mahtava pikku prinsessa mutta nämä 8-ja 6 vuotiaat pojat ihan mahdottomia. Ainoastaan heidän isä sai heidät kuriin, mutta minua tai heidän äitiään he eivät kuunnelleet. Perheen isä oli välillä matkoilla ja ne ajat oli kaikista pahimpia. Tietysti ne lapset joskus ihan mukaviakin oli, ainakin nukkumaan mennessä. Luonteeseeni ei kuulu periksi antaminen joten olin sen vuoden siellä vaikka monta kertaa ajattelin vaihtaa perhettä. Tulin hyvin toimeen vanhempien sekä tämän 2-vuotiaan kanssa. Tulin viime kesänä pois sieltä ja täytyy sanoa ettei niitä poikia ole yhtään ikävä!!
kaikille kannustavista kommenteista!
Tilanne ei tosin ole yhtaan parantunut lapsen kanssa, mutta enkohan mina taman kesta. Ei ole kuin pari kuukautta enaa jaljella ja tahankin asti on jaksettu.
Tsemppia myos kaikille muille!