Olen tuntenut naiseni kolme vuotta ja olemmet oikeastaan ensitapaamisesta lähtien puhuneet päivittäin, eli hänestä on tullut todella läheinen ja tärkeä ihminen. Olemme pystyneet tukeutumaan aina toiseen kun on ollut vaikeeta ja selvinneet yhdessä kaikesta. Tästä ajasta vuoden olemme seurustelleet virallisesti.
Kesästä lähtien asiat ovat kuitenkin muuttuneet, hän ei enää puhu minulle läheskään niin paljon kuin ennen ja on alkanut tuntumaan muutenkin etäältä. Olen puhunut hänelle tästä monta kertaa jo pitkin kesää ja syksyä, ja hän on aina itkien sanonut että hän lupaa muuttaa asioita, huomioida suhdetta ja minua taas enemmän koska rakastaa minua niin paljon mutta silti mitään ei tapahdu. En tiedä mitä pitäisi tehdä? Tänään taas käyty keskustelu jossa sanoin hänelle että ehkä meidän täytyy olla hetki erossa kun mitään ei koskaan tapahdu, koska ehkä sitä kautta hän taas pystyy muistamaan kuinka tärkeä hänelle olen..
Olen itse vain niin kyllästynyt kaikkeen siihen että yritän itse antaa täyden panoksen suhteelle: suunnitella yhteisiä viikonloppuja, muistaa häntä ihanilla viesteillä kesken päivää, ja muistuttaa häntä aina että on olemassa joku joka rakastaa sydämmestään, etenkin niinä päivinä kun emme näe. (Yleensä näemme kerran viikossa)
Hän ei koskaan enään tee samoin. Ja siksi tuntuu että suhteessa emme ole samalla aaltopituudella asioiden suhteen. Hän ei koskaan järjestä mitään tekemistä viikonloppusin, ja tuo yhteydenpidon vähentyminenkin on saanut minut aivan varpailleen kaiken suhteen: täytyykö minun olla koko ajan valmiina siihen että hän jättää minut?
Kesästä lähtien asiat ovat kuitenkin muuttuneet, hän ei enää puhu minulle läheskään niin paljon kuin ennen ja on alkanut tuntumaan muutenkin etäältä. Olen puhunut hänelle tästä monta kertaa jo pitkin kesää ja syksyä, ja hän on aina itkien sanonut että hän lupaa muuttaa asioita, huomioida suhdetta ja minua taas enemmän koska rakastaa minua niin paljon mutta silti mitään ei tapahdu. En tiedä mitä pitäisi tehdä? Tänään taas käyty keskustelu jossa sanoin hänelle että ehkä meidän täytyy olla hetki erossa kun mitään ei koskaan tapahdu, koska ehkä sitä kautta hän taas pystyy muistamaan kuinka tärkeä hänelle olen..
Olen itse vain niin kyllästynyt kaikkeen siihen että yritän itse antaa täyden panoksen suhteelle: suunnitella yhteisiä viikonloppuja, muistaa häntä ihanilla viesteillä kesken päivää, ja muistuttaa häntä aina että on olemassa joku joka rakastaa sydämmestään, etenkin niinä päivinä kun emme näe. (Yleensä näemme kerran viikossa)
Hän ei koskaan enään tee samoin. Ja siksi tuntuu että suhteessa emme ole samalla aaltopituudella asioiden suhteen. Hän ei koskaan järjestä mitään tekemistä viikonloppusin, ja tuo yhteydenpidon vähentyminenkin on saanut minut aivan varpailleen kaiken suhteen: täytyykö minun olla koko ajan valmiina siihen että hän jättää minut?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taitaa olla pystyynkuollut koko suhde.
Näin vaan joskus käy. Elämä on julma peli.
Olisko syy siinä että näette vaan kerran viikossa, kyllä siinä nopeasti suhde kuolee kun ei saa olla tarpeeksi toisen kanssa. Ei se mikään kunno suhde ole jos kolme vuotta olette tunteneet. Toinen todennäköisin vaihtoehto on ettet enää kiinosta häntä tarpeeksi ja katselee jo muualle, kysy häneltä suoraan mitä haluaa suhteelta? Siinä saat vastauksen
Pari asiaa jotka tulee mieleen.
Joko tytölläsi on uusi mies kiikarissa jolloin hänen keskittymisensä on siinä tai olet nostanut itsesi niin korkealle jalustalle noilla "ihanilla" rakkaudenosoituksillas ettei naisesi tunne riittäävän sulle enää. Naistasiki voi turhauttaa tilanne kun oot hieno mies mutta homma ei elää tunnu hänestä luontevalta.
Veikkaan että tämä on sun ensimmäinen parisuhteesi ja "rakkauden" voima on niin suunnaton että voi tehdä toisen eteen vaikka mitä. Mahdollisesti naises ei tunne yhtä voimakkaasti jolloin hänen teot eivät ole yhtä intensiivisiä kuin sinulla, mutta ei se tarkoita etteikö hän rakastaisi sinua.
Eli anna hänelle nyt vähän hengitystilaa ettet ole niin takertuva. Tivaamalla ja vaatimalla rakkautta häneltä saa hänet ainakin ajautumaan kauemmaksi ja kenties jättämään sut. Käsittele tuo jätetyksitulemisen pelko itsellesi niin homma helpottaa. Ottakaa iisisti ja pakittakaa hommassa vähä ja sit katsokaa tilannetta uudestaan yhdessä.
Minusta te olette ajautumassa kauemmas toisistanne. Lisäksi pelkät tyhjät lupaukset kuuluvat monesti tietylle ihmistyypille. Jos tuollainen toiminta jatkuu suhteessanne ettekä pysty kommunikoimaan suhteessanne paremmin ajaudutte kyllä ennen pitkää eroon. Anteeksi realismini.
Kun en tunne sinua ap, enkä herkkyyttäsi niin voisin toisena vaihtoehtona tuosta mainitsemastasi yhdessäoloajasta, kolmisen vuotta, päätellä myös sen, että suhteessanne voi myös olla normaalia rakastumisvaiheen jälkeistä oman tilan hakua. Ja se on ihan normaalia tuon tiiviimmän kiehnäämisen jälkeen, muistakaa kuitenkin säilyttää kommunikaatio, toisen arvostus ja läheisyys tuossakin vaiheessa. Toivotan onnea sinulle ap.
Sitä juuri olen antanut hänelle, tilaa! Niin paljon kun hän haluaa, en edes ehdottele tapaamisia kuin juuri viikonlopuksi koska tiedän että hänellä on opiskeltava arkisin ja etenkin täällä pk-seudulla pelkästään matkoihin voi mennä tunti aikaa että pääsee toisen luokse.
Toiseksi myös ihmettelen kovasti miksi hän sitten aina kyyneleet valuen silmistä sanoo ettei ole eroamassa minusta missään nimessä ja olen tärkein ihminen hänelle ja että hän tekee mitä vain suhteen pysymisen eteen, mutta sitten taas tuo arkipäiväinen käytös antaa olettaa ihan muuta? Ei sitä edes huvita koskaan mihikään yöelämään lähteä jos joku kaveri häntä pyytää. Eli tuskin kääntänyt katseita muihin miehiin..
T. ap
"miksi hän sitten aina kyyneleet valuen silmistä sanoo ettei ole eroamassa minusta missään nimessä ja olen tärkein ihminen hänelle ja että hän tekee mitä vain suhteen pysymisen eteen"
Tenttaat häntä siis usein tuosta aiheesta, tai niinhän kirjoititkin "Olen puhunut hänelle tästä monta kertaa jo pitkin kesää ja syksyä, ja hän on aina itkien sanonut että hän lupaa muuttaa asioita, huomioida suhdetta ja minua taas enemmän koska rakastaa minua niin paljon mutta silti mitään ei tapahdu."
Tuo ei pääty hyvin. Toisaalta, olet ilmeisesti juuri viikonloppuna ehdottanut, että olisitte hetken aikaa erossa ja miettisitte asioita, eikö niin? Vai mitä päätitte?
Varmaa on, että jos itketät tyttöystävääsi kovin usein, niin hän ei taatusti ala kaivata sinua viikolla ja lähetellä kaipaavia viestejä.
Tauko voi olla hyvä asia.
Kirjoitat, että tyttösi ei järjestä mitään tekemistä viikonloppuisin ja että mitään ei tapahdu koskaan. Mittaatko tytön rakkautta sinua kohtaan tällä kriteerillä?
Tyttö kuitenkin keskustelee kanssasi, koskapa olette puhuneet asiasta, jolloin saat hänet puhkeamaan aina itkuun.
Ei ole sellainen oikein herrasmiehen tapaista, että tyttönen itkee palavereissanne.. aina. Eli näitä keskustelutuokioita itkemisineen ja vakuutteluineen on ollut useita.
Kirjoituksestasi tulee painostuksen ikävä jälkimaku ja vaatimus.
Rakkautta ei väkisin saa pusertamalla, ja jos se laimenee, niin silloin vielä vähemmän.
Ehkä tyttöseltä on rakkaus ja kiinnostus laimennut juuri silloin, kun otit ensi kerran asiat puheeksi? Sitä ennen ei.
MIKÄÄN ihmissuhde ei ole staattisen pysyvä ilmiasultaan, vaan se muuttuu ja elää päivittäin. On laimentumisen, etääntymisen vaiheita, jotka vaihtuvat vuoronperään lähentymiseen ja uudella tavalla kiintymiseen. Jatkuviin tekstiviesteihinkin saattaa kyllästyä, jos niitä on liikaa, vaikka olisivat kuinka herttisiä.
Neuvoisin sinua hellittämään hiukan ja antamaan tilaa uskolliselle arkipäiväisyydelle. Silloin tällöin tulevat rakkaudenosoitukset ja yllätykset tuntuvat moninkerroin paremmalta, kun hyväksytään arjen tavanomaisuus ja tylsyys myös parisuhteessa.
Ei ihminen pysty helposti muuttumaan, eikä toinen pysty muuttamaan toista. Muutokseen tarvitaan omaa tahtoa ja usein todella pitkä aika.
Minusta vaikuttaa, että painosta liikaa tyttöystävääsi ja tämä kokee ettei kelpaa omana itsenään sinulle. Tällaiset tunteet johtavat helposti siihen, että toisesta tulee sulkeutunut. Anna hänelle tilaa ja tyydy siihen mitä hän pystyy antamaan.
Ehkä hänellä on ikävä sinua mutta hän ei uskalla tunnustaa sitä. Kolmen vuoden suhteen jälkeen vain viikonloppuisin tapaaminen on minusta todella vähän.
Juu, luulisin että se on syy: olette seurustelleet kolme vuotta ja näette vain kerran viikossa. Suhteen pitää edetä, ei junnata paikoillaan. Itse kuvittelin ettei mieheni ole lainkaan vakavissaan kanssani kun hän ei tehnyt elettäkään yhteen muuttamisen suhteen, vaikka siitä oli ollut puhetta. Hän ei vain saanut aikaiseksi viedä suhdettamme eteenpäinm vaikkei hänellä ollutkaan mitään sitä vastaan. Minä tulkitsin tilanteen niin, ettei hän ole suhteessa vakavalla pohjalla mukana, vaan haluaa vain "leikkiä". Lopputuloksena oli se, että välttelin häntä testatakseni häntä ja suhdettamme.
Älä tulkitse tätä niin että teidän pitäisi muuttaa yhteen, sitä en tarkoita. Pidän kuitenkin täysin mahdollisena sitä, että hän testaa sinua. Hän haluaa nähdä oletko tosissasi vai et ja kuinka paljon olet valmis tekemään suhteen eteen. Itse en käsitä aitä miksi kolme vuotta yhdessä ollut pari näkee noin harvoin. Miksi ette vietä öitä toistenne luona? Vaikka olisikin kiire, voi silti olla yhdessä. Aivan hyvin hän voisi opiskella myös sinun luonasi. Aina ei ole pakko tehdä samoja asioita kun on yhdessä.
Ainoa mitä tähän voi sanoa, on että koita ottaa rennommin ja keskittyä välillä omiin asioihisi.
Parisuhteessa on vaiheita, ihastumisvaiheen eli jatkuvan yhdessä olon ja lähestymisen jälkeen tulee itsenäistymisvaihe, jolloin otetaan etäisyyttä kumppaniin.
Itsenäistymisvaiheessa ihmiset haluavat ottaa kosketuksen omaan minuutensa, joka saattaa olla hieman kateissa ihastumisvaiheen jälkeen, koska alkuvaiheessa usein toinen on kiinnostavampi kuin mitä itse on. Kirjoituksestasi näkee, että kärsit erillään naisestasi, joten sinunkin kannattaisi reippaasti ottaa etäisyyttä ja miettiä, miten oma elämäsi jatkuu hätäilemättä vaikka naisesi ei ole koko ajan läsnä.
Nainen pysyy kyllä suhteessa jos se haluaa ja kertoo mikä on hätänä kun se saa päänsä selväksi ja tuntee tarvetta siihen. Jos hän todella välittää ei hän katoa vaikka et ole koko ajan tekemässä jotain "teidän" eteenne. Miksi laitoin lainausmerkit sanaan "teidän" - siksi, että se olet vain sinä joka tällä hetkellä vaatii yhteistä aikaa, jopa niin kovasti, että saat naisesi itkemään ja lupailemaan asioita joita hän ei välttämättä pysty ja halua tehdä juuri nyt.
Ei tarvi ajatella niin on/off- tyyliin, että naisesi on koko ajan läsnä tai ei sitten ollenkaan. Ei kukaan elä ja hengitä parisuhdetta 24/7, täytyy olla jotain muutakin.